Itämeren lajimäärä

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lajimaara.gif

Itämeren eliöt - kasvit ja eläimet - elävät rankkaa elämää äärirajoilla. Lajien määrä on pieni, koska vähäsuolainen murtovesi ja alhainen lämpötila ovat useimmille eliöille liian vaativa yhdistelmä.

Itämeressä elää sekä mereisiä että makean veden eliölajeja, mutta vain muutama varsinainen murtovesilaji. Pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Niiden on joko siedettävä Itämeren suolapitoisuutta tai säädeltävä kudostensa suolamäärää poistamalla tai lisäämällä suolaa, mikä kuluttaa energiaa. Vaativien luonnonolojen vuoksi Itämeren eläimet ovat pienikokoisia.

Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten tänne ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Itämerestä puuttuvat valtamerissä tavattavat elinympäristöt, vuorovesivyöhyke ja syvät pohjat, mikä osaltaan vähentää lajimäärää.

Lajien kokonaismäärä pienenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen; mereisten lajien määrä vähenee ja makean veden lajien määrä kasvaa. Suolattoman veden lajeja on runsaiten jokisuistoissa ja lahtien pohjukoissa.

Itämeren nykylajisto kertoo meren historiasta: muutama laji jäi jo jääkauden jälkeisestä kylmästä Baltian jääjärvestä, mutta suurin osa on perua jääjärveä seuranneista vaiheista.

Vaikka kasvi- ja eläinlajien määrä Itämeressä on alhainen, kunkin lajin yksilömäärät voivat olla korkeita. Vähälajinen Itämeri on herkkä lajistomuutoksille ja alhainen lajimäärä on etu uusille tulokaslajeille.

Kuva: Lajimäärän suhde veden suolaisuuteen.

Silminnähtävien (makroskooppisten) eläinlajien määrä eri alueilla:

Alue Lajimäärä Pintaveden suolaisuus

promilleina

Pohjanlahti 50 5
Suomenlahti 100 7
Varsinaisen Itämeren keskiosa 80 7-8
Bornholmin allas 150 8
Tanskan salmet 450 17
Kattegat 850 20
Skagerrak 1150 32
Pohjanmeri 1500 35

Aiheesta muualla