Kilkki

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.

Jääkauden jäännelaji. Kuuluu äyriäisiin.

Kilkki.jpg

Kilkki (Saduria entomon) on levinnyt Itämeren altaaseen heti jääkauden loppuvaiheessa (glasiaalirelikti).

Kilkki on Itämeren suurimpia äyriäisiä, Pohjanlahden syvännealueilla on tavattu lähes kymmensenttisiä yksilöitä; rannikkoalueella eliön koko jää usein puoleen siitä. Koiras kasvaa selvästi naarasta suuremmaksi.

Elinympäristö

Tämä siiroihin kuuluva äyriäinen elää pehmeillä pohjilla, joihin se pystyy kaivautumaan. Se suosii kylmää vettä ja elää tyypillisesti syvässä vedessä. Kilkki sietää hyvin vaihtelevia suolapitoisuuksia.

Kilkkiä tavataan koko Itämeressä aivan eteläisimpiä alueita lukuunottamatta. Laji elää myös Ruotsin suurten järvien syvänteissä.

Ravinto

Kilkki on sekä raadonsyöjä että aktiivinen saalistaja. Ravinnoksi kelpaavat muut pohjaeläimet, kuten valkokatka. Se liikkuu aktiivisesti pohjalla ravintoa etsien tai väijyy saalistaan liejuun kaivautuneena. Kilkillä on "kemiallinen hajuaisti", jonka avulla se havainnee ravintonsa.

Kilkkiä syövät monet pohjalla elävät kalalajit, erityisesti turska ja simput.

Lisääntyminen

Naaras kantaa kehittyviä poikasia vatsapuolen sikiötaskussa, josta ne vapautuvat 3-4 mm pituisina. Kilkit elävät rannikkoalueilla 3-4 vuotiaksi mutta todennäköisesti paljon vanhemmiksi avomeren syvyyksissä.

Piirroskuva: J. Flinkman Valokuva: A.O.Laine

Katso myös

Aiheesta muualla