Rakkolevä

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.

Isokokoinen monivuotinen ruskolevä.

Rakkoleva2.jpg

Lajikuvaus

Itämeressä elävä rakkolevä (Fucus vesiculosus) on ruskoleviin kuuluva monivuotinen makrolevä.

Rakkolevä on alkuperältään mereinen vuorovesirantojen laji. Valtamerien vuorovesirannoilla elää useita rakkolevälajeja, mutta niistä vain F. vesiculosus on sopeutunut Itämereen.

Aikuisen rakkolevän koko on 20-60(-100) cm. Rakkolevän muoto vaihtelee; tärkein vaikuttava tekijä on aallokon voimakkuus.

Rakkolevä-nimi johtuu sekovarren ilmarakkuloista, jotka lisäävät kelluvuutta ja nostavat rakkolevää lähemmäksi valoa. Suojaisen rannan rakkolevillä on yleensä aina ilmarakkuloita. Elinympäristö ja levinneisyys

Rakkolevän kasvuvyöhykkeen syvyys vaihtelee rannan avoimuuden mukaan. Ulkosaaristossa rakkolevä kasvaa noin puolen metrin syvyydestä viiden metrin syvyyteen. Tyvilevy kiinnittää sen tiukasti kalliopintaan. Tarvitsemansa ravinteet rakkolevä saa suoraan ympäröivästä vedestä.

Rakkolevä (F. vesiculosus) vaatii menestyäkseen riittävän suolaista vettä; sitä esiintyy varsinaisella Itämerellä, Suomenlahdella esiintymisalue ulottuu Venäjälle Primorskin edustan saaristoon saakka ja Pohjanlahdella Merenkurkkuun asti.

Lisääntyminen

Rakkolevän sekovarsien kärkiin muodostuu lokakuussa lisääntymisrakkuloita (reseptaakkelit), jotka alkavat kasvaa kevättalvella ja irtoavat sukusolujen vapauduttua kesä-heinäkuussa. Sukusolut vapautuvat veteen ja hedelmöittyvät muodostaen zygootin, joka voi kiinnittyä puhtaaseen kalliopintaan. Noin kolmen vuoden iässä rakkolevä on sukukypsä.

Rakkolevä on avainlaji

Rakkolevä on Itämeren rantavyöhykkeen avainlaji, jonka suojassa elää runsas eliöyhteisö. Muutokset rakkolevän esiintymisessä vaikuttavat koko sen elinympäristöön ja siten myös lajiston monimuotoisuuteen.

Rakkoleväkasvustot tarjoavat suojaa ja ravintoa lukuisille selkärangattomille sekä lisääntymispaikan useille kalalajeille. Rakkolevävyöhykkeen eliöyhteisöä ovat muun muassa leväkatkat, kilkki, sinisimpukat, vapaasti uivat äyriäiset, rautakala, tokot, kivisimput, kivinilkat, pikkuahvenet, hauet ja kalanpoikaset. Rakkolevän tärkein laiduntaja on leväsiira.

Hyvinvoiva rakkoleväkasvusto kertoo merialueen voivan hyvin; mitä syvemmällä rakkolevä kasvaa sitä puhtaampaa vesi on.

Rakkolevä kärsii rehevöitymisestä: veden samentuminen, runsas pohjalle vajoava aines ja rakkolevän pinnalla kasvava päällyslevästö varjostavat ja hidastavat sen kasvua.

Kuva:Juha Flinkman

Lue lisää

Aiheesta muualla