Öljyonnettomuudet

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Itämeren turvallisuusriskit kasvavat laivaliikenteen lisääntyessä ja ilmastonmuutoksen lisätessä sään ääri-ilmiöitä. Meriturvallisuutta lisääviä palveluita, kuten meritulvien ja myrskyjen ennustamista sekä öljypäästöjen leviämislaskentaa kehitetään jatkuvasti.

Suomenlahdesta on kehittynyt kansainvälisessä mittakaavassa merkittävä öljynkuljetusreitti. Neljännes koko Venäjän öljytuotannosta kuljetetaan Suomenlahden kautta länteen.

Meriliikenteen määrä kasvaa etenkin Suomenlahdella

Suomen edustan kansainvälisillä vesialueilla liikenteen määrä on kasvanut etenkin Suomenlahdella. Öljykuljetukset ovat lisääntyneet eniten: vuodesta 1995 vuoteen 2012 Suomenlahden öljykuljetusten määrä kahdeksankertaistui ja on nykyisellään yli 160 miljoonaa tonnia vuodessa.

Öljykuljetusten kasvun jatkuminen Suomenlahdella on epävarmaa uusien energialähteiden tullessa käyttöön (USA:n liuskeöljy, LNG ja biopolttoaineet). Viimeaikaisten ennusteiden mukaan öljykuljetuksissa olisi odotettavissa pientä laskua vuoteen 2030 mennessä pääasiassa uusista energiamuodoista ja energian säästötavoitteista johtuen. Suomenlahden öljyterminaalien vuotuinen potentiaali on kuitenkin yli 200 miljoonaa tonnia, joten maailmapolitiikan muutoksista johtuen kuljetussuorituksissa voi esiintyä yllättäviäkin muutoksia.

Risteävä liikenne on riski Helsingin edustalla

Itämeren maat ovat 2000-luvun alussa HELCOM-yhteistyön puitteissa kartoittaneet merialueet, joilla alusonnettomuuksien riski on erityisen korkea. Useat riskipaikat ovat risteävän liikenteen alueita: tällainen korkean riskin alue on Helsingin edustalla, jossa Helsingin ja Tallinnan välinen matkustajaliikenne risteää Suomenlahden rahtiliikenteen kanssa.

Muita korkean riskin paikkoja ovat väylien risteykset itäisellä Suomenlahdella Venäjän aluevesillä sekä liikennereittien yhtymäkohta Ahvenanmeren eteläpuolella. Kohtalaisen riskin alueiksi on mainittu väylien risteys Porvoon edustalla, Ahvenanmeri sekä Merenkurkku. Riskialueiden kartoituksessa on otettu huomioon alusliikennemäärät ja navigointiolosuhteet. Suomenlahden alueella kansainvälisen merialueen liikennettä valvotaan kolmen maan liikenneviranomaisten yhteisellä GOFREP alusliikennepalvelulla, joka erityisesti valvoo hankalien ja liikenteellisesti vilkkaiden väylien liikenteen sujuvuutta.

Tehokasta keräysaikaa 3-10 vuorokautta

Öljyntorjunta-alusten tehokas toiminta onnettomuuden jälkeen vähentää öljyn leviämistä laajalle alueelle ja sen päätymistä rannikolle. Suomenlahden alueella valtaosa kuljetettavista öljylaaduista on nk venäläistä raakaöljyä (Russian Blend), joka leviää nopeasti ja sen tehokas keräämisaika avomerellä jäättömissä oloissa on enintään kolme vuorokautta. Raskaan polttoöljyn tehokas keräämisaika voi olla jopa kymmenen vuorokautta, jos öljy ei ole ajelehtinut rannikolle.

Vähimmäistavoite meritorjunnalle on koota talteen Suomenlahdella 30 000 tonnin, Saaristomerellä 20 000 tonnin ja Pohjanlahdella 5 000 tonnin öljyvahinko avovesi-aikana kolmessa vuorokaudessa. Jääolosuhteissa samaan pyritään kymmenen vuorokauden kuluessa.

Torjuntakapasiteettia on kehitetty määrätietoisesti

Öljynkeräyslaitteilla varustettujen torjunta-alusten määrä, sijainti, valmius ja keräyskapasiteetti ratkaisevat sen, kuinka tehokkaasti öljyä pystytään avomerellä keräämään merestä ensimmäisinä vuorokausina tapahtuneen alusöljyonnettomuuden jälkeen.

Suomella on 18 valtion omistamaa öljyntorjunta-alusta. Viimeisimpiä hankintoja on Rajavartiolaitoksen Turva, joka on suurin Valtion öljyntorjunta-aluksista. Rakenteilla on Liikenneviraston käyttöön talvella 2015-2016 tuleva suuri monitoimialus, joka soveltuu öljyvahinkojen torjuntaan.

Suomenlahden öljykuljetusmäärien nousu viimeisen kymmenen vuoden aikana on kasvattanut öljyvahinkojen riskiä. Riskin suurentuminen vaatii myös torjuntavalmiuden kasvattamista; voimakkaan kapasiteetin kehittämisen myötä avomeren öljynkeräyskapasiteetti Suomenlahden alueella alkaa olla riittävä, sillä kokonaisöljyntorjuntakapasiteettiin voidaan laskea Suomenlahdelle sijoitettujen suomalaisen öljyntorjunta-aluksen lisäksi 2-4 ruotsalaista alusta, yksi venäläinen alus sekä kaksi virolaista öljyntorjunta-alusta.

Lähivuosina öljyntorjunnan kehittämisen painopistettä ollaan siirtämässä avomeritorjunnasta ulko- ja välisaariston suojaamiseen ja öljyntorjuntaan, jossa työssä yhteistyö torjuntatyöhön osallistuvien viranomaisten kesken tulee sisältämään enemmän toiminnallisia aspekteja.

Pohjanlahdella pienempi riski

Pohjanlahden alueen torjuntakapasiteetti on huomattavasti vähäisempi kuin Suomenlahdella. Öljyvahinkoriskin voidaan olettaa jäävän Pohjanlahdella Suomenlahtea pienemmäksi, koska alusliikennemäärät ja öljylastien koko siellä ovat huomattavasti Suomenlahtea pienemmät. Lisäksi ruotsalaisten öljyntorjunta-alusten torjuntakapasiteetti nostaa Pohjanlahden kokonaiskapasiteettia.

Saaristomeren ja Ahvenanmeren torjuntakapasiteetti on riittävä, varsinkin kun otetaan huomioon ruotsalaisten öljyntorjunta-alusten kapasiteetti.

Olosuhteet voivat hankaloittaa keräämistä

Öljynkeräys jääolosuhteissa, kovassa merenkäynnissä ja näkyvyyden ollessa huono samoin kuin uppoavan öljyn tavoittaminen aiheuttavat ongelmia keräystilanteessa parhaimmillakin nykyisin käytettävillä tekniikoilla. Muuttuvista olosuhteista johtuen öljy- ja kemikaalitorjunnassa tuleekin olla käytössä monipuolinen työkalupakki vastata mahdollisiin haasteisiin.

Suomen eri merialueilla tyypillisesti vallitsevat sääolot, kuten jäätalven pituus ja ankaruus, tuuliolot ja aallonmuodostus poikkeavat toisistaan. Nämä alueelliset erityisolot asettavat omat vaatimuksensa öljyntorjuntakalustolle. Jääolosuhteiden öljyntorjuntalaitteita on kehitetty Suomen ympäristökeskuksen johdolla, samoin on hankittu laitteistoja, joilla öljyä voidaan havaita myös huonon näkyvyyden olosuhteissa.

Vedenottamot ja suojelualueet erityiskohteita

Suomen rantaviiva on pitkä ja rikkonainen. Arvokkaita luonnonarvoja on etenkin luonnonsuojelualueilla, mutta myös muilla osin rannikkoa. Luonnonarvoiltaan herkkien alueiden lisäksi myös esimerkiksi vedenottamot ja virkistyskäyttöalueet ovat tärkeitä öljyntorjunnan suojelukohteita. Herkkiä alueita ja erityissuojelua kaipaavia kohteita on edeltä käsin tallennettu ympäristöhallinnon BORIS-2 tietojärjestelmään, joka menetelmänä tukee viranomaisten ponnistelua torjuntatyössä tarjoten ajantasaista informaatiota tilanteen kehittymisestä.

Rannikon etäisyys mahdollisesta onnettomuuspaikasta, rannikon rikkonaisuus, saaristo sekä rannikon mataluus ja rantatyyppi rajoittavat öljyntorjunta-alusten toiminta­mahdollisuuksia ja avomerikeräykseen käytettävissä olevaa aikaa. Öljyvahinkoa voidaan torjua vielä rantavyöhykkeelläkin, mutta suurten öljymäärien kerääminen vedestä veneillä ei ole enää yhtä tehokasta kuin laivoilla merellä. Rantaan ajautuneen öljyn poistaminen on työläämpää, vaikeampaa ja kymmenkertaisesti kalliimpaa kuin merellä. Pelastustoimen rantavyöhykkeen öljyntorjuntakapasiteetti on parantunut uusien kalustohankintojen ja kehityshankkeiden myötä. Ulkosaariston torjuntavalmiutta tullaan parantamaan.

Öljy vaikuttaa meriympäristöön

Öljyvahingolla on laajakantoisia seurauksia ympäristöön ja ihmisen toimintaan. Onnettomuus vaikuttaa meren ja rantojen virkistyskäyttöön, matkailuelinkeinoon, kalankasvattamoiden toimintaan, kalastajien elinkeinon harjoittamiseen sekä merivettä prosesseissaan käyttävien teollisuuslaitosten toimintaan. Öljyvahingon seuraukset näkyvät monin tavoin myös luonnossa.

Vaikka vahinko olisi tapahtunut avomerellä, voi öljyä tulla Suomenlahdella rantaan jo vuorokauden sisällä vahingon tapahtumisesta tai toisaalta se voi pysyä avomerellä useita vuorokausia. Suurvahingon öljy riittäisi likaamaan eriasteisesti suuren osan Suomenlahden rannikosta. Tämän takia torjuntatoimet aloitetaan viipymättä ja kalustoa lähetetään torjuntatehtävään aina pahimman öljyvahinkovaihtoehtoehdon mukaisesti.