Hauki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hauki (Esox lucius) on sisä- ja murtovesissä elävä petokala.

Suomessa se on toiseksi yleisin kalalaji ahvenen jälkeen ja se asuttaa järviä, jokia ja Itämeren rannikkoseutuja koko maan alueella, ainoastaan pohjoisimmista käsivarresta yli 600–650 metriä merenpinnan yläpuolella olevista vesistöistä sitä ei tavata. Hauki on Ahvenanmaan maakuntakala.

Kala-atlas havainnot

Hauki kuuluu lajeihin, joista on levinneisyystietoa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ylläpitämässä Kala-atlas tietokannassa. Kartalle on merkitty vihreällä symbolilla ne päävesistöalueet, joissa lajia tietokannan tietojen mukaan esiintyy.
Ladataan karttaa...
Kartan symbolit kuvaavat päävesistöaluetta. Symboli on asetettu päävesistöalueen keskelle. Järviwikissä ei tällä hetkellä ole mahdollista esittää vesistöalueiden rajoja.
Hauki kirkasvetisessä järvessä.

Ulkonäkö

Hauen kyljet ja kiduskannet ovat vihreäsävyiset ja niissä on erilaisia keltaisia kuvioita, vatsapuoli on valkea ja selkäpuoli lähes musta. Tummaläiskäisten evien väritys vaihtelee, ne voivat olla punertavan- tai kellertävänruskeita. Silmät ovat tummat kellertävällä ringillä. Värityksen tummuusaste vaihtelee jonkin verran: tummavetisissä ja -pohjaisissa vesissä se on tummempi ja kirkasvetisissä ja hiekka-sorapohjaisissa vesissä huomattavasti vaaleampi.

Hauen vartalo on pitkä, solakka ja poikkileikkaukseltaan pyöreähkö, evät ovat keskittyneet vartalon takaosaan. Pää on suuri ja kita valtava, leuat ovat krokotiilimaisesti pidentyneet ja hampaat ovat teräviä. Hampaita on yhteensä noin 700 ja niitä on leukaluiden lisäksi suuontelon luissa, kitalaessa ja kielessä. Vain osassa leukaluiden isojen hampaiden hammastiloissa on hammas ja ne vaihtuvat epäsäännöllisin välein.

Hauen kylkiviiva- ja näköaistit ovat tehokkaita, mutta hajuaisti on melko heikko. Kylkiviiva-aistiin kuuluvia kuoppia on myös jonkin verran kylkiviivan ulkopuolella.

Koko ja ikä

Hauki kasvaa koko ikänsä, nelivuotiaaksi asti noin 10 senttimetriä vuodessa, jonka jälkeen kasvu hidastuu. Ensimmäisenä kesänään se voi olla jo 15 senttimetriä pitkiä ja suotuisissa oloissa se voi kasvaa jopa 20 senttimetriä vuodessa. Vanhemmiten kasvu kuitenkin hidastuu, ja 15-vuotias hauki kasvaa enää muutamia senttimetrejä vuodessa. Iän lisäksi kasvua hidastavat myös huono ravintotilanne tai liian lämmin vesi sekä se mitä pohjoisemmaksi mennään, mutta pohjoisen ilmastovaikutus vähenee vanhemmilla yksilöillä.

Tyypillisesti hauki on 40–60 senttimetrin pituinen ja 0,5–2 kg:n painoinen. Se voi kuitenkin kasvaa jopa 35 kg:n painoiseksi ja 160 cm pitkäksi ja elää jopa 30-vuotiaaksi. Naaraat elävät keskimäärin vanhemmiksi ja kasvavat nopeammin kuin koiraat.

Suurimman pyydystetyn hauen kertominen luotettavasti on haastavaa, sillä suosittuna urheilukalastuksen kohteena siitä kerrotaan lukuisia kalatarinoita. Maailmanennätys on 30,5 kg 146 cm[1] ja Suomen ennätys on 18,8 kg.[2] Kuitenkin Suomesta kerrotaan saadun yli 20 kg:n yksilöitä ja maailmalta yli 35 kg:n yksilöitä.

Levinneisyys

Hauki on elinvoimainen laji.[3] Sitä tavataan sisävesistä kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Pohjois-Amerikassa se esiintyy Alaskasta itärannikolle etelärajana Pohjois-Arizona, Pohjois-New Mexico, Pohjois-Texas, Missouri ja Maryland. Euroopassa luonnollisen esiintymisalueen etelärajana toimii Ranska sekä Italian ja Kreikan pohjoisosat. Ainoastaan pohjoisesta Skotlannista, keskisestä Norjasta, Kuolan niemimaalta ja Jäämeren saarilta se puuttuu, mutta sitä esiintyy koko Itämeren rannikkoalueella. Aasiassa se esiintyy entisen Neuvostoliiton alueella aina Kamtšatkan niemimaalle asti.

Haukia on istutettu luonnollisen levinnäisyysalueensa ulkopuolelle Irlantiin, Espanjaan, Portugaliin, Azoreille, Italiaan sekä eri puolille Kanadaa ja Yhdysvaltoja, onpa sitä istutettu jopa Afrikkaankin, mutta siellä se ei ole pärjännyt.

Haukikannat ovat sen esiintymisalueella pääosin runsaat ja vakaat, vaikkakin joissain maissa kannat rajoittuu yksittäisiin populaatioihin.

Vedenlaatu

Hauki pärjää monenlaisissa ja -laatuisissa vesistöissä, niin vähähappisissa matalavetisissä kuin karuissa syvissä järvissä ja melko voimakkaissa virroissa aina Lapin karuilta metsälammilta Etelä-Suomen runsasravinteisiin vesiin asti. Hauki elää 0–30 metrissä, mutta tavallisesti 1–5 metrissä, ja joissakin se etsii pääsääntöisesti hitaammin virtaavia runsaskasvisia sivu-uomia ja suvantopaikkoja.

Hauki sietää hyvin lämpötilan, happitason ja happamuuden vaihteluja. Se sietää jopa 0,1–29,4 °C-asteista vettä ja elää vielä, kun veden happitaso alittaa 0,3 mg/l, ja on sitä tavattu elossa vielä vähähappisemmissakin vesissä. Se onkin kaiketi ruutanan jälkeen Suomessa toiseksi eniten happikatoa sietävä kalalaji. Se alkaa kuitenkin etsiä hapekkaampaa vettä, kun happipitoisuus laskee alle 4 mg/l.

Hauki elää myös happamissa vesissä, toki silläkin rajansa.

Suolapitoisuus

Hauki on pääasiassa makean veden kala, mutta sitä esiintyy myös murtovesissä, erityisesti Itämeressä. Se pystyy elämään vedessä jonka suolapitoisuus on 10 ppt, mutta ei enää lisääntymään vedessä jonka suolapitoisuus on yli 7 ppt.

Käyttäytyminen

Hauki on erakkoluontoinen reviirikala, joka liikkuu vähän pidempiä matkoja ainoastaan kutuaikana. Vaikka hauki ei vaellakkaan, se liikkuu reviirillään aktiivisesti. Se vaihtelee olinpaikkojaan ravinnontarpeen, veden lämpötilan, happipitoisuuden sekä saaliskalojen liikkeen ja vuodenaikojen vaihtelun mukaan.

Vapaan veden pikkukalaparvien vesissä (muikku, kuore, silakka) osa hauista siirtyy lähes täysin kalaparvien perässä selkävesille.

Lisääntyminen

Hauki saavuttaa kutukypsyyden noin 3–4-vuotiaana ja noin 40 sentin mittaisena. Suomen korkeudella kutu käynnistyy heinikkoisilla tulvarannoilla heti niiden vapauduttua jäistä, merellä ja etelämpänä levinnnäisyysalueella keväällä, kun vedenlämpötila on noin 7–12 °C-asteista.

Koiraat saapuvat kutupaikoille ensin ja naaraat vähän myöhemmin. Kudun aikana koiras ui naaraan viereen, naaras torjuu tämän, jos ei ole vielä valmis kutemaan. Kudun alettua ne alkavat uimaan hitaasti vieräkkäin, kun sukupuoliaukot ovat asetettu lähekkäin kalat alkavat uida kiemurrellen ja kasvavalla nopeudella samalla kun mätiä ja maitia purkautuu ulos. Mäti tarttuu heikohkosti kiinni vesikasveihin, eikä sitä tule kerralla kuin pieni määrä. Täten kutupari toistaa menot useita kertoja ja liikkuu laajemmalla alueella. Kookkaat naaraat kutevat muutaman päivän, minkä aikana ne parittelevat usean koiraan kanssa. Näin hedelmöityneet mätimunat leviävät ympäriinsä laajalle alueelle, mikä varmistaa sen, että osa siitä päätyy kehityksen kannalta suotuisaan paikkaan. Tämä estää myös poikasten kasautumista ja vähentää näin ollen ravintokilpailua. Mitä pienempi vesistö, sitä nopeammin haukien kutu on ohitse. Vesistöstä riippumatta ensimmäisenä kutevat pienemmät hauet, suuret hauet viimeisenä.

Hauen mätimunan halkaisija on 2,6–3 millimetriä ja niitä on 45 senttimetrin pituisessa hauessa noin 25 000 ja 90 senttimetrin pituisessa noin 125 000. Poikaset kuoriutuvat 100–130 päiväasteen jälkeen, eli 10-asteisessa vedessä 10–13 päivässä. Kuoriutumista seuraa ruskuaispussivaihe, jonka aikana poikaset ovat kiinni vesikasveissa, jo tuolloinkin poikaset saattavat tehdä lyhyitä uintimatkoja. Ruskuaispussi kuluu loppuun noin kahdessa viikossa, jonka jälkeen poikanen alkaa uimaan, silloin se on 12 millimetriä pitkä.

Kudun epäonnistumisen suurin uhka on vedenpinnan nopea laskeminen kutemisen jälkeen, jolloin kutupaikkoina toimivat tulvarannat kuivuvat ja merkittävä määrä mätimunista voi tuhoutua sekä vastakuoriutuneista poikasista kuolla.

Ravinto

Hauki siirtyy eläinplanktonista kalaravintoon ensimmäisenä kesänään alle 10 senttimetrin mittaisena. Alle 15 senttimetriä pitkien haukien poikasten ravintoa, varsinkin sopivan kokoisten kalojen puuttuessa, ovat kuitenkin selkärangattomat, kuten vesikirput, hankajalkaiset ja hyönteisten toukat. Tätä isommille yksilöille ravinnoksi kelpaa kaikki sitä pienempi lajitovereista sammakoihin sekä pikkulintuihin ja -nisäkkäisiin. Se on kuitenkin opportunisti ja syö käytännössä sitä kalaa, jota on helpoiten saatavilla. Yleisimmät saaliskalat ovat ahven, särki ja salakka sekä muut särkikalat, lisäksi merellä kolmipiikki, kivinilkka sekä silakka.

Hauki käyttää saalistaessaan näköaista, minkä takia se ruokailee valoisaan aikaan. Hauki saalistaa vaanien yleensä vesikasvillisuuden seassa tai isojen kivien ja uppopuiden suojassa. Selkävesillä se saalistaa syvästä käsin iskemällä saaliinsa kimppuun. Hauki saalistaa yksin, iskee saaliinsa kylkeen kiinni varsin läheltä sitä, eikä juuri koskaan aja saalistaan takaa. Varsinkin isomman saaliin se kääntää suussaan ja nielee sen pää edeltä. Sameammissa vesissä hauki turvautuu myös kylkiviiva-aistiin.

Hauki on ravintoketjunsa huippulaji, eikä aikuisiin yksilöihin ihmisen lisäksi kohdistu kovinkaan suurta painetta saalistajien taholta. Varsinkin matalassa vedessä kutemassa olevia yksilöitä saalistavat kuitenkin minkki, saukko ja kalasääksi.

Kalastus ja käyttö

Hauki puntarissa.

Hauen liha on vaaleaa ja maukasta. Sitä kalastetaankin melkeinpä kaikilla mahdollisilla kalastustavoilla. Hauki on urheilukalastuksen saaliskohteena parhaimmillaan myös luja ja voimakas vastus.

Haukea pyydetään vuosittain yhteensä noin 30 miljoonaa kilogrammaa.[4] Suomessa saalismäärät ovat vaihdellet 6–17 miljoonan kilogramman välillä, ollen vuonna 2018 6,4 miljoonaa kilogrammaa.[5] Suomessa saalismäärä on neljänneksi eniten heti silakan, kilohailin ja ahvenen jälkeen.

Viehekalastus

Hauen viehekalastukseen kelpaa mikä tahansa vuodenaika. Talvella haukea voi pilkkiä tai täkyonkia jäältä.

Keväällä jäiden lähdön jälkeen järven ja meren kohdalla on paljon erilaisuuksia viehekalastuksessa. Järvellä hyvä syönti saattaa kestää jopa vain muutan päivän, jos vesi lämpiää nopeasti ja hauet alkavat kutea, jolloin ne eivät ota vieheeseen. Merellä vedet lämpenevät hitaammin ja epätasaisemmin, jolloin haukea saa kalastettua matalista ruovikkolahdista paljon järviserkkujaan pidempään. Hauet tankkaavat kudun jälkeen ahkerasti, jolloin syönti on todella hyvää.

Keskikesällä on ehkä haasteellisin aika kalastaa varsinkin suurempaa haukea. Silloin hauki voi olla sille liian lämpimän veden takia myös huonolla syönnillä. Silloin niitä saa yleensä pilvisimmillä keleillä sieltä missä tuulee, on syvempää ja pikkukalaparvia (muikkua, salakkaa, silakkaa).

Syksyllä taas vesien viileys aktivoi haukea ja viehekalastajalla alkaa taas hyvät ajat. Hauet tulevat alkusyksystä joskus jopa todella matalaan, mutta yleisimmin niitä löytyy rantojen vähän matkan päässä olevista vesikasvirajoilta tai penkkojen reunoilta sekä karikoilta. Syksyn edetessä kasvillisuus vähenee ja haukien saaliskin rantojen tuntumasta samoin. Silloin ne siirtyvät penkkojen reunoille ja loppusyksyllä vielä syvemmällekin.

Lähteet

Hauki

Viitteet

  1. Esox lucius Fishing World Records.
  2. Suomen ennätyskalat Kalatalouden Keskusliitto.
  3. Perca fluviatilis IUCN Red List of Threatened Species.
  4. Esox lucius FAO Fisheries & Aquaculture.
  5. Hauki saaliit 1980–2018 Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta.
Järviwikin kalalajit

ahven · ankerias · harjus · hauki · härkäsimppu · kampela · karppi · kiiski · kirjolohi · kivisimppu · kolmipiikki · kuha · kuore · kymmenpiikki · lahna · lohi, järvilohi · made · muikku · nahkiainen · nieriä · pasuri · piikkimonni · puronieriä · ruutana · salakka · siika · silakka · sorva · sulkava · suutari · särki · säyne · taimen · toutain · turpa · vimpa · muu laji

Haettu osoitteesta http://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Hauki&oldid=847207