Järvi-meriwiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2014-11-03T09:32:31Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{ELY-keskus}} 
==Aiheesta muualla==

Pyhäjärvi (35.774.1.001)

2014-06-24T13:06:16Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pyhäjärvi sijaitsee Tuuloksen ja Hauhon alueilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Pyhäjärven vesiala on noin 9,5 km2 ja rantaviivan pituus 31 kilometriä. Järven vedet laskevat Iso-Roineeseen.

Järvi on lievästi humusvetinen ja lievästi rehevä. Happi voi loppukesällä kulua loppuun syvänteen alusvedestä. Näin tapahtui vuosina 2008 ja 2007. Vedenlaatu on silti hyvä ja myös järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi.

Kalakantaan kuuluvat mm. siika, ahven, taimen, muikku, lahna ja hauki.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Suolijärvi (35.791.1.010)

2014-06-24T13:04:00Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Tuuloksessa, Hämeenlinnan kaupungissa sijaitsevanllaSuolijärvellä on vesialaa noin 2 km2 ja rantaviivaa noin 12 kilometriä. Järven suurin syvyys on noin 10 metriä ja keskisyvyys 4,7 metriä. Suolijärven vedet laskevat Sairialanjokea Tuuloslammiin, josta vedet laskevat Leheejärven kautta Pyhäjärveen.

Suolijärvi on lievästi rehevä ja humusvetinen. Happi voi loppukesällä kulua loppuun syvänteen alusvedestä, kuten tapahtui ainakin vuosina 2002, 2007 ja 2011. Vedenlaatu on silti hyvä ja myös järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi.

Järveen on istutettu karppeja. Kalakantaan kuuluvat myös ahven, taimen, muikku, lahna, hauki ja särki.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.environment.fi/default.asp?node=25593&lan=fi Suolijärvi] (ymparisto.fi)

Ormajärvi (35.792.1.001)

2014-06-24T13:03:18Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Lammilla, Hämeenlinnan kaupungissa sijaitseva Ormajärvi on lähdevaikutteinen, pohjavedestä vesitäydennystä saava harjunlievejärvi. Se kuuluu Natura 2000-verkostoon. Järvellä on vesialaa noin 6,5 km2 ja rantaviivaa 16 kilometriä. Ormajärven vedet laskevat Ormijokea pitkin Suolijärveen.

Ormajärvi on lievästi rehevä ja sen vesi lievästi humuspitoista. Happi kuluu usein loppukesällä lähes loppuun syvänteen alusvedestä. Järven happivarastot täydentyvät syksyllä, kun syystäyskierto hapettaa vesimassan uudestaan.

Järven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Ormajärvessä elävät ahven, taimen, muikku, lahna, hauki, kuha, siika, karppi ja särki sekä joki- ja täplärapuja. Järven vesikasvillisuus on erikoinen.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Ilmoilanselkä (35.771.1.006)

2014-06-24T13:02:40Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Ilmoilanselkä sijaitsee Hauholla, Hämeenlinnan kaupungissa. Järven pinta-ala on noin 15 km2 ja rantaviivan pituus 52 kilometriä. Ilmoilanselällä on runsaasti niemiä ja lahtia. Järven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Eniten järveä kuormittaa maatalouden hajakuormitus.

==Nykytila ja suojelu==

Järvi on lievästi rehevä, mutta ei niin rehevä kuin yläpuolinen Hauhonselkä. Kesäisin vedessä voi olla kohtalaisen runsaasti planktonlevää, mutta Ilmoilanselkä ei kärsi niin pahoista leväongelmista kuin Hauhonselkä.

Alusvesi ei useimpina viime vuosina ole kärsinyt vakavasta hapenpuutteesta kesäaikaan. Poikkeuksen tekevät vuodet 2009, 2008, 2006 ja 2000. Kevättalvella kehittyy vuosittain selvä hapenvajaus, mikä on suomalaisille järville luonteenomaista. Kevättalven aikaisesta hapenpuutteesta järvi on viimeksi kärsinyt v. 2000.

Suurin osa Ilmoilanselän rannoista on rakennettua. Vain muutamat peltoalueet ovat säilyneet rakentamattomina.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Järven rannoilla kasvaa runsaasti järviruokoa. Ilmoilanselän kalakantaan kuuluvat muun muassa hauki, ahven, taimen, muikku, lahna ja kuha.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Ilmoilanselkä (35.771.1.006)

2014-06-24T13:02:23Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Ilmoilanselkä (35.771.1.006)

2014-06-24T13:02:11Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Ilmoilanselkä sijaitsee Hauholla, Hämeenlinnan kaupungissa. Järven pinta-ala on noin 15 km2 ja rantaviivan pituus 52 kilometriä. Ilmoilanselällä on runsaasti niemiä ja lahtia. Järven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Eniten järveä kuormittaa maatalouden hajakuormitus.

==Nykytila ja suojelu==

Järvi on lievästi rehevä, mutta ei niin rehevä kuin yläpuolinen Hauhonselkä. Kesäisin vedessä voi olla kohtalaisen runsaasti planktonlevää, mutta Ilmoilanselkä ei kärsi niin pahoista leväongelmista kuin Hauhonselkä.

Alusvesi ei useimpina viime vuosina ole kärsinyt vakavasta hapenpuutteesta kesäaikaan. Poikkeuksen tekevät vuodet 2009, 2008, 2006 ja 2000. Kevättalvella kehittyy vuosittain selvä hapenvajaus, mikä on suomalaisille järville luonteenomaista. Kevättalven aikaisesta hapenpuutteesta järvi on viimeksi kärsinyt v. 2000.

Suurin osa Ilmoilanselän rannoista on rakennettua. Vain muutamat peltoalueet ovat säilyneet rakentamattomina.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17402&lan=fi Ilmoilanselkä] (ymparisto.fi)

Ilmoilanselkä (35.771.1.006)

2014-06-24T13:01:41Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

Hauhonselkä (35.772.1.001)

2014-06-24T13:00:18Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Hauhonselkä sijaitsee Hämeenlinnassa, Hauhon taajamassa. Järveä rajaa itäpuolella Kotkonharju, jonka rinteessä sijaitsee mm. idyllinen Hauhon kirkonkylän vanha keskusta. Hauhonselkä on pinta-alaltaan 22,12 km2, sen keskisyvyys on 3,6 metriä ja suurin syvyys 10 metriä. Hauhonselän pääsyvännealue sijaitsee järven pohjoisosassa. Järven eteläosa on kauttaaltaan matalaa aluetta.

Hauhonselän eteläosaan laskee vesiä Vuolujoen valuma-alueelta, jonka pinta-ala on noin 150 km2. Hauhonselän vedet laskevat Ilmoilanselkään yhdessä Hauhonselän yläpuolella sijaitsevan Iso-Roineen vesien kanssa. Iso-Roineelta tulevat vedet yhtyvät Hauhonselän vesiin lähellä luusuaa (Alvettulanjoki) ja kulkeutuvat oikovirtauksena Ilmoilanselkään.

==Nykytila ja suojelu==

Hauhonselkä kuuluu järvityypiltään keskikokoisiin humusjärviin. Hauhonselkä kärsii rehevöitymisestä ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Hauhonselälle rehevöitymisen myötä syntyneitä ongelmia ovat mm. sinileväkukinnat ja särkikalakannan runsastuminen. Järven rehevyystaso kohosi nykyiselle tasolleen 1990-luvun lopulla. Veden laadussa tapahtui samaan aikaan muitakin merkittäviä muutoksia, liittyen humuspitoisuuden lisääntymiseen ja näkösyvyyden heikkenemiseen. Syy muutoksiin liittyy valuma-alueen maankäyttöön.

[http://koti.aina.net/~hauhontausta/kylayhdistys.htm Hauhontaustan kyläyhdistys] on ryhtynyt toimiin järven tilanteen korjaamiseksi. Kyläyhdistys käynnisti järven kunnostushankkeen, joka aloitettiin laatimalla järvelle [http://www.kvvy.fi/vedenlaatu/julkaisut/hauhonselka_kunnostus.pdf ravinnekuormitusselvitys ja yleiskunnostussuunnitelma]. Tavoitteena on toteuttaa tulevaisuudessa valuma-alueella kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, joiden myötä järven rehevyystason odotetaan laskevan, ekologisen tilan kohentuvan ja virkistyskäyttöarvon kasvavan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Hauhonselän ja Vuolujoen valuma-alueilla on useita pieniä, rehevöitymisestä kärsiviä järviä, joista osa on merkittäviä lintujärviä. Rehevöitymisen myötä lintuarvot ovat alkaneet vähentyä. Hauhon alueen luonnosta on laadittu kattava [http://www.hameenlinna.fi/pages/67514/Julk32.pdf opas], jossa käsitellään mm. Hauhonselkää ja sen valuma-aluetta.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Iso-Roine (35.773.1.001)

2014-06-24T12:59:23Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Iso-Roine on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Kanta-Hämeen maakunnan rajojen sisäpuolella. Pinta-ala on 31 km², keskisyvyys 7,2 metriä ja suurin syvyys 73 metriä. Tätä syvempiä järviä on Suomessa vain yhdeksän, mutta pinta-alatilastossa edellä on yli sata suurempaa.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 1342 km², josta vettä 19 %. Pääosa tulovirtaamasta on peräisin Kukkian reitiltä (868 km²) ja Pyhäjärven valuma-alueelta (300 km²). Suurimmat saaret ovat Salonsaari (62 ha), Karjusaari (56 ha) ja Papinsaari (44 ha).

Iso-Roineveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1961 alkaen. Havainnot puuttuvat vuoden 1967 syys-joulukuulta. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Hauholla (YKJ 6791316, 3366772). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+84,22 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 69 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+85,01 m (alkukesästä 1988), alin N60+83,61 m (maaliskuussa 2003), joten äärivaihtelu on ollut 140 cm.

Jäätymis- jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1910-1911 alkaen. Havaintopaikka sijaitsee Iso-Roineen ja Hauhonselän välisessä salmessa, ja näin ollen se ei ole kovin edustava jääpeitteen havainnointiin mahdollisten virtausten takia.

Iso-Roine on myös [[Iso-Längelmävesi|Iso-Längelmäveden]] osa. Tämä suurjärvi syntyy, jos yhdistetään toistensa yhteydessä olevat järvet, joiden pinta on suurin piirtein samassa tasossa.

==Nykytila ja suojelu==

Järven vesi on kirkasta ja väritöntä. Näkösyvyys on loppukesällä ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 3,6 m, suurimmillaan jopa 5,0 m. Iso-Roineen ekologinen tila ja vedenlaatu ovat erinomaisia.

Iso-Roine on rehevyystasoltaan karun ja lievästi rehevän järven rajalla. Iso-Roine ei yleensä kärsi sisäisen kuormituksen kannalta merkittävästä alusveden hapettomuudesta. Alusvedessä hapen kyllästysaste laskee kesä- ja talvikerrostuneisuuden lopulla yleensä noin 35 prosenttiin, jolloin liukoisen hapen määrä vedessä on noin 4-5 mg/l. Happea on tällöin ollut riittävästi, jotta fosforia ei ole vapautunut veteen pohjasedimentistä.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Kalakantaan kuuluvat mm. ahven, taimen, muikku, lahna, kuha ja hauki.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Iso-Roine (35.773.1.001)

2014-06-24T12:59:03Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Iso-Roine (35.773.1.001)

2014-06-24T12:58:47Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Iso-Roine on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Kanta-Hämeen maakunnan rajojen sisäpuolella. Pinta-ala on 31 km², keskisyvyys 7,2 metriä ja suurin syvyys 73 metriä. Tätä syvempiä järviä on Suomessa vain yhdeksän, mutta pinta-alatilastossa edellä on yli sata suurempaa.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 1342 km², josta vettä 19 %. Pääosa tulovirtaamasta on peräisin Kukkian reitiltä (868 km²) ja Pyhäjärven valuma-alueelta (300 km²). Suurimmat saaret ovat Salonsaari (62 ha), Karjusaari (56 ha) ja Papinsaari (44 ha).

Iso-Roineveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1961 alkaen. Havainnot puuttuvat vuoden 1967 syys-joulukuulta. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Hauholla (YKJ 6791316, 3366772). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+84,22 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 69 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+85,01 m (alkukesästä 1988), alin N60+83,61 m (maaliskuussa 2003), joten äärivaihtelu on ollut 140 cm.

Jäätymis- jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1910-1911 alkaen. Havaintopaikka sijaitsee Iso-Roineen ja Hauhonselän välisessä salmessa, ja näin ollen se ei ole kovin edustava jääpeitteen havainnointiin mahdollisten virtausten takia.

Iso-Roine on myös [[Iso-Längelmävesi|Iso-Längelmäveden]] osa. Tämä suurjärvi syntyy, jos yhdistetään toistensa yhteydessä olevat järvet, joiden pinta on suurin piirtein samassa tasossa.

==Nykytila ja suojelu==

Järven vesi on kirkasta ja väritöntä. Näkösyvyys on loppukesällä ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 3,6 m, suurimmillaan jopa 5,0 m. Iso-Roineen ekologinen tila ja vedenlaatu ovat erinomaisia.

Iso-Roine on rehevyystasoltaan karun ja lievästi rehevän järven rajalla. Iso-Roine ei yleensä kärsi sisäisen kuormituksen kannalta merkittävästä alusveden hapettomuudesta. Alusvedessä hapen kyllästysaste laskee kesä- ja talvikerrostuneisuuden lopulla yleensä noin 35 prosenttiin, jolloin liukoisen hapen määrä vedessä on noin 4-5 mg/l. Happea on tällöin ollut riittävästi, jotta fosforia ei ole vapautunut veteen pohjasedimentistä.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17400&lan=fi Iso-Roine] (ymparisto.fi)

Kuohijärvi (35.782.1.001)

2014-06-24T12:57:13Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Kuohijärvi sijaitsee Kokemäenjoen valuma-alueella Hauhon reitin latvoilla, pääosin Kanta-Hämeessä, mutta pohjoispää on Pirkanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 34,7 km². Keskisyvyys on 9,6 metriä ja suurin syvyys 33 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 592 km² ja järvisyys 22,6 %. Yli puolet tulovirtaamasta virtaa järveen Porraskosken kautta [[Nerosjärven_alue_(35.783)| Nerosjärven alueelta]] (310 km²), jonka latvoilla on Vesijaon bifurkaatio.

Kuohijärven vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä jaksoilta 1911-1932 ja 2002-2009. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 86,647 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 51 cm.

Kuohijärvi laskee Kuohijoen kautta [[Kukkia_(35.781.1.002)|Kukkiaan]]. Järvillä on korkeuseroa vain muutama sentti.

==Nykytila ja suojelu==

Kuohijärvi sijaitsee Lammilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Sen rantaviivan pituus on 116 kilometriä ja vesiala 35 km2. Järvessä on 27 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 21 km2. Kuohijärven suurin syvyys on 33 m ja sen keskisyvyys on noin 9,6 m. Järven ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi.

Kuohijärven veden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuus ovat niukkaravinteiselle järvelle tyypillisiä. Myös a-klorofyllin määrä ilmentää niukkaravinteisuutta. Veden väriarvot kuvastavat lievää humuspitoisuutta. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Useimpina vuosina syvänteen alusvedessä on ollut happea jäljellä sekä loppukesällä, että kevättalvella niin paljon, ettei happikatoa ole syntynyt.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Järvessä eläviä kalalajeja ovat muun muassa ahven, taimen, muikku, lahna, kuha ja ankerias.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.knsy.info/frame.html Kuohi-Nerosjärven Suojeluyhdistys]

Kuohijärvi (35.782.1.001)

2014-06-24T12:57:05Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Kuohijärvi sijaitsee Kokemäenjoen valuma-alueella Hauhon reitin latvoilla, pääosin Kanta-Hämeessä, mutta pohjoispää on Pirkanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 34,7 km². Keskisyvyys on 9,6 metriä ja suurin syvyys 33 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 592 km² ja järvisyys 22,6 %. Yli puolet tulovirtaamasta virtaa järveen Porraskosken kautta [[Nerosjärven_alue_(35.783)| Nerosjärven alueelta]] (310 km²), jonka latvoilla on Vesijaon bifurkaatio.

Kuohijärven vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä jaksoilta 1911-1932 ja 2002-2009. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 86,647 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 51 cm.

Kuohijärvi laskee Kuohijoen kautta [[Kukkia_(35.781.1.002)|Kukkiaan]]. Järvillä on korkeuseroa vain muutama sentti.

==Nykytila ja suojelu==

Kuohijärvi sijaitsee Lammilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Sen rantaviivan pituus on 116 kilometriä ja vesiala 35 km2. Järvessä on 27 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 21 km2. Kuohijärven suurin syvyys on 33 m ja sen keskisyvyys on noin 9,6 m. Järven ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi.

Kuohijärven veden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuus ovat niukkaravinteiselle järvelle tyypillisiä. Myös a-klorofyllin määrä ilmentää niukkaravinteisuutta. Veden väriarvot kuvastavat lievää humuspitoisuutta. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Useimpina vuosina syvänteen alusvedessä on ollut happea jäljellä sekä loppukesällä, että kevättalvella niin paljon, ettei happikatoa ole syntynyt.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.knsy.info/frame.html Kuohi-Nerosjärven Suojeluyhdistys]

Kuohijärvi (35.782.1.001)

2014-06-24T12:56:53Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Kuohijärvi sijaitsee Kokemäenjoen valuma-alueella Hauhon reitin latvoilla, pääosin Kanta-Hämeessä, mutta pohjoispää on Pirkanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 34,7 km². Keskisyvyys on 9,6 metriä ja suurin syvyys 33 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 592 km² ja järvisyys 22,6 %. Yli puolet tulovirtaamasta virtaa järveen Porraskosken kautta [[Nerosjärven_alue_(35.783)| Nerosjärven alueelta]] (310 km²), jonka latvoilla on Vesijaon bifurkaatio.

Kuohijärven vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä jaksoilta 1911-1932 ja 2002-2009. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 86,647 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 51 cm.

Kuohijärvi laskee Kuohijoen kautta [[Kukkia_(35.781.1.002)|Kukkiaan]]. Järvillä on korkeuseroa vain muutama sentti.

==Nykytila ja suojelu==

Kuohijärvi sijaitsee Lammilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Sen rantaviivan pituus on 116 kilometriä ja vesiala 35 km2. Järvessä on 27 saarta, joiden pinta-ala on yhteensä 21 km2. Kuohijärven suurin syvyys on 33 m ja sen keskisyvyys on noin 9,6 m. Järven ekologinen tila on luokiteltu erinomaiseksi. Järvessä eläviä kalalajeja ovat muun muassa ahven, taimen, muikku, lahna, kuha ja ankerias.

Kuohijärven veden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuus ovat niukkaravinteiselle järvelle tyypillisiä. Myös a-klorofyllin määrä ilmentää niukkaravinteisuutta. Veden väriarvot kuvastavat lievää humuspitoisuutta. Puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä. Useimpina vuosina syvänteen alusvedessä on ollut happea jäljellä sekä loppukesällä, että kevättalvella niin paljon, ettei happikatoa ole syntynyt.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.knsy.info/frame.html Kuohi-Nerosjärven Suojeluyhdistys]

Kuohijärvi (35.782.1.001)

2014-06-24T12:55:56Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

Nerosjärvi (35.783.1.001)

2014-06-24T12:54:30Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Nerosjärvi sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoella. Suurimmalta osin se on Hämeenlinnan puolella Lammilla. Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin.

Järvi on pinta-alaltaan 7,8 km², sillä on rantaviivaa noin 66 kilometriä, keskisyvyyttä noin 4,5 metriä ja sen suurin syvyys on 20,5 metriä.

==Nykytila ja suojelu==

Nerosjärvi on lievästi rehevä ja humuspitoinen, sen itäosassa oleva syvänne kärsii loppukesällä hapenvajauksesta ja joskus hapenpuutteesta. Muuten järven ekologinen tila on hyvä.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Nerosjärvellä elää runsaasti eri kala- ja lintulajeja. Kalalajeista järvellä esiintyy ainakin ahven, taimen, muikku, lahna, siika, hauki ja kuha. Vesilintuja taas elää paljon matalissa ja runsaskasvustoisissa vesissä sekä useissa saarissa ja karikoilla. Linnustoon kuuluvat etenkin sorsa- uikku- ja lokkilinnut sekä kalatiira ja harvinainen ruisrääkkä.

Nerosjärven vesikasvillisuus on runsasta paitsi pehmeäpohjaisissa lahdissa, niin myös kovapohjaisilla, aallokolta suojattomilla alueilla. Suurimmaksi osaksi järven vesikasvillisuus koostuu karujen humusvesien peruslajistosta, mutta rehevöitymisen ja luontaisen ravinteisuuden takia matalissa lahdissa kasvaa myös runsasravinteisuutta ilmentäviä vesikasvilajeja, kuten vesiruttoa, kurjenmiekkaa ja kiehkuraärviää. Keskikesällä laajoilla matalilla vesialueilla on yleensä paljon valkoisia lumpeen ja järvisätkimen kukkia. Matalassa vedessä kasvavat muun muassa myrkkykeiso, ruokohelpi, viiltosara, vehka, jokileinikki ja ojasorsimo. Kelluslehtisvyöhykkeessä puolestaan kasvavat esimerkiksi uistinvita, ruskoärviä, vesikuusi ja ahvenvita.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.knsy.info/frame.html Kuohi-Nerosjärven Suojeluyhdistys]

Wikipedia. Nerosjärvi. Internet-sivu. Luettu 12.6.2014. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Nerosj%C3%A4rvi]

Nerosjärvi (35.783.1.001)

2014-06-24T12:53:27Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Nerosjärvi sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoella. Suurimmalta osin se on Hämeenlinnan puolella Lammilla. Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin.

Järvi on pinta-alaltaan 7,8 km², sillä on rantaviivaa noin 66 kilometriä, keskisyvyyttä noin 4,5 metriä ja sen suurin syvyys on 20,5 metriä.

==Nykytila ja suojelu==

Nerosjärvi on lievästi rehevä ja humuspitoinen, sen itäosassa oleva syvänne kärsii loppukesällä hapenvajauksesta ja joskus hapenpuutteesta. Muuten järven ekologinen tila on hyvä.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Nerosjärvellä elää runsaasti eri kala- ja lintulajeja. Kalalajeista järvellä esiintyy ainakin ahven, taimen, muikku, lahna, siika, hauki ja kuha. Vesilintuja taas elää paljon matalissa ja runsaskasvustoisissa vesissä sekä useissa saarissa ja karikoilla. Linnustoon kuuluvat etenkin sorsa- uikku- ja lokkilinnut sekä kalatiira ja harvinainen ruisrääkkä.

Nerosjärven vesikasvillisuus on runsasta paitsi pehmeäpohjaisissa lahdissa, niin myös kovapohjaisilla, aallokolta suojattomilla alueilla. Suurimmaksi osaksi järven vesikasvillisuus koostuu karujen humusvesien peruslajistosta, mutta rehevöitymisen ja luontaisen ravinteisuuden takia matalissa lahdissa kasvaa myös runsasravinteisuutta ilmentäviä vesikasvilajeja, kuten vesiruttoa, kurjenmiekkaa ja kiehkuraärviää. Keskikesällä laajoilla matalilla vesialueilla on yleensä paljon valkoisia lumpeen ja järvisätkimen kukkia. Matalassa vedessä kasvavat muun muassa myrkkykeiso, ruokohelpi, viiltosara, vehka, jokileinikki ja ojasorsimo. Kelluslehtisvyöhykkeessä puolestaan kasvavat esimerkiksi uistinvita, ruskoärviä, vesikuusi ja ahvenvita.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17398&lan=fi Nerosjärvi] (ymparisto.fi)

Wikipedia. Nerosjärvi. Internet-sivu. Luettu 12.6.2014. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Nerosj%C3%A4rvi]

Nerosjärvi (35.783.1.001)

2014-06-24T12:53:06Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Nerosjärvi sijaitsee Hämeenlinnassa ja Padasjoella. Suurimmalta osin se on Hämeenlinnan puolella Lammilla. Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistön Hauhon reittiin.

Järvi on pinta-alaltaan 7,8 km², sillä on rantaviivaa noin 66 kilometriä, keskisyvyyttä noin 4,5 metriä ja sen suurin syvyys on 20,5 metriä.

==Nykytila ja suojelu==

Nerosjärvi on lievästi rehevä ja humuspitoinen, sen itäosassa oleva syvänne kärsii loppukesällä hapenvajauksesta ja joskus hapenpuutteesta. Muuten järven ekologinen tila on hyvä.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Nerosjärvellä kasvillisuus on runsasta. Lajisto koostuu suurimmalta osin karujen humusjärvien lajeista, mutta myös rehevien vesien kasveja esiintyy.

Nerosjärvellä elää runsaasti eri kala- ja lintulajeja. Kalalajeista järvellä esiintyy ainakin ahven, taimen, muikku, lahna, siika, hauki ja kuha. Vesilintuja taas elää paljon matalissa ja runsaskasvustoisissa vesissä sekä useissa saarissa ja karikoilla. Linnustoon kuuluvat etenkin sorsa- uikku- ja lokkilinnut sekä kalatiira ja harvinainen ruisrääkkä.

Nerosjärven vesikasvillisuus on runsasta paitsi pehmeäpohjaisissa lahdissa, niin myös kovapohjaisilla, aallokolta suojattomilla alueilla. Suurimmaksi osaksi järven vesikasvillisuus koostuu karujen humusvesien peruslajistosta, mutta rehevöitymisen ja luontaisen ravinteisuuden takia matalissa lahdissa kasvaa myös runsasravinteisuutta ilmentäviä vesikasvilajeja, kuten vesiruttoa, kurjenmiekkaa ja kiehkuraärviää. Keskikesällä laajoilla matalilla vesialueilla on yleensä paljon valkoisia lumpeen ja järvisätkimen kukkia. Matalassa vedessä kasvavat muun muassa myrkkykeiso, ruokohelpi, viiltosara, vehka, jokileinikki ja ojasorsimo. Kelluslehtisvyöhykkeessä puolestaan kasvavat esimerkiksi uistinvita, ruskoärviä, vesikuusi ja ahvenvita.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=17398&lan=fi Nerosjärvi] (ymparisto.fi)

Wikipedia. Nerosjärvi. Internet-sivu. Luettu 12.6.2014. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Nerosj%C3%A4rvi]

Villikkalanjärvi (16.003.1.003)

2014-06-24T12:51:19Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Villikkalanjärven vesiala on noin 7,2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 14 km. Villikkalanjärven keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys on 8,9 m. Järven vesi on saven samentamaa. Vuonna 2008 valmistuneen pintavesien ekologisen luokituksen mukaan Villikkalanjärven ekologinen tila on vain välttävä. Sitä rasittaa voimakas maatalouden kuormitus ja se kärsii usein kesäisin sinileväesiintymistä. Niiden vuoksi uimaranta on ajoittain käyttökiellossa.

Villikkalanjärven pohja on enimmäkseen savea ja rannat ovat vesikasvillisuuden peitossa. Järvi on matala ja sijaitsee tuulille alttiilla paikalla. Vesi pääsee sekoittumaan jatkuvasti pohjaa myöten. Sen vuoksi vesi ei välttämättä kesällä kerrostu, vaan sen lämpötila on usein melko tasainen koko vesipatsaassa.

==Nykytila ja suojelu==

Villikkalanjärveä ympäröivät joka puolelta viljelysmaat, joilta huuhtoutuu runsaasti ravinteita. Järvi onkin hyvin rehevä ja sameavetinen. Suuren ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vuoksi järviveden fosfori- ja typpipitoisuus on jatkuvasti hyvin korkea. Kokonaisfosforin pitoisuus loppukesällä päällysvedessä on vaihdellut 60-140 µg/l välillä. Alusveden pitoisuus saattaa loppukesällä ja/tai -talvella olla jopa yli 3000 µg/l jos happi on loppunut kokonaan. Silloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen.

Villikkalanjärven vesi on usein loppukesällä lähes tasalämpöistä pinnasta pohjalle asti. Tällaisessa tilanteessa ilmasta veteen sekoittuva ja myös levien perustuotannon sivutuotteena vapautuva happi pääsee siirtymään syvemmälle. Alusvesi onkin usein loppukesällä melko hyvin hapettunut, mutta kevättalvella happi on usein loppunut kokonaan.

Vedessä on kesäisin runsaasti levää, mikä osaltaan lisää veden sameutta, vaikka suurin osa siitä onkin savisamennusta. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Villikkalanjärvessä esiintyy noin 18 kalalajia sekä myös jokirapua ja täplärapua. Tärkeimmät talouskalat Villikkalanjärvellä ovat hauki, kuha ja toutain, myös suutareita on paljon. Saaliiksi saadaan myös runsaasti särkikaloja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Villikkalanjärvi (16.003.1.003)

2014-06-24T12:50:50Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Villikkalanjärven vesiala on noin 7,2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 14 km. Villikkalanjärven keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys on 8,9 m. Järven vesi on saven samentamaa. Vuonna 2008 valmistuneen pintavesien ekologisen luokituksen mukaan Villikkalanjärven ekologinen tila on vain välttävä. Sitä rasittaa voimakas maatalouden kuormitus ja se kärsii usein kesäisin sinileväesiintymistä. Niiden vuoksi uimaranta on ajoittain käyttökiellossa.

Villikkalanjärven pohja on enimmäkseen savea ja rannat ovat vesikasvillisuuden peitossa. Järvi on matala ja sijaitsee tuulille alttiilla paikalla. Vesi pääsee sekoittumaan jatkuvasti pohjaa myöten. Sen vuoksi vesi ei välttämättä kesällä kerrostu, vaan sen lämpötila on usein melko tasainen koko vesipatsaassa.

==Nykytila ja suojelu==

Villikkalanjärveä ympäröivät joka puolelta viljelysmaat, joilta huuhtoutuu runsaasti ravinteita. Järvi onkin hyvin rehevä ja sameavetinen. Suuren ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vuoksi järviveden fosfori- ja typpipitoisuus on jatkuvasti hyvin korkea. Kokonaisfosforin pitoisuus loppukesällä päällysvedessä on vaihdellut 60-140 µg/l välillä. Alusveden pitoisuus saattaa loppukesällä ja/tai -talvella olla jopa yli 3000 µg/l jos happi on loppunut kokonaan. Silloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen.

Villikkalanjärven vesi on usein loppukesällä lähes tasalämpöistä pinnasta pohjalle asti. Tällaisessa tilanteessa ilmasta veteen sekoittuva ja myös levien perustuotannon sivutuotteena vapautuva happi pääsee siirtymään syvemmälle. Alusvesi onkin usein loppukesällä melko hyvin hapettunut, mutta kevättalvella happi on usein loppunut kokonaan.

Vedessä on kesäisin runsaasti levää, mikä osaltaan lisää veden sameutta, vaikka suurin osa siitä onkin savisamennusta. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Villikkalanjärvessä esiintyy noin 18 kalalajia sekä myös jokirapua ja täplärapua. Tärkeimmät talouskalat Villikkalanjärvellä ovat hauki, kuha ja toutain, myös suutareita on paljon. Saaliiksi saadaan myös runsaasti särkikaloja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21518&lan=fi Villikkalan järvi] (ymparisto.fi)

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Villikkalanjärvi (16.003.1.003)

2014-06-24T12:50:35Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Villikkalanjärven vesiala on noin 7,2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 14 km. Villikkalanjärven keskisyvyys on 2,9 m ja suurin syvyys on 8,9 m. Järven vesi on saven samentamaa. Vuonna 2008 valmistuneen pintavesien ekologisen luokituksen mukaan Villikkalanjärven ekologinen tila on vain välttävä. Sitä rasittaa voimakas maatalouden kuormitus ja se kärsii usein kesäisin sinileväesiintymistä. Niiden vuoksi uimaranta on ajoittain käyttökiellossa.

Villikkalanjärven pohja on enimmäkseen savea ja rannat ovat vesikasvillisuuden peitossa. Järvi on matala ja sijaitsee tuulille alttiilla paikalla. Vesi pääsee sekoittumaan jatkuvasti pohjaa myöten. Sen vuoksi vesi ei välttämättä kesällä kerrostu, vaan sen lämpötila on usein melko tasainen koko vesipatsaassa.

==Nykytila ja suojelu==

Villikkalanjärveä ympäröivät joka puolelta viljelysmaat, joilta huuhtoutuu runsaasti ravinteita. Järvi onkin hyvin rehevä ja sameavetinen. Suuren ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vuoksi järviveden fosfori- ja typpipitoisuus on jatkuvasti hyvin korkea. Kokonaisfosforin pitoisuus loppukesällä päällysvedessä on vaihdellut 60-140 µg/l välillä. Alusveden pitoisuus saattaa loppukesällä ja/tai -talvella olla jopa yli 3000 µg/l jos happi on loppunut kokonaan. Silloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen.

Villikkalanjärven vesi on usein loppukesällä lähes tasalämpöistä pinnasta pohjalle asti. Tällaisessa tilanteessa ilmasta veteen sekoittuva ja myös levien perustuotannon sivutuotteena vapautuva happi pääsee siirtymään syvemmälle. Alusvesi onkin usein loppukesällä melko hyvin hapettunut, mutta kevättalvella happi on usein loppunut kokonaan.

Vedessä on kesäisin runsaasti levää, mikä osaltaan lisää veden sameutta, vaikka suurin osa siitä onkin savisamennusta. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erittäin hyvä, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21518&lan=fi Villikkalan järvi] (ymparisto.fi)

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Villikkalanjärvi (16.003.1.003)

2014-06-24T12:50:22Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

Säyhtee (16.003.1.002)

2014-06-24T12:49:40Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Säyhteen vesiala on noin 2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 8 km. Säyhteen keskisyvyys on 3,5 m ja suurin syvyys 12,3 m. Säyhtee on erittäin rehevä järvi. Sen pohja on mutainen ja rannat ovat matalat, vesikasvillisuuden peittämät. Vesimassa kerrostuu kesäisin. Sen vuoksi happea ei pääse siirtymään pinnalta alusveteen asti. Happi loppuukin alusvedestä vuosittain loppukesällä. Hapenkulutus on kesäisin rehevässä järvessä suuri. Kesäaikaan järvellä on runsaita leväesiintymiä.

==Nykytila ja suojelu==

Säyhtee on hyvin sameavetinen ja rehevä järvi viljelysmaiden keskellä. Järvi on päällysveden fosforipitoisuuden perusteella erittäin rehevä; loppukesäisin fosforipitoisuus on ollut 50-90 µg/l. Veden väriluku on korkea savisamennuksen vuoksi, mutta kesäisin myös siitä syystä, että vedessä on tuolloin runsaasti planktonlevää. Säyhteen veden hapen pitoisuus on loppukesällä ja -talvella on heikko alusvedessä. Viime vuosina happi on säännöllisesti loppunut kevättalvella alusvedestä ennen jään sulamista. Hapen loppuminen käynnistää sisäisien kuormituksen, jolloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen. Alusveden kokonaisfosforipitoisuus onkin hyvin korkea lopputalvella - ja kesällä. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Säyhteessä esiintyy 14 kalalajia. Tärkeimmät talous- ja harrastuskalat ovat hauki, kuha ja suutari. Järven kuhasaalis on pienentynyt rehevöitymisen myötä. Sen sijaan särkikalat, erityisesti suutari ja ruutana, viihtyvät rehevässä järvessä. Jokirapua tavataan jonkin verran, mutta veden laatu sekä 1960-luvulla ollut rapurutto ovat pitäneet kannan hyvin pienenä.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Säyhtee (16.003.1.002)

2014-06-24T12:49:26Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Säyhteen vesiala on noin 2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 8 km. Säyhteen keskisyvyys on 3,5 m ja suurin syvyys 12,3 m. Säyhtee on erittäin rehevä järvi. Sen pohja on mutainen ja rannat ovat matalat, vesikasvillisuuden peittämät. Vesimassa kerrostuu kesäisin. Sen vuoksi happea ei pääse siirtymään pinnalta alusveteen asti. Happi loppuukin alusvedestä vuosittain loppukesällä. Hapenkulutus on kesäisin rehevässä järvessä suuri. Kesäaikaan järvellä on runsaita leväesiintymiä.

==Nykytila ja suojelu==

Säyhtee on hyvin sameavetinen ja rehevä järvi viljelysmaiden keskellä. Järvi on päällysveden fosforipitoisuuden perusteella erittäin rehevä; loppukesäisin fosforipitoisuus on ollut 50-90 µg/l. Veden väriluku on korkea savisamennuksen vuoksi, mutta kesäisin myös siitä syystä, että vedessä on tuolloin runsaasti planktonlevää. Säyhteen veden hapen pitoisuus on loppukesällä ja -talvella on heikko alusvedessä. Viime vuosina happi on säännöllisesti loppunut kevättalvella alusvedestä ennen jään sulamista. Hapen loppuminen käynnistää sisäisien kuormituksen, jolloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen. Alusveden kokonaisfosforipitoisuus onkin hyvin korkea lopputalvella - ja kesällä. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Säyhteessä esiintyy 14 kalalajia. Tärkeimmät talous- ja harrastuskalat ovat hauki, kuha ja suutari. Järven kuhasaalis on pienentynyt rehevöitymisen myötä. Sen sijaan särkikalat, erityisesti suutari ja ruutana, viihtyvät rehevässä järvessä. Jokirapua tavataan jonkin verran, mutta veden laatu sekä 1960-luvulla ollut rapurutto ovat pitäneet kannan hyvin pienenä.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21520&lan=fi Säyhtee] (ymparisto.fi)

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Säyhtee (16.003.1.002)

2014-06-24T12:49:06Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Säyhteen vesiala on noin 2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 8 km. Säyhteen keskisyvyys on 3,5 m ja suurin syvyys 12,3 m. Säyhtee on erittäin rehevä järvi. Sen pohja on mutainen ja rannat ovat matalat, vesikasvillisuuden peittämät. Vesimassa kerrostuu kesäisin. Sen vuoksi happea ei pääse siirtymään pinnalta alusveteen asti. Happi loppuukin alusvedestä vuosittain loppukesällä. Hapenkulutus on kesäisin rehevässä järvessä suuri. Kesäaikaan järvellä on runsaita leväesiintymiä.

==Nykytila ja suojelu==

Säyhtee on hyvin sameavetinen ja rehevä järvi viljelysmaiden keskellä. Järvi on päällysveden fosforipitoisuuden perusteella erittäin rehevä; loppukesäisin fosforipitoisuus on ollut 50-90 µg/l. Veden väriluku on korkea savisamennuksen vuoksi, mutta kesäisin myös siitä syystä, että vedessä on tuolloin runsaasti planktonlevää. Säyhteen veden hapen pitoisuus on loppukesällä ja -talvella on heikko alusvedessä. Viime vuosina happi on säännöllisesti loppunut kevättalvella alusvedestä ennen jään sulamista. Hapen loppuminen käynnistää sisäisien kuormituksen, jolloin fosforia alkaa liueta pohjalta veteen. Alusveden kokonaisfosforipitoisuus onkin hyvin korkea lopputalvella - ja kesällä. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen, mikä on tyypillistä peltojen keskellä oleville järville.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21520&lan=fi Säyhtee] (ymparisto.fi)

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Säyhtee (16.003.1.002)

2014-06-24T12:48:49Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

Säyhtee (16.003.1.002)

2014-06-24T12:48:35Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Säyhteen vesiala on noin 2 km2 ja rantaviivaa järvellä on noin 8 km. Säyhteen keskisyvyys on 3,5 m ja suurin syvyys 12,3 m. Säyhtee on erittäin rehevä järvi. Sen pohja on mutainen ja rannat ovat matalat, vesikasvillisuuden peittämät. Vesimassa kerrostuu kesäisin. Sen vuoksi happea ei pääse siirtymään pinnalta alusveteen asti. Happi loppuukin alusvedestä vuosittain loppukesällä. Hapenkulutus on kesäisin rehevässä järvessä suuri. Kesäaikaan järvellä on runsaita leväesiintymiä.

Säyhteen vesi oli laadultaan välttävää vuonna 2003 valmistuneessa viimeisessä vesienkäyttökelpoisuusluokituksessa . Uudessa, vuonna 2008 valmistuneessa vesien ekologisessa luokituksessa Säyhteetä ei luokiteltu lainkaan.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21520&lan=fi Säyhtee] (ymparisto.fi)

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Pyhäjärvi (16.003.1.001)

2014-06-24T12:47:55Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Tämä Artjärven Pyhäjärvenä tunnettu järvi sijaitsee Orimattilan kaupungin ja Lapinjärven kunnan alueella, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan maakunnissa. Vesistö on Koskenkylänjoki. Järven ala on 13,0 km² – Suomen Pyhäjärvien suuruustilastossa tällä irtoaa 8. sija.

Artjärven Pyhäjärvi oli pitkään järviemme keskisyvyystilaston ykkönen: 20,8 metriä. Syvyyskartoitusten jatkuessa sen ohitti vuonna 2000 Ruokolahdella sijaitseva [[Suuri_Jukajärvi_(04.127.1.048)|Suuri Jukajärvi]], 23,0 metriä. Maksimisyvyystilastossa Artjärven Pyhäjärven lukema, 68 m, antaa sijan 15. Tämä järvi ulottuu syvemmälle merenpinnan alapuolelle kuin mikään muu Suomen järvi, 28 metriin. Merenpinnan alapuolinen vesitilavuus, runsaat 20 milj. m3, on puolestaan toiseksi suurin Lohjanjärven (85 milj. m3) jälkeen.

Art-Pyhän valuma-alue on järvi mukaan lukien 460 km². Valuma-alueella on myös kolme muuta suurehkoa järveä, [[Villikkalanjärvi_(16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]], [[Säyhtee_(16.003.1.002)|Säyhtee]] ja [[Sääskjärvi_(16.004.1.001)|Sääskjärvi]].

Art-Pyhän vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1953. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 39,98 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 113 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 41,56 m (toukokuussa 1966) ja alin N60+ 39,49 m (lokakuussa 1975), joten äärivaihtelu on ollut 207 cm.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa mitattiin vedenkorkeusasteikon tuntumassa vuosina 1970–1990. Havainnot tehtiin jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla oli kesäkuussa 14,7, heinäkuussa 18,8 ja elokuussa 17,9 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vuosilta 1954–1994. Varhaisin jäätyminen on ollut 26. marraskuuta 1955, myöhäisin 24. tammikuuta 1973. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 6. huhtikuuta 1990 ja 19. toukokuuta 1981.

==Nykytila ja suojelu==

Pyhäjärveen kohdistuu Villikkalanjärven, Säyhteen ja Säyhteenjoen kautta ravinnekuormitusta, joka on enimmäkseen maatalouden hajakuormaa. Kunnan jätevedenpuhdistamolta tulevat puhdistetut jätevedet laskivat aiemmin Säyhteenjoen kautta Pyhäjärveen, mutta nykyisin jätevedet johdetaan Orimattilaan.

Pyhäjärven vesi on runsasravinteista ja saven samentamaa. Syvyytensä vuoksi Pyhäjärvi on kesäaikana voimakkaasti kerrostunut lämpimään päällysveteen ja kylmempään alusveteen. Vesi sekoittuu vasta myöhään syksyllä ja järvi jäätyy yleensä joulun aikaan. Järven syvänne on laaja ja sen vesitilavuus suuri. Sen ansiosta syvänteen alusvesi ei yleensä kärsi vakavasta hapenpuutteesta kevättalvella ja loppukesällä.

Pyhäjärvi on rehevä, sillä kokonaisfosforin pitoisuus päällysvedessä on on loppukesällä yleensä 30-40 µg/l. Loppukesällä 2010 pitoisuus oli varsin korkea 61 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuudessa on nähtävissä nouseva suuntaus. Päällysvedessä on usein keski- ja loppukesällä melko runsaasti levää.

Vedessä on lisäksi melko runsaasti rautaa. Veden puskurikyky on erinomainen, kuten yleensäkin järvillä, joiden valuma-alueella on runsaasti peltomaata.

Järven vesitilavuus on suuri, joten happea riittää yleensä läpi vuoden koko vesipatsaassa myös alusvedessä. Liuenneen hapen määrä on järvissä pienimmillään lopputalvella ja loppukesällä mutta Pyhäjärven alusveteen ei silloinkaan yleensä kehity vakavaa hapenpuutetta. Pyhäjärven vesi on ajoittain voimakkaasti saven samentamaa. Samennuksen voimakkuuteen vaikuttavat vuodenaika ja säätila, sillä mitä enemmän sataa, sitä enemmän saviainesta huuhtoutuu järveen.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Pyhäjärvessä esiintyy 15 kalalajia. Runsaimpia saalislajeja ovat särkikalat, erityisesti lahna, särki ja suutari. Särkikalakannat ovat kasvaneet järven rehevöitymisen myötä. Tärkeimmät talouskalat ovat kuha ja hauki. Pyhäjärvessä tavataan myös jokirapua, mutta rapukanta on ollut hyvin heikko viime vuosina. Kaikki Artjärven järvet ovat kärsineet raputuhoista.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Pyhäjärvi (16.003.1.001)

2014-06-24T12:47:32Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Tämä Artjärven Pyhäjärvenä tunnettu järvi sijaitsee Orimattilan kaupungin ja Lapinjärven kunnan alueella, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan maakunnissa. Vesistö on Koskenkylänjoki. Järven ala on 13,0 km² – Suomen Pyhäjärvien suuruustilastossa tällä irtoaa 8. sija.

Artjärven Pyhäjärvi oli pitkään järviemme keskisyvyystilaston ykkönen: 20,8 metriä. Syvyyskartoitusten jatkuessa sen ohitti vuonna 2000 Ruokolahdella sijaitseva [[Suuri_Jukajärvi_(04.127.1.048)|Suuri Jukajärvi]], 23,0 metriä. Maksimisyvyystilastossa Artjärven Pyhäjärven lukema, 68 m, antaa sijan 15. Tämä järvi ulottuu syvemmälle merenpinnan alapuolelle kuin mikään muu Suomen järvi, 28 metriin. Merenpinnan alapuolinen vesitilavuus, runsaat 20 milj. m3, on puolestaan toiseksi suurin Lohjanjärven (85 milj. m3) jälkeen.

Art-Pyhän valuma-alue on järvi mukaan lukien 460 km². Valuma-alueella on myös kolme muuta suurehkoa järveä, [[Villikkalanjärvi_(16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]], [[Säyhtee_(16.003.1.002)|Säyhtee]] ja [[Sääskjärvi_(16.004.1.001)|Sääskjärvi]].

Art-Pyhän vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1953. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 39,98 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 113 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 41,56 m (toukokuussa 1966) ja alin N60+ 39,49 m (lokakuussa 1975), joten äärivaihtelu on ollut 207 cm.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa mitattiin vedenkorkeusasteikon tuntumassa vuosina 1970–1990. Havainnot tehtiin jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla oli kesäkuussa 14,7, heinäkuussa 18,8 ja elokuussa 17,9 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vuosilta 1954–1994. Varhaisin jäätyminen on ollut 26. marraskuuta 1955, myöhäisin 24. tammikuuta 1973. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 6. huhtikuuta 1990 ja 19. toukokuuta 1981.

==Nykytila ja suojelu==

Pyhäjärveen kohdistuu Villikkalanjärven, Säyhteen ja Säyhteenjoen kautta ravinnekuormitusta, joka on enimmäkseen maatalouden hajakuormaa. Kunnan jätevedenpuhdistamolta tulevat puhdistetut jätevedet laskivat aiemmin Säyhteenjoen kautta Pyhäjärveen, mutta nykyisin jätevedet johdetaan Orimattilaan.

Pyhäjärven vesi on runsasravinteista ja saven samentamaa. Syvyytensä vuoksi Pyhäjärvi on kesäaikana voimakkaasti kerrostunut lämpimään päällysveteen ja kylmempään alusveteen. Vesi sekoittuu vasta myöhään syksyllä ja järvi jäätyy yleensä joulun aikaan. Järven syvänne on laaja ja sen vesitilavuus suuri. Sen ansiosta syvänteen alusvesi ei yleensä kärsi vakavasta hapenpuutteesta kevättalvella ja loppukesällä.

Pyhäjärvi on rehevä, sillä kokonaisfosforin pitoisuus päällysvedessä on on loppukesällä yleensä 30-40 µg/l. Loppukesällä 2010 pitoisuus oli varsin korkea 61 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuudessa on nähtävissä nouseva suuntaus. Päällysvedessä on usein keski- ja loppukesällä melko runsaasti levää.

Vedessä on lisäksi melko runsaasti rautaa. Veden puskurikyky on erinomainen, kuten yleensäkin järvillä, joiden valuma-alueella on runsaasti peltomaata.

Järven vesitilavuus on suuri, joten happea riittää yleensä läpi vuoden koko vesipatsaassa myös alusvedessä. Liuenneen hapen määrä on järvissä pienimmillään lopputalvella ja loppukesällä mutta Pyhäjärven alusveteen ei silloinkaan yleensä kehity vakavaa hapenpuutetta. Pyhäjärven vesi on ajoittain voimakkaasti saven samentamaa. Samennuksen voimakkuuteen vaikuttavat vuodenaika ja säätila, sillä mitä enemmän sataa, sitä enemmän saviainesta huuhtoutuu järveen.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Orimattila|Orimattilan pinta-alaltaan hehtaaria laajemmat järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Ei nimeä (18.052.1.003)|Ei nimeä]] |
[[Hanijärvi (18.054.1.005)|Hanijärvi]] |
[[Hiekkakuoppa (18.046.1.001)|Hiekkakuoppa]] |
[[Iso Onkijärvi (18.043.1.002)|Iso Onkijärvi]] |
[[Iso Salmijärvi (18.041.1.002)|Iso Salmijärvi]] |
[[Kaitajärvi (18.054.1.006)|Kaitajärvi]] |
[[Kalliojärvi (18.041.1.001)|Kalliojärvi]] |
[[Koukkujärvi (18.054.1.004)|Koukkujärvi]] |
[[Kuustjärvi (18.033.1.002)|Kuustjärvi]] |
[[Kylänjärvi (18.043.1.006)|Kylänjärvi]] |
[[Lammi (16.003.1.004)|Lammi]] |
[[Mallusjärvi (18.033.1.001)|Mallusjärvi]] |
[[Mustajärvi (18.054.1.002)|Mustajärvi]] |
[[Nikkijärvi (18.033.1.003)|Nikkijärvi]] |
[[Ojajärvi (18.052.1.001)|Ojajärvi]] |
[[Onkijärvi (18.054.1.007)|Onkijärvi]] |
[[Pahajärvi (e) (18.043.1.005)|Pajajärvi]] |
[[Pyhäjärvi (16.003.1.001)|Pyhäjärvi]] |
[[Salusjärvi (18.033.1.004)|Salusjärvi]] |
[[Säyhtee (16.003.1.002)|Säyhtee]] |
[[Tekemäjärvi (18.054.1.001)|Tekemäjärvi]] |
[[Tihaja (18.051.1.001)|Tihaja]] |
[[Tuhkurinjärvi (18.071.1.005)|Tuhkurinjärvi]] |
[[Valkeajärvi (18.054.1.003)|Valkeajärvi]] |
[[Villikkalanjärvi (16.003.1.003)|Villikkalanjärvi]] |
[[Vähä Onkijärvi (18.043.1.003)|Vähä Onkijärvi]] |
[[Ylemmäisjärvi (18.043.1.007)|Ylemmäisjärvi]]
|}

Pyhäjärvi (16.003.1.001)

2014-06-24T12:46:43Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

Hirvijärvi (21.033.1.009)

2014-06-24T12:34:36Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Vantaanjoen vesistöalueen länsiosien moreeni- ja hiekkamaiden järvet, kuten Hirvijärvi, ovat yleensä kirkasvetisiä ja niukkaravinteisia. Hämeen ELY-keskuksen toimialueella Riihimäellä sijaitseva Hirvijärvi on noin 430 hehtaarin laajuinen melko kirkasvetinen ja hyväkuntoinen järvi. Valuma-alueen koko on noin 2700 ha, ja kokonaisrantaviivaa järvelle kertyy noin 17 km. Hirvijärven keskisyvyys on 14 metriä.

==Nykytila ja suojelu==
Hirvijärven Suojeluyhdistyksen teettämään ravinnetutkimusprojektin loppuraportti: http://hirvijarvi.wordpress.com/category/ravinneprojekti/

Hirvijärven ravinnetaso on vuosittain pysytellyt melko tasaisena ja karulle järvelle ominaisella tasolla ja vedenlaatu on muutenkin erinomainen.

Hirvijärven kokonaisfosforipitoisuus oli elokuun lopussa 2011 karuille järville tyypillinen 6 µg/l, mutta vedessä olevan levän määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus lievästi rehevien järvien tasolla. Levän runsaus voi kuitenkin vaihdella nopeasti ympäristöolosuhteiden muuttuessa, joten yksi mittaustulos kesän aikana ei anna luotettavaa kuvaa järven rehevyystasosta.

Hirvijärven syvänne ei yleensä kärsi vakavasta hapenpuutteesta lopputalvella tai -kesällä, vaikka hapen pitoisuus väheneekin kesän ja talven loppua kohti. Hapenvajaus kuitenkin täydentyy syys- ja kevättäykierron hapettaessa koko vesimassan. Elokuun 2011 loppupuolella syvänteen alusvedestä oli happea 44 % jäljellä.

Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä ja vesi lievästi humuspitoista. Viime vuosina Hirvijärveltä on havaittu vähäisiä sinileväkukintoja.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==
LINNUT:
Harmaalokki
Heinäsorsa
Isokoskelo
Kuikka
Mustakurkku-uikku
Naurulokki

KALAT YMS:
Ahven, Ankerias, Hauki, Jokirapu, Kuha, Lahna, Muikku, Särki

Hirvijärven erikoisuus on järven pohjalla kasvava sinilevä, Nostoc zetterstedtii. Levä muodostaa sinivihreitä, hiukan lakan tai vadelman marjaa muistuttavia poimuisia yhdyskuntia, joita ympäröi hyytelömäinen aine. Laji kasvaa hyvin hapettuneilla sorapohjilla ja yleensä niin syvällä, ettei sitä huomata, ellei se jostain syystä irtoa pohjalta. Silloin se nousee ajelehtimaan veden pinnalle ja mahdollisesti ajautuu rannalle.

Nostoc zetterstedtii kasvaa vain hyväkuntoisissa, karuissa järvissä. Sen esiintyminen Hirvijärvessä kertoo järven hyvästä tilasta, joten jos levää ajautuu joskus rantaan, ei ole syytä huoleen, vaan tyytyväisyyteen. Sen sijaan lajin katoaminen järvestä olisi huono merkki. Nostoc zetterstedtii lienee harvinainen, sillä sitä on tavattu Suomessa vain kahdesta järvestä Hirvijärven lisäksi. Lajin esiintymiä ei kuitenkaan ole koskaan systemaattisesti kartoitettu.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

* [http://www.hirvijarvi.org/ Hirvijärven suojeluyhdistys ry]

Hirvijärvi (21.033.1.009)

2014-06-24T12:33:39Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Hirvijärvi (21.033.1.009)

2014-06-24T12:31:48Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:29:43Z

MeS: /* Tarut ja tositarinat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Vesijako on ns. bifurkaatiojärvi. Se tarkoittaa, että vesi purkautuu kahteen suuntaan eli kahdelle eri vesistöalueelle. Vesijakaa on siis nimensä mukaisesti vedenjakaja, josta vedet ohjautuvat kahta eri jokea myöten vastakkaisiin suuntiin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueille. Sumperinjoki laskee Vesijaosta itään kohti Päijännettä eli Kymijoen vesistöalueelle. Palsanoja laskee länteen Kokemäen vesistöalueelle.

Palsanoja laskee Parlammiin, josta Suomenjoki virtaa edelleen Nerosjärveen. Nerosjärvestä vesi kulkeutuu edelleen Kuohijärven ja Kukkian kautta Iso-Roineeseen, josta Hauhonselän kautta Mallasveteen ja Vanajaveteen ja lopulta eri vesistöjen kautta Kokemäenjokea myöten Pohjanlahteen.

Sumperinjoki laskee vetensä Tohtainlammin ja Välijoen kautta Myllyjärveen. Sieltä reitti jatkuu Kaukilankosken kautta Miestämään, Arrakosken kautta Alajärveen, Tarposeen ja edelleen Ruokolampeen. Ruokolammesta vesi virtaa Yläjärveen ja sieltä Kirkkolammin kautta Padasjoen kirkonkylän läpi Päijänteeseen Padasjoenselälle. Lopulta Vesijaosta lähteneet vedet päätyvät monen vesistön kautta Kymijokeen ja sen kautta Suomenlahteen.

Reitillä olevan Kaukilankosken vedenlaatua seurataan säännöllisesti. Padasjoesta otetaan säännöllisesti velvoitetarkkailunäytteitä, koska jokeen lasketaan Padasjoen kunnalliselta jätevedenpuhdistamolta tulevat jätevedet.

==Nykytila ja suojelu==

Vesijako on karu järvi, jonka valuma-alueella on vain vähän maataloutta. Järven vesi on kirkasta tai lievästi humuspitoista, riippuen vuodenaikojen ja vuosien välisestä vaihtelusta. Runsaat sateet ja valumat yleensä lisäävät veden humuspitoisuutta ja kuivat kaudet lisäävät veden kirkkautta.

Järven selkävesien laatu on erinomainen. Happea on yleensä riittävästi myös talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan. Silloin hapen kyllästysaste alusvedessä (1 metri pohjan yläpuolella) on ollut sekä lopputalvella että loppukesällä noin 50 %. Kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus on 2000 -luvulla pysytellyt niukkaravinteisten järvien tasolla, samoin vedessä olevan levän runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus.

Vesijako on säännöllisessä seurannassa. Nykyisin järven keskiosan syvänteen kohdalta otetaan vesinäytteet joka kuudes vuosi neljästi vuoden aikana. Näytteenottoajankohdat ovat maalis-, kesä-, elo-, ja lokakuu.

Vedenlaatu saattaa vaihdella järven eri osissa ja voi olla selkävesillä erilainen kuin lahdenpoukamissa, joihin laskee ojavesiä. Järven keskiosasta otetut näytteet eivät sen vuoksi anna luotettavaa kuvaa lahtien veden laadusta. Järveen laskee muutamia isoja ojia kuten Leipämyllynoja, Nehtolammen laskuoja ja Naukoja. Ojista otettiin vesinäytteet kymmenen kertaa vuoden 2006 aikana. Näytteiden perusteella tiedetään, että nämä ojavedet sisältävät runsaasti humusta ja kohtalaisesti ravinteita.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Vesijaon kalastuskunta hoitaa kalakantaa istutuksin, pyynnin valvonnalla ja luvanvaraisuudella. Vesijaon kotimaisen ravun kantaa pyritään elvyttämään. Muikku on runsaine saaliineen ollut tärkein saaliskala. Vesijaon reitiltä on saatu myös haukea, lahnaa, järvitaimenta ja kuhaa. Vesijaon reitillä ei ole ammatikseen kalastavia, mutta virkistyskalastajia on runsaasti. Vesijaolla on erinomainen virkistysarvo.

Vesijaolla kasvaa monia vesi- ja rantakasveja. Ilmaversoisista järvellä kasvaa mm. järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta, leveäosmankäämiä, ratamosarpiota, pystykeiholehteä sekä ranta- ja siimapalpakkoa. Kelluslehtisistä vesikasveista esiintyy mm. pohjanlummetta, ulpukkaa, vesitatarta, uistinvitaa ja järvisätkintä. Uposlehtisistä esiintyy mm. ahvenvitaa, vesiruttoa sekä ruskoärviää ja pohjaversoisista mm. nuottaruohoa. Irtokellujista järvellä esiintyy iso- ja pikkulimaskaa ja irtokeijujista mm. karvalehteä. Järven rannoilla kasvavia kasveja ovat mm. vehka, rantakukka, ranta-alpi, rantayrtti, kurjenjalka, rentukka, rantaminttu, raate sekä vesikuusi.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

Vesijaolta on säilynyt karttoja jopa 1600-luvulta:
http://www.vesijako.fi/vanhat-kartat/

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21484&lan=fi Vesijako] (ymparisto.fi)

*[http://www.vesijako.fi/ Vesijako-järven suojeluyhdistys]

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:24:40Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Vesijako on ns. bifurkaatiojärvi. Se tarkoittaa, että vesi purkautuu kahteen suuntaan eli kahdelle eri vesistöalueelle. Vesijakaa on siis nimensä mukaisesti vedenjakaja, josta vedet ohjautuvat kahta eri jokea myöten vastakkaisiin suuntiin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueille. Sumperinjoki laskee Vesijaosta itään kohti Päijännettä eli Kymijoen vesistöalueelle. Palsanoja laskee länteen Kokemäen vesistöalueelle.

Palsanoja laskee Parlammiin, josta Suomenjoki virtaa edelleen Nerosjärveen. Nerosjärvestä vesi kulkeutuu edelleen Kuohijärven ja Kukkian kautta Iso-Roineeseen, josta Hauhonselän kautta Mallasveteen ja Vanajaveteen ja lopulta eri vesistöjen kautta Kokemäenjokea myöten Pohjanlahteen.

Sumperinjoki laskee vetensä Tohtainlammin ja Välijoen kautta Myllyjärveen. Sieltä reitti jatkuu Kaukilankosken kautta Miestämään, Arrakosken kautta Alajärveen, Tarposeen ja edelleen Ruokolampeen. Ruokolammesta vesi virtaa Yläjärveen ja sieltä Kirkkolammin kautta Padasjoen kirkonkylän läpi Päijänteeseen Padasjoenselälle. Lopulta Vesijaosta lähteneet vedet päätyvät monen vesistön kautta Kymijokeen ja sen kautta Suomenlahteen.

Reitillä olevan Kaukilankosken vedenlaatua seurataan säännöllisesti. Padasjoesta otetaan säännöllisesti velvoitetarkkailunäytteitä, koska jokeen lasketaan Padasjoen kunnalliselta jätevedenpuhdistamolta tulevat jätevedet.

==Nykytila ja suojelu==

Vesijako on karu järvi, jonka valuma-alueella on vain vähän maataloutta. Järven vesi on kirkasta tai lievästi humuspitoista, riippuen vuodenaikojen ja vuosien välisestä vaihtelusta. Runsaat sateet ja valumat yleensä lisäävät veden humuspitoisuutta ja kuivat kaudet lisäävät veden kirkkautta.

Järven selkävesien laatu on erinomainen. Happea on yleensä riittävästi myös talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan. Silloin hapen kyllästysaste alusvedessä (1 metri pohjan yläpuolella) on ollut sekä lopputalvella että loppukesällä noin 50 %. Kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus on 2000 -luvulla pysytellyt niukkaravinteisten järvien tasolla, samoin vedessä olevan levän runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus.

Vesijako on säännöllisessä seurannassa. Nykyisin järven keskiosan syvänteen kohdalta otetaan vesinäytteet joka kuudes vuosi neljästi vuoden aikana. Näytteenottoajankohdat ovat maalis-, kesä-, elo-, ja lokakuu.

Vedenlaatu saattaa vaihdella järven eri osissa ja voi olla selkävesillä erilainen kuin lahdenpoukamissa, joihin laskee ojavesiä. Järven keskiosasta otetut näytteet eivät sen vuoksi anna luotettavaa kuvaa lahtien veden laadusta. Järveen laskee muutamia isoja ojia kuten Leipämyllynoja, Nehtolammen laskuoja ja Naukoja. Ojista otettiin vesinäytteet kymmenen kertaa vuoden 2006 aikana. Näytteiden perusteella tiedetään, että nämä ojavedet sisältävät runsaasti humusta ja kohtalaisesti ravinteita.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Vesijaon kalastuskunta hoitaa kalakantaa istutuksin, pyynnin valvonnalla ja luvanvaraisuudella. Vesijaon kotimaisen ravun kantaa pyritään elvyttämään. Muikku on runsaine saaliineen ollut tärkein saaliskala. Vesijaon reitiltä on saatu myös haukea, lahnaa, järvitaimenta ja kuhaa. Vesijaon reitillä ei ole ammatikseen kalastavia, mutta virkistyskalastajia on runsaasti. Vesijaolla on erinomainen virkistysarvo.

Vesijaolla kasvaa monia vesi- ja rantakasveja. Ilmaversoisista järvellä kasvaa mm. järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta, leveäosmankäämiä, ratamosarpiota, pystykeiholehteä sekä ranta- ja siimapalpakkoa. Kelluslehtisistä vesikasveista esiintyy mm. pohjanlummetta, ulpukkaa, vesitatarta, uistinvitaa ja järvisätkintä. Uposlehtisistä esiintyy mm. ahvenvitaa, vesiruttoa sekä ruskoärviää ja pohjaversoisista mm. nuottaruohoa. Irtokellujista järvellä esiintyy iso- ja pikkulimaskaa ja irtokeijujista mm. karvalehteä. Järven rannoilla kasvavia kasveja ovat mm. vehka, rantakukka, ranta-alpi, rantayrtti, kurjenjalka, rentukka, rantaminttu, raate sekä vesikuusi.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21484&lan=fi Vesijako] (ymparisto.fi)

*[http://www.vesijako.fi/ Vesijako-järven suojeluyhdistys]

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:22:42Z

MeS: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Vesijako on ns. bifurkaatiojärvi. Se tarkoittaa, että vesi purkautuu kahteen suuntaan eli kahdelle eri vesistöalueelle. Vesijakaa on siis nimensä mukaisesti vedenjakaja, josta vedet ohjautuvat kahta eri jokea myöten vastakkaisiin suuntiin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueille. Sumperinjoki laskee Vesijaosta itään kohti Päijännettä eli Kymijoen vesistöalueelle. Palsanoja laskee länteen Kokemäen vesistöalueelle.

Palsanoja laskee Parlammiin, josta Suomenjoki virtaa edelleen Nerosjärveen. Nerosjärvestä vesi kulkeutuu edelleen Kuohijärven ja Kukkian kautta Iso-Roineeseen, josta Hauhonselän kautta Mallasveteen ja Vanajaveteen ja lopulta eri vesistöjen kautta Kokemäenjokea myöten Pohjanlahteen.

Sumperinjoki laskee vetensä Tohtainlammin ja Välijoen kautta Myllyjärveen. Sieltä reitti jatkuu Kaukilankosken kautta Miestämään, Arrakosken kautta Alajärveen, Tarposeen ja edelleen Ruokolampeen. Ruokolammesta vesi virtaa Yläjärveen ja sieltä Kirkkolammin kautta Padasjoen kirkonkylän läpi Päijänteeseen Padasjoenselälle. Lopulta Vesijaosta lähteneet vedet päätyvät monen vesistön kautta Kymijokeen ja sen kautta Suomenlahteen.

Reitillä olevan Kaukilankosken vedenlaatua seurataan säännöllisesti. Padasjoesta otetaan säännöllisesti velvoitetarkkailunäytteitä, koska jokeen lasketaan Padasjoen kunnalliselta jätevedenpuhdistamolta tulevat jätevedet.

==Nykytila ja suojelu==

Vesijako on karu järvi, jonka valuma-alueella on vain vähän maataloutta. Järven vesi on kirkasta tai lievästi humuspitoista, riippuen vuodenaikojen ja vuosien välisestä vaihtelusta. Runsaat sateet ja valumat yleensä lisäävät veden humuspitoisuutta ja kuivat kaudet lisäävät veden kirkkautta.

Järven selkävesien laatu on erinomainen. Happea on yleensä riittävästi myös talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan. Silloin hapen kyllästysaste alusvedessä (1 metri pohjan yläpuolella) on ollut sekä lopputalvella että loppukesällä noin 50 %. Kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus on 2000 -luvulla pysytellyt niukkaravinteisten järvien tasolla, samoin vedessä olevan levän runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus.

Vesijako on säännöllisessä seurannassa. Nykyisin järven keskiosan syvänteen kohdalta otetaan vesinäytteet joka kuudes vuosi neljästi vuoden aikana. Näytteenottoajankohdat ovat maalis-, kesä-, elo-, ja lokakuu.

Vedenlaatu saattaa vaihdella järven eri osissa ja voi olla selkävesillä erilainen kuin lahdenpoukamissa, joihin laskee ojavesiä. Järven keskiosasta otetut näytteet eivät sen vuoksi anna luotettavaa kuvaa lahtien veden laadusta. Järveen laskee muutamia isoja ojia kuten Leipämyllynoja, Nehtolammen laskuoja ja Naukoja. Ojista otettiin vesinäytteet kymmenen kertaa vuoden 2006 aikana. Näytteiden perusteella tiedetään, että nämä ojavedet sisältävät runsaasti humusta ja kohtalaisesti ravinteita.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Vesijaon kalastuskunta hoitaa kalakantaa istutuksin, pyynnin valvonnalla ja luvanvaraisuudella. Vesijaon kotimaisen ravun kantaa pyritään elvyttämään. Muikku on runsaine saaliineen ollut tärkein saaliskala. Vesijaon reitiltä on saatu myös haukea, lahnaa, järvitaimenta ja kuhaa. Vesijaon reitillä ei ole ammatikseen kalastavia, mutta virkistyskalastajia on runsaasti. Vesijaolla on erinomainen virkistysarvo.

Vesijaolla kasvaa monia vesi- ja rantakasveja. Ilmaversoisista järvellä kasvaa mm. järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta, leveäosmankäämiä, ratamosarpiota, pystykeiholehteä sekä ranta- ja siimapalpakkoa. Kelluslehtisistä vesikasveista esiintyy mm. pohjanlummetta, ulpukkaa, vesitatarta, uistinvitaa ja järvisätkintä. Uposlehtisistä esiintyy mm. ahvenvitaa, vesiruttoa sekä ruskoärviää ja pohjaversoisista mm. nuottaruohoa. Irtokellujista järvellä esiintyy iso- ja pikkulimaskaa ja irtokeijujista mm. karvalehteä. Järven rannoilla kasvavia kasveja ovat mm. vehka, rantakukka, ranta-alpi, rantayrtti, kurjenjalka, rentukka, rantaminttu, raate sekä vesikuusi.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21484&lan=fi Vesijako] (ymparisto.fi)

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:22:01Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Vesijako on ns. bifurkaatiojärvi. Se tarkoittaa, että vesi purkautuu kahteen suuntaan eli kahdelle eri vesistöalueelle. Vesijakaa on siis nimensä mukaisesti vedenjakaja, josta vedet ohjautuvat kahta eri jokea myöten vastakkaisiin suuntiin Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueille. Sumperinjoki laskee Vesijaosta itään kohti Päijännettä eli Kymijoen vesistöalueelle. Palsanoja laskee länteen Kokemäen vesistöalueelle.

Palsanoja laskee Parlammiin, josta Suomenjoki virtaa edelleen Nerosjärveen. Nerosjärvestä vesi kulkeutuu edelleen Kuohijärven ja Kukkian kautta Iso-Roineeseen, josta Hauhonselän kautta Mallasveteen ja Vanajaveteen ja lopulta eri vesistöjen kautta Kokemäenjokea myöten Pohjanlahteen.

Sumperinjoki laskee vetensä Tohtainlammin ja Välijoen kautta Myllyjärveen. Sieltä reitti jatkuu Kaukilankosken kautta Miestämään, Arrakosken kautta Alajärveen, Tarposeen ja edelleen Ruokolampeen. Ruokolammesta vesi virtaa Yläjärveen ja sieltä Kirkkolammin kautta Padasjoen kirkonkylän läpi Päijänteeseen Padasjoenselälle. Lopulta Vesijaosta lähteneet vedet päätyvät monen vesistön kautta Kymijokeen ja sen kautta Suomenlahteen.

Reitillä olevan Kaukilankosken vedenlaatua seurataan säännöllisesti. Padasjoesta otetaan säännöllisesti velvoitetarkkailunäytteitä, koska jokeen lasketaan Padasjoen kunnalliselta jätevedenpuhdistamolta tulevat jätevedet.

==Nykytila ja suojelu==

Vesijako on karu järvi, jonka valuma-alueella on vain vähän maataloutta. Järven vesi on kirkasta tai lievästi humuspitoista, riippuen vuodenaikojen ja vuosien välisestä vaihtelusta. Runsaat sateet ja valumat yleensä lisäävät veden humuspitoisuutta ja kuivat kaudet lisäävät veden kirkkautta.

Järven selkävesien laatu on erinomainen. Happea on yleensä riittävästi myös talvi- ja kesäkerrostuneisuuden aikaan. Silloin hapen kyllästysaste alusvedessä (1 metri pohjan yläpuolella) on ollut sekä lopputalvella että loppukesällä noin 50 %. Kesäaikainen kokonaisfosforipitoisuus on 2000 -luvulla pysytellyt niukkaravinteisten järvien tasolla, samoin vedessä olevan levän runsautta kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus.

Vesijako on säännöllisessä seurannassa. Nykyisin järven keskiosan syvänteen kohdalta otetaan vesinäytteet joka kuudes vuosi neljästi vuoden aikana. Näytteenottoajankohdat ovat maalis-, kesä-, elo-, ja lokakuu.

Vedenlaatu saattaa vaihdella järven eri osissa ja voi olla selkävesillä erilainen kuin lahdenpoukamissa, joihin laskee ojavesiä. Järven keskiosasta otetut näytteet eivät sen vuoksi anna luotettavaa kuvaa lahtien veden laadusta. Järveen laskee muutamia isoja ojia kuten Leipämyllynoja, Nehtolammen laskuoja ja Naukoja. Ojista otettiin vesinäytteet kymmenen kertaa vuoden 2006 aikana. Näytteiden perusteella tiedetään, että nämä ojavedet sisältävät runsaasti humusta ja kohtalaisesti ravinteita.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=21484&lan=fi Vesijako] (ymparisto.fi)

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:20:09Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */

Vesijako (35.784.1.001)

2014-06-24T12:19:23Z

MeS: Tekstit peräisin vanhan ymparisto.fin alueellista ympäristötietoa -osiosta

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:18:08Z

MeS: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

Äimäjärvi on Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueella sijaitseva Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen kuuluva järvi. Järvi on jakaantunut suurempaan Rastinselkään ja kapeaan pohjoisosaan. Yhteensä Äimäjärvellä on vesipinta-alaa noin 8,5 km2, josta Rastinselän osuus on 3,7 km2. Järven eteläosan suurin syvyys on noin 9 m, mutta luoteisosan vain 4 m. Järven rannoilla on laajoja savimaita. Noin 20 % valuma-alueesta onkin peltoa. Järven rannalla sijaitsee myös Iittalan taajama. Äimäjärven vesi laskee Oikolanjoen kautta Vanajaveden reitille.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

==Rehevöityminen==

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Äimäjärvellä on tehty hoitokalastustutkimusta vuosina 1997 – 2001 ja kalakuoleman vaikutusten tutkimusta vuodesta 2003 eteenpäin. Lisäksi verkkokoekalastuksen tuloksia on kymmenen vuoden ajalta. Järven pohjoispäässä on havaittu särjen ja suutarin määrän kasvua, mutta salakka on kadonnut. Myös ahven runsastui kalakuoleman jälkeen, mutta on sittemmin hieman taantunut. Hauki sen sijaan on alueella runsas, ja myös istutuskuhista on havaintoja vuodelta 2007. Rastinselällä on havaittu niukemmin särkikaloja, kun taas haukia ja ahvenia alueella on runsaasti.

Äimäjärven kasvillisuus on kokenut huomattavia muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Ravinnekuormituksesta seurannut rehevöityminen on johtanut kasvien kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutokseen. Vesirutto (Elodea canadensis) on alkanut muodostaa virkistyskäyttöä haittaavia massakasvustoja. Järviruoko (Phragmites australis), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja leväosmankäämin (Typha latifolia) ovat yleistyneet. Myös monet irtokellujat ja –keijujat ovat hyötyneet ravinnelisäyksestä. Rehevöitymisestä ovat kärsineet erityisesti pohjalehtiset vesikasvit. Esimerkiksi järvisätkimen (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruohon (Isoëtes lacustris) epäillään hävinneen järvestä.

Vuonna 2004 tehdyssä kartoituksessa järveltä havaittiin yhteensä 65 vesikasvitaksonia, joista 11 on karujen vesien, 5 keskiravinteisten ja 30 ravinteisten vesien ilmentäjiä. Avovesialueilla vesirutto on useimmiten hallitsevin laji, joskin myös karvalehti (Ceratophyllum demersum) voi muodostaa suuria kasvustoja. Aukkopaikoissa kasvaa esimerkiksi erilaisia vitalajeja sekä isoulpukkaa (Nuphar lutea). Ilmaversoisista yleisimpiä lajeja ovat järvikorte ja järviruoko. Rantakasveihin kuuluvat esimerkiksi rönsyrölli (Agrostis stolonifera), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja vehka (Calla palustris).

Äimäjärven alueella on havaittu pesivän varmasti 78 lajia, joiden lisäksi todennäköisten pesijöiden määrä on 53 lajia ja mahdollisten pesijöiden määrä 5 lajia. Alueen linnustoon kuuluvat esimerkiksi kaulushaikara, kaakkuri, ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Mahdollisiin pesijöihin kuuluvat esimerkiksi pikku-uikku, mustakurkku-uikku sekä törmäpääsky. Järven ja sen ranta-alueiden linnustoon kuuluu todennäköisesti myös useita uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja, kuten valkoselkätikka, peltosirkku, mehiläishaukka ja punasotka.

==Lähteet==

Birdlife Suomi r.y: http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-lista.shtml

Häyhä, T. & Jutila, H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus

Kontio, H. 2010: Äimäjärven ravinnetase ja hydrologia

Lehmus, K. 2003: Kalvolan Äimäjärven ravinnekuormitukset ja ainetaseiden laskeminen

Ruuhijärvi, J. 2007: Äimäjärven kalatutkimusten tuloksia; http://www.hameenlinna.fi/pages/46301/Aimajarven_kalatutkimuksia.pdf

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/ruutu/677:334

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Äimäjärven suojeluyhdistys
*[http://aimajarvi.nettisivu.org/]

Raportti: Äimäjärven valumavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien vähentäminen
*[https://www.hameenlinna.fi/pages/67508/moniste4.pdf]

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:17:35Z

MeS:

{{Järvi}} 

Äimäjärvi on Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueella sijaitseva Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen kuuluva järvi. Järvi on jakaantunut suurempaan Rastinselkään ja kapeaan pohjoisosaan. Yhteensä Äimäjärvellä on vesipinta-alaa noin 8,5 km2, josta Rastinselän osuus on 3,7 km2. Järven eteläosan suurin syvyys on noin 9 m, mutta luoteisosan vain 4 m. Järven rannoilla on laajoja savimaita. Noin 20 % valuma-alueesta onkin peltoa. Järven rannalla sijaitsee myös Iittalan taajama. Äimäjärven vesi laskee Oikolanjoen kautta Vanajaveden reitille.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

==Rehevöityminen==

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Äimäjärvellä on tehty hoitokalastustutkimusta vuosina 1997 – 2001 ja kalakuoleman vaikutusten tutkimusta vuodesta 2003 eteenpäin. Lisäksi verkkokoekalastuksen tuloksia on kymmenen vuoden ajalta. Järven pohjoispäässä on havaittu särjen ja suutarin määrän kasvua, mutta salakka on kadonnut. Myös ahven runsastui kalakuoleman jälkeen, mutta on sittemmin hieman taantunut. Hauki sen sijaan on alueella runsas, ja myös istutuskuhista on havaintoja vuodelta 2007. Rastinselällä on havaittu niukemmin särkikaloja, kun taas haukia ja ahvenia alueella on runsaasti.

Äimäjärven kasvillisuus on kokenut huomattavia muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Ravinnekuormituksesta seurannut rehevöityminen on johtanut kasvien kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutokseen. Vesirutto (Elodea canadensis) on alkanut muodostaa virkistyskäyttöä haittaavia massakasvustoja. Järviruoko (Phragmites australis), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja leväosmankäämin (Typha latifolia) ovat yleistyneet. Myös monet irtokellujat ja –keijujat ovat hyötyneet ravinnelisäyksestä. Rehevöitymisestä ovat kärsineet erityisesti pohjalehtiset vesikasvit. Esimerkiksi järvisätkimen (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruohon (Isoëtes lacustris) epäillään hävinneen järvestä.

Vuonna 2004 tehdyssä kartoituksessa järveltä havaittiin yhteensä 65 vesikasvitaksonia, joista 11 on karujen vesien, 5 keskiravinteisten ja 30 ravinteisten vesien ilmentäjiä. Avovesialueilla vesirutto on useimmiten hallitsevin laji, joskin myös karvalehti (Ceratophyllum demersum) voi muodostaa suuria kasvustoja. Aukkopaikoissa kasvaa esimerkiksi erilaisia vitalajeja sekä isoulpukkaa (Nuphar lutea). Ilmaversoisista yleisimpiä lajeja ovat järvikorte ja järviruoko. Rantakasveihin kuuluvat esimerkiksi rönsyrölli (Agrostis stolonifera), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja vehka (Calla palustris).

Äimäjärven alueella on havaittu pesivän varmasti 78 lajia, joiden lisäksi todennäköisten pesijöiden määrä on 53 lajia ja mahdollisten pesijöiden määrä 5 lajia. Alueen linnustoon kuuluvat esimerkiksi kaulushaikara, kaakkuri, ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Mahdollisiin pesijöihin kuuluvat esimerkiksi pikku-uikku, mustakurkku-uikku sekä törmäpääsky. Järven ja sen ranta-alueiden linnustoon kuuluu todennäköisesti myös useita uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja, kuten valkoselkätikka, peltosirkku, mehiläishaukka ja punasotka.

==Lähteet==

Birdlife Suomi r.y: http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-lista.shtml

Häyhä, T. & Jutila, H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus

Kontio, H. 2010: Äimäjärven ravinnetase ja hydrologia

Lehmus, K. 2003: Kalvolan Äimäjärven ravinnekuormitukset ja ainetaseiden laskeminen

Ruuhijärvi, J. 2007: Äimäjärven kalatutkimusten tuloksia; http://www.hameenlinna.fi/pages/46301/Aimajarven_kalatutkimuksia.pdf

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/ruutu/677:334

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Äimäjärven suojeluyhdistys
*[http://aimajarvi.nettisivu.org/]

Äimäjärven valumavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien vähentäminen
*[https://www.hameenlinna.fi/pages/67508/moniste4.pdf]

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:12:10Z

MeS:

{{Järvi}} 

Äimäjärvi on Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueella sijaitseva Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen kuuluva järvi. Järvi on jakaantunut suurempaan Rastinselkään ja kapeaan pohjoisosaan. Yhteensä Äimäjärvellä on vesipinta-alaa noin 8,5 km2, josta Rastinselän osuus on 3,7 km2. Järven eteläosan suurin syvyys on noin 9 m, mutta luoteisosan vain 4 m. Järven rannoilla on laajoja savimaita. Noin 20 % valuma-alueesta onkin peltoa. Järven rannalla sijaitsee myös Iittalan taajama. Äimäjärven vesi laskee Oikolanjoen kautta Vanajaveden reitille.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

==Rehevöityminen==

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Äimäjärvellä on tehty hoitokalastustutkimusta vuosina 1997 – 2001 ja kalakuoleman vaikutusten tutkimusta vuodesta 2003 eteenpäin. Lisäksi verkkokoekalastuksen tuloksia on kymmenen vuoden ajalta. Järven pohjoispäässä on havaittu särjen ja suutarin määrän kasvua, mutta salakka on kadonnut. Myös ahven runsastui kalakuoleman jälkeen, mutta on sittemmin hieman taantunut. Hauki sen sijaan on alueella runsas, ja myös istutuskuhista on havaintoja vuodelta 2007. Rastinselällä on havaittu niukemmin särkikaloja, kun taas haukia ja ahvenia alueella on runsaasti.

Äimäjärven kasvillisuus on kokenut huomattavia muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Ravinnekuormituksesta seurannut rehevöityminen on johtanut kasvien kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutokseen. Vesirutto (Elodea canadensis) on alkanut muodostaa virkistyskäyttöä haittaavia massakasvustoja. Järviruoko (Phragmites australis), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja leväosmankäämin (Typha latifolia) ovat yleistyneet. Myös monet irtokellujat ja –keijujat ovat hyötyneet ravinnelisäyksestä. Rehevöitymisestä ovat kärsineet erityisesti pohjalehtiset vesikasvit. Esimerkiksi järvisätkimen (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruohon (Isoëtes lacustris) epäillään hävinneen järvestä.

Vuonna 2004 tehdyssä kartoituksessa järveltä havaittiin yhteensä 65 vesikasvitaksonia, joista 11 on karujen vesien, 5 keskiravinteisten ja 30 ravinteisten vesien ilmentäjiä. Avovesialueilla vesirutto on useimmiten hallitsevin laji, joskin myös karvalehti (Ceratophyllum demersum) voi muodostaa suuria kasvustoja. Aukkopaikoissa kasvaa esimerkiksi erilaisia vitalajeja sekä isoulpukkaa (Nuphar lutea). Ilmaversoisista yleisimpiä lajeja ovat järvikorte ja järviruoko. Rantakasveihin kuuluvat esimerkiksi rönsyrölli (Agrostis stolonifera), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja vehka (Calla palustris).

Äimäjärven alueella on havaittu pesivän varmasti 78 lajia, joiden lisäksi todennäköisten pesijöiden määrä on 53 lajia ja mahdollisten pesijöiden määrä 5 lajia. Alueen linnustoon kuuluvat esimerkiksi kaulushaikara, kaakkuri, ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Mahdollisiin pesijöihin kuuluvat esimerkiksi pikku-uikku, mustakurkku-uikku sekä törmäpääsky. Järven ja sen ranta-alueiden linnustoon kuuluu todennäköisesti myös useita uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja, kuten valkoselkätikka, peltosirkku, mehiläishaukka ja punasotka.

==Lähteet==

Birdlife Suomi r.y: http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/uhex/uhex-lista.shtml

Häyhä, T. & Jutila, H. 2006: Tammelan Liesjärven ja Kalvolan Äimäjärven vesikasvillisuus

Kontio, H. 2010: Äimäjärven ravinnetase ja hydrologia

Lehmus, K. 2003: Kalvolan Äimäjärven ravinnekuormitukset ja ainetaseiden laskeminen

Ruuhijärvi, J. 2007: Äimäjärven kalatutkimusten tuloksia; http://www.hameenlinna.fi/pages/46301/Aimajarven_kalatutkimuksia.pdf

Valkama, Jari, Vepsäläinen, Ville & Lehikoinen, Aleksi 2011: Suomen III Lintuatlas. – http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/ruutu/677:334

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=152813&lan=fi Äimäjärvi] (ymparisto.fi)

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:10:01Z

MeS:

{{Järvi}} 

Äimäjärvi on Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueella sijaitseva Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen kuuluva järvi. Järvi on jakaantunut suurempaan Rastinselkään ja kapeaan pohjoisosaan. Yhteensä Äimäjärvellä on vesipinta-alaa noin 8,5 km2, josta Rastinselän osuus on 3,7 km2. Järven eteläosan suurin syvyys on noin 9 m, mutta luoteisosan vain 4 m. Järven rannoilla on laajoja savimaita. Noin 20 % valuma-alueesta onkin peltoa. Järven rannalla sijaitsee myös Iittalan taajama. Äimäjärven vesi laskee Oikolanjoen kautta Vanajaveden reitille.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Äimäjärvellä on tehty hoitokalastustutkimusta vuosina 1997 – 2001 ja kalakuoleman vaikutusten tutkimusta vuodesta 2003 eteenpäin. Lisäksi verkkokoekalastuksen tuloksia on kymmenen vuoden ajalta. Järven pohjoispäässä on havaittu särjen ja suutarin määrän kasvua, mutta salakka on kadonnut. Myös ahven runsastui kalakuoleman jälkeen, mutta on sittemmin hieman taantunut. Hauki sen sijaan on alueella runsas, ja myös istutuskuhista on havaintoja vuodelta 2007. Rastinselällä on havaittu niukemmin särkikaloja, kun taas haukia ja ahvenia alueella on runsaasti.

Äimäjärven kasvillisuus on kokenut huomattavia muutoksia ihmistoiminnan seurauksena. Ravinnekuormituksesta seurannut rehevöityminen on johtanut kasvien kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutokseen. Vesirutto (Elodea canadensis) on alkanut muodostaa virkistyskäyttöä haittaavia massakasvustoja. Järviruoko (Phragmites australis), järvikorte (Equisetum fluviatile) ja leväosmankäämin (Typha latifolia) ovat yleistyneet. Myös monet irtokellujat ja –keijujat ovat hyötyneet ravinnelisäyksestä. Rehevöitymisestä ovat kärsineet erityisesti pohjalehtiset vesikasvit. Esimerkiksi järvisätkimen (Ranunculus peltatus) ja tummalahnaruohon (Isoëtes lacustris) epäillään hävinneen järvestä.

Vuonna 2004 tehdyssä kartoituksessa järveltä havaittiin yhteensä 65 vesikasvitaksonia, joista 11 on karujen vesien, 5 keskiravinteisten ja 30 ravinteisten vesien ilmentäjiä. Avovesialueilla vesirutto on useimmiten hallitsevin laji, joskin myös karvalehti (Ceratophyllum demersum) voi muodostaa suuria kasvustoja. Aukkopaikoissa kasvaa esimerkiksi erilaisia vitalajeja sekä isoulpukkaa (Nuphar lutea). Ilmaversoisista yleisimpiä lajeja ovat järvikorte ja järviruoko. Rantakasveihin kuuluvat esimerkiksi rönsyrölli (Agrostis stolonifera), korpikastikka (Calamagrostis purpurea) ja vehka (Calla palustris).

Äimäjärven alueella on havaittu pesivän varmasti 78 lajia, joiden lisäksi todennäköisten pesijöiden määrä on 53 lajia ja mahdollisten pesijöiden määrä 5 lajia. Alueen linnustoon kuuluvat esimerkiksi kaulushaikara, kaakkuri, ruskosuohaukka sekä tuulihaukka. Mahdollisiin pesijöihin kuuluvat esimerkiksi pikku-uikku, mustakurkku-uikku sekä törmäpääsky. Järven ja sen ranta-alueiden linnustoon kuuluu todennäköisesti myös useita uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja, kuten valkoselkätikka, peltosirkku, mehiläishaukka ja punasotka.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=152813&lan=fi Äimäjärvi] (ymparisto.fi)

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:08:25Z

MeS: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

Äimäjärvi on Hattulan ja Hämeenlinnan kuntien alueella sijaitseva Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalueeseen kuuluva järvi. Järvi on jakaantunut suurempaan Rastinselkään ja kapeaan pohjoisosaan. Yhteensä Äimäjärvellä on vesipinta-alaa noin 8,5 km2, josta Rastinselän osuus on 3,7 km2. Järven eteläosan suurin syvyys on noin 9 m, mutta luoteisosan vain 4 m. Järven rannoilla on laajoja savimaita. Noin 20 % valuma-alueesta onkin peltoa. Järven rannalla sijaitsee myös Iittalan taajama. Äimäjärven vesi laskee Oikolanjoen kautta Vanajaveden reitille.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

Äimäjärven tila on aiheuttanut huolta jo kauan. Veden laadun seuranta aloitettiin vuonna 1969. Järvi kuuluu nykyään maatalouden hajakuormituksen seurantaan. Järvellä on ollut vuosien mittaan useita kunnostushankkeita.

Järven ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi ja vedenlaatu tyydyttäväksi. Vesi on erittäin runsasravinteista ja kesällä siinä on runsaasti planktonleviä. Sinilevien massaesiintymiä ilmaantuu vedenpinnalle vuosittain ja esimerkiksi talvella 2003 paha happikato aiheutti kalakuolemia. Tyypillisesti tilanne on pahempi järven kapeassa pohjoisosassa kuin Rastinselällä. Vuoden 2003 talven jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja näkösyvyys kasvanut.

Syitä Äimäjärven nykytilaan on useita. Järvi on luonnostaankin hieman rehevä, mutta tilaa ovat merkittävästi huonontaneet erityisesti maataloudesta tuleva ravinnekuorma sekä järven pohjasta vapautuvat ravinteet. Lisäksi lähialueilla on ojitettu useita soita, ja vuoteen 1970 asti alueen yhdyskuntajätevedet laskettiin puhdistamattomina Äimäjärveen. Useiden siltojen rakennus puolestaan on johtanut vedenvirtauksen heikentymiseen eri altaiden välillä ja siten aiheuttanut kiintoaineksen kertymistä.

Äimäjärven ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo vuonna 1969, kun vedenlaadun seuranta aloitettiin. Osittain järven kehnoa tilaa selittävät sen ominaisuudet, mutta ihmisen toiminta on kuitenkin vaikuttanut järven tilaan suuresti erityisesti ravinnelisäyksen ja siltojen rakentamisen kautta. Luonnonhuuhtouman osuus ravinnekuormituksesta onkin typen kohdalla vajaa kolmasosa, ja fosforin osalta alle viidennes.

Ihmislähtöinen ravinnekuorma tulee monesta eri lähteestä. Suurin ravinnekuorma tulee pelto-ojien kautta: maatalous aiheuttaa yli puolet Äimäjärven ulkoisesta fosforikuormasta, ja typpikuormastakin yli 40 %. Fosforikuormituksessa yksi tärkeä tekijä on myös haja-asutus, typellä puolestaan ilmasta tuleva laskeuma. Metsätalouden merkitys rehevöittäjänä on valuma-alueella suhteellisen pieni. Ulkoisen kuormituksen lisäksi ravinteita vapautuu järveen pohjan sedimentistä erityisesti silloin, kun pohjan läheinen vesi eli alusvesi on hapetonta. Vuoteen 1970 asti myös yhdyskuntajätevedet rehevöittivät Äimäjärveä, ja sen jälkeenkin järvi on saanut toisinaan ylimääräisiä ravinteita jätevedenpumppaamon ylivuodoista.

Rehevöitymisellä on monenlaisia seurauksia. Äimäjärvellä on kesäisin sinileväkukintoja ja kevättalvella happikatoja. Hapenpuute toistuu lähes joka talvi järven pohjoisosassa, mutta joskus myös Rastinselällä, kuten talvella 2002 - 2003, jolloin tilanne oli erityisen paha. Silloin Rastinselän vesimassa oli hapetonta viidestä metristä alaspäin. Sen seurauksena tonneittain kalaa kuoli hapenpuutteeseen. Sen jälkeen leväkukinnat ovat hieman vähentyneet ja järven näkösyvyys kasvanut. Samalla kuitenkin vesirutto ja karvalehti ovat päässeet muodostamaan laajoja massakasvustoja. Viimeksi Rastinselän pohjakerros on ollut hapetonta vuosina 2011 ja 2012

Rehevöitymisen vaikutukset voi huomata myös kasvillisuuden muutoksista. Rehevöityminen vaikuttaa vesikasveihin erityisesti kilpailusuhteiden ja valaistusolojen muutosten kautta. Ilmaversoiset kasvit, kuten järvikorte, järviruoko ja osmankäämi, ovat hyötyneet rehevöitymisestä. Järvellä esiintyy myös runsaasti irtokellujia ja irtokeijujia, kuten vedenpintoja valloittava pikkulimaska. Suurimpia kärsijöitä ovat pohjalehtiset vesikasvit; esimerkiksi järvisätkimen ja tummalahnaruohon epäillään kadonneen järvestä kokonaan.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=152813&lan=fi Äimäjärvi] (ymparisto.fi)

Äimäjärvi (35.262.1.001)

2014-01-13T11:07:16Z

MeS: /* Järven erityispiirteet */