https://www.jarviwiki.fi/w/api.php?action=feedcontributions&feedformat=atom&user=LeilaU 2026-06-30T09:42:59Z Käyttäjän muokkaukset MediaWiki 1.39.10 https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Oij%C3%A4rvi_(63.021.1.001)&diff=958769 2022-04-29T08:52:14Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Oijärvi on Kuivajoen vesistön suurin järvi Kuivaniemellä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 21,0 km². Järvi on hyvin matala, keskisyvyys on vain 1,1 metriä ja suurin syvyys 2,4 metriä. Niemet ja saaret jakavat järven neljään osa-altaaseen, jotka ovat Oijärvi, Lammasjärvi, Matilanjärvi ja Mursunjärvi. Kolmen viimeksi mainitun muodostama, maapadolla erotettu osa kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan ja valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.<br /> <br /> Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 711 km² ja järvisyys 4,3 %. Suurin järveen laskeva joki on Kivijoki, 570 km². Järvi on bifurkaatio; se purkautuu sekä Kuivajoen että säännöstelykanavan kautta. Vuonna 1955 aloitetun säännöstelyn avulla pyritään varastoimaan keväisiä sulamisvesiä ja siten pienentämään tulvahuippua. Säännöstelytilavuus on yhteensä 19 milj. m3. <br /> <br /> ==Vedenkorkeus ja virtaama==<br /> Vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä vuodesta 1954 alkaen. Keskivedenkorkeus on ollut N60+89,88 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 145 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+92,16 m (toukokuussa 1955) ja alin N60+89,23 m (huhtikuussa 1979), joten äärivaihtelu on ollut 293 cm.<br /> <br /> Virtaamahavaintoja on Kuivajoelta Ravaskasta vuodesta 1965 alkaen. Keskivirtaama on ollut 16 m3/s, keskiylivirtaama 181 m3/s ja keskialivirtaama 1,9 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 327 m3/s (toukokuussa 1977) ja 0,45 m3/s (syyskuussa 2006).<br /> <br /> ==Pintaveden lämpötila ja jäät==<br /> Pintaveden lämpötilaa on mitattu vedenkorkeusasteikon tuntumassa vuodesta 1961 lähtien. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 15,2, heinäkuussa 17,9 ja elokuussa 15,3 astetta. Matala järvi, melko lämmin vesi.<br /> <br /> Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1953–1954 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 7. lokakuuta vuonna 1968, myöhäisin 21. marraskuuta 2000. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 4. toukokuuta 1990 ja 1. kesäkuuta 1997.<br /> <br /> Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä vuodesta 1961 alkaen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 67 cm, koko jakson ennätyspaksuus 85 cm maaliskuulta 1979.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Räinä P. &amp; Pakanen S. 1994: Oijärven eteläosa. - Aureola 19:113-116.<br /> *Pakanen, S. &amp; Räinä, P. 1988. [http://hdl.handle.net/10138/165226 Oijärven eteläosan linnusto.] Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 71. 41 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Korpij%C3%A4rvi_(59.438.1.007)&diff=958767 2022-04-29T07:45:48Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Taskinen, E. 1993. [http://hdl.handle.net/10138/166569 Korpijärven, Likaisen sekä Painuanlahden linnusto.] Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 431. 108 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Likainen_(57.043.1.002)&diff=958766 2022-04-29T07:44:10Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Taskinen, E. 1993. [http://hdl.handle.net/10138/166569 Korpijärven, Likaisen sekä Painuanlahden linnusto.] Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 431. 108 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Kyyvesi_(14.932.1.001)&diff=958765 2022-04-29T07:33:30Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Yleistä==<br /> Kyyvesi sijaitsee [[Mikkeli]]n, [[Kangasniemi|Kangasniemen]] ja [[Pieksämäki|Pieksämäen]] kunnissa. Mikkelin puolella on Kyyveden eteläisin saaristoalue. Kyyveden pinta-ala on 129,95&amp;nbsp;km&lt;sup&gt;2&lt;/sup&gt; ja rantaviivan pituus on 857&amp;nbsp;km. Kyyjärven tilavuus on 570&amp;nbsp;008&amp;nbsp;000 m&lt;sup&gt;3&lt;/sup&gt;, keskisyvyys on 4,39&amp;nbsp;m ja sen suurin syvyys on 35,3&amp;nbsp;m. Kyyvesi kuuluu Mäntyharjun reitin latvavesiin. Sen valuma-alue on suoperäistä, mistä johtuu järven ruskea väri. Kyyveden vedenkorkeutta laskettiin vuosina 1869–1870 yhteensä 1,78&amp;nbsp;metriä, mikä näkyy rantaluhtien, somerikkojen ja pienten saarten runsautena ja vesialueen kivisyytenä. <br /> <br /> Kyyveden valuma-alueen koko luusuan kohdalta tarkasteltuna on 1&amp;nbsp;406&amp;nbsp;km&lt;sup&gt;2&lt;/sup&gt; ja järvisyys 16,8 %. Kyyveden luusuasta alkaa noin 400 metrin pituinen Rauhasalmi (salmikapeikko), jonka jälkeen uoma jatkuu suvantomaisena noin 1&amp;nbsp;km laskien [[Rauhajärvi (14.931.1.002)|Rauhajärveen]]. Rauhasalmen pudotuskorkeus on 0,5&amp;nbsp;metriä. Rauhajärvi taas purkaa vetensä [[Puula (14.923.1.001)|Puulaan]] Läsänkosken kanavan kautta. Luusualla tarkoitetaan järvestä alkavan joen vuonomaista alkunielua eli joenniskaa. <br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Luonteenomaista Kyyvedelle on voimakas luode-kaakko -suuntaisuus sekä pitkät, kapeat<br /> niemet ja lahdet. Arvokkaita luontokohteita alueella ovat mm. rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Kyyveden latvaosissa on tiheä joki- ja puroverkosto, joista ainakin Nykälänjoki on vakituisessa virkistyskalastuskäytössä.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> Kyyvedellä esiintyvät kalalajit: ankerias, ahven, kiiski, kuha, hauki, made, ruutana, särki, säyne, lahna, pasuri, sorva, sulkava, salakka, mutu, kivisimppu, muikku, harjus, järvitaimen, siika, kirjolohi ja rapu. <br /> <br /> Kaikissa Kyyveden kalastusalueen tärkeimmissä järvissä on erittäin runsas ahven-, hauki- ja särkikanta. Vuosittaisten istutusten ja luontaisen lisääntymisen johdosta myös kuhakanta on Kyyvedessä runsas. Säynettä ja lahnaa alueella esiintyy runsaasti ja säyne kasvaa kookkaaksi. Lahna on osin kääpiöitynyttä. Taimenta (istutettu muutama 100/v) kalastusalueen järvissä tavataan “satunnaisesti”. Muikku- ja siikakannat Kyyvedessä on pääasiallisesti vaihtelevan vähäiset.<br /> <br /> Istutuslajeina kalastusalueella on käytetty ainakin seuraavia kalalajeja, planktonsiika, järvitaimen ja kuha. Harjusta ja säynettä on myös istutettu 2000-luvulla joitakin tuhansia kappaleita. Järvitaimenen viihtymistä Kyyvedellä vaikeuttaa taimenen luontainen pyrkiminen virtapaikkoihin, joita Kyyvedellä ei ole paljon. Tämä aiheuttaa taimenen kannan vähenemisen. Taimenen rinnalle on suunniteltu harmaanieriän istutuksia.<br /> <br /> Rapu: jokirapu on hävinnyt Kyyvedestä, mutta Kyyveden kalastusalueella esiintyy paikka paikoin täplärapua, mutta sillä ole kovinkaan suurta taloudellista merkitystä pyynnin kannalta. Täpläravuissa on esiintynyt rapuruttoa, mutta täplärapu kestää sen. Veden laadun perusteella Kyyveden kalastusalueen vedet soveltuvat ravulle.<br /> <br /> Pienpedot: pienpetoja alueella on varsin paljon. Minkki verottaa kalasaaliita jopa verkoista ja supikoira hävittää vesilintujen pesiä maalta. Pienpetojen pyydystämistä hoitavat metsästysseurat. Majavia Kyyvedellä on ja niitä metsästetään.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> Veden laatua tarkasteltaessa järvi jaetaan eri osa-alueisiin. Järven pohjoisosa muodostuu kahdesta pitkänomaisesta lahdekkeesta, itäisestä ja läntisestä. Järven keskiosa on laajaa avovesialuetta. Järven eteläosassa on vielä pitkä, kapeahko lahtiosa. Järven läntiset osat, lähellä Kangasniemeä, ovat pitkiä, lahtimaisia järven osia, mutta huomattavasti pienempi alaisia kuin kaksi pohjoisinta lahtialuetta. Kyyveden koillisosassa on vielä pieni lahtimainen osa.<br /> <br /> Keskinen osa Kyyvettä: Vesi on talvisin kirkasta ja kesäaikaan hieman sameaa. Vesi voi olla pohjanläheisessä kerroksessa ajoittain hyvinkin sameaa. Vesi on väriltään ruskeahkoa. Tyypiltään tämä osa järvestä on keskihumuksista. Varsinaisia happiongelmia järvessä ei ole havaittu, mutta ajoittain järven kaikissa syvännepaikoissa kerrostuneisuuskausien lopulla pohjanläheinen kerros on lähes hapeton. Rehevyystasoltaan alue on lievästi rehevän ja rehevän väliltä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan keskeisin osa Kyyvettä kuuluu luokkaan hyvä.<br /> <br /> Pohjoiset lahtialueet: Itäinen lahtiosuus käsittää Kapustasalmesta pohjoiseen olevan Kyyveden osan. Seuranta-alueet ovat olleet Kurkisensaari, Hirviselkä ja Pohjalahti. Läntisen lahtiosuuden seurantakohteet ovat olleet Tervaskaarre ja Haapasaarenselkä. Yhteistä näille alueille on, että ne ovat tyypiltään lähinnä keskihumuksisia, selvästi reheviä alueita ja ne luokitellaan luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Eteläinen lahdeke: Seurantakohteena ovat olleet Koiraselkä ja lahden eteläosan Mustaselkä. Tyypiltään lahti on runsashumuksinen ja rehevyystasoltaan rehevä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatu kuuluu luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Pienet lahtialueet: Suovunselkä, joka on Kyyveden koillisin osa, kuuluu vedenlaatuluokituksessa luokkaan välttävä. Vesialue on rehevyystasoltaan erittäin rehevä. Vesi on väriltään voimakkaan ruskeaa ja on tyypiltään runsashumuksinen.<br /> <br /> Kangasniemen alueen kapeat lahdekkeet: Seurantakohteet ovat olleet Tervaselällä, Niittulevässä ja Viikarinlahdella. Lahdet ovat matalia ja ruskeavetisiä. Tyypiltään ne ovat keskihumuksisia tai runsashumuksisia sekä rehevyystasoltaan reheviä. Käyttökelpoisuusluokituksessa lahdet kuuluvat luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Kyyveden vedenlaatua on kuvattu tässä vuoden 1990–2006 välisen ajan vedenlaatutekijöiden mukaan. Seurantakohteena on ollut Haukivuoren Lietlahden edustalla oleva 32&amp;nbsp;metrin syvänne, joka on kuulunut valtakunnallisiin syvännehavaintopaikkoihin vuodesta 1974 lähtien ja kuuluu edelleen valtakunnalliseen hankkeeseen. Muita seuranta-alueita ovat Poroselän 28&amp;nbsp;metrin syvänne ja Asemanrannan 4,3&amp;nbsp;metrin syvänne.<br /> <br /> Viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 2.4.2012 ja tekijänä on ollut Etelä-Savon ELY. Poroselkä (140), jonka kokonaissyvyys on 28 metriä. Näkösyvyys oli erinomainen ja kokonaisfosfori oli hyvä. Hapen kyllästysaste 27 metrissä oli 10 %, joten alusvedessä on vakavia happiongelmia.<br /> <br /> Asemanranta, jonka kokonaissyvyys on 5,2 metriä. Näkösyvyys, väriluku ja kokonaisfosfori olivat hyvät. Lehtivihreä oli välttävä ja hapen kyllästysaste 3 metrissä oli 92 %. <br /> <br /> Kyyveden eteläpuolella olevalla Koiraselällä, jonka kokonaissyvyys on 26 metriä, on ollut vuoden 2012 tuloksissa vakavia happiongelmia alusvedessä. Myös näkösyvyys ja lehtivihreä olivat tyydyttävät sekä väriluku oli välttävä. Kyyveden Juurikkaselällä oli myös vuoden 2012 tuloksissa happiongelmia alusvedessä.<br /> <br /> Kyyveden kaava-alueeseen sisältyvällä alueella on yhteensä 22 arvokasta luontokohdetta, sekä Harjujärven ja Ala-Aittaroisen alueilla viisi. Näistä 15 on erityisen arvokkaita. Kaava-alueen luonnoltaan arvokkaita kohteita ovat muun muassa rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Suurimmalla osalla kohteista (20) on maisemallista arvoa. Kasvillisuudeltaan arvokkaita kohteita on 14 ja linnustollisesti arvokkaita kolme. Alueella elää muun muassa valkoselkätikka ja selkälokki. Alueella sijaitseva, vanhojen metsiensuojeluohjelmaan kuuluva Revonsaaren suojelualue, sekä suurin osa Partasaarta (n. 1,6 ha) on suojeltu. Partasaari kuuluu myös rantojensuojeluohjelmaan. Kyyvesi on Natura 2000 -kohde.<br /> <br /> ===Kyyvesi kuntoon===<br /> Kyyveden kesäaikaiset vedenpinnan vaihtelut ja alivedenkorkeudet on koettu ongelmallisiksi järven virkistyskäytön kannalta niin rannan vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden kuin kalastajien taholta. Kyyvesi-kuntoon työryhmä perusti keväällä 2011 erillisen alivedenkorkeuden nostohanketyöryhmän, jonka tavoitteena oli selvittää Kyyveden alimpien vedenkorkeuksien nosto mahdollisuudet Rauhasalmeen rakennettavalla pohjapadolla. Työryhmä suoriutui sille asetetusta tehtävästä ja sen toiminta päättyi 25.4.2013. Alivedenkorkeuden nostomahdollisuuksien selvittämiseksi ELY-keskus teetätti konsulttityönä alustavan patosuunnitelman, joka sisältää myös laskelmat padon vaikutuksista Kyyveden ja Rauhajärven vedenkorkeuksiin sekä Läsänkosken virtaamiin.<br /> <br /> ===Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma===<br /> Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut on käynnistänyt Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen yhdessä Etelä-Savon ELYn kanssa. Suunnittelukohde rajautuu Hirvensalmen, Kangasniemen ja Mikkelin kuntiin kuuden Natura 2000-alueen mukaisesti. Suunnittelualueessa ovat mukana Puulan, Kyyveden, Vänkkäänsuon, Kakrialansuon, Taloahon metsän ja Viljakkalan metsien Natura 2000-alueet. Näihin kuuluu rantojensuojeluohjelman, vanhojen metsien suojeluohjelman ja soidensuojeluohjelman kohteita.<br /> <br /> Suunnitelman tavoitteena on sovittaa yhteen alueen eri käyttömuodot siten, että luontoarvot eivät vaarannu. Suunnitelman aikajänne on noin 15 vuotta ja se ohjaa Metsähallituksen toimintaa alueella. Suunnittelualueeseen kuuluvilla yksityismailla suunnitelma on suositusluontoinen, eikä sellaisenaan sido maanomistajia. Se tuottaa kuitenkin maanomistajille mm. tietoa Natura-verkoston tavoitteiden huomioonottamisesta. Suunnitelmaa työstää Metsähallituksen asiantuntijoista koottu projektiryhmä ja tueksi on tärkeimmistä sidosryhmistä koottu yhteistyöryhmä. <br /> <br /> Suunnitelman luonnos lähetettiin lausuntokierrokselle ja se julkaistiin Metsähallituksen sivuilla vuonna 2014.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> *Metsähallitus 2013<br /> *Kyyvesi kuntoon / Alivedenkorkeuden nostohanke 2013<br /> *Kyyveden kalastusalue / Käyttö- ja hoitosuunnitelma 2011–2015<br /> *Valtion ympäristöhallinto (Oiva -tietokanta)<br /> *Ihastjärven kylä 2012<br /> *Mikkelin luonto ja arvokkaat luontokohteet 2009<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> [http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B74855CA9-63EA-4640-A875-192E32B9A4BB%7D/45289 Vesienhoidon toteutusohjelma Etelä-Savossa 2010-2015, Kyyveden alue] (PDF) ympäristö.fi<br /> *Ustinov, A. 1994. [http://hdl.handle.net/10138/173106 Kyyveden rantojensuojelualueen erityiset luontokohteet.] Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 592. 60 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Kyyvesi_(14.932.1.001)&diff=958764 2022-04-29T07:29:19Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Yleistä==<br /> Kyyvesi sijaitsee [[Mikkeli]]n, [[Kangasniemi|Kangasniemen]] ja [[Pieksämäki|Pieksämäen]] kunnissa. Mikkelin puolella on Kyyveden eteläisin saaristoalue. Kyyveden pinta-ala on 129,95&amp;nbsp;km&lt;sup&gt;2&lt;/sup&gt; ja rantaviivan pituus on 857&amp;nbsp;km. Kyyjärven tilavuus on 570&amp;nbsp;008&amp;nbsp;000 m&lt;sup&gt;3&lt;/sup&gt;, keskisyvyys on 4,39&amp;nbsp;m ja sen suurin syvyys on 35,3&amp;nbsp;m. Kyyvesi kuuluu Mäntyharjun reitin latvavesiin. Sen valuma-alue on suoperäistä, mistä johtuu järven ruskea väri. Kyyveden vedenkorkeutta laskettiin vuosina 1869–1870 yhteensä 1,78&amp;nbsp;metriä, mikä näkyy rantaluhtien, somerikkojen ja pienten saarten runsautena ja vesialueen kivisyytenä. <br /> <br /> Kyyveden valuma-alueen koko luusuan kohdalta tarkasteltuna on 1&amp;nbsp;406&amp;nbsp;km&lt;sup&gt;2&lt;/sup&gt; ja järvisyys 16,8 %. Kyyveden luusuasta alkaa noin 400 metrin pituinen Rauhasalmi (salmikapeikko), jonka jälkeen uoma jatkuu suvantomaisena noin 1&amp;nbsp;km laskien [[Rauhajärvi (14.931.1.002)|Rauhajärveen]]. Rauhasalmen pudotuskorkeus on 0,5&amp;nbsp;metriä. Rauhajärvi taas purkaa vetensä [[Puula (14.923.1.001)|Puulaan]] Läsänkosken kanavan kautta. Luusualla tarkoitetaan järvestä alkavan joen vuonomaista alkunielua eli joenniskaa. <br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Luonteenomaista Kyyvedelle on voimakas luode-kaakko -suuntaisuus sekä pitkät, kapeat<br /> niemet ja lahdet. Arvokkaita luontokohteita alueella ovat mm. rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Kyyveden latvaosissa on tiheä joki- ja puroverkosto, joista ainakin Nykälänjoki on vakituisessa virkistyskalastuskäytössä.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> Kyyvedellä esiintyvät kalalajit: ankerias, ahven, kiiski, kuha, hauki, made, ruutana, särki, säyne, lahna, pasuri, sorva, sulkava, salakka, mutu, kivisimppu, muikku, harjus, järvitaimen, siika, kirjolohi ja rapu. <br /> <br /> Kaikissa Kyyveden kalastusalueen tärkeimmissä järvissä on erittäin runsas ahven-, hauki- ja särkikanta. Vuosittaisten istutusten ja luontaisen lisääntymisen johdosta myös kuhakanta on Kyyvedessä runsas. Säynettä ja lahnaa alueella esiintyy runsaasti ja säyne kasvaa kookkaaksi. Lahna on osin kääpiöitynyttä. Taimenta (istutettu muutama 100/v) kalastusalueen järvissä tavataan “satunnaisesti”. Muikku- ja siikakannat Kyyvedessä on pääasiallisesti vaihtelevan vähäiset.<br /> <br /> Istutuslajeina kalastusalueella on käytetty ainakin seuraavia kalalajeja, planktonsiika, järvitaimen ja kuha. Harjusta ja säynettä on myös istutettu 2000-luvulla joitakin tuhansia kappaleita. Järvitaimenen viihtymistä Kyyvedellä vaikeuttaa taimenen luontainen pyrkiminen virtapaikkoihin, joita Kyyvedellä ei ole paljon. Tämä aiheuttaa taimenen kannan vähenemisen. Taimenen rinnalle on suunniteltu harmaanieriän istutuksia.<br /> <br /> Rapu: jokirapu on hävinnyt Kyyvedestä, mutta Kyyveden kalastusalueella esiintyy paikka paikoin täplärapua, mutta sillä ole kovinkaan suurta taloudellista merkitystä pyynnin kannalta. Täpläravuissa on esiintynyt rapuruttoa, mutta täplärapu kestää sen. Veden laadun perusteella Kyyveden kalastusalueen vedet soveltuvat ravulle.<br /> <br /> Pienpedot: pienpetoja alueella on varsin paljon. Minkki verottaa kalasaaliita jopa verkoista ja supikoira hävittää vesilintujen pesiä maalta. Pienpetojen pyydystämistä hoitavat metsästysseurat. Majavia Kyyvedellä on ja niitä metsästetään.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> Veden laatua tarkasteltaessa järvi jaetaan eri osa-alueisiin. Järven pohjoisosa muodostuu kahdesta pitkänomaisesta lahdekkeesta, itäisestä ja läntisestä. Järven keskiosa on laajaa avovesialuetta. Järven eteläosassa on vielä pitkä, kapeahko lahtiosa. Järven läntiset osat, lähellä Kangasniemeä, ovat pitkiä, lahtimaisia järven osia, mutta huomattavasti pienempi alaisia kuin kaksi pohjoisinta lahtialuetta. Kyyveden koillisosassa on vielä pieni lahtimainen osa.<br /> <br /> Keskinen osa Kyyvettä: Vesi on talvisin kirkasta ja kesäaikaan hieman sameaa. Vesi voi olla pohjanläheisessä kerroksessa ajoittain hyvinkin sameaa. Vesi on väriltään ruskeahkoa. Tyypiltään tämä osa järvestä on keskihumuksista. Varsinaisia happiongelmia järvessä ei ole havaittu, mutta ajoittain järven kaikissa syvännepaikoissa kerrostuneisuuskausien lopulla pohjanläheinen kerros on lähes hapeton. Rehevyystasoltaan alue on lievästi rehevän ja rehevän väliltä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan keskeisin osa Kyyvettä kuuluu luokkaan hyvä.<br /> <br /> Pohjoiset lahtialueet: Itäinen lahtiosuus käsittää Kapustasalmesta pohjoiseen olevan Kyyveden osan. Seuranta-alueet ovat olleet Kurkisensaari, Hirviselkä ja Pohjalahti. Läntisen lahtiosuuden seurantakohteet ovat olleet Tervaskaarre ja Haapasaarenselkä. Yhteistä näille alueille on, että ne ovat tyypiltään lähinnä keskihumuksisia, selvästi reheviä alueita ja ne luokitellaan luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Eteläinen lahdeke: Seurantakohteena ovat olleet Koiraselkä ja lahden eteläosan Mustaselkä. Tyypiltään lahti on runsashumuksinen ja rehevyystasoltaan rehevä. Virkistyskäyttö- ja yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatu kuuluu luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Pienet lahtialueet: Suovunselkä, joka on Kyyveden koillisin osa, kuuluu vedenlaatuluokituksessa luokkaan välttävä. Vesialue on rehevyystasoltaan erittäin rehevä. Vesi on väriltään voimakkaan ruskeaa ja on tyypiltään runsashumuksinen.<br /> <br /> Kangasniemen alueen kapeat lahdekkeet: Seurantakohteet ovat olleet Tervaselällä, Niittulevässä ja Viikarinlahdella. Lahdet ovat matalia ja ruskeavetisiä. Tyypiltään ne ovat keskihumuksisia tai runsashumuksisia sekä rehevyystasoltaan reheviä. Käyttökelpoisuusluokituksessa lahdet kuuluvat luokkaan tyydyttävä.<br /> <br /> Kyyveden vedenlaatua on kuvattu tässä vuoden 1990–2006 välisen ajan vedenlaatutekijöiden mukaan. Seurantakohteena on ollut Haukivuoren Lietlahden edustalla oleva 32&amp;nbsp;metrin syvänne, joka on kuulunut valtakunnallisiin syvännehavaintopaikkoihin vuodesta 1974 lähtien ja kuuluu edelleen valtakunnalliseen hankkeeseen. Muita seuranta-alueita ovat Poroselän 28&amp;nbsp;metrin syvänne ja Asemanrannan 4,3&amp;nbsp;metrin syvänne.<br /> <br /> Viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 2.4.2012 ja tekijänä on ollut Etelä-Savon ELY. Poroselkä (140), jonka kokonaissyvyys on 28 metriä. Näkösyvyys oli erinomainen ja kokonaisfosfori oli hyvä. Hapen kyllästysaste 27 metrissä oli 10 %, joten alusvedessä on vakavia happiongelmia.<br /> <br /> Asemanranta, jonka kokonaissyvyys on 5,2 metriä. Näkösyvyys, väriluku ja kokonaisfosfori olivat hyvät. Lehtivihreä oli välttävä ja hapen kyllästysaste 3 metrissä oli 92 %. <br /> <br /> Kyyveden eteläpuolella olevalla Koiraselällä, jonka kokonaissyvyys on 26 metriä, on ollut vuoden 2012 tuloksissa vakavia happiongelmia alusvedessä. Myös näkösyvyys ja lehtivihreä olivat tyydyttävät sekä väriluku oli välttävä. Kyyveden Juurikkaselällä oli myös vuoden 2012 tuloksissa happiongelmia alusvedessä.<br /> <br /> Kyyveden kaava-alueeseen sisältyvällä alueella on yhteensä 22 arvokasta luontokohdetta, sekä Harjujärven ja Ala-Aittaroisen alueilla viisi. Näistä 15 on erityisen arvokkaita. Kaava-alueen luonnoltaan arvokkaita kohteita ovat muun muassa rantaluhdat, vanhat lehtimetsät, ruovikot ja lintujen pesimäluodot. Suurimmalla osalla kohteista (20) on maisemallista arvoa. Kasvillisuudeltaan arvokkaita kohteita on 14 ja linnustollisesti arvokkaita kolme. Alueella elää muun muassa valkoselkätikka ja selkälokki. Alueella sijaitseva, vanhojen metsiensuojeluohjelmaan kuuluva Revonsaaren suojelualue, sekä suurin osa Partasaarta (n. 1,6 ha) on suojeltu. Partasaari kuuluu myös rantojensuojeluohjelmaan. Kyyvesi on Natura 2000 -kohde.<br /> <br /> ===Kyyvesi kuntoon===<br /> Kyyveden kesäaikaiset vedenpinnan vaihtelut ja alivedenkorkeudet on koettu ongelmallisiksi järven virkistyskäytön kannalta niin rannan vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden kuin kalastajien taholta. Kyyvesi-kuntoon työryhmä perusti keväällä 2011 erillisen alivedenkorkeuden nostohanketyöryhmän, jonka tavoitteena oli selvittää Kyyveden alimpien vedenkorkeuksien nosto mahdollisuudet Rauhasalmeen rakennettavalla pohjapadolla. Työryhmä suoriutui sille asetetusta tehtävästä ja sen toiminta päättyi 25.4.2013. Alivedenkorkeuden nostomahdollisuuksien selvittämiseksi ELY-keskus teetätti konsulttityönä alustavan patosuunnitelman, joka sisältää myös laskelmat padon vaikutuksista Kyyveden ja Rauhajärven vedenkorkeuksiin sekä Läsänkosken virtaamiin.<br /> <br /> ===Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma===<br /> Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalvelut on käynnistänyt Puulan ja Kyyveden Natura-aluekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisen yhdessä Etelä-Savon ELYn kanssa. Suunnittelukohde rajautuu Hirvensalmen, Kangasniemen ja Mikkelin kuntiin kuuden Natura 2000-alueen mukaisesti. Suunnittelualueessa ovat mukana Puulan, Kyyveden, Vänkkäänsuon, Kakrialansuon, Taloahon metsän ja Viljakkalan metsien Natura 2000-alueet. Näihin kuuluu rantojensuojeluohjelman, vanhojen metsien suojeluohjelman ja soidensuojeluohjelman kohteita.<br /> <br /> Suunnitelman tavoitteena on sovittaa yhteen alueen eri käyttömuodot siten, että luontoarvot eivät vaarannu. Suunnitelman aikajänne on noin 15 vuotta ja se ohjaa Metsähallituksen toimintaa alueella. Suunnittelualueeseen kuuluvilla yksityismailla suunnitelma on suositusluontoinen, eikä sellaisenaan sido maanomistajia. Se tuottaa kuitenkin maanomistajille mm. tietoa Natura-verkoston tavoitteiden huomioonottamisesta. Suunnitelmaa työstää Metsähallituksen asiantuntijoista koottu projektiryhmä ja tueksi on tärkeimmistä sidosryhmistä koottu yhteistyöryhmä. <br /> <br /> Suunnitelman luonnos lähetettiin lausuntokierrokselle ja se julkaistiin Metsähallituksen sivuilla vuonna 2014.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> *Metsähallitus 2013<br /> *Kyyvesi kuntoon / Alivedenkorkeuden nostohanke 2013<br /> *Kyyveden kalastusalue / Käyttö- ja hoitosuunnitelma 2011–2015<br /> *Valtion ympäristöhallinto (Oiva -tietokanta)<br /> *Ihastjärven kylä 2012<br /> *Mikkelin luonto ja arvokkaat luontokohteet 2009<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> [http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B74855CA9-63EA-4640-A875-192E32B9A4BB%7D/45289 Vesienhoidon toteutusohjelma Etelä-Savossa 2010-2015, Kyyveden alue] (PDF) ympäristö.fi<br /> *Ustinov, A., 1994. [http://hdl.handle.net/10138/173106 Kyyveden rantojensuojelualueen erityiset luontokohteet.] Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 592. 60 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=%C3%96janj%C3%A4rvi&diff=958641 2022-04-22T09:11:40Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Nimi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Nimen historia ja merkitykset==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Bone, A., Haldin, L., Koivisto, A.-M., Mäenpää, E., Mäensivu, M., Pakkala, J., Seppälä, T. (toim.), Storberg, K.-E., Teppo, A., Westberg, V. 2016. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-448-4 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021.] Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 45 | 2016. 153 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Hiidenvesi_(23.031.1.001)&diff=958640 2022-04-22T09:04:01Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Vihdissä ja Lohjalla sijaitseva Hiidenvesi on Uudenmaan toiseksi suurin järvi heti [[Lohjanjärvi (23.021.1.001)|Lohjanjärven]] jälkeen. <br /> <br /> Hiidenvesi muodostuu useasta eri lahtimaisesta altaasta, joita kapeammat ja leveämmät salmet erottavat toisistaan. Eri osat poikkeavat melko paljon toisistaan niin ominaisuuksiltaan kuin vedenlaadultaan.<br /> <br /> Vihdin keskustaan ulottuva pohjoisin osa on nimeltään '''Kirkkojärvi'''. Etelään matkatessa Irjalansaaren muodostaman Tarttilansalmen jälkeen on vuorossa '''Mustionselkä''', jonka Veikkolansalmi erottaa '''Nummelanselästä'''. Järven kaartuessa länteen on seuraavana vuorossa Hiidenveden suurin allas '''Kiihkelyksenselkä'''. Kiihkelynselkään liittyy luoteessa '''Retlahti''' ja etelässä '''Isontalonselkä'''. Isontaloselältä Mynterlänsalmi vie luoteeseen '''Sirkkoonselälle''' ja aivan eteläpäässä on lähes erilleen kuroutunut '''Vaanilanlahti'''.<br /> <br /> Hiidenveden suurimmat tulouomat ovat Vanjoki (tai Karjaanjoki) ja Olkkalanjoki. Vanjoki, joka tuo vettä [[Vanjärvi (23.042.1.001)|Vanjärvestä]] ja [[Pyhäjärvi (23.051.1.001)|Karkkilan Pyhäjärvestä]], laskee Kiihkelyksenselän pohjoispäässä sijaitsevaan Kuninkaanlahteen. Olkkalanjoki virtaa Vihdin kirkonkylän keskustan läpi Kirkkojärveen mukanaan Vihtijoen vettä [[Averia (23.092.1.001)|Averiasta]]. <br /> <br /> Hiidenvedenstä vedet laskevat Sirkkoonselältä Vänteenjokea pitkin [[Lohjanjärvi (23.021.1.001)|Lohjanjärveen]].<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Hiidenvesi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Hiidenveden murheena on ollut erityisesti sinileväkukinnat, jotka johtuvat runsaasta kuormituksesta. Kuormitusta aiheuttaa ennenkaikkea maatalous ja muu hajakuormitus. Teollisuudesta ja yhdyskunnista aiheutuva pistekuormitus on nykyisin varsin pientä.<br /> <br /> Hiidenvedeltä on [[Valtakunnallinen leväseuranta|valtakunnallisen leväseurannan]] havaintoja eri paikoilta vuodesta 1998 alkaen. Pisin sarja on [[Hiidenvesi (23.031.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Nummelan venesatama)|Nummelan venesatamasta]], josta havaintoja on vuodesta 1998 vuoteen 2014 asti. Vuosina 2015 ja 2016 Hiidenvedellä ei ole ollut virallista havaintopaikkaa.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://www.hiidenvesi.fi/ Hiidenveden kunnostus -hanke]<br /> * [http://vesientila.fi/fi/kunnat/vihti/jarvet/hiidenvesi Hiidenvesi (Vesientila.fi)]<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenvesi Hiidenvesi (Wikipedia)]<br /> *Haapala, E. &amp; Rantakokko, K. 2008. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/44668 Hiidenveden ranta-alueiden tulvavahinkoarvio.] Uudenmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 14/2008. 22 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Hiidenvesi_(23.031.1.001)&diff=958639 2022-04-22T09:03:38Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Vihdissä ja Lohjalla sijaitseva Hiidenvesi on Uudenmaan toiseksi suurin järvi heti [[Lohjanjärvi (23.021.1.001)|Lohjanjärven]] jälkeen. <br /> <br /> Hiidenvesi muodostuu useasta eri lahtimaisesta altaasta, joita kapeammat ja leveämmät salmet erottavat toisistaan. Eri osat poikkeavat melko paljon toisistaan niin ominaisuuksiltaan kuin vedenlaadultaan.<br /> <br /> Vihdin keskustaan ulottuva pohjoisin osa on nimeltään '''Kirkkojärvi'''. Etelään matkatessa Irjalansaaren muodostaman Tarttilansalmen jälkeen on vuorossa '''Mustionselkä''', jonka Veikkolansalmi erottaa '''Nummelanselästä'''. Järven kaartuessa länteen on seuraavana vuorossa Hiidenveden suurin allas '''Kiihkelyksenselkä'''. Kiihkelynselkään liittyy luoteessa '''Retlahti''' ja etelässä '''Isontalonselkä'''. Isontaloselältä Mynterlänsalmi vie luoteeseen '''Sirkkoonselälle''' ja aivan eteläpäässä on lähes erilleen kuroutunut '''Vaanilanlahti'''.<br /> <br /> Hiidenveden suurimmat tulouomat ovat Vanjoki (tai Karjaanjoki) ja Olkkalanjoki. Vanjoki, joka tuo vettä [[Vanjärvi (23.042.1.001)|Vanjärvestä]] ja [[Pyhäjärvi (23.051.1.001)|Karkkilan Pyhäjärvestä]], laskee Kiihkelyksenselän pohjoispäässä sijaitsevaan Kuninkaanlahteen. Olkkalanjoki virtaa Vihdin kirkonkylän keskustan läpi Kirkkojärveen mukanaan Vihtijoen vettä [[Averia (23.092.1.001)|Averiasta]]. <br /> <br /> Hiidenvedenstä vedet laskevat Sirkkoonselältä Vänteenjokea pitkin [[Lohjanjärvi (23.021.1.001)|Lohjanjärveen]].<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Hiidenvesi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Hiidenveden murheena on ollut erityisesti sinileväkukinnat, jotka johtuvat runsaasta kuormituksesta. Kuormitusta aiheuttaa ennenkaikkea maatalous ja muu hajakuormitus. Teollisuudesta ja yhdyskunnista aiheutuva pistekuormitus on nykyisin varsin pientä.<br /> <br /> Hiidenvedeltä on [[Valtakunnallinen leväseuranta|valtakunnallisen leväseurannan]] havaintoja eri paikoilta vuodesta 1998 alkaen. Pisin sarja on [[Hiidenvesi (23.031.1.001)/Valtakunnallinen sinileväseuranta (Nummelan venesatama)|Nummelan venesatamasta]], josta havaintoja on vuodesta 1998 vuoteen 2014 asti. Vuosina 2015 ja 2016 Hiidenvedellä ei ole ollut virallista havaintopaikkaa.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://www.hiidenvesi.fi/ Hiidenveden kunnostus -hanke]<br /> * [http://vesientila.fi/fi/kunnat/vihti/jarvet/hiidenvesi Hiidenvesi (Vesientila.fi)]<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiidenvesi Hiidenvesi (Wikipedia)]<br /> *Haapala, E. &amp; Rantakokko, K. 2008. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/44668 Hiidenveden ranta-alueiden<br /> tulvavahinkoarvio.] Uudenmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 14/2008. 22 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Valkeisj%C3%A4rvi_(04.573.1.002)&diff=958638 2022-04-22T08:59:35Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Valkeisjärven vesienhoidolle on asetettu tavoitteita Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Lisätietoja järven nykytilasta ja vesienhoidon tavoitteista löydät tiivistetysti [[Valkeisjärvi (04.573.1.002)/Järvikortti|Valkeisjärven kunnostuskortista]].<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Jokela, J. 2009. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/45045 Kiuruveden Valkeisjärven pesimälinnusto 2007.] Pohjois-Savon ympäristökeskus. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen raportteja 1/2009. 17 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958637 2022-04-22T07:52:54Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.<br /> *Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys. 2016. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-474-6 Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys.] Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2016. 60 s.<br /> *Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle. 2015. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-876-3 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle.] Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2/2015. 23 s.<br /> *Laamanen, M., Suomela, J., Ekebom, J., Korpinen, S., Paavilainen, P., Lahtinen, T., Nieminen, S., Hernberg, A. (toim.). 2021. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-198-6 Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma vuosille 2022–2027.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:30. 403 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958636 2022-04-22T07:47:34Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.<br /> *Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys. 2016. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-474-6 Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys.] Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2016. 60 s.<br /> *Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle. 2015. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-876-3 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle.] Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2/2015. 23 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958635 2022-04-22T07:47:02Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.<br /> *Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys. 2016. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-474-6 Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys.] Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2016. 60 s.<br /> *Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-876-3 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle.] Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2/2015. 23 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958634 2022-04-22T07:43:57Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.<br /> *Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys. 2016. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-474-6 Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys.] Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2016. 60 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958633 2022-04-22T07:43:31Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.<br /> *Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys. 2016. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-474-6 <br /> Digitaalinen Itämeri. Toteutettavuusselvitys.] Liikenne- ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2016. 60 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=958632 2022-04-22T07:36:35Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.<br /> *Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta. 2017. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-470-2 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta.] Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15a/2017. 56 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Luodonj%C3%A4rvi_(99.110.1.001)&diff=958350 2022-04-07T07:37:28Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Luodonjärvi (ruots. Larsmosjön) on Pohjanmaan maakunnan suurin järvi, 68 km². Se pengerrettiin merenlahdista 1960-luvulla raakaveden saannin turvaamiseksi. Sen vettä käyttävät etenkin Pietarsaaren kaupunki ja UPM-Kymmene. Suomen järvien pinta-alatilastossa se on sijalla 62. Tekojärvistä se on kolmanneksi suurin [[Lokan_tekojärvi_(65.931.2.001)|Lokan]] ja [[Porttipahdan_tekojärvi_(65.831.2.001)|Porttipahdan]] jälkeen.<br /> <br /> Pohjanmaan maakunnan suurimmat luonnonjärvet ovat [[Hinjärv_(83.102.1.001)|Hinjärv]] (7,9 km²), [[Härkmerifjärden_(96.510.1.006)|Härkmerifjärden]] (5,0 km²) ja [[Karperöfjärden_(83.126.1.007)|Karperöfjärden]] (3,2 km²). [[Kivi-_ja_Levalammen_tekojärvi_(39.005.2.001)|Kivi- ja Levalammen tekojärvi]] (8,3 km²) sijaitsee Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien rajalla.<br /> <br /> Luodon-Öjanjärveen laskee neljä jokea: Ähtävänjoki, Kruunupyynjoki, Purmonjoki ja Kovjoki. Valuma-alue on siten melko suuri, noin 4300 km². Järven keskisyvyys on 2,6 m ja maksimisyvyys 10 m.<br /> <br /> Luodonjärvi on yhteydessä samoin 1960-luvulla rakennettuun, pienempään [[Öjanjärvi_(99.210.1.002)|Öjanjärveen]] Kruunupyynjoen ja 400 metriä pitkän kanavan kautta. Säännöstelyllä järvien pinta pidetään 10–20 cm merenpinnan N60-tason yläpuolella. Luodonjärven vedenkorkeutta mitataan jatkuvatoimisesti Storströmmenin mareografilla. Tavallinen kansalainen voi käydä lukemassa vedenpinnankorkeuden mittaasteikoista, joita sijaitsee Hickarössä, Gertrudsin sillalla, Ähtävänjoen ja Purmonjoen suulla. Kruunupyyn puolella on myös yksi asteikko Hästössä.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> Luodonjärven vesi on erittäin humuspitoista ja hapanta. Sitä uhkaavat happamoituminen ja myös rehevöityminen. Järven tila on tyydyttävä. <br /> <br /> Luodonjärveltä on satunnaisia havaintoja sinileväkukinnoista.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> Luodonjärvessä tavataan lahnaa, haukea, ahvenia, kuhaa, särkeä, säynävää, muikkua, salakkaa, taimenta, siikaa, kirjolohta, kiiskeä ja madetta. Paikallisten kalastajien mielestä järvessä on liikaa ns. roskakalaa. Järven vuotuisten kalansaaliiden arvioidaan vaihtelevan 24 000 - 88 000 kg välillä. Luodonjärven ja meren välille on rakennettu kalaportaat Storströmmen kohdalle.<br /> <br /> Luodonjärven alue on loistavaa lintualuetta. Alueella on tavattu mm. selkälokki, naurulokki, kuikka, ruskosuohaukka ja kaulushaikara. Linnustollisesti rikas Hällörsfjärden-Mossaviken kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Järven lähistöllä sijaitsee myös viisi muuta Naturaan sisällytettyä aluetta.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> Luodonjärvi on valittu Pohjanmaan maakuntajärveksi. Järven rannoista on rakennettu noin 20 % ja veneliikenne on vilkasta. Veneilyä varten järveltä löytyy noin 60 km viitoitettua veneväylää ja yli kymmennen paikan venesatamia on 15 kpl. Lisäksi Luodonjärven rannoilla on yli 10 yleistä uimarantaa, useita kahviloita, ravintoloita ja leirintäalueita. Järvi on erittäin merkittävä virkistys- ja ammattikalastus kohde. Vuosittain järvellä käy harrastamassa virkistyskalstusta arviolta 6 000 - 7 000 henkeä. Ammattikalastajia toimii järvellä kymmenkunta.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *[http://www.vesiensuojelu.fi/pohjanmaa/wp-content/uploads/2012/07/L-Öjärvi_yht_2013_suo.pdf Luodon-Öjanjärven tarkkailutulokset 2013]<br /> *[http://water.tkk.fi/wr/tutkimus/thesis/Palonen2006.pdf Luodonjärven säännöstelyn vaikutukset virkistyskäyttöön ja rantakiinteistöjen arvoon]<br /> *Bone, A., Haldin, L., Koivisto, A.-M., Mäenpää, E., Mäensivu, M., Pakkala, J., Seppälä, T. (toim.), Storberg, K.-E., Teppo, A., Westberg, V. 2016. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-448-4 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021.] Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 45 | 2016. 153 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Saimaa_(04.112.1.001)&diff=958207 2022-04-01T10:08:27Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Saimaa on Vuoksen vesistön ja Suomen suurin järvi Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon maakunnissa. Järven ala on 1377 km², keskisyvyys 10,8 m ja suurin syvyys, Käenniemenselällä, 86 m. Rantaviivaakin on pitkä pätkä, 5277 km.<br /> <br /> Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 61 054 km², josta vettä 20,0 %. Pääosan valuma-alueesta muodostaa Puumalansalmen yläpuolinen Vuoksen vesistö, 55 092 km², josta vettä 18,5 %. Kuolimon alue on 864km², Syysjärven alue 474 km² ja Ukonveden alue 378 km². <br /> <br /> Saimaan rajaus on mittava haaste Suomen järvitieteelle eikä yksiselitteistä ratkaisua ole (ks. [[Suur-Saimaa]]). Tässä raja on vedetty Puumalansalmeen ja kaikki sen eteläpuoliset Suur-Saimaan vedet muodostavat Järvi-meriwikin Saimaan. Siitä voitaisiin erottaa omiksi järvikseen esimerkiksi seuraavat:<br /> <br /> • Läntinen Pien-Saimaa (97 km²). Rajauksena on likipitäen Saimaanharjun ja Taipalsaaren kautta kulkeva tie eli tämä suljettu vesialue jää sen länsipuolelle. Keskisyvyys on 4,7 m ja veden teoreettinen viipymä noin 4,5 vuotta. <br /> • Itäinen Pien-Saimaa (54 km²). Edellisestä Vehkataipaleen tielle, pohjoisreuna Taipalsaaren taajaman kohdalla. Eteläosassa tämä ulottuu Lauritsalan edustalta Kattelussaaren kärkeen. Keskisyvyys 5 metriä.<br /> • Maavesi (18 km²). Taipalsaaren taajaman pohjoispuolinen vesialue.<br /> • Luonteri (108 km²). Erämainen ja sokkeloinen vesialue Anttolan koillispuolella. Lähes 600 saarta, joista suurimmat Pihlajasalo ja Saukonsalo. Saimaan suurin saari Hurissalo erottaa Luonterin Lietvedestä ja Saimaan pohjoisesta pääaltaasta. Luonterin syvin kohta on 72 m.<br /> • Lietvesi (91 km²). Melko avoin pienehköjen saarien pilkkoma selkävesi Hurissalon itäpuolella. Keskisyvyys on jopa 18 m, suurin syvyys 52 m.<br /> • Louhivesi (48 km²). Ristiinan ja Anttolan välillä, itä-länsisuuntainen, kapeahko selkä.<br /> • Yövesi (58 km²). Ristiinasta itä-kaakkoon. Saimaan syvin kohta sijaitsee Yöveden Käenniemenselällä.<br /> • Haapavesi (31 km²). Äitsaaren ja Salosaaren rajaama vesialue Ruokolahden länsipuolella.<br /> <br /> Näiden 'järvien' pinta-ala on yhteensä 505 km². Jos ne erotetaan Saimaasta, jäljelle jää 872 km². Tällöin Saimaa olisi vasta Suomen viidenneksi suurin järvi. Eiköhän se kuitenkin ansaitsisi olla ykkönen?<br /> <br /> [[tiedosto:satamalpr2.jpg|496px]]<br /> <br /> Näkymä Saimaalle Lappeenranna hiekkalinnan kupeesta<br /> <br /> ==Saimaan saaret==<br /> <br /> Saimaassa on peräti 5484 saarta, joiden yhteispinta-ala on 79 114 ha eli yli puolet järven vesialasta.<br /> <br /> Yli sadan hehtaarin saaria on 65, joista sadan suurimman järvensaaren listalle yltävät:<br /> <br /> {| border=&quot;1&quot; {{Saimaan saaret}}<br /> |-<br /> ! Nimi<br /> ! ala (ha)<br /> ! sijoitus<br /> |- <br /> |Hurissalo || 18028 || 2<br /> |-<br /> |Äitsaari || 7482 || 6<br /> |-<br /> |Kirkkosaari || 4725 || 9<br /> |-<br /> |Salosaari || 2596 || 15<br /> |-<br /> |Lintusalo || 2434 || 17<br /> |-<br /> |Kyläniemi || 2265 || 18<br /> |-<br /> |Pihlajasalo || 1888 || 25<br /> |-<br /> |Niinikkosaari || 1850 || 26<br /> |-<br /> |Mietinsaari || 1792 || 27<br /> |-<br /> |Härskiänsaari || 1460 || 31<br /> |-<br /> |Otasalo || 1434 || 33<br /> |-<br /> |Saukonsalo || 1174 || 43<br /> |-<br /> |Liiansaari || 1109 || 46<br /> |-<br /> |Suuri Jänkäsalo || 1062 || 49<br /> |-<br /> |Niinisaari || 1028 || 53<br /> |-<br /> |Himalansaari || 1011 || 54<br /> |-<br /> |Kattelussaari || 792 || 73<br /> |-<br /> |Liimattala(nsaari) || 759 || 77<br /> |-<br /> |Kärnäsalo || 724 || 83<br /> |}<br /> <br /> ==Vedenkorkeus ja virtaama==<br /> Saimaan vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1847 alkaen. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Lauritsalassa (YKJ 6775555, 3568816). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 75,85 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 72 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 77,71 m (elokuulta 1899), alin N60+ 74,38 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 333 cm. <br /> <br /> Saimaa on säännöstelemätön järvi, mutta Suomen ja Venäjän välisen valtiosopimuksen mukaan Vuoksen voimalaitoksen juoksutuksia voidaan muuttaa juoksutussäännön nojalla vedenkorkeuden uhatessa ylittää tai alittaa puolella metrillä jakson pitkäaikaisen keskiarvon. <br /> <br /> Tyypillinen vedenkorkeuden muutos päivässä on Saimaassa alle senttimetrin luokkaa (keskiarvo 0,7 cm). Suurimmillaan Saimaassa on havaittu noin 15 sentin päivämuutos, ja tämä johtuu yleensä tuulen aiheuttamasta veden pakkautumisesta, ja vedenpinnan kallistumisesta järvessä. Tällaisen tilanteen jälkeen vesipinta alkaa keikahdella, kun se pyrkii palautumaan tasapainoon (seiche eli ominaisheilahtelu). Tällöin vedenpinta voi vaihdella muutaman päivän ajan kymmenisen senttiä suuntaan jos toiseen. <br /> <br /> Saimaan laajoista yläpuolisista valuma-alueista ja järven suuruudesta johtuen vuoden ylivesi sattuu järvellä suhteellisen myöhään, keskimäärin vasta heinä–elokuussa. Saimaalla vuoden ylin vedenkorkeus sattuu hyvin harvoin kevätkuukausina. Jaksolla 1847–2004 vuoden ylivesi sattui keväällä (MAM) vain 1 %:ssa vuosista. Kesäkuukausina (JJA) vuoden ylivesi sattuu noin 45 %:ssa vuosista, syksyllä (SON) 15 %:ssa vuosista ja talvella (DFJ) 38 %:ssa vuosista. Talven suureen osuuteen vaikuttaa se, että Saimaan hitaan käyttäytymisen takia vedenpinta saattaa nousta syksyn sateista vielä seuraavan vuoden puolelle, ja tällöin vuoden viimeisen päivän lukema saattaa olla koko vuoden ylin vedenkorkeus. Toisin päin tilanne voi olla se, että edellisen vuoden korkean vedenkorkeuden jäljiltä vedenpinta laskee vuoden aikana niin, että vuoden ensimmäisen päivän arvo on koko kalenterivuoden korkein vedenkorkeus.<br /> <br /> Vuoksi valjastettiin vesivoiman tuotantoon jo 1800-luvun lopulla. Enson voimalaitos otettiin käyttöön helmikuussa 1889. Imatrankosken vesivoimalaitos lähempänä Saimaan luusuaa valmistui kolmessa vaiheessa. Ensimmäiset koneistot rakennettiin 1922–1930 ja otettiin käyttöön 1928, toiset koneistot jaksolla 1934–1937 ja kolmas rakennusvaihe oli vuosina 1948–1951. Tainionkosken voimalaitos Imatrankoskesta ylävirtaan otettiin käyttöön 1949. <br /> <br /> SYKEn rekisterissä on Saimaan menovirtaamia Imatralta ja/tai Tainionkoskelta vuodesta 1847 alkaen. Keskivirtaama koko jaksolla on ollut 594 m3/s, keskiylivirtaama 729 m3/s ja keskialivirtaama 419 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 1170 m3/s (elokuussa 1899) ja56 m3/s (heinäkuussa 1954). Yli tuhannen kuution virtaamia on esiintynyt vuosina 1899, 1924, 1955, 1962, 1963, 1981, 1982 ja 1987.<br /> <br /> Saimaan veden korkeudesta saa ajantasaista tieto [http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/index.html Valtion ympäristöhallinnan sivuilta] .<br /> <br /> ==Pintaveden lämpötilat ja jäähavainnot==<br /> Pintaveden lämpötilan päivittäinen havainnointi aloitettiin Saimaalla 1916. Mittauspaikka sijaitsee melko lähellä Saimaan kanavan suuta. Mittaukset tehdään laiturin päästä, kahden metrin päässä rannasta. Paikalle asennettiin kesäkuussa 2000 Procolin (automaattinen vedenkorkeusasema) yhteyteen automaattinen lämpömittari. Veden syvyys mittauspaikalla on 150 cm. Ranta on jyrkkä (yhden metrin päässä rannasta veden syvyys on yksi metri) ja pohja kalliota. Havaintopaikka on varjossa aamuisin klo 8, vesi sekoittuu melko heikosti. Havainnot edustavat Saimaan eteläosien ranta-alueiden lämpötilaa. Yleisimmät tuulen suunnat avovesikaudella ovat etelä ja lounas.<br /> <br /> Pintaveden lämpötilan keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 15,4, heinäkuussa 18,8 ja elokuussa 18,1 astetta.<br /> <br /> Jäätymis- ja jäänlähtötietoja on olemassa vuodesta 1885 alkaen, puuttuvia vuosia on pari. <br /> <br /> Jäänpaksuushavainnot alkoivat vuonna 1917 asteikon luona Lauritsalassa. Jäänpaksuudet kuitenkin epäilyttävän suuria havaintojakson alkuvuosina, vuodesta 1927 alkaen sarja vaikuttaa homogeeniselta. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 53 cm, koko jakson ennätyspaksuus 69 cm maaliskuulta 1960.<br /> <br /> ==Nimistön kirjavuutta==<br /> <br /> Paikallisessa käytännössä, kirjallisuudessa sekä myös eräissä kartoissa on Saimaan eteläosista käytetty nimeä Suur-Saimaa ja Pien-Saimaa. Suur-Saimaa on rajattu tällöin koskemaan joko Lappeenrannasta ja Imatralta Kyläniemen kohdalle tai Taipalsaaren, Joutsenon, Ruokolahden ja Puumalan (osin entisten) kuntien alueella olevaa vesialuetta. <br /> <br /> Pien-Saimaa on Suur-Saimaasta erottuva suojainen Saimaan osa, joka lännessä rajoittuu Savitaipaleeseen ja pohjoisessa Toiseen Salpausselkään. <br /> <br /> Etelä-Saimaalla tarkoitetaan vesialuetta Puumalansalmesta etelään. <br /> <br /> Ylä-Saimaa on myös usein käytetty Saimaan rajaus, jolla tarkoitetaan joko Saimaan Savonlinnan pohjoispuolisia osia tai Suur-Saimaan Kyläniemen kohdilta Puumalaan ulottuvaa vesialuetta. <br /> <br /> Puhekielessä Saimaa- nimeä käytetään myös yleisnimenä, jolloin se saattaa tarkoittaa mitä tahansa järven osa-aluetta. <br /> <br /> Maantieteilijä ja runoilija Aaro Hellaakoski käytti myös nimeä Suursaimaa (näin kirjoitettuna); tällä hän tarkoitti Itä-Suomen muinaista jääjärveä, joka syntyi noin 6000 vuotta sitten. Hellaakoskea häiritsi Saimaa-nimen kirjava käyttö ja erilaiset rajaukset. Vuonna 1933 hän teki nimiehdotuksen, jonka mukaan tämä 76 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa yhtenäinen allasjoukko saisi nimen Satanen. Suurimmat altaat ovat viidessä eri osassa, joiden nimet olisivat Koillissatanen, Luoteissatanen, Itäsatanen, Keskisatanen ja Eteläsatanen. Hellaakoski käytti myös Saimaa nimeä; Eteläsataseen sisältyi neljä eri Saimaata: Selkäsaimaa, Saarisaimaa, Pieni Saimaa ja Iso Saimaa. Näistä nimistä Iso Saimaa on jäänyt sekä puhe- että kirjakieleen näihin päiviin asti, mutta tarkoittamaan koko Saimaata. <br /> <br /> Voisiko tämä asia enää selkeämpi olla?<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> Pien-Saimaa, Saimaan eteläinen osa, on matala ja osin eriytynyt vesialue jossa veden vaihtuvuus on hidasta. Viimeisten vuosikymmenien aikana sen veden laatu on muuttunut selvästi. Tämä näkyy mm. veden samentumisena, näkösyvyyden vähenemisenä, pohjan laadun muutoksina, verkkojen limoittumisena sekä leväkukintojen yleistymisenä. Luonnontilaisena Pien-Saimaan on ollut karu ja kirkasvetinen vesistö.<br /> <br /> Veden laatu vaihtelee Pien-Saimaan vesistön eri osissa. Vuonna 2013 vesistön vedenlaatu on luokiteltu tyydyttäväksi. Läntisellä Pien-Saimaalla vesistöä kuormittavat maa- ja metsätalous, haja-asutus, hulevedet, turvetuotanto sekä ajoittain myös sisäinen kuormitus. Idässä suurin kuormittaja on UPM Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtaat. Pien-Saimaalla on toteutettu erilaisia toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi sekä veden laadun parantamiseksi. Kunnostusta koordinoi Lappeenrannan seudun ympäristötoimi. Muita toimijoita ovat mm. ELY-keskus, Saimaan vesiensuojeluyhdistys sekä Läntisen Pien-Saimaan kalastusalue. Pien-Saimaan tilan kohentamiseksi perustettiin myös vuonna 2003 [http://www.piensaimaa.fi/suojeluyhdistys Pien-Saimaan suojeluyhdistys ry] .<br /> <br /> Eteläistä Suur-Saimaata kuormittaa metsäteollisuus. 1990-luvulta lähtien teollisuuden vaikutus on kuitenkin selvästi pienentynyt ja vedenlaatu parantunut vuosien saatossa. Eteläisen osan ekologinen luokitus on erinomainen. Kyläniemen pohjoispuolinen Suur-Saimaa on lähes luonnontilainen ja alueen veden laatu on erinomainen.<br /> <br /> Ajantasaista ja usein päivittyvää tietoa Saimaan vesi- ja levätilanteesta sekä vedenlaadusta saa mm. [http://www.svsy.fi/ry/ Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry:n] sivuilta.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> Kenties tunnetuin ja samalla uhanalaisin Saimaalla lisääntyvä eläinlaji on saimaannorppa. Pahimmillaan saimaannorpan kanta oli 1980-luvulla noin 120-150 yksilöä. Tämän maailman uhanalaisimman hylkeen kanta on saatu kuitenkin hitaasti nostettua sinnikkäiden suojelutoimien avulla noin 380-400 yksilöön. Lisää saimaannorpasta voi lukea mm. [http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/saimaannorppa-ja-sen-suojelu/saimaannorppa-lajina Saimaannorppa lajina] ja [http://www.sll.fi/mita-me-teemme/lajit/saimaannorppa/saimaannorppa-ja-sen-suojelu/saimaannorpan-suojelu Saimaannorpan suojelu] . Valtioneuvosto on antanut saimaannorpan suojelemiseksi [http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/kalastus_riista_porot/vapaa_ajankalastus/saimaannorppa/Kalastusrajoitukset.html kaksi asetusta], joilla rajoitetaan kalastusta saimaalla.<br /> <br /> Saimaan vesistöalueella elää ainutlaatuisia ja arvokkaita kalalajeja, kuten äärimmäisen uhanalaiset järvilohi ja saimaannieriä, erittäin uhanalainen järvitaimen ja silmällä pidettävä harjus. Näitä arvokkaita lohikaloja suojelemaan on perustettu [http://www.jarvilohi.fi/fi/etusivu/ Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen -hanke] . Suur-Saimaalla tavataan ainakin 32 eri kalalajia. Tärkein talouskala on muikku. Jokirapua esiintyy harvoina kantoina ja istutettu täplärapukanta on pyyntivahva.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> Saimaa ympäristöineen on erittäin suuressa arvossa retkeilijöiden keskuudessa. Vesistöön voi tutustua niin maitse kuin vesitse. Pyöräillen Saimaan voi kokea suosittua ympyräreittiä pitkin ( [http://www.pyoraillensuomessa.fi/fi/node/80 Suur-Saimaan kierros] ), jonka pituus on 362 km. Noin kolmen tunnin päiväajolla reitin taittaa viikossa. Vesiretkeilijöitä varten Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö ylläpitää retkisatamia kuudessa saaressa. Vesiteitse pääsee Satamosaareen, Ruuhonsaariin, Ilkonsaareen, Hietasaareen, Pullikaiseen ja Palosensaareen. Maitse pääsee Päihäniemeen, Huuhanrantaan ja Rastinniemeen. Saimaan retkisatamista saa tietoa esimerkiksi [http://www.veneilysaimaa.com Veneilysaimaa -sivustolta] . Veneettömät pääsevät tutustumaan Saimaan upeisiin maisemiin järviristeilyillä, joita lähtee kesäaikaan päivittäin mm. Savonlinnan ja Lappeenrannan satamista.<br /> <br /> [http://www.saimaanvirkistysalueyhdistys.fi Saimaan virkistysalue yhdistyksellä] on Saimaalla neljä virkistysaluetta Puumalassa, Ristiinassa, Savonlinnassa ja Mikkelissä. Nämä virkistysalueet ovat jokaisen käytettävissä jokamiehenoikeudella.<br /> <br /> [[tiedosto:myllyss111.jpg|496px]]<br /> <br /> Myllysaaren uimalan taustalla siintää Lappeenrannan satama ja linnoitus<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> Saimaan vesistöalueella on ollut liikennettä kauan. Luonnollisesti järvi kätkee syvyyksiinsä runsaasti myös hylkyjä. Lisää aiheesta voi lukea [http://www.meriarkeologinenseura.fi/sisavedet.html täältä (meriargeologinenseura)] ja [http://www.saimaanhylyt.fi/Tervetuloa.html täältä (Saimaan hylyt)].<br /> <br /> Arkeologit etsivät merkkejä Saimaan vedenpinnan alle jääneestä kivikautisesta asutuksesta. Lisää tästä Helsingin yliopiston hankkeesta voi lukea [http://www.helsinki.fi/hum/ajankohtaista/2015/06/0602.htm täältä].<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5466&amp;lan=fi Saimaa] (ymparisto.fi)<br /> *[http://fi.wikipedia.org/wiki/Astuvansalmen_kalliomaalaukset Astuvansalmen kalliomaalaukset] (Wikipedia)<br /> *[http://www.norppataskinen.net Juha &quot;Norppa&quot; Taskinen], Savonlinnalainen elokuvaohjaaja, valokuvaaja ja kirjailija. Mm. kirjat: Unelma Saimaasta WSOY 1991 sekä Paluu Saimaalle WSOY 2009.<br /> *[http://gamma.nic.fi/~gsl/SVO/e_mag/SVO2015_16.htm Saimaan Venematkailuopas 2015-16]<br /> *[http://www.savonlinna.fi/riihisaari Riihisaari - Saimaan luonto- ja kulttuurikeskus]<br /> *[http://www.esaimaa.fi/Online/2015/08/24/Juhlalehdestä%3A%2011%20poimintaa%20Saimaan%20historiasta/2015119468325/4 11 poimintaa Saimaan historiasta] Artikkeli Etelä-Saimaan juhlalehdessä 11.8.2015<br /> *[http://www.anttolanseutu.fi/saimaan_ja_ihmisen_vaiheita_kerimaella Saimaan esihistoriallisia vaiheita]<br /> *Vuoksen vesistöalueen harjustoimikunta, Korhonen, J. &amp; Valkonen, N. 2021. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-975-5 Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelma.] Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen raportteja 62/2021. 51 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Vuoksen_vesienhoitoalue&diff=958206 2022-04-01T10:07:17Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Vesienhoitoalue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Lehtoranta, V., Hjerppe, T., Kotanen, J., Manninen, P., Mäenpää, M., Väisänen, S.: [http://hdl.handle.net/10138/167314 Halukkuus osallistua pintavesien tilan parantamiseen Vuoksen vesienhoitoalueella.] Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2016. 2016. Suomen ympäristökeskus. 56 s.<br /> *Vuoksen vesistöalueen harjustoimikunta, Korhonen, J. &amp; Valkonen, N. 2021. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-975-5 Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelma.] Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen raportteja 62/2021. 51 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Bodominj%C3%A4rvi_(81.055.1.002)&diff=958205 2022-04-01T09:48:27Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Bodominjärvi on matala savinen järvi, pinta-alaltaan Espoon suurin. Sen keskisyvyys on 4,5 m ja syvimmät kohdat 9-20 m. Järvestä on aikoinaan nostettu raakavettä, ja sen pintaa säännöstellään yhä. <br /> <br /> Bodom tunnetaan parhaiten [//fi.wikipedia.org/wiki/Bodominj%C3%A4rven_murhat 1960-luvulla tapahtuneista murhista]. Kolmen telttailemassa olleen nuoren raakaa murhaa ei ole kyetty selvittämään.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Bodominjärvi on rehevöitynyt, ja se kuuluu kolmen tärkeimmän suojeltavan järven joukkoon Espoossa. <br /> <br /> Espoon kaupungissa on tuhansia talouksia ilman kunnallistekniikkaa, ja näistä kokonaisia kyliä Bodominjärven valuma-alueella. Vuonna 2013 järven koillisosan kyliin rakennettiin lähes 60 vuoden odottelun jälkeen vesijohto ja viemärit, mutta edelleen kunnallistekniikkaa tarvitaan laajalla alueella. Harmaavedet valuvat puroja ja ojia myöten Bodominjärveen.<br /> <br /> Alueen maaperä on helposti liettyvää hiesumaista savea, ja sateiden aikana ympäristöstä tuleekin runsaasti maa-aineksia veteen. Savisuus on myös järven ominaispiirre, joka näkyy selvästi vertailtaessa Bodominjärveä muihin alueen järviin. Järvet näkyvät mainiosti esim. lentokoneesta laskeutumireitin ollessa Kehä III yläpuolella. <br /> <br /> Espoon kaupungin mittausten mukaan järven tila on melko hyvä, mutta aistein havaittavasti sen tila on jatkuvasti heikentynyt.<br /> <br /> --[[Käyttäjä:Hka|H..k.a]] 7. tammikuuta 2014 kello 10.47 (EET)<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> Bodominjärvessä on ahventa, haukea ja kuhaa. Kalakantaa hoidetaan istutuksin, ja petokalakantaa pyritään vahvistamaan jotta saataisiin särkikalojen määrää pienemmäksi. Lahnaa, suutaria, sorvaa ja särkeä on runsaasti. Muinoin istutettua ankeriasta järvessä lienee edelleen joitakin yksilöitä.<br /> <br /> Järven pohjoisosassa on keväällä havaittavissa pientä kilpailua: muuttoaikana löytyy sekä kyhmyjoutsen- että laulujoutsenpari, joista kyhmyjoutsen jää pesimään. Haikaroista oli keväällä 2012 paikallistettavissa kaulushaikara lahden pohjoissivulla ja harmaahaikara eteläsivulla. Hanhista sekä valkoposkihanhipari että kanadanhanhipari uiskentelivat keväällä, mutta poikasia ei myöhemmin ollut näkösällä. Suurista linnuista näyttäisi korppi pesivän niemessä, jonne ei käytännössä ole jalankulkijalla pääsyä, ja oman rauhallisen pesäpaikkansa on hakenut myös kalasääski. Kaakkuri käy kalassa järvellä.<br /> <br /> Järven itärannoilla on vaihtelevasti vaikeasti kuljettavaa pusikkoa tai kosteikkoa ja hankalasti saavutettavaa golfkentän reuna-aluetta. Näillä liikkuu peuralaumoja jättäen selkeät polut maastoon, mutta löytyy ilahduttavasti myös näätäeläimiä mm. saukko ja hilleri. <br /> <br /> --[[Käyttäjä:Hka|H..k.a]] 7. tammikuuta 2014 kello 11.10 (EET)<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Bodominjärven alueella Pohjois-Espoossa saa rakentaa poikkeusluvalla (suunnittelutarveratkaisu). Joka vuosi järven rantaan tai sen lähialueelle rakennetaan uusia hulppeita omakotitaloja. Järven käytölle ei ole olemassa mitään suunnitelmaa joka<br /> vahvistaisi sen asemaa virkistyskäytössä, vaikka se sijaitseekin kohtuullisen lähellä kaupunkiasutusta.<br /> <br /> Bodominjärvi tulee olemaan Espoolaisille merkittävä vapaa-ajankohde. Se on nyt jo paikallisille ihmisille tärkeä, ja asukkaat ovat ottaneet esim. Pohjois-Espoon asukasfoorumissa esille järvien virkistyskäytön ja esittäneet huolensa järven kunnosta. <br /> <br /> Bodominjärven ja sen ympäristön käyttö virkistystarkoitukseen on lisääntynyt huomattavasti sen jälkeen kun Oittaalle perustettiin ulkoilukeskus. Oittaalla on yksi Espoon valvotuista uimarannoista ja talvikaudella mahdollisuus avantouintiin. Talvella jäällä on kelien salliessa 10 km latu järven ympäri. Järven ympäri kulkevia mutkaisia teitä pyöräillään paljon kesät talvet, ja Nuuksion retkeilyalueen metsiin pääsee järven länsipuolelta.<br /> <br /> --[[Käyttäjä:Hka|H..k.a]] 7. tammikuuta 2014 kello 11.26 (EET)<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/Bodominj%C3%A4rven_murhat Bodominjärven murhat]<br /> * [http://www.espoo.fi/download/noname/%7BD1C969D1-2C52-4BFD-AF8E-17DA53D6FFAE%7D/47139 Espoon kaupungin vesistöraportti 2014]<br /> *Kärkäs, N. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-527-2 Bodominjärven ja Matalajärven säännöstely : Säännöstelyn muutosmahdollisuudet.] Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 45/2012. 81 s.<br /> *Hagman, A.-M. 2010. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-179-3 Espoon Bodominjärven kunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen julkaisuja 26/2010. 64 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Oulujoen-Iijoen_vesienhoitoalue&diff=958204 2022-04-01T09:43:31Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Vesienhoitoalue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004. [https://www.doria.fi/handle/10024/134860 Alustava selvitys vesienhoitoalueen merkittävimmistä vesistä joulukuu 2004 : Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue.] Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 12/2004. 14 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Oulujoen-Iijoen_vesienhoitoalue&diff=958203 2022-04-01T09:42:45Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Vesienhoitoalue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004. [Alustava selvitys vesienhoitoalueen merkittävimmistä vesistä joulukuu 2004 : Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue - Doria Alustava selvitys vesienhoitoalueen merkittävimmistä vesistä joulukuu 2004 : Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue.] Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 12/2004. 14 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=%C3%85lkila_tr%C3%A4sk_(81.064.1.002)&diff=958202 2022-04-01T09:33:52Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Hagman, A.-M. 2011. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-406-0 Inkoon Ålkilaträskin perustila vuonna 2011 : Inkoon kuntakohtainen järvikunnostusohjelma.] .] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 19/2011.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Hopj%C3%A4rvi_(16.008.1.001)&diff=958201 2022-04-01T09:24:53Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Hagman, A,-M. 2011. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-363-6 Loviisan Hopjärven perustila vuonna 2011 : Loviisan kuntakohtainen järvikunnostusohjelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 14/2011. 20 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Pyh%C3%A4j%C3%A4rvi_(23.051.1.001)&diff=958200 2022-04-01T09:21:05Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Pyhäjärvi on tyypiltään pieni humusjärvi. Sen pinta-ala on 137,9 hehtaaria, ja se kuuluu Pyhäjärven-Saavaojan valuma-alueeseen. Valuma-alue on kooltaan 36790 hehtaaria, ja siinä on paljon peltoja ja asutusta. Pyhäjärven keskisyvyys on 4,7 metriä ja syvin kohta 10,6 metriä. Järvi on muodoltaan pyöreähkö, eikä siinä ole yhtään saaria.<br /> <br /> Pyhäjärveen laskee Saavajoki, sekä muutama pelto-oja lännestä ja pohjoisesta. Pyhäjärvi laskee Karjaanjokeen.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Hagman, A.-M. 2009. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3580-4 Karkkilan Pyhäjärven kunnostussuunnitelma.] Uudenmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 14/2009. 51 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Linkullasj%C3%B6n_(81.066.1.005)&diff=958199 2022-04-01T09:16:44Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * Hagman, A.-M. 2008. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3173-8 Inkoon Linkullasjönin perustilan selvitys vuonna 2007.] Uudenmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 11/2008. 20 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=957853 2022-03-22T11:44:27Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.<br /> *Hyytiäinen. K. &amp; Ollikainen. M. (toim.). 2012. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41440 Taloudellinen näkökulma Itämeren suojeluun.] Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 22/2012. 134 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=957852 2022-03-22T11:38:41Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.<br /> *[http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-329-4 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma.] 2007. Maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 4/2007. 93 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Selk%C3%A4meri&diff=957851 2022-03-22T09:54:47Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Suomen merialue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Selkämeren erityispiirteet==<br /> <br /> Selkämeri on Pohjanlahden osa [[Merenkurkku|Merenkurkun]] eteläpuolella. Etelässä Selkämeri rajautuu [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> Koska varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden välillä on Salpausselkien jatkeiden muodostama kynnys, pääsee Pohjanlahdelle pääasiassa vain varsinaisen Itämeren heikkosuolaista pintavettä. Selkämeren veden suolapitoisuus on siten vähäisempää kuin varsinaisen Itämeren, ja myös kerrostuneisuus on heikompi. Happi pääsee siirtymään pohjalle lähes säännöllisten syys- ja kevätkiertojen ansiosta, eikä happikatoa esiinny. Happipitoisuus on kuitenkin laskemassa Selkämeren syvävedessä.<br /> <br /> Vuonna 2011 Selkämeren alueelle perustettiin kansallispuisto, josta 98 % on veden alla. Tästä huolimatta Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään melko vähän.<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Selkämeri (aaltojenalla.fi) [http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&amp;19=19&amp;lang=fin&amp;file=Elinymparistot&amp;mark=&amp;tm=universal_1&amp;tm_d=content_1&amp;menu=menu3]<br /> <br /> Säilytetään Selkämeri sinisenä-julkaisu [http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/linkki2ID948.pdf]<br /> <br /> *Sarvala, M. (toim.), Sarvala, J. (toim.) 2005. [https://urn.fi/URN:ISBN:951-614-053-X Miten voit, Selkämeri?] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. 144 s.<br /> <br /> *Alahuhta, J. 2008. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3062-5 Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus - Rehevöitymistarkastelu.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 9 | 2008. 111 s.<br /> <br /> *Tommila, E. 2009. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3584-2 Selkämeren teemavuoden vaikuttavuuden arviointi.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 12 | 2009. 38 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=957850 2022-03-22T09:25:34Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). 2012. [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=It%C3%A4meri&diff=957849 2022-03-22T09:20:06Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>__NOTOC__{{JwFloat|none|100|{{JwCardZeroPad|Itämeren alueet|{{#widget:Ol3BalticMap|lang={{int:Lang}} }}<br /> }} }}<br /> <br /> ==Itämeren erityispiirteet==<br /> Itämeri on pieni, mantereiden lähes sulkema meri Atlantin valtameren koillisreunalla. Sen pinta-ala on noin 392 000 neliökilometriä (eli reilusti Suomea suurempi) ja vesitilavuus noin 21 000 kuutiokilometriä. Itämeren keskisyvyys on vain 54 metriä, joten se on mereksi hyvin matala. Esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 500 metriä ja valtamerten keskisyvyys on jopa 4 000 metriä. Itämeri on kuitenkin Mustanmeren jälkeen vesitilavuudeltaan maailman toiseksi suurin murtovetinen sisämeri.<br /> <br /> Matalan meren vesitilavuuskin on luonnollisesti hyvin pieni. Toisaalta Itämerellä on varsin suuri valuma-alue, eli alue jolta jokivirtaamat vähitellen päätyvät mereen. Alueen laajuus on yli 1 600 000 neliökilometriä eli se on lähes nelinkertainen Itämeren pinta-alaan nähden. Niinpä Itämereen huuhtoutuu laajalta alueelta kuormittavaa ainesta, joka sitten laimenee pieneen vesimäärään. Tämä tekee Itämeren herkäksi likaantumiselle.<br /> <br /> Itämeren altaan vesi on suolaisuuden mukaan kerrostunutta murtovettä. Itämeri on geologisesti nuori ja suolaisuus on ollut lähellä nykytasoa vain muutamia tuhansia vuosia, joten mereen ei ole ehtinyt kehittyä varsinaista omaa lajistoa. Lajimäärä on pieni ja pääosa eliöistä on kotoisin makeista vesistä tai valtameristä. Itämeressä elää vain muutama varsinainen murtovesilaji. Lajimäärä vähenee siirryttäessä eteläiseltä Itämereltä pohjoiseen.<br /> <br /> Itämerellä ei yleensä esiinny mainittavaa vuorovesi-ilmiötä, joten sen aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu peittyy ilmanpaineen muutosten ja tuulten aiheuttamien lyhytaikaisten ja epäsäännöllisten vaihteluiden alle.<br /> <br /> Pohjoisen sijaintinsa vuoksi ainakin osa Itämerestä jäätyy talvisin, mikä vaikuttaa merenkulkuun ja Itämeren ekosysteemiin.<br /> <br /> ==Matala sisämeri==<br /> Itämeren yhteys valtameriin on hyvin rajoittunut, se on yhteydessä Pohjanmereen ainoastaan kapeiden [[Tanskan salmet|Tanskan salmien]] kautta. Pohjanmeren ja Itämeren välistä vedenvaihtoa rajoittaa paitsi näiden salmien kapeus, myös erityisesti niiden mataluus.<br /> <br /> Pohjan kynnykset ja muut merenpohjan muodot jakavat Itämeren altaan osa-alueisiin:<br /> <br /> Tanskan salmista siirryttäessä tulevat ensimmäisinä vastaan Arkonan allas Ruotsin ja Saksan välissä sekä Bornholmin allas Bornholmin saaren koillispuolella. Tämän jälkeen itään ja pohjoiseen mentäessä tulevat Gdańskinlahti ja Gotlannin allas. Jälkimmäinen koostuu itäisestä, läntisestä ja pohjoisesta osasta. Aluetta Arkonan altaalta pohjoiselle Gotlannin altaalle asti kutsutaan yleisesti [[Varsinainen Itämeri|varsinaiseksi Itämereksi]]. Varsinaisen Itämeren itäpuolella on kaksi merenlahtea, [[Suomenlahti]] ja [[Riianlahti]]. Edellinen on länsi-itäsuuntainen pitkänomainen lahti, joka on suora jatke varsinaiselle Itämerelle ilman veden kiertoa rajoittavia pohjan harjanteita eli kynnyksiä.<br /> <br /> [[Riianlahti]] sijaitsee Viron ja Latvian alueella ja on varsinaisesta Itämerestä enemmän eristyksissä. Maantieteellisesti pohjoisin allas on [[Pohjanlahti]], joka on melko eristynyt muusta Itämerestä. Tämä pinta-alaltaan suuri, pohjois-eteläsuuntainen pitkänomainen allas jakaantuu [[Perämeri|Perämereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> ==Ruotsin rannikolla Itämeren syvin kohta==<br /> Itäisen ja pohjoisen Gotlannin altaan kattamaa aluetta voi nimittää Itämeren pääaltaaksi, sillä siellä syvyys on järjestään yli 100 metriä ja laajoilla alueilla jopa yli 200 metriä. Pohjoisella Gotlannin altaalla on puolestaan Itämeren syvin kohta, 459 metrinen [[Pohjoinen Gotlannin allas/Landsortin syvänne|Landsortin syvänne]]. Suomea lähimpien merialueiden suurimmat syvyydet ovat huomattavasti tätä pienempiä. Perämeren syvin kohta on 146 metriä ja Selkämeren vastaavasti 293 metriä. Nämä syvänteet sijaitsevat lähempänä Ruotsia kuin Suomea.<br /> <br /> [[Ahvenanmeri]] sijaitsee siirrosvyöhykkeellä ja pohjanmuodot ovat jyrkkiä. Ahvenanmaan ja Ruotsin välisessä salmessa Märketin majakan läheisyydessä rikotaan 300 metrin rajapyykki, tarkka syvyys on 301 metriä. Tämä on ainoa alue Itämerellä, jossa päästään suuriin syvyyksiin lähellä maa-alueita. Läntisen Suomenlahden maksimisyvyys on 123 metriä.<br /> <br /> ==Itämeren uhat==<br /> * [[Ilmastonmuutos]]<br /> * [[Liikakalastus]]<br /> * [[Merien roskaantuminen]]<br /> * [[Vieraslajit]]<br /> * [[Öljyonnettomuudet]]<br /> <br /> ==Katso myös==<br /> * [[Itämeren vaiheet]]<br /> * [[Itämeren geologia]]<br /> * [[Itämeren kerrostuneisuus]]<br /> * [[Itämeren lajimäärä]]<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> * [http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meri Itämeri] (Wikipedia)<br /> *Rousi, H. &amp; Kankaanpää, H. (toim.). [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41548 Itämerellä tapahtuvien öljyvahinkojen ekologiset seuraukset.] Suomen ympäristökeskus. YMPÄRISTÖHALLINNON OHJEITA 6 | 2012. 105 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=S%C3%A4rkj%C3%A4rvi_(15.009.1.004)&diff=957848 2022-03-22T09:04:14Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Särkjärvi on Uudenmaan oloissa harvinaisen karu, kirkasvetinen ja luonnontilainen järvi. Vaikka järven rannoilla on runsaasti loma-asutusta, niin järven erämaaluonne on onnistuttu säilyttämään.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Vedenlaatu on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena. Se on yhdessä samaan valuma-alueeseen kuuluvan Pitkäjärven kanssa Itä-Uudenmaan puhtain järvi. Vesitutkimuksen (21.3.2018) mukaan vesi oli kirkasta, väritöntä ja hajutonta. Näkösyvyys ulottui pohjaan ja oli arviolta yli 4 m.<br /> <br /> Suojelua varten on vuonna 2000 perustettu Särkjärven hoitoyhdistys ry, jonka toimesta on mm. vuosittain tehty vedenlaatututkimus. Tärkeimpiä toimenpiteitä on vaikuttaminen metsien ojitukseen ja hakkuuseen sekä asutuksen ja virkistyskäytön päästöihin niiden minimoimiseksi. Ranta-asemakaava kieltää myös vesikäymälöiden rakentamisen. Moottoriajoneuvojen kuten moottoriveneiden ja moottorikelkkojen käyttö on kielletty järvellä.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> Järven kalasto on tavanomainen pienehköille järville. Järven karuudesta johtuen kalamäärä on varsin niukka. Linnustosta erottuvat etenkin kuikat, joiden huhuilu kuuluu järven äänimaailmaan.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Vakinaisen asutuksen ja maatalouden puuttuminen ovat edesauttaneet järven luonnontilaisena säilymistä. Loma-asumuksia rannoilla on puolensataa, eikä asutuksen lisääminen ole enää mahdollista vaarantamatta järven luonnetta ja veden laatua. Järven kolme uimarantaa soveltuvat virkistäytymiseen, mutta majoittuminen niissä ei ole sallittua. Kalastuksessa suositeltavinta on onkiminen ja pilkkiminen. Kalastuslupia järvelle ei ole myytävänä.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Hagman, A.-M. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-484-8 Loviisan Särkjärven perustila : Loviisan kuntakohtainen järvikunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 26 | 2012. 18 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=En%C3%A4j%C3%A4rvi_(24.033.1.001)&diff=957783 2022-03-18T13:02:27Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Enäjärven suojeluyhdistyksen nettisivut.<br /> <br /> [http://www.enajarvi.fi Enäjärven suojeluyhdistys]<br /> <br /> *Hagman, A.-M. 2012. [https://www.doria.fi/handle/10024/76757 Sammatin Enäjärven kunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 27 | 2012. 64 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=En%C3%A4j%C3%A4rvi_(24.033.1.001)&diff=957782 2022-03-18T12:10:14Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Enäjärven suojeluyhdistyksen nettisivut.<br /> <br /> [http://www.enajarvi.fi Enäjärven suojeluyhdistys]<br /> <br /> *Hagman, A.-M. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-487-9 Sammatin Enäjärven kunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 27 | 2012. 64 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=En%C3%A4j%C3%A4rvi_(24.033.1.001)&diff=957781 2022-03-18T12:08:31Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Enäjärven suojeluyhdistyksen nettisivut.<br /> <br /> [http://www.enajarvi.fi Enäjärven suojeluyhdistys]<br /> <br /> *Hagman, A.-M. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN 978-952-257-487-9 Sammatin Enäjärven kunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 27 | 2012. 64 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Selk%C3%A4meri&diff=957779 2022-03-18T10:01:57Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Suomen merialue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Selkämeren erityispiirteet==<br /> <br /> Selkämeri on Pohjanlahden osa [[Merenkurkku|Merenkurkun]] eteläpuolella. Etelässä Selkämeri rajautuu [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> Koska varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden välillä on Salpausselkien jatkeiden muodostama kynnys, pääsee Pohjanlahdelle pääasiassa vain varsinaisen Itämeren heikkosuolaista pintavettä. Selkämeren veden suolapitoisuus on siten vähäisempää kuin varsinaisen Itämeren, ja myös kerrostuneisuus on heikompi. Happi pääsee siirtymään pohjalle lähes säännöllisten syys- ja kevätkiertojen ansiosta, eikä happikatoa esiinny. Happipitoisuus on kuitenkin laskemassa Selkämeren syvävedessä.<br /> <br /> Vuonna 2011 Selkämeren alueelle perustettiin kansallispuisto, josta 98 % on veden alla. Tästä huolimatta Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään melko vähän.<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Selkämeri (aaltojenalla.fi) [http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&amp;19=19&amp;lang=fin&amp;file=Elinymparistot&amp;mark=&amp;tm=universal_1&amp;tm_d=content_1&amp;menu=menu3]<br /> <br /> Säilytetään Selkämeri sinisenä-julkaisu [http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/linkki2ID948.pdf]<br /> <br /> *Sarvala, M. (toim.), Sarvala, J. (toim.) 2005. [https://urn.fi/URN:ISBN:951-614-053-X Miten voit, Selkämeri?] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. 144 s.<br /> <br /> *Alahuhta, J. 2008. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3062-5 Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus - Rehevöitymistarkastelu.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 9 | 2008. 111 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Selk%C3%A4meri&diff=957778 2022-03-18T10:00:06Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Suomen merialue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Selkämeren erityispiirteet==<br /> <br /> Selkämeri on Pohjanlahden osa [[Merenkurkku|Merenkurkun]] eteläpuolella. Etelässä Selkämeri rajautuu [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> Koska varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden välillä on Salpausselkien jatkeiden muodostama kynnys, pääsee Pohjanlahdelle pääasiassa vain varsinaisen Itämeren heikkosuolaista pintavettä. Selkämeren veden suolapitoisuus on siten vähäisempää kuin varsinaisen Itämeren, ja myös kerrostuneisuus on heikompi. Happi pääsee siirtymään pohjalle lähes säännöllisten syys- ja kevätkiertojen ansiosta, eikä happikatoa esiinny. Happipitoisuus on kuitenkin laskemassa Selkämeren syvävedessä.<br /> <br /> Vuonna 2011 Selkämeren alueelle perustettiin kansallispuisto, josta 98 % on veden alla. Tästä huolimatta Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään melko vähän.<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Selkämeri (aaltojenalla.fi) [http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&amp;19=19&amp;lang=fin&amp;file=Elinymparistot&amp;mark=&amp;tm=universal_1&amp;tm_d=content_1&amp;menu=menu3]<br /> <br /> Säilytetään Selkämeri sinisenä-julkaisu [http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/linkki2ID948.pdf]<br /> <br /> *Sarvala, M. (toim.), Sarvala, J. (toim.) 2005. [https://urn.fi/URN:ISBN:951-614-053-X Miten voit, Selkämeri?] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. 144 s.<br /> <br /> *Alahuhta, J. 2008. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3062-5 Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus - Rehevöitymistarkastelu.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 9 | 2008. 52 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Selk%C3%A4meri&diff=957777 2022-03-18T09:58:44Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Suomen merialue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Selkämeren erityispiirteet==<br /> <br /> Selkämeri on Pohjanlahden osa [[Merenkurkku|Merenkurkun]] eteläpuolella. Etelässä Selkämeri rajautuu [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> Koska varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden välillä on Salpausselkien jatkeiden muodostama kynnys, pääsee Pohjanlahdelle pääasiassa vain varsinaisen Itämeren heikkosuolaista pintavettä. Selkämeren veden suolapitoisuus on siten vähäisempää kuin varsinaisen Itämeren, ja myös kerrostuneisuus on heikompi. Happi pääsee siirtymään pohjalle lähes säännöllisten syys- ja kevätkiertojen ansiosta, eikä happikatoa esiinny. Happipitoisuus on kuitenkin laskemassa Selkämeren syvävedessä.<br /> <br /> Vuonna 2011 Selkämeren alueelle perustettiin kansallispuisto, josta 98 % on veden alla. Tästä huolimatta Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään melko vähän.<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Selkämeri (aaltojenalla.fi) [http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&amp;19=19&amp;lang=fin&amp;file=Elinymparistot&amp;mark=&amp;tm=universal_1&amp;tm_d=content_1&amp;menu=menu3]<br /> <br /> Säolytetään Selkämeri sinisenä-julkaisu [http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/linkki2ID948.pdf]<br /> <br /> *Sarvala, M. (toim.), Sarvala, J. (toim.) 2005. [https://urn.fi/URN:ISBN:951-614-053-X Miten voit, Selkämeri?] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. 144 s.<br /> <br /> *Alahuhta, J. 2008. [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3062-5 Selkämeren rannikkovesien tila, vesikasvillisuus ja kuormitus - Rehevöitymistarkastelu.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-suomen ympäristökeskuksen raportteja 9 | 2008. 52 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Bytr%C3%A4sket_(81V044.1.001)&diff=957776 2022-03-18T09:50:11Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Hagman, A.-M. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-495-4 Sipoon Byträsketin kunnostussuunnitelma : Sipoon kuntakohtainen järvikunnostussuunnitelma.] Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 32 | 2012. 48 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=K%C3%B6yli%C3%B6nj%C3%A4rvi_(34.054.1.001)&diff=957775 2022-03-18T09:39:45Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Köyliönjärvi sijaitsee Eurajoen vesistössä Satakunnassa. Pinta-ala on 12,4 km², keskisyvyys 2,6 metriä ja suurin syvyys 13 metriä. <br /> <br /> Valuma-alue järven luusuassa on 136 km² ja järvisyys 9,2 %. Suurin osavaluma-alue on Ketelinoja, 27 km².<br /> <br /> Saaria on melko vähän, suurin on Kirkkosaari eli Luoto (140 ha). Kaukosaaren (6,5 ha) pohjoispuolella sijaitsee Kirkkokarilla piispa Henrikin muistokivi.<br /> <br /> Köyliönjärven nykyiseltä asteikolta on havaintoja vuodesta 1970 alkaen. Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+40,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 64 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+41,46 m (toukokuulta1984), alin N60+40,33 m (syyskuulta 1983), joten äärivaihtelu on ollut 113 cm.<br /> <br /> ==Nykytila==<br /> Köyliönjärvi on pintavesityypiltään runsasravinteinen järvi, jonka ekologinen tila on ylirehevyyden vuoksi vain välttävä. Sekä hajakuormitus että sisäinen kuormitus on voimakasta. Veden kokonaisfosforipitoisuus on erittäin suuri ja vastaa usein vain huonoa fysikaalis-kemiallista luokkaa. Etenkin kesällä pitoisuudet ovat olleet 2000-luvulla huomattavan suuria. Myös typpeä on hyvin runsaasti. Planktonlevien määrään verrannollisen a-klorofyllin pitoisuudet ovat kasvaneet 1970-luvulta lähtien huomattavasti ja ne ovat ylireheville vesille ominaisia.<br /> <br /> Köyliönjärvessä on esiintynyt kesäisin voimakasta hapen ylikyllästystä, mikä liittyy voimakkaaseen planktonlevätuotantoon. Talvisin pohjanläheisessä vedessä esiintyy voimakasta hapen vajausta tai happikatoa.<br /> <br /> Köyliönjärven vedessä on melko runsaasti humusta. Vesi on kesäisin erittäin sameaa, ja näkösyvyys on ollut viime vuosien kesämittaukissa vain 0,3-0,7 m. Veden pH-arvo on usein kesällä poikkeuksellisen korkea, jopa yli 9, mikä johtuu voimakkaasta levätuotannosta. Talvisin pH on selvästi alempi.<br /> <br /> <br /> Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 30.9.2013<br /> <br /> Päivitetty 13.7.2018<br /> <br /> &lt;gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption=&quot;Köyliönjärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2021&quot;&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöKok.P.jpg|&lt;span caption=&quot;kokonaisfosfori&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöKok.N.jpg|&lt;span caption=&quot;kokonaistyppi&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöKloro.jpg|&lt;span caption=&quot;klorofylli-a&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöNäkö.jpg|&lt;span caption=&quot;nakosyvyys&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöHappi1m.jpg|&lt;span caption=&quot;happipinta&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: KöyliöHappiP.jpg|&lt;span caption=&quot;happipohja&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> <br /> Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015<br /> <br /> Päivitetty 2.8.2021<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> Ranta- ja ruovikkolinnustoon kuuluvat mm. kaulushaikara, ruskosuohaukka, luhtahuitti, kurki ja ruokokerttunen. Myös rantalehtojen lajisto on monipuolinen. Alueen vakinaiseen pesimälinnustoon kuuluvat mm. harmaapäätikka, satakieli, luhtakerttunen, lehtokerttu ja mustapääkerttu ja kultarinta. Varsinkin muuttoaikoina alueella tavataan laulujoutsenia ja kahlaajia kuten liro ja suokukko.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> [http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Koylionjarvi%285261%29 Ympäristö.fi]<br /> <br /> *Uusi-Seppä, N. 2021. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-920-5 Lallin laitumilla : Köyliönjärven kulttuurimaiseman hoitosuunnitelma.] Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 16 | 2021. 86 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Juurikkaj%C3%A4rvi_(e)_(04.394.1.002)&diff=957774 2022-03-18T09:33:53Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Juurikkajärven lasku toteutettu 1833-1834 (lähde: Vesihallitus tiedotus 102 osa II, Pohjois-Karjalan vesien käytön kokonaissuunnitelma, Helsinki 1976)<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2010-2015<br /> (Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 1/2011)<br /> *Silfsten, I., Ohtonen, A. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-498-5 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Kiteenjärvi, Ätäskö ja Juurikkajärvi, Kitee.] Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 34 | 2012. 86 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Kiteenj%C3%A4rvi_(02.022.1.001)&diff=957773 2022-03-18T09:31:17Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Silfsten, I., Ohtonen, A. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-498-5 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Kiteenjärvi, Ätäskö ja Juurikkajärvi, Kitee.] Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 34 | 2012. 86 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=%C3%84t%C3%A4sk%C3%B6_(04.392.1.001)&diff=957772 2022-03-18T09:26:48Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Ätäskö on järvi Pohjois-Karjalassa Kiteellä Pyhäjärven pohjoispuoella. Sen pinta-ala on 12 neliökilometriä. Se laskee Pyhäjärveen.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Ätäskön vedenväri on ruskean humuspitoista ja järvi rehevyystasoltaan lievästi rehevä. Järven ekologinen tila on tyydyttävä.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> Vesistöön on istutettu planktonsiikaa.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> <br /> *Wikipedia. Ätäskö. Internet-sivu. Viitattu 30.7.2014. [http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84t%C3%A4sk%C3%B6]<br /> *Joensuu, I., Korpelainen, P. 2014. [http://hdl.handle.net/10138/154709 Ätäskön ruovikot ja niiden hoito.] Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45/2014. 77 s.<br /> *Silfsten, I., Ohtonen, A. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-498-5 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma : Kiteenjärvi, Ätäskö ja Juurikkajärvi, Kitee.] Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 34 | 2012. 86 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Lehmij%C3%A4rvi_(82.024.1.004)&diff=957771 2022-03-18T08:46:22Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Salon kaupungin alueella sijaitseva Lehmijärvi on pinta-alaltaan noin 63 hehtaarin<br /> suuruinen kirkasvetinen ja karu latvajärvi. Lehmijärvi kuuluu Hamarinjärven<br /> (27.03) vesistöalueeseen, ja vedet virtaavat järven eteläosasta lähtevää lasku-uomaa<br /> pitkin Pajajärveen ja edelleen Hamarinjärven kautta Halikonlahden Kirjakkalanselälle.<br /> Tyypiltään Lehmijärvi kuuluu pienten ja keskikokoisten, vähähumuksisten<br /> järvien tyyppiin.<br /> Lehmijärven valuma-alueen pinta-ala on 4,12 km2, josta suurin osa on metsää (72<br /> %) ja suota (10 %), kun taas peltoja ei ole (Joki-Heiskala 2003). Järven keskisyvyys<br /> on 4,9 m ja suurin syvyys on 12 m; järvellä on hyvin suppea-alainen syvänne itärannan<br /> tuntumassa. Vesinäytteet on otettu paikasta, jonka syvyys on noin 9 m. Syvyyskartan<br /> perusteella järven tilavuus on noin 3,1 milj. m3. Valuma-alueen pintaalan<br /> ja järven tilavuuden perusteella veden viipymäksi on arvioitu 2 vuotta. Viipymä<br /> on pitkä, joten järven veden laatu muuttuu hitaasti.<br /> Järven itärannalla on runsaasti vapaa-ajan asuntoja, ja pohjoisrannalla useita yhteisöjen<br /> kesänviettopaikkoja mm. Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskus ja Salon kansalaisopiston<br /> Rantapirtti. Järven pohjoisrannalla on myös Salon kaupungin yleinen<br /> uimaranta.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Lehmijärven veden pH-arvot ja puskurikykyä kuvaavat alkaliniteettiarvot ovat<br /> 2000-luvulla olleet aikaisempaa suurempia, mutta järvivesi on kuitenkin välillä<br /> 2000-luvullakin ollut hapanta. Myös järven pohjoisosaan laskevan ojan vesi on<br /> ajoittain hapanta ja veden on todettu sisältävän runsaasti alumiinia. Lehmijärven<br /> ajoittain korkeat alumiinipitoisuudet johtuvatkin luultavasti valuma-alueen soiden<br /> turpeen korkeista alumiinipitoisuuksista. Lehmijärven vesi voi ajoittain olla rapujen<br /> ja muiden vesieliöiden optimilukemia happamampaa, ja sisältää optimia runsaammin<br /> alumiinia.<br /> Valuma-alueen soiden ojituksen ja metsähakkuiden seurauksena järveen on tullut<br /> runsaasti orgaanista kiintoainetta, mikä näkyy pohjan lietteisyytenä ja alusveden<br /> lisääntyneenä hapen kulumisena. Vedessä oleva humus ja/tai humusvesissä viihtyvä<br /> limalevä saattavat selittää havaittua pintojen limoittumista. Suo-ojitukset ja valuma-alueelta purkautuvat ajoittain happamat ja alumiinipitoiset vedet saattavat olla yhtenä osasyynä rapuistutusten epäonnistumisiin. Lehmijärven veden laatu ei ole rapujen<br /> kannalta optimaalista pH- ja alkaliniteettiarvojen sekä alumiinin osalta.<br /> <br /> Lehmijärven ravinnepitoisuudet ovat pieniä ja vesi kirkasta. Pintaveden fosforipitoisuudet<br /> ovat karuille järville ominaisen pieniä, ja levämäärää kuvaavat aklorofyllipitoisuudet<br /> ovat vaihdelleet karusta lievästi rehevään. Pohjanläheiset ravinnepitoisuudet<br /> sekä sameus- ja väriarvot ovat yleensä selvästi pintaa suurempia;<br /> pohjasedimentistä vapautuu alusveteen mm. ravinteita ja rautaa. Järven rehevyystasossa<br /> ei ole havaittavissa oleellisia muutoksia tarkasteltavana olevan ajanjakson<br /> (1969–2014) aikana. Veden sameus- ja väriarvot ovat lievästi kasvaneet kyseisenä<br /> ajanjaksona. Järvi on ekologiselta tilaltaan luokiteltu erinomaiseksi.<br /> <br /> Jätevesijärjestelmiä koskevan kyselyn vastausten perusteella jätevesijärjestelmien<br /> toimenpiteet on toteutettu pääosassa kiinteistöjä aikaisemmin tehdyn selvityksen<br /> mukaisiksi.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> Runsas kalasto haukia, ahvenia ja särkiä. Koekalastuksessa todettu useita yli yhden kilogramman painoisia ahvenen köriläitä.<br /> <br /> Kuikka ja tavi pesii, joutsenpari vierailee syksyisin. Lokkiongelma.<br /> <br /> Rapurutto tuhosi rapukannan 1980-luvulla. Sen jälkeen on yritetty useita jokirapuistutuksia tuloksetta. 2008 istutettiin 3000 täpläravunpoikasta. 2015-2016 suoritetussa koesumputuksessa todettiin rapujen lisääntyneen. Nyt odotellaan jännittyneinä säilyvätkö ravut elävinä pitkään!<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Lehmijärven rannalla on 45 lomamökkiä, Salon kaupungin virallinen uimaranta sekä Eläkeliiton lomakeskus. Lisäksi kahden kartanon metsätalousmaita.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> <br /> *Silver, T., Tikander, S. 2014. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-025-7 Lehmijärven valuma-alueen happamuus sekä alumiini- ja rikkipitoisuus.] Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 33 | 2014. 19 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Lehmij%C3%A4rvi_(82.024.1.004)&diff=957770 2022-03-18T08:25:48Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> Salon kaupungin alueella sijaitseva Lehmijärvi on pinta-alaltaan noin 63 hehtaarin<br /> suuruinen kirkasvetinen ja karu latvajärvi. Lehmijärvi kuuluu Hamarinjärven<br /> (27.03) vesistöalueeseen, ja vedet virtaavat järven eteläosasta lähtevää lasku-uomaa<br /> pitkin Pajajärveen ja edelleen Hamarinjärven kautta Halikonlahden Kirjakkalanselälle.<br /> Tyypiltään Lehmijärvi kuuluu pienten ja keskikokoisten, vähähumuksisten<br /> järvien tyyppiin.<br /> Lehmijärven valuma-alueen pinta-ala on 4,12 km2, josta suurin osa on metsää (72<br /> %) ja suota (10 %), kun taas peltoja ei ole (Joki-Heiskala 2003). Järven keskisyvyys<br /> on 4,9 m ja suurin syvyys on 12 m; järvellä on hyvin suppea-alainen syvänne itärannan<br /> tuntumassa. Vesinäytteet on otettu paikasta, jonka syvyys on noin 9 m. Syvyyskartan<br /> perusteella järven tilavuus on noin 3,1 milj. m3. Valuma-alueen pintaalan<br /> ja järven tilavuuden perusteella veden viipymäksi on arvioitu 2 vuotta. Viipymä<br /> on pitkä, joten järven veden laatu muuttuu hitaasti.<br /> Järven itärannalla on runsaasti vapaa-ajan asuntoja, ja pohjoisrannalla useita yhteisöjen<br /> kesänviettopaikkoja mm. Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskus ja Salon kansalaisopiston<br /> Rantapirtti. Järven pohjoisrannalla on myös Salon kaupungin yleinen<br /> uimaranta.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Lehmijärven veden pH-arvot ja puskurikykyä kuvaavat alkaliniteettiarvot ovat<br /> 2000-luvulla olleet aikaisempaa suurempia, mutta järvivesi on kuitenkin välillä<br /> 2000-luvullakin ollut hapanta. Myös järven pohjoisosaan laskevan ojan vesi on<br /> ajoittain hapanta ja veden on todettu sisältävän runsaasti alumiinia. Lehmijärven<br /> ajoittain korkeat alumiinipitoisuudet johtuvatkin luultavasti valuma-alueen soiden<br /> turpeen korkeista alumiinipitoisuuksista. Lehmijärven vesi voi ajoittain olla rapujen<br /> ja muiden vesieliöiden optimilukemia happamampaa, ja sisältää optimia runsaammin<br /> alumiinia.<br /> Valuma-alueen soiden ojituksen ja metsähakkuiden seurauksena järveen on tullut<br /> runsaasti orgaanista kiintoainetta, mikä näkyy pohjan lietteisyytenä ja alusveden<br /> lisääntyneenä hapen kulumisena. Vedessä oleva humus ja/tai humusvesissä viihtyvä<br /> limalevä saattavat selittää havaittua pintojen limoittumista. Suo-ojitukset ja valuma-alueelta purkautuvat ajoittain happamat ja alumiinipitoiset vedet saattavat olla yhtenä osasyynä rapuistutusten epäonnistumisiin. Lehmijärven veden laatu ei ole rapujen<br /> kannalta optimaalista pH- ja alkaliniteettiarvojen sekä alumiinin osalta.<br /> <br /> Lehmijärven ravinnepitoisuudet ovat pieniä ja vesi kirkasta. Pintaveden fosforipitoisuudet<br /> ovat karuille järville ominaisen pieniä, ja levämäärää kuvaavat aklorofyllipitoisuudet<br /> ovat vaihdelleet karusta lievästi rehevään. Pohjanläheiset ravinnepitoisuudet<br /> sekä sameus- ja väriarvot ovat yleensä selvästi pintaa suurempia;<br /> pohjasedimentistä vapautuu alusveteen mm. ravinteita ja rautaa. Järven rehevyystasossa<br /> ei ole havaittavissa oleellisia muutoksia tarkasteltavana olevan ajanjakson<br /> (1969–2014) aikana. Veden sameus- ja väriarvot ovat lievästi kasvaneet kyseisenä<br /> ajanjaksona. Järvi on ekologiselta tilaltaan luokiteltu erinomaiseksi.<br /> <br /> Jätevesijärjestelmiä koskevan kyselyn vastausten perusteella jätevesijärjestelmien<br /> toimenpiteet on toteutettu pääosassa kiinteistöjä aikaisemmin tehdyn selvityksen<br /> mukaisiksi.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> Runsas kalasto haukia, ahvenia ja särkiä. Koekalastuksessa todettu useita yli yhden kilogramman painoisia ahvenen köriläitä.<br /> <br /> Kuikka ja tavi pesii, joutsenpari vierailee syksyisin. Lokkiongelma.<br /> <br /> Rapurutto tuhosi rapukannan 1980-luvulla. Sen jälkeen on yritetty useita jokirapuistutuksia tuloksetta. 2008 istutettiin 3000 täpläravunpoikasta. 2015-2016 suoritetussa koesumputuksessa todettiin rapujen lisääntyneen. Nyt odotellaan jännittyneinä säilyvätkö ravut elävinä pitkään!<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Lehmijärven rannalla on 45 lomamökkiä, Salon kaupungin virallinen uimaranta sekä Eläkeliiton lomakeskus. Lisäksi kahden kartanon metsätalousmaita.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> <br /> Lehmijärvi (82.024.1.004)<br /> <br /> *Silver, T., Tikander, S. 2014. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-025-7 Lehmijärven valuma-alueen happamuus sekä alumiini- ja rikkipitoisuus.] Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 33 | 2014. 19 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=%C3%96janj%C3%A4rvi_(99.210.1.002)&diff=957769 2022-03-18T07:20:30Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Bone, A., Haldin, L., Koivisto, A.-M., Mäenpää, E., Mäensivu, M., Pakkala, J., Seppälä, T. (toim.), Storberg, K.-E., Teppo, A., Westberg, V. 2016. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-448-4 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021.] Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. RAPORTTEJA 45 | 2016. 153 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Matalaj%C3%A4rvi_(81.055.1.003)&diff=957489 2022-03-09T12:24:10Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Espoon Matalajärvi on matala ja rehevöitynyt–ylirehevöitynyt järvi Bodominjärven kupeessa. Avoimen veden pinta-ala (ruovikoiden rajaama alue) oli Matalajärvessä noin 70,4 ha vuonna 2009. Tämä alue on mittausten mukaan pienentynyt 16,9 ha vuodesta 1961.<br /> <br /> Matalajärven valuma-alue käsittää 441 hehtaaria, jolta 6–7 merkittävämpää puroa johtavat vettä järveen. Lasku-uoma Bodominjärveen on luoteessa. Laskupurossa on pohjapato, jonka yläreuna on tasolla 22,65 mmpy.<br /> <br /> ==Kuormitus==<br /> <br /> Perustyypiltään Matalajärvi on osmankäämi–ratamosarpio järvi, joka on muuttunut kulttuurituotteeksi. Järven ympärillä on satoja vuosia harjoitettu maanviljelystä. Nykyisin viljelymaata on lähinnä järven etelä- ja itäpuolella. Idässä on myös puutarhakoulu ja Marketanpuisto.<br /> <br /> Entiset viljelysmaat pohjoisessa, luoteessa ja lännessä on muutettu golfkentäksi vuonna 1987. Högnäsin alueella lännessä on pientaloasutusta. Kehä III -väylä ohittaa järven kaakossa noin 600 m järvestä. Tämän väylän varrella sijaitsevan Koskelon teollisuusalueen pintavedet johdetaan puron kautta järveen. Kehätien vieressä sijaitsee kaksi huoltoasemaa. Kyläportin alueella on myös teollisuutta.<br /> <br /> ==Ravinteet==<br /> <br /> Typen osalta järveen tulevan ulkoisen kuormituksen on laskettu olevan 2 900 kg/v. Typen sisäinen kuormituspotentiaali voi olla 500–1 150 kg/kk.<br /> <br /> Fosforin ulkoinen kuormitus on arviolta 240 kg/v. Arvo ylittää lasketun kriittisen määrän, joka on 72 kg/v, ja jopa vaarallisen määrän, joka on 195 kg/v. Pohjasedimentistä voi tietyissä oloissa liueta kuukaudessa yhtä paljon fosforia veteen kuin koko vuoden ulkoinen kuormitus.<br /> <br /> Typestä ja fosforista on melko pitkältä ajanjaksolta olemassa vedenlaatuarvoja:<br /> &lt;div style=&quot;width: 49%; float: left;&quot;&gt;<br /> {{Laatikko2|Sisältö=<br /> &lt;h6 style=&quot;margin-top: 0;&quot;&gt;Typen keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina&lt;/h6&gt;<br /> &lt;table&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;&amp;nbsp;&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Talviarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Kesäarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1976-1986&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 359&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;731&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1987-1998&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 233&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;600&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1999-2010&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 764&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;807&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;/table&gt; }}<br /> &lt;/div&gt;<br /> &lt;div style=&quot;width: 49%; float: right;&quot;&gt;<br /> {{Laatikko2|Sisältö=<br /> &lt;h6 style=&quot;margin-top: 0;&quot;&gt;Fosforin keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina&lt;/h6&gt;<br /> &lt;table&gt;<br /> &lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;&amp;nbsp;&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Talviarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Kesäarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1969-1982&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;87&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;26&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1983-1996&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;135&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;68&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1997-2010&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;157&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;42&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;<br /> &lt;/table&gt;<br /> }}<br /> &lt;/div&gt;<br /> {{JwClear}}<br /> <br /> Sähkönjohtavuus, joka kuvaa vedessä olevien metallien ja esimerkiksi kloridin ja sulfaatin määriä, on kesäarvona noussut vuoden 1962 arvosta 74 µS/cm, arvoon 384 µS/cm vuonna 2006. Tämän jälkeen mahdollisesti kunnostustoimien ansiosta arvo lähti laskuun. Luku oli 247µS/cm vuonna 2010. Myös talviarvot lähtivät ensin laskuun kun kunnostustoimet aloitettiin vuonna 2005, mutta ovat taas vuoden 2008 jälkeen nousseet. Vuonna 2010 sähkönjohtavuuden talviarvo oli 372 µS/cm.<br /> <br /> Ravinnekuormitus pelloilta ja golfkentältä ovat kutakuinkin samaa luokkaa. Metalleja on todettu tulevan muun muassa Koskelon sadevesiviemäristä, joka johtuu järveen Kulloonsillan puroa pitkin. Kloridi, jota järvivedessä syksyllä 2010 oli 43,0 mg/l, lienee peräisin kehätien ja pienempien teiden suolaamisesta.<br /> <br /> ==Kunnostus==<br /> <br /> Järven kunnostus alkoi toden teolla vuonna 2005 Matalajärven suojeluyhdistyksen alulle-panemana. Apua eri toimia varten on tullut Espoon ympäristökeskukselta, Uudenmaan ympäristökeskukselta (nykyään Uudenmaan ELY-keskus) sekä SYKEltä. Rahallista apua on saatu myös yksityisiltä yrityksiltä. Vedenlaadun mittauksista ja järven hapettamisesta talvisin on viime vuosina vastannut Espoon ympäristökeskus. Aikaisemmin Espoon Vesi huolehti näistä asioista. <br /> <br /> Talvien happiarvojen suhteen on ollut vaikeuksia pitää ne tavoitetulla tasolla 4-5 mg/l. Maaliskuussa 2011 happea oli vedessä alle 0,2 mg/l. Syynä paksu jäänpeite ja suuret happeakuluttavat hajoavat kasvimassat. Tämä on selvästi heijastunut ravinteiden siirtymiseensedimentistä veteen.<br /> <br /> Bioturbaation vähentämiseksi on järvestä poistettu 4,4 t kalaa, pääasiallisesti ruutanaa ja suutaria, jotka hallitsevat kalastoa. Koekalastukset ovat osoittaneet että järvessä voi olla jopa 21 t kalaa. Särkikalojen kannan vähentämiseksi on järveen istutettu 5 000 esikasvatettua hauenpoikasta.<br /> <br /> Vuonna 2000 todettiin Matalajärvessä karvalehden massaesiintymä. Tätä hankalasti torjut-tavaa irtokeijujaa on viitenä kesänä 2005-2009 poistettu järvestä isolla harvesterillä yhteensä kuivapainona 87,5 t. Tämän kasvimassan kera saatiin järvestä pois 2 923 kg typpeä ja 393 kg fosforia. Lisäksi massassa oli huomattavia määriä metalleja ja piitä. <br /> <br /> Karvalehti on poistosta huolimatta joka kesä hallinnut avointa vesialuetta. Harvesteri kuorii kasvia veden pinta-kerroksesta mutta ei pysty poistamaan pohjassa olevia ja matalien ranta-alueiden kasvimassoja. Högnäsin pohjoispuolelta on poistettu osmankäämikasvustoa.<br /> <br /> Matalajärvelle on suunniteltu 8 laskeutusallasta, 2 kosteikkoa kampaojineen ja 3 keino-kosteikkoa. Valituksen takia hanke on viivästynyt n. 2 vuotta. Valitus hylättiin korkeimassa hallinto-oikeudessa. <br /> <br /> Tammikuussa 2011 kaivettiin idästä tulevaan ns. Kulloonsillan puroon lähelle rantaa laskeutusallas ja kampaoja kosteikkoa varten. Maisemointi on vielä tekemättä.<br /> <br /> Marketanpuiston purossa on kunnostettu kolme allasta, joista keskimmäisestä on tarkoitus tehdä keinokosteikko istuttamalla altaaseen ravinteita sitovia kasveja. <br /> <br /> Seuraava askel olisi saada laskeutusallas ja kosteikko etelästä tulevaan Kättbäckeniin sekä kolme allasta golf-kentän puroihin. Hyvin tärkeätä olisi saada keinokosteikot Koskelon sadevesiviemärin suulle ja Kättbäckenin yläosaan lähelle kehätietä. Myös Marketanpuiston puron alaosaan on suunniteltu allas. Vedenkierron parantamiseksi umpeenkasvanut laskuoja on avattu.<br /> <br /> Järven ranta-alueet ovat enenevässä määrin tervaleppäluhtien ja muiden metsäluhtien val-taamia. Lintuinventojien ehdotuksesta on järven länsirannalla poistettu puita ja pensaita ja näin luotu vaihtelevuutta maisemaan joka ennen pysyi avoimena laidunnan ja niiton ansiosta.<br /> <br /> Supikoiria on 6 vuoden aikana pyydystetty 24 yksilöä. Rantapuihin on ripustettu 5 telkän-ja 10 kottaraisenpönttöä.<br /> <br /> On myös pidetty yhteyttä valuma-alueen vaikuttajiin, aiheina lähinnä lannoituksen optimointi ja suojakaistat. Jotkut maanviljelijät ovat liittyneet Pro Agria -järjestelmään. Golfyhtiön henkilöstöön on oltu usein yhteydessä. Heidän tehtävänä on seurata vedenpinnan tasoa pohja-padon luona. Äskettäin golfkentän maisemalammikoista poistettiin sinne kertynyttä sedimenttiä. Idässä olevan uuden ratsastustallin kanssa on päästy sopimukseen jonka mukaan hevosten ulkoaitausten pintavedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon.<br /> <br /> ==Vesikasvien inventointi ja linnusto==<br /> <br /> Matalajärven vesikasveja on inventoitu vuodesta 1961 alkaen, samoin menetelmin ja samoilla tutkimuskohteilla sekä saman henkilön suorittamana. Inventointeja on ollut 3 eli loppukesällä 1961, 1997 ja 2010. Todetut muutokset ovat olleet suuria. <br /> <br /> Vuonna 1961 vesikasveja löytyi 59 lajia, 1997 luku oli 50 ja 2010 vesikasveiksi luokiteltuja lajeja kirjattiin 47. Eniten olivat vähentyneet vesisammaleet ja näkinpartaiset suurlevät. <br /> <br /> Eutrofisten lajien osuus kaikista lajeista on lisääntynyt. Vuonna 1961 osuus oli 45,8 %. Seuraava inventointi 1997 antoi luvun 56,0 % ja 2010 osuus oli noussut lukuun 57,4 %. Vastaavasti vähemmän ravinteita suosivien lajien osuus oli laskenut. Muutokset ovat tyypillisiä rehevöityneille-ylirehevöityneille järville. <br /> <br /> Uposvesitähden kodalla vuonna 1997 havaittiin massaesiintymä. Mainittu laji on taantunut ja kuten yllä mainittiin vuodesta 2000 karvalehti on hallinnut vesialueita. <br /> <br /> Jo 1997 rihmamainen viherlevä oli järven pinnalla paikoin tiheästi sekoittunut muuhun kasvillisuuteen. Kesällä 2010 tällaista levää oli hyvin runsaasti karvalehteen sekoittuneena. Laji määriteltiin 2010 kuuluvan Rhizoclonium riparium lajikompleksiin. Viherlevän lisäksi näkyi rantojen läheisyydessä usein sinilevälaikkuja. <br /> <br /> Järvessä on vielä säilynyt uposvesitähti, jouhivita ja suurharvinaisuus hentonäkinruoho. Vähemmän toivottu tulokas on vesirutto. Järvi on kasvamassa umpeen osmankäämi- ja järviruokokasvustojen vallatessa alaa. Kuten yllä sanottiin, rannat metsittyvät ja osin rantavesikasvillisuus korvautuu kuivempien alueiden kasveilla.<br /> <br /> Matalajärvi on pesimälinnustoltaan rikas ja monipuolinen. Syys- ja kevätmuutot tuovat järvelle monia harvinaisuuksia sekä suuria määriä tavallisempia muuttolintuja.<br /> <br /> ==Lopuksi==<br /> <br /> Järven tila ei ole tyydyttävä. Ilman edellä selostettuja toimia järvi ilmeisesti olisi vieläkin heikommassa kunnossa kuin nyt. Tarvitaan mittavia ja voimallisia toimia järven saamiseksi siedettävään tilaan. Ensisijaisesti toimet on suunnattava valuma-alueelle. Tässä ovat allas-ja kosteikkohankkeet avainasemassa. Voimakasta sisäistä ravinnekiertoa ei pidä unohtaa, noidankehä pitäisi saada pysäytetyksi.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> Tiedot tässä kirjoituksessa perustuvat julkaisuun: Barkman, J. 2010c: Matalajärvi-Grund-träsk. Vesikasvillisuuden inventointi 2010. Vertailu vuosiin 1961 ja 1997. Järven tilan muutokset. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2010: 1-75.<br /> <br /> Kirjoittaja: Jack Barkman Matalajärven suojeluyhdistyksen konsultti Helsinki 12.4.2011<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> *Kärkäs, N. 2012. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-257-527-2 Bodominjärven ja Matalajärven säännöstely : Säännöstelyn muutosmahdollisuudet.] Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 45/2012. 81 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Matalaj%C3%A4rvi_(81.055.1.003)&diff=957488 2022-03-09T12:17:14Z

<p>LeilaU: /* Lähteet */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Espoon Matalajärvi on matala ja rehevöitynyt–ylirehevöitynyt järvi Bodominjärven kupeessa. Avoimen veden pinta-ala (ruovikoiden rajaama alue) oli Matalajärvessä noin 70,4 ha vuonna 2009. Tämä alue on mittausten mukaan pienentynyt 16,9 ha vuodesta 1961.<br /> <br /> Matalajärven valuma-alue käsittää 441 hehtaaria, jolta 6–7 merkittävämpää puroa johtavat vettä järveen. Lasku-uoma Bodominjärveen on luoteessa. Laskupurossa on pohjapato, jonka yläreuna on tasolla 22,65 mmpy.<br /> <br /> ==Kuormitus==<br /> <br /> Perustyypiltään Matalajärvi on osmankäämi–ratamosarpio järvi, joka on muuttunut kulttuurituotteeksi. Järven ympärillä on satoja vuosia harjoitettu maanviljelystä. Nykyisin viljelymaata on lähinnä järven etelä- ja itäpuolella. Idässä on myös puutarhakoulu ja Marketanpuisto.<br /> <br /> Entiset viljelysmaat pohjoisessa, luoteessa ja lännessä on muutettu golfkentäksi vuonna 1987. Högnäsin alueella lännessä on pientaloasutusta. Kehä III -väylä ohittaa järven kaakossa noin 600 m järvestä. Tämän väylän varrella sijaitsevan Koskelon teollisuusalueen pintavedet johdetaan puron kautta järveen. Kehätien vieressä sijaitsee kaksi huoltoasemaa. Kyläportin alueella on myös teollisuutta.<br /> <br /> ==Ravinteet==<br /> <br /> Typen osalta järveen tulevan ulkoisen kuormituksen on laskettu olevan 2 900 kg/v. Typen sisäinen kuormituspotentiaali voi olla 500–1 150 kg/kk.<br /> <br /> Fosforin ulkoinen kuormitus on arviolta 240 kg/v. Arvo ylittää lasketun kriittisen määrän, joka on 72 kg/v, ja jopa vaarallisen määrän, joka on 195 kg/v. Pohjasedimentistä voi tietyissä oloissa liueta kuukaudessa yhtä paljon fosforia veteen kuin koko vuoden ulkoinen kuormitus.<br /> <br /> Typestä ja fosforista on melko pitkältä ajanjaksolta olemassa vedenlaatuarvoja:<br /> &lt;div style=&quot;width: 49%; float: left;&quot;&gt;<br /> {{Laatikko2|Sisältö=<br /> &lt;h6 style=&quot;margin-top: 0;&quot;&gt;Typen keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina&lt;/h6&gt;<br /> &lt;table&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;&amp;nbsp;&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Talviarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Kesäarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1976-1986&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 359&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;731&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1987-1998&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 233&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;600&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1999-2010&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;1 764&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;807&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;/table&gt; }}<br /> &lt;/div&gt;<br /> &lt;div style=&quot;width: 49%; float: right;&quot;&gt;<br /> {{Laatikko2|Sisältö=<br /> &lt;h6 style=&quot;margin-top: 0;&quot;&gt;Fosforin keskimääräiset talvi- ja kesäarvot eri ajanjaksoina&lt;/h6&gt;<br /> &lt;table&gt;<br /> &lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;&amp;nbsp;&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Talviarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;th&gt;Kesäarvo, µg/l&lt;/th&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1969-1982&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;87&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;26&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1983-1996&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;135&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;68&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;&lt;tr&gt;<br /> &lt;th&gt;Jakso 1997-2010&lt;/th&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;157&lt;/td&gt;<br /> &lt;td align=&quot;right&quot;&gt;42&lt;/td&gt;<br /> &lt;/tr&gt;<br /> &lt;/table&gt;<br /> }}<br /> &lt;/div&gt;<br /> {{JwClear}}<br /> <br /> Sähkönjohtavuus, joka kuvaa vedessä olevien metallien ja esimerkiksi kloridin ja sulfaatin määriä, on kesäarvona noussut vuoden 1962 arvosta 74 µS/cm, arvoon 384 µS/cm vuonna 2006. Tämän jälkeen mahdollisesti kunnostustoimien ansiosta arvo lähti laskuun. Luku oli 247µS/cm vuonna 2010. Myös talviarvot lähtivät ensin laskuun kun kunnostustoimet aloitettiin vuonna 2005, mutta ovat taas vuoden 2008 jälkeen nousseet. Vuonna 2010 sähkönjohtavuuden talviarvo oli 372 µS/cm.<br /> <br /> Ravinnekuormitus pelloilta ja golfkentältä ovat kutakuinkin samaa luokkaa. Metalleja on todettu tulevan muun muassa Koskelon sadevesiviemäristä, joka johtuu järveen Kulloonsillan puroa pitkin. Kloridi, jota järvivedessä syksyllä 2010 oli 43,0 mg/l, lienee peräisin kehätien ja pienempien teiden suolaamisesta.<br /> <br /> ==Kunnostus==<br /> <br /> Järven kunnostus alkoi toden teolla vuonna 2005 Matalajärven suojeluyhdistyksen alulle-panemana. Apua eri toimia varten on tullut Espoon ympäristökeskukselta, Uudenmaan ympäristökeskukselta (nykyään Uudenmaan ELY-keskus) sekä SYKEltä. Rahallista apua on saatu myös yksityisiltä yrityksiltä. Vedenlaadun mittauksista ja järven hapettamisesta talvisin on viime vuosina vastannut Espoon ympäristökeskus. Aikaisemmin Espoon Vesi huolehti näistä asioista. <br /> <br /> Talvien happiarvojen suhteen on ollut vaikeuksia pitää ne tavoitetulla tasolla 4-5 mg/l. Maaliskuussa 2011 happea oli vedessä alle 0,2 mg/l. Syynä paksu jäänpeite ja suuret happeakuluttavat hajoavat kasvimassat. Tämä on selvästi heijastunut ravinteiden siirtymiseensedimentistä veteen.<br /> <br /> Bioturbaation vähentämiseksi on järvestä poistettu 4,4 t kalaa, pääasiallisesti ruutanaa ja suutaria, jotka hallitsevat kalastoa. Koekalastukset ovat osoittaneet että järvessä voi olla jopa 21 t kalaa. Särkikalojen kannan vähentämiseksi on järveen istutettu 5 000 esikasvatettua hauenpoikasta.<br /> <br /> Vuonna 2000 todettiin Matalajärvessä karvalehden massaesiintymä. Tätä hankalasti torjut-tavaa irtokeijujaa on viitenä kesänä 2005-2009 poistettu järvestä isolla harvesterillä yhteensä kuivapainona 87,5 t. Tämän kasvimassan kera saatiin järvestä pois 2 923 kg typpeä ja 393 kg fosforia. Lisäksi massassa oli huomattavia määriä metalleja ja piitä. <br /> <br /> Karvalehti on poistosta huolimatta joka kesä hallinnut avointa vesialuetta. Harvesteri kuorii kasvia veden pinta-kerroksesta mutta ei pysty poistamaan pohjassa olevia ja matalien ranta-alueiden kasvimassoja. Högnäsin pohjoispuolelta on poistettu osmankäämikasvustoa.<br /> <br /> Matalajärvelle on suunniteltu 8 laskeutusallasta, 2 kosteikkoa kampaojineen ja 3 keino-kosteikkoa. Valituksen takia hanke on viivästynyt n. 2 vuotta. Valitus hylättiin korkeimassa hallinto-oikeudessa. <br /> <br /> Tammikuussa 2011 kaivettiin idästä tulevaan ns. Kulloonsillan puroon lähelle rantaa laskeutusallas ja kampaoja kosteikkoa varten. Maisemointi on vielä tekemättä.<br /> <br /> Marketanpuiston purossa on kunnostettu kolme allasta, joista keskimmäisestä on tarkoitus tehdä keinokosteikko istuttamalla altaaseen ravinteita sitovia kasveja. <br /> <br /> Seuraava askel olisi saada laskeutusallas ja kosteikko etelästä tulevaan Kättbäckeniin sekä kolme allasta golf-kentän puroihin. Hyvin tärkeätä olisi saada keinokosteikot Koskelon sadevesiviemärin suulle ja Kättbäckenin yläosaan lähelle kehätietä. Myös Marketanpuiston puron alaosaan on suunniteltu allas. Vedenkierron parantamiseksi umpeenkasvanut laskuoja on avattu.<br /> <br /> Järven ranta-alueet ovat enenevässä määrin tervaleppäluhtien ja muiden metsäluhtien val-taamia. Lintuinventojien ehdotuksesta on järven länsirannalla poistettu puita ja pensaita ja näin luotu vaihtelevuutta maisemaan joka ennen pysyi avoimena laidunnan ja niiton ansiosta.<br /> <br /> Supikoiria on 6 vuoden aikana pyydystetty 24 yksilöä. Rantapuihin on ripustettu 5 telkän-ja 10 kottaraisenpönttöä.<br /> <br /> On myös pidetty yhteyttä valuma-alueen vaikuttajiin, aiheina lähinnä lannoituksen optimointi ja suojakaistat. Jotkut maanviljelijät ovat liittyneet Pro Agria -järjestelmään. Golfyhtiön henkilöstöön on oltu usein yhteydessä. Heidän tehtävänä on seurata vedenpinnan tasoa pohja-padon luona. Äskettäin golfkentän maisemalammikoista poistettiin sinne kertynyttä sedimenttiä. Idässä olevan uuden ratsastustallin kanssa on päästy sopimukseen jonka mukaan hevosten ulkoaitausten pintavedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon.<br /> <br /> ==Vesikasvien inventointi ja linnusto==<br /> <br /> Matalajärven vesikasveja on inventoitu vuodesta 1961 alkaen, samoin menetelmin ja samoilla tutkimuskohteilla sekä saman henkilön suorittamana. Inventointeja on ollut 3 eli loppukesällä 1961, 1997 ja 2010. Todetut muutokset ovat olleet suuria. <br /> <br /> Vuonna 1961 vesikasveja löytyi 59 lajia, 1997 luku oli 50 ja 2010 vesikasveiksi luokiteltuja lajeja kirjattiin 47. Eniten olivat vähentyneet vesisammaleet ja näkinpartaiset suurlevät. <br /> <br /> Eutrofisten lajien osuus kaikista lajeista on lisääntynyt. Vuonna 1961 osuus oli 45,8 %. Seuraava inventointi 1997 antoi luvun 56,0 % ja 2010 osuus oli noussut lukuun 57,4 %. Vastaavasti vähemmän ravinteita suosivien lajien osuus oli laskenut. Muutokset ovat tyypillisiä rehevöityneille-ylirehevöityneille järville. <br /> <br /> Uposvesitähden kodalla vuonna 1997 havaittiin massaesiintymä. Mainittu laji on taantunut ja kuten yllä mainittiin vuodesta 2000 karvalehti on hallinnut vesialueita. <br /> <br /> Jo 1997 rihmamainen viherlevä oli järven pinnalla paikoin tiheästi sekoittunut muuhun kasvillisuuteen. Kesällä 2010 tällaista levää oli hyvin runsaasti karvalehteen sekoittuneena. Laji määriteltiin 2010 kuuluvan Rhizoclonium riparium lajikompleksiin. Viherlevän lisäksi näkyi rantojen läheisyydessä usein sinilevälaikkuja. <br /> <br /> Järvessä on vielä säilynyt uposvesitähti, jouhivita ja suurharvinaisuus hentonäkinruoho. Vähemmän toivottu tulokas on vesirutto. Järvi on kasvamassa umpeen osmankäämi- ja järviruokokasvustojen vallatessa alaa. Kuten yllä sanottiin, rannat metsittyvät ja osin rantavesikasvillisuus korvautuu kuivempien alueiden kasveilla.<br /> <br /> Matalajärvi on pesimälinnustoltaan rikas ja monipuolinen. Syys- ja kevätmuutot tuovat järvelle monia harvinaisuuksia sekä suuria määriä tavallisempia muuttolintuja.<br /> <br /> ==Lopuksi==<br /> <br /> Järven tila ei ole tyydyttävä. Ilman edellä selostettuja toimia järvi ilmeisesti olisi vieläkin heikommassa kunnossa kuin nyt. Tarvitaan mittavia ja voimallisia toimia järven saamiseksi siedettävään tilaan. Ensisijaisesti toimet on suunnattava valuma-alueelle. Tässä ovat allas-ja kosteikkohankkeet avainasemassa. Voimakasta sisäistä ravinnekiertoa ei pidä unohtaa, noidankehä pitäisi saada pysäytetyksi.<br /> <br /> ==Lähteet==<br /> <br /> Tiedot tässä kirjoituksessa perustuvat julkaisuun: Barkman, J. 2010c: Matalajärvi-Grund-träsk. Vesikasvillisuuden inventointi 2010. Vertailu vuosiin 1961 ja 1997. Järven tilan muutokset. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2010: 1-75.<br /> <br /> Kirjoittaja: Jack Barkman Matalajärven suojeluyhdistyksen konsultti Helsinki 12.4.2011<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Selk%C3%A4meri&diff=957485 2022-03-09T11:23:42Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Suomen merialue}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> ==Selkämeren erityispiirteet==<br /> <br /> Selkämeri on Pohjanlahden osa [[Merenkurkku|Merenkurkun]] eteläpuolella. Etelässä Selkämeri rajautuu [[Ahvenanmeri|Ahvenanmereen]] ja [[Saaristomeri|Saaristomereen]].<br /> <br /> Koska varsinaisen Itämeren ja Pohjanlahden välillä on Salpausselkien jatkeiden muodostama kynnys, pääsee Pohjanlahdelle pääasiassa vain varsinaisen Itämeren heikkosuolaista pintavettä. Selkämeren veden suolapitoisuus on siten vähäisempää kuin varsinaisen Itämeren, ja myös kerrostuneisuus on heikompi. Happi pääsee siirtymään pohjalle lähes säännöllisten syys- ja kevätkiertojen ansiosta, eikä happikatoa esiinny. Happipitoisuus on kuitenkin laskemassa Selkämeren syvävedessä.<br /> <br /> Vuonna 2011 Selkämeren alueelle perustettiin kansallispuisto, josta 98 % on veden alla. Tästä huolimatta Selkämeren vedenalaisen luonnon monimuotoisuudesta ja sen alueellisesta vaihtelusta tiedetään melko vähän.<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Selkämeri (aaltojenalla.fi) [http://www.aaltojenalla.fi/cgi-bin/bsbw/search.cgi?loc=1&amp;19=19&amp;lang=fin&amp;file=Elinymparistot&amp;mark=&amp;tm=universal_1&amp;tm_d=content_1&amp;menu=menu3]<br /> <br /> Säolytetään Selkämeri sinisenä-julkaisu [http://www.satakuntaliitto.fi/sites/satakuntaliitto.fi/files/tiedostot/linkki2ID948.pdf]<br /> <br /> *Sarvala, M. (toim.), Sarvala, J. (toim.) 2005. [https://urn.fi/URN:ISBN:951-614-053-X Miten voit, Selkämeri?] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 4. 144 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Inhottuj%C3%A4rvi_(36.021.1.001)&diff=957484 2022-03-09T11:19:14Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Inhottujärvi sijaitsee pääosaltaan Noormarkussa Porissa ja pienemmältä osaltaan Pomarkussa Satakunnan maakunnassa. Järvi kuuluu Inhottujärven-Kynäsjoen vesistöalueeseen ja Karvianjoen päävesistöön. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Nämä ovat Pomarkunjoki ja Noormarkunjoki, joka alkaa Inhottujärvestä Hanhijokena ja Oravajokena. Idästä järveen laskee Karhijärvestä lähtevä Lassilanjoki ja pohjoisesta Kynäsjärvestä lähtevä Kynäsjoki. <br /> <br /> Järven pinta-ala on noin 449 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on reilu 24 kilometriä. Inhottujärvellä on useita saaria. Niistä merkittävimmät ovat Vuonissaari, Ruohokari, Ämmänsaari, Pookholma, Vasikkasaari, Virvorinkari, Pukkisaari ja Pirttisaari.<br /> <br /> Inhottujärvi on vedenpinnanlaskun myötä syntynyt matala, rehevä ja säännöstelty järvi. Se on laajalti vesikasvillisuuden peittämä, vain sen keskiosasta löytyy pysyvästi avoin vesialue. Lintujärvenä Inhottujärvi arvostellaan yhdeksi Etelä-Suomen parhaista. Etenkin järven itäpää on erittäin merkittävä lintujen esiintymisalue.<br /> <br /> ==Nykytila==<br /> <br /> '''Vedenlaatu'''<br /> <br /> Inhottujärvi on pintavesityypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Vedessä on runsaasti fosforia ja typpeä, ja planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus ilmentää runsasta levätuotantoa. Seurantatietoja on pitkältä aikaväliltä melko vähän, mutta havaintojen perusteella etenkin fosforitaso on kasvanut.<br /> <br /> Hyvin matalan järven happipitoisuus on ollut mittauksissa hyvä tai tyydyttävä myös talvisin, mikä selittynee sillä, että veden vaihtuvuus on nopeaa.<br /> <br /> Inhottujärven veden sameus on kasvanut voimakkaasti pitkällä aikavälillä, ja myös humuspitoisuus on noussut. Näkösyvyys on ollut kesäisin enimmillään 0,8 m 2000-luvulla. Pintaveden pH-arvo on ollut viime vuosien kesämittauksissa 6,9-7,2 ja talvella hieman alempi.<br /> <br /> <br /> Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 15.8.2013<br /> <br /> Päivitetty 11.7.2018<br /> <br /> &lt;gallery widths=200px heights=120px perrow=3 caption=&quot;Inhottujärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2021&quot;&gt;<br /> Tiedosto: InhottujärviKok.P.jpg|&lt;span caption=&quot;kokonaisfosfori&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: InhottujärviKok.N.jpg|&lt;span caption=&quot;kokonaistyppi&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: Inhottujarvi_Klorofylli-a.jpg|&lt;span caption=&quot;klorofylli-a&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: Inhottujarvi_Nakosyvyys.jpg|&lt;span caption=&quot;nakosyvyys&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: InhottujärviHappi1m.jpg|&lt;span caption=&quot;happipinta&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> Tiedosto: Inhottujarvi_Happi_pohja.jpg|&lt;span caption=&quot;happipohja&quot;&gt;&lt;/span&gt;<br /> &lt;/gallery&gt;<br /> <br /> Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015<br /> <br /> Päivitetty 2.8.2021<br /> <br /> '''Mataloituminen ja umpeenkasvu'''<br /> <br /> Matala ja rehevä Inhottujärvi on vähitellen kasvamassa umpeen. Säännöstelyllä lasketussa järvessä kasvillisuus ulottuu jo pitkälle ulapalle. Säännöstelyn lisäksi Inhottujärven kasvillisuutta edistävät samalla korkeudella pysyvä vedenpinta, tulvien puute ja järveen tuleva ravinne- ja kiintoainekuormitus. Järven ravinne- ja kiintoainekuormitusta aiheuttavat muun muassa valuma-alueen maa- ja metsätalous, suo-ojitukset, turvetuotanto sekä haja- ja taajama-asutus.<br /> <br /> ==Suojelu==<br /> <br /> Inhottujärven itäpuoliskoa ja Paapanselkä-Hanhilahtea suojellaan luonnonsuojelulailla ja ne kuuluvat seutukaavan luonnonsuojelualueeseen. Järven länsipuolen vesialueiden suojelu toteutetaan vesilailla. Pieni osa länsipuolen ranta-alueen ja Ruohokarin suojelusta toteutetaan kaavalla.<br /> <br /> Inhottujärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sekä myös Natura 2000 -ohjelmaan. Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit ja liitteen II lajit eivät ole alueen suojeluperusteena.<br /> <br /> ==Linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> '''Linnusto'''<br /> <br /> Inhottujärvi on pesivän vesilinnustonsa puolesta Suomen parhaita lintuvesiä. Järven merkittävimmät pesintäalueet ovat järven itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella sekä pohjoisosassa etenkin avoimen uoman länsipuolella. Järven pesimälinnustoon kuuluvat esimerkiksi härkälintu, punasotka, tukkasotka, telkkä, nokikana, haapana, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, mustakurkku-uikku, laulujoutsen, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, isokoskelo, ruskosuohaukka, kurki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, mustatiira, kaulushaikara, lapasorsa, punajalkaviklo, rytikerttunen sekä satunnaisesti pikku-uikku ja uivelo. Rantojen umpeenkasvun, ruovikoiden tuuhentumisen ja luhtavyöhykkeiden laajentumisen seurauksena myös luhtahuitin, taivaanvuohen, rantasipin, liron, keltavästäräkin, västäräkin, ruokokerttusen ja pajusirkun parimäärät ovat kasvaneet. <br /> <br /> Inhottujärvi on tärkeä myös sieltä ravintonsa hakeville, mutta muualla tai järven lähiympäristössä pesiville linnuille. Näitä ovat esimerkiksi kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Järvi on lisäksi merkittävä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien lepäily- ja ruokailupaikka. Inhottujärven Paapanselkä-Hanhilahti -alue on etenkin keväällä muuttavien vesilintujen levähdysalue. Järvellä säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat esimerkiksi härkälintu, jouhisorsa, heinätavi, punajalkaviklo ja nuolihaukka. Talvisin koskikarat viihtyvät järven lasku-uomien suilla, joissa on yleensä jonkin verran sulaa.<br /> <br /> '''Nisäkkäät'''<br /> <br /> Inhottujärven mainitsemisen arvoisia nisäkkäitä on etenkin saukko, joka on luontodirektiivin liitteen II mukainen laji.<br /> <br /> '''Kasvillisuus'''<br /> <br /> Inhottujärven kasvillisuustyyppi on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi, jossa esiintyy voimakasta eutrofiaa osoittavia lajeja. Järven vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys ja kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot.<br /> <br /> Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen muodostaa järven pohjois- ja itäpäiden ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet. Koko vesipinta-alaa peittää yhtenäinen vesikasvillisuus, jota luonnehtii järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Runsaina esiintyviä vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko, kilpukka ja vesiherne. Upos- ja kelluslehtisten vesikasvien valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Nämä alueet sijaitsevat erikokoisina laikkuina lähempänä avovettä, jossa veden vaihtuvuus on parempi. Runsaimmillaan näillä alueilla kasvavat esimerkiksi kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti. Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jossa kasvavat erityisesti ulpukka, ahvenvita, kaitapalpakko, vesirikot ja pohjanlumme.<br /> <br /> Järvellä on vain vähän rantaluhtia ja ne sijoittuvat pääosin järven itäpäähän Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä järven pohjoisosaan. Luhdat ovat saravaltaisia (vesisara, pullosara ja raate) ja rahkasammalpohjaisia. Myös ruovikoita on vähän ja mainittavimmat sijoittuivat järven luoteisrannalle ja itäpään saarten itärannoille.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Inhottujärvi on merkittävä luontokohde, joka on osa Karvianjoen vesistön melontareitistöä ja yksi maamme arvokkaimmista lintujärvistä. Järven etelärannan pysäköintipaikalta johtaa polku lintutornille. Polun varressa on myös tarkkailulava, joka soveltuu liikuntaesteisille.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> Runsaan linnustonsa vuoksi Inhottujärvi on määritelty Natura-alueeksi. Lisätietoja:[http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Inhottujarvi%285255%29 Inhottujärvi]<br /> *Saari, T. 2006. [https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2358-3 Selvitys Inhottujärven säännöstelystä ja tilan parantamisesta.] Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 3/2006. 60 s.</div>

LeilaU https://www.jarviwiki.fi/w/index.php?title=Kanteleenj%C3%A4rvi_(18.036.1.001)&diff=957483 2022-03-09T11:14:25Z

<p>LeilaU: /* Aiheesta muualla */</p> <hr /> <div>{{Järvi}} &lt;!-- Älä poista tätä riviä --&gt;<br /> <br /> ==Järven erityispiirteet==<br /> <br /> Kanteleenjärvi sijaitsee Kanteleen kylän läheisyydessä Pukkilan kunnan itäosissa. Vesistöalueeltaan järvi kuuluu Kanteleenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Porvoonjokeen. Kanteleenjärvi on pieni, pyöreä ja matala järvi. Pinta-alaltaan järvi on noin 58 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 3,4 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain noin 0,8 metriä. Kanteleenjärvi sijaitsee alavan peltoalueen keskellä ja sen poikki kulkee Porvoonjoki. Porvoonjoen tulviessa Kanteleenjärven lähipelloille muodostuu laajoja tulva-alueita.<br /> <br /> Kanteleenjärvi kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin. Siellä esiintyy runsaasti kosteikoissa viihtyviä lintulajeja. Keväisin järvellä lepäävät tuhannet muuttolinnut.<br /> <br /> ==Kunnostus==<br /> <br /> Kanteleenjärvi oli aikoinaan ruohottunut runsaasti ja se oli kasvaa umpeen. Kunnostustoimilla estettiin järven umpeenkasvu ja säilytettiin sen linnustollinen arvo. Ennen kunnostustoimia alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto kartoitettiin, samoin kuin kunnostuksen jälkeen. Kunnostustöiden ansiosta pesimälinnuston suojelupistearvo nousi keskimäärin 39 prosenttia.<br /> <br /> Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri suunnitteli järven kunnostuksen. Kunnostusta oli toteuttamassa Uudenmaan ympäristökeskus, joka on nykyään osa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Myös Euroopan aluekehitysrahasto rahoitti kunnostushanketta.<br /> <br /> Kanteleenjärven kunnostustoimet toteutettiin pääosin vuosina 1999–2002. Vuonna 2000 sekä 2002 järven vedenpintaa nostettiin 20 senttimetriä molemmilla kerroilla. Näin järven vedenpinta nousi 0,4 metristä 0,8 metriin. Myös järven rantapensaikkoja raivattiin. Vuoden 2006 viimeistelyhankkeeseen kunnostettiin lisäksi järven eteläpään allikoita ja avattiin pienimuotoisia uomastoja.<br /> <br /> ==Nykytila ja suojelu==<br /> <br /> Kanteleenjärven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 139) ja veden happamuus neutraali pH:n ollessa 6,7. Järvi on ylirehevä ja kokonaisfosforinmäärä on 158 µg/l. Kanteleenjärven noin 2000 hehtaarin valuma-alueesta on noin 36 prosenttia peltoa, joten järven kuormitus on lähinnä maatalouden hajakuormitusta.<br /> <br /> Järvellä on Kanteleenjärvi niminen Natura 2000-luonnonsuojelualue. Se on myös yksityinen luonnonsuojelualue,YSA 201071 ja kuuluu [[valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma|valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan]], LVO 010017.<br /> <br /> ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==<br /> <br /> '''Linnut'''<br /> <br /> Kanteleenjärvi on luokiteltavissa kansainvälisesti merkittäväksi lintujärveksi ja se on merkittävä erityisesti lintudirektiivin lajien kannalta. Kanteleenjärvi on erittäin arvokas niin pesimälajistoltaan kuin myös muutonaikaisena levähdysjärvenä. Kunnostuksien myötä järven linnusto on kokonaisuudessaan monipuolistunut.<br /> <br /> Lintulaskennoissa Kanteleenjärvellä on tavattu kaiken kaikkiaan yli 50 pesivää lintulajia. Vuosittainen pesivien lajien määrä on ollut 34–40. Järvellä pesii naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat, jotka ovat erityisesti hyötyneet järven kunnostamisesta. Lintudirektiivin lajeista alueella tavataan kalatiiraa, kaulushaikaraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, luhtahuittia, luhtakanaa, mustakurkku-uikkua, niittysuohaukkaa, peltosirkkua, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, sinisuohaukkaa, suokukkoa, suopöllöä ja uiveloa. Muita lajeja ovat lisäksi mm. nokikana, silkkiuikku, rastaskerttunen, lapasorsa, punasotka, haapana, rantasipi, tukkasotka, valkoviklo ja taivaanvuohi.<br /> <br /> Kanteleenjärvi kuuluu arktisten lintujen muuttoreitin merkittävimpiin levähdyspaikkoihin. Järvi ja sen tulva-alueet ovat merkittävä levähdys- ja ruokailupaikka joutsenille, hanhille, puolisukeltajasorsille ja kahlaajille. Säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat mm. härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, jänkäkurppa, jouhisorsa, metsähanhi, nuolihaukka, pikkulokki, punajalkaviklo ja tuulihaukka.<br /> <br /> '''Kasvisto'''<br /> <br /> Kunnostuksen avulla Kanteleenjärven umpeenkasvu saatiin torjuttua ja kokonaisuudessaan järven kasvillisuus on vähentynyt. Aikaisempaan verrattuna järven avovesialueen uposkasvillisuus ja sen reunaosien ilmaversoiskasvillisuus on vähentynyt merkittävästi. Kasvillisuudessa on tapahtunut myös muita muutoksia ja kasvien lajimäärä on pudonnut jonkin verran. Kanteleenjärven rannoilla kasvaa leveät luhta- ja niittyvyöhykkeet.<br /> <br /> ==Asutus ja vesistön käyttötavat==<br /> <br /> Kanteleenjärvi on tärkeä virkistyskäyttökohde. Lintuja voi tarkkailla järven itäpuolella Holmanmäen juurella sijaitsevasta lintutornista sekä länsirannan vanhan meijerin ladon nurkalta, josta avautuu näkymä yli järven. Kuumimmillaan lintusesonki on huhtikuussa ja toukokuussa, mutta lintuhavaintoja voi tehdä myös syysmuuton aikoihin. Syksyllä Kanteleenjärvi on myös suosittu sorsastuspaikka.<br /> <br /> ==Tarut ja tositarinat==<br /> <br /> ==Aiheesta muualla==<br /> <br /> {| align=&quot;center&quot; class=&quot;toccolours&quot; style=&quot;margin: 0 auto&quot;<br /> | rowspan=&quot;2&quot; valign=&quot;top&quot; | || align=&quot;center&quot; style=&quot;background:#99b3cc&quot; width=&quot;100%&quot; | '''[[Pukkila|Pukkilan pinta-alaltaan vähintään hehtaarin laajuiset järvet]]''' || <br /> |- align=&quot;center&quot; style=&quot;font-size: 90%;&quot;<br /> | colspan=&quot;1&quot; |<br /> [[Iilijärvi (18.072.1.001)|Iilijärvi]] |<br /> [[Kanteleenjärvi (18.036.1.001)|Kanteleenjärvi]] |<br /> [[Kokkusa (18.022.1.002)|Kokkusa]] |<br /> [[Savijärvi (18.072.1.002)|Savijärvi]] <br /> |}<br /> <br /> [[Luokka:Natura 2000]] [[Luokka:Valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma]] [[Luokka:Pukkilan kunta]] [[Luokka:Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]]<br /> <br /> *Lammi, E. 2006. [https://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2502-0 Kunnostustöiden vaikutus Pukkilan Kanteleenjärven kasvillisuuteen ja linnustoon.] Uudenmaan ympäristökeskus. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2006. 51 s.</div>

LeilaU