Pielinen (04.411.1.001)

Loikkaa: valikkoon, hakuun








8 998 590 000 m³
8,999 km³
8 998 590 000 000 l

Pielinen on iso järvi Vuoksi (04) -päävesistössä. Se sijaitsee Pohjois-Karjalan maakunnassa ja kuuluu Pohjois-Karjalan ELYn ympäristövastuualueeseen. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakuntajärvi.

Järvi

Nimi: Pielinen
Järvinumero: 04.411.1.001
Vesistöalue: Pielisen lähialue (04.411)
Päävesistö: Vuoksi (04)

Perustiedot

Pinta-ala: 89 420,7 ha
Syvyys: 61 m
Keskisyvyys: 10,06 m
Tilavuus: 8 998 590 000 m³8,999 km³
8 998 590 000 000 l

Rantaviiva: 1 717,9 km
Korkeustaso: 93,7 m

Symbol lukko viranomainen.png

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut
Uusimmat havainnot
Kalat

Kala-atlas:
Ahven, Harjus, Hauki, Jokirapu, Järvilohi, Kuore, Muikku, Nieriä, Säyne (kala) ja Täplärapu

Tarkemmat tiedot: Pm kala1 21x21.png

Käyttäjien havainnot:
Tältä järveltä ei ole käyttäjien kalahavaintoja

Kuvat

Pm leg 17x21.png Käyttäjä
Pm leg kokenut 17x21.png Kokenut
Pm leg asiantuntija 17x21.png Asiantuntija
Pm leg viranomainen 17x21.png Viranomainen

Pm tapahtuma 17x21.png Tapahtuma
Pm havaintopaikka 17x21.png Havaintopaikka
Pm valokuva 17x21.png Valokuva
Pm kohde 17x21.png Muu kohde


Voit lisätä sisältöjä, kun olet kirjautunut sisään.

Järven erityispiirteet

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä. Rantaviivaa Pielisellä on 5276 kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

Vedenkorkeus ja virtaama

Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm. Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km². Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voi vesiviranomainen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) anoa aluehallintovirastolta vesilain mukaista poikkeamislupaa. Tällaista poikkeamislupaa on haettu ja käytetty vuodesta 1980 alkaen yhteensä 11 kertaa: kahdeksan kertaa haitallisen korkeiden vedenpintojen takia, kaksi kertaa (vuosina 2006 ja 2013) haitallisen matalien vedenkorkeuksien takia sekä yhden kerran norpan pesinnän turvaamiseksi Saimaalla (alkuvuodesta 2013, hakijana oli tuolloin Kaakkois-Suomen ELY-keskus).

Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Jäsysjärvestä Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama. Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramojoen vesistöstä 10 m³/s. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³/s. Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³/s. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970. Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Havaintojakson suurin virtaama on ollut 621 m³/s (kesäkuussa 1924). Pienin virtaama on ollut vuoden 1976 marraskuussa, 45 m³/s. Tämä oli kuitenkin yksittäinen vuorokausivirtaama-arvo ja luultavasti liittyi Pielisjoen hyydöntorjuntaan. Pielisen todellista vähävetistä tilannetta kuvastanut Pielisjoen minimivirtaama oli vuoden 1942 huhtikuussa, 75 m³/s.

Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot

Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

Kansallismaiseman järvi

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

Monessa Suomen ykkönen

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä, jos Saimaa lasketaan säännöstellyksi järveksi (Saimaan juoksutuksia säädellään Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella). Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä merenpinnasta ja 132 metriä Pielisen pinnasta.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 62 kilometriä. Kolin ja Lieksan kirkonkylän välinen matka lyhenee jäätien ansiosta 51 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin ja ilmeisesti samalla myös Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011–-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia. Toisaalta talvella 2010–2011 jäätie pystyttiin avaamaan aikaisemmin kuin koskaan, jo 15. joulukuuta 2010. Pisimpään liikenteelle avoinna jäätie oli talvella 1997–1998, huhtikuun 21. päivään saakka. Keväällä 2013 jäätiellä päästiin liikennöimään 16. huhtikuuta saakka.

Hajakuormitusta

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

Pielisen tila on hyvä

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

Säännöstelysuunnitelmia

Pielisen säännöstelymahdollisuuksia on selvitetty useaan otteeseen jo 1930-luvulta alkaen. Ensimmäiset varsinaiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut etenkin 2000-luvun alun kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006–2013 varsin laajasti selvitetty Pielisen juoksutuksen vaihtoehtoja, vaikutuksia ja säännöstelyedellytyksiä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, sittemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen vetämänä. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Eri osaselvitysten tekijöinä ovat olleet myös erityisesti Suomen ympäristökeskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oy Vesirakentaja ja Fortum Service Oy.

Pielisen säännöstelyselvitykset valmistuivat alkuvuodesta 2014. Edellytyksenä selvitystyön etenemiselle on ollut riittävä yksimielisyys säännöstelyn tavoitteista ja järjestämisestä eri osapuolten (alueen kunnat, Pielisjoen voimayhtiöt ja ELY-keskus) välillä. Pielisen järvisäännöstelylle löytyi alueelta ja osapuolten kesken laajaa kannatusta. Säännöstelystä ei viimeksi muodostetulla juoksutusvaihtoehdolla olisi merkittävää haittaa alapuolisilla vesistöillä (Pielisjoki ja Saimaa), mutta hyödyt Pielisellä olisivat silti merkittävät. Pelkälle Pielisen järvisäännöstelylle ei kuitenkaan löytyne edistäjää, koska voimayhtiöiden ja myös valtion (ELY-keskus) osallistumisen edellytyksenä on pidetty voimataloushyötyä, jota järvisäännöstelystä ei saataisi. Tämän takia Pielisen säännöstelyn edellytyksenä käytännössä olisi voimataloushyöty, jota saataisiin Pielisjoen voimalaitosten virtaaman lyhytaikaisesta säädöstä. Vaikka lyhytaikaissäätö (virtaaman lyhytaikainen vaihtelu) olisi pientä verrattuna esim. Kemijoen, Kokemäenjoen tai Oulujoen melko voimakkaaseen säätöön, olisi siitä todennäköisesti jonkinasteista haittaa Pielisjoen virkistyskäytölle ja ekologialle.

Ajatuksena oli syksyllä 2014 ja vuonna 2015 edetä Pielisen säännöstelyn ympäristövaikutusten arviointiin (YVA), jossa olisi arvioitu säännöstelyn vaikutuksia eri vaihtoehdoilla sekä etsitty keinoja säännöstelyn mahdollisten haittojen vähentämiseksi. YVA-vaihetta olisi seurannut vesilain mukainen säännöstelyluvan hakeminen. Ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä ei kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä. Tällä hetkellä (alkuvuodesta 2015) näyttää siltä, että Pielisen säännöstelyasiassa ei ainakaan toistaiseksi edetä.

Itä-Suomen aluehallintoviraston heinäkuussa 2013 asettaman velvoitteen mukaisesti ELY-keskus selvittää tällä hetkellä sitä mahdollisuutta, että aiemman kaltaiset, haitan vähentämiseksi toteutetut poikkeamiset Pielisen luonnonmukaisesta juoksutuksesta sisällytettäisiin Kaltimon em. lupapäätökseen. Tällä tavalla mahdollisesti saatava muutos Pielisen vedenkorkeuksiin olisi kuitenkin pieni verrattuna varsinaisen säännöstelyn tuottamiin vedenkorkeusmuutoksiin.

Lähteet

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lehtoranta, V. & Seppälä, E.: Asukkaiden näkemykset ja maksuhalukkuus Pielisen säännöstelystä. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 35/2011. 60 s.

Linjama, T. 2014. Selvitys Pielisen säännöstelymahdollisuuksista. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. 23.5.2014. 63 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Verta, O-M., Nykänen, J., Höytämö, J. & Marttunen, M.: Pielisen juoksutusten kehittämismahdollisuudet. 2007. Yhteenveto vuonna 2006 tehdyistä selvityksistä. 80 s. + liitteet.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

Aiheesta muualla