Liejuputkimadot

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.

Itämeren vieraslajeja.

Liejuputkimadot.jpg

1990-luvulla Itämerelle levinneet liejuputkimadot Marenzelleriat,(aikaisemmin niitä kutsuttiin amerikanmonisukasjalkaisiksi) voidaan uusimpien molekyylibiologisten tutkimusten mukaan erotella kolmeen Itämerellä esiintyvään lajiin (Marenzelleria viridis, Marenzelleria neglecta ja Marenzelleria arctia).

Marenzelleriat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti koko Itämeren alueella viimeisen vuosikymmenen aikana. Jopa muutaman kymmenen sentin syvyyteen kaivautuvat, kuollutta orgaanista ainesta syövät monisukasmadot ovat erittäin tehokkaita leviämään ja hyödyntämään monia eri syvyyksiä ja ympäristöoloja. Matalilla, hapekkailla pohjilla niiden osuus pohjaeläinyhteisöissä on pieni.

Marenzelleria-lajit pärjäävät erittäin vähähappisissa pohjan olosuhteissa. Niitä tavataan myös itäisellä Suomenlahdella, jossa yli 30 metriä syvät pohjat ovat monin paikoin muuten vailla pohjaeläimiä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa Marenzellerioiden on todettu runsaana esiintyessään lisäävän fosforin pidättymistä sedimenttiin. Ne parantavat sedimentin happitilannetta kaivamalla ilmastoituja käytäviä pohja-aineksen sekaan ja sekoittavat sedimenttiä kaivamistoiminnallaan, jolloin sedimentin hapekas kerros ulottuu syvemmälle. Tätä toimintaa kutsutaan bioturbaatioksi.

Aiheesta muualla