Järvi-meriwiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T14:33:28Z

Neturu: /* Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

Onkemäenjärven valuma-alue on noin 57 neliökilometriä laaja ja sillä sijaitsee useita järviä. Järven veden vaihtuvuus onkin nopeaa (läpivirtaustyyppistä) ja veden viipymä on keskimäärin vain noin 15 vuorokautta. Kokonaisuudessaan Onkemäenjärven valuma-alue koostuu pääasiallisesti metsästä, mutta lähivaluma-alue on pääosin peltoa. Valuma-alueella sijaitsee myös muutama pieni suoalue. Haja-asutusta valuma-alueella on suhteellisen vähän.

Vuoden 2000 vedenlaadun kesätulokset osoittivat Onkemäenjärven voimakasta kuormittumista. Ravinnepitoisuudet olivat tuolloin korkeat ja levää esiintyi runsaasti. Vesi oli lisäksi sameaa ja näkösyvyys oli vain noin puolisen metriä. Myös happivajausta todettiin. Tulokset osoittivat Onkemäenjärven kuuluvun reheviin vesiin.

Vuonna 2007 otettujen kesänäytteiden perusteella järvi luokitellaan vain lievästi reheväksi vesistöksi. Näytteissä ravinnepitoisuudet olivat selvästi parempia verrattuna vuoteen 2000. Myös happipitoisuus oli parempi ja näkösyvyys suurempi. Ilmeisesti vedenlaatu vaihtelee jonkin verran. Talvisin veden laatu on ollut hyvä.

Virkistyskäyttöön Onkemäenjärvi soveltuu vedenlaadun puolesta tyydyttävästi.

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Onkemäenjärven pohjois- ja länsiosaa reunustavat alavat viljelyspellot. Peltorannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina järven säännöllisen tulvimisen vuoksi ja tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta. Järven kaakkois-, lounais- ja luoteisranta ovat metsäisiä tai luhtaisia. Ranta-asutus on keskittynyt järven itäosaan, jossa rantakiinteistöt ovat lomakäytössä.

Onkemäenjärvellä ei ole reittejä eikä lintutorneja, joiden kautta alueen eliöstöön voisi tutustua. Lintujen hyvät katselupaikat ovat myös hankalasti saavutettavissa. Käytännössä myös vesialueen mataluus ja vesikasvillisuuden runsaus rajoittavat järven käyttömahdollisuuksia.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T14:32:03Z

Neturu: /* Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

Onkemäenjärven valuma-alue on noin 57 neliökilometriä laaja ja sillä sijaitsee useita järviä. Järven veden vaihtuvuus onkin nopeaa (läpivirtaustyyppistä) ja veden viipymä on keskimäärin vain noin 15 vuorokautta. Kokonaisuudessaan Onkemäenjärven valuma-alue koostuu pääasiallisesti metsästä, mutta lähivaluma-alue on pääosin peltoa. Valuma-alueella sijaitsee myös muutama pieni suoalue. Haja-asutusta valuma-alueella on suhteellisen vähän.

Vuoden 2000 vedenlaadun kesätulokset osoittivat Onkemäenjärven voimakasta kuormittumista. Ravinnepitoisuudet olivat tuolloin korkeat ja levää esiintyi runsaasti. Vesi oli lisäksi sameaa ja näkösyvyys oli vain noin puolisen metriä. Myös happivajausta todettiin. Tulokset osoittivat Onkemäenjärven kuuluvun reheviin vesiin.

Vuonna 2007 otettujen kesänäytteiden perusteella järvi luokitellaan vain lievästi reheväksi vesistöksi. Näytteissä ravinnepitoisuudet olivat selvästi parempia verrattuna vuoteen 2000. Myös happipitoisuus oli parempi ja näkösyvyys suurempi. Ilmeisesti vedenlaatu vaihtelee jonkin verran. Talvisin veden laatu on ollut hyvä.

Virkistyskäyttöön Onkemäenjärvi soveltuu vedenlaadun puolesta tyydyttävästi

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Onkemäenjärven pohjois- ja länsiosaa reunustavat alavat viljelyspellot. Peltorannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina järven säännöllisen tulvimisen vuoksi ja tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta. Järven kaakkois-, lounais- ja luoteisranta ovat metsäisiä tai luhtaisia. Ranta-asutus on keskittynyt järven itäosaan, jossa rantakiinteistöt ovat lomakäytössä.

Onkemäenjärvellä ei ole reittejä eikä lintutorneja, joiden kautta alueen eliöstöön voisi tutustua. Lintujen hyvät katselupaikat ovat myös hankalasti saavutettavissa. Käytännössä myös vesialueen mataluus ja vesikasvillisuuden runsaus rajoittavat järven käyttömahdollisuuksia.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T14:31:43Z

Neturu: /* Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

Onkemäenjärven valuma-alue on noin 57 neliökilometriä laaja ja sillä sijaitsee useita järviä. Järven veden vaihtuvuus onkin nopeaa (läpivirtaustyyppistä) ja veden viipymä on keskimäärin vain noin 15 vuorokautta. Kokonaisuudessaan Onkemäenjärven valuma-alue koostuu pääasiallisesti metsästä, mutta lähivaluma-alue on pääosin peltoa. Valuma-alueella sijaitsee myös muutama pieni suoalue. Haja-asutusta valuma-alueella on suhteellisen vähän
.
Vuoden 2000 vedenlaadun kesätulokset osoittivat Onkemäenjärven voimakasta kuormittumista. Ravinnepitoisuudet olivat tuolloin korkeat ja levää esiintyi runsaasti. Vesi oli lisäksi sameaa ja näkösyvyys oli vain noin puolisen metriä. Myös happivajausta todettiin. Tulokset osoittivat Onkemäenjärven kuuluvun reheviin vesiin.

Vuonna 2007 otettujen kesänäytteiden perusteella järvi luokitellaan vain lievästi reheväksi vesistöksi. Näytteissä ravinnepitoisuudet olivat selvästi parempia verrattuna vuoteen 2000. Myös happipitoisuus oli parempi ja näkösyvyys suurempi. Ilmeisesti vedenlaatu vaihtelee jonkin verran. Talvisin veden laatu on ollut hyvä.

Virkistyskäyttöön Onkemäenjärvi soveltuu vedenlaadun puolesta tyydyttävästi

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Onkemäenjärven pohjois- ja länsiosaa reunustavat alavat viljelyspellot. Peltorannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina järven säännöllisen tulvimisen vuoksi ja tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta. Järven kaakkois-, lounais- ja luoteisranta ovat metsäisiä tai luhtaisia. Ranta-asutus on keskittynyt järven itäosaan, jossa rantakiinteistöt ovat lomakäytössä.

Onkemäenjärvellä ei ole reittejä eikä lintutorneja, joiden kautta alueen eliöstöön voisi tutustua. Lintujen hyvät katselupaikat ovat myös hankalasti saavutettavissa. Käytännössä myös vesialueen mataluus ja vesikasvillisuuden runsaus rajoittavat järven käyttömahdollisuuksia.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T14:18:37Z

Neturu: /* Asutus ja vesistön käyttötavat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Onkemäenjärven pohjois- ja länsiosaa reunustavat alavat viljelyspellot. Peltorannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina järven säännöllisen tulvimisen vuoksi ja tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta. Järven kaakkois-, lounais- ja luoteisranta ovat metsäisiä tai luhtaisia. Ranta-asutus on keskittynyt järven itäosaan, jossa rantakiinteistöt ovat lomakäytössä.

Onkemäenjärvellä ei ole reittejä eikä lintutorneja, joiden kautta alueen eliöstöön voisi tutustua. Lintujen hyvät katselupaikat ovat myös hankalasti saavutettavissa. Käytännössä myös vesialueen mataluus ja vesikasvillisuuden runsaus rajoittavat järven käyttömahdollisuuksia.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T14:09:02Z

Neturu: /* Asutus ja vesistön käyttötavat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Onkemäenjärven pohjois- ja länsiosaa reunustavat alavat viljelyspellot. Peltorannat ovat säilyneet lähes rakentamattomina järven säännöllisen tulvimisen vuoksi ja tilojen päärakennukset sijaitsevat melko kaukana rannasta. Järven kaakkois-, lounais- ja luoteisranta ovat metsäisiä tai luhtaisia. Ranta-asutus on keskittynyt järven itäosaan, jossa rantakiinteistöt ovat lomakäytössä.

Onkemäenjärvellä ei ole reittejä eikä lintutorneja, joiden kautta alueen eliöstöön voisi tutustua. Lintujen hyvät katselupaikat ovat myös hankalasti saavutettavissa.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T13:57:03Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoastaan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemäenjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja.

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ahvenvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T13:54:55Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Onkemäenjärvi sijaitsee Onkemäen kylän itäpuolella Vesilahden kunnan kaakkoisosassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Koskenjoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Onkemäenjärvi laskee Koskenjokea pitkin Pyhäjärven reittiin kuuluvaan Mantereenjärveen. Järven lounaisosaan laskevat Pussimäenojan kautta Hirvijärvi, Kivijärvi, Iso Arajärvi ja Vähä Arajärvi. Järven pohjoispään Marttilanlahdelle ja kaakkoisrannalle laskee lisäksi pieniä ojia.

Onkemäenjärvi on rehevä, pienehkö ja matala järvi viljelysalueiden keskellä. Sen pinta-ala on noin 27,5 hehtaaria ja rantaviivaa sille kertyy lähes 3 kilometriä. Järven kokonaissyvyys on noin 1,7 metriä. Onkemäenjärvi on rantaluhtineen luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi, jossa vesilinnusto on runsas ja edustava alueen kokoon nähden. Järven luhdat ja mataluus johtuvat noin 80–100 vuotta sitten tehdystä pinnanlaskusta.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==

Onkemäenjärvi liitettiin vuonna 1982 lintuvesiensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Ohjelmassa järveä luonnehditaan tärkeäksi vesilintujen pesintäpaikaksi, jonka lajistoon kuuluu kaikki Suomessa säännöllisesti pesivät sorsa- ja uikkulajit. Suojeluohjelman rajaus kattaa koko järven.

Vuonna 1998 Onkemäenjärvi liitettiin konaisuudessaan Natura 2000 -verkostoon. Järvi on suojeltu lintudirektiivin mukaisena kohteena. Onkemäenjärven Natura-lomakkeella on lueteltu kahdeksan lintudirektiivin liitteen I lajia sekä neljä säännöllisesti esiintyvää direktiivissä mainitsematonta muuttolintulajia. Lisäksi Natura-rajauksen mukainen alue rauhoitettiin vuosina 2004–2005 yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Onkemäenjärven linnustoarvoihin heikentävästi vaikuttavat toimet on kielletty. Kuitenkin alueella kalastus ja metsästys sallittu, ellei niitä muiden syiden perusteella kielletä.

Järven virkistyskäyttöä haittaavaa kelluslehtikasvillisuutta on niitetty lähinnä järven itäosan lomarakennuksien edustalta ja näitä ranta-alueita on myös ruopattu. Talkootyönä tai kesäasukkaiden toimesta Leppinokan yhteisen venevalkaman edustalle niitetään vuosittain väylä tiheän kelluslehtikasvuston läpi. Järven tulouoman suulle on kaivettu myös uusi ruokoluhdan läpi johtava jatkouoma uoman tukkeutumisen ja tulvimishaittojen ehkäisemiseksi. Onkemäenjärvelle on julkaisu vuonna 2013 hoito- ja käyttösuunnitelma.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Onkemäenjärven pesimälinnustoon kuuluu mm. vesilintuja, kahlaajia, lokkilintuja ja varpuslintuja. Osa järven pesimälajeista on lintudirektiivin liitteen I lajeja tai uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä lajeja. Järvellä pesii ainakin laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, telkkä, kaulushaikara, kurki, nokikana, ruskosuohaukka, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, metsäviklo, rantasipi, kalalokki, naurulokki, pikkulokki, kalatiira, pensastasku, rytikerttunen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Satunnaispesijöitä ovat myös mustakurkku-uikku, heinätavi ja luhtahuitti. Huomionarvoisten lintulajien pesimäpaikat sijaitsevat eri puolilla Onkemäenjärveä. Merkittävimpinä pesintäkohteina voidaan kuitenkin pitää Kivikaria ja Ruohokaria, joilla pesii useita lintulajeja.

Onkemäen muuttolintujen määrät vaihtelevat vuosittain. Järven muuttoaikaista linnustoa ovat mm. haapana, liro, valkoviklo, suokukko, sinisorsa, tavi ja nokikana. Näistä liro ja suokukko ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja. Yleensä vesilinnut lepäilevät Ruohokarin ja Kivikarin välisellä alueella.

'''Kalasto ja sammakot'''

Onkemäenjärveä käytetään kotitarvekalastukseen ja siellä ei ole tehty koekalastuksia. Kalastajien mukaan särkikanta on järvellä erittäin tiheä. Lisäksi saaliiksi saadaan mm. haukea, ahventa, lahnaa ja suutaria.

Onkemäenjärvi on myös tärkeä viitasammakon lisääntymispaikka. Kutevia sammakoita on havaittu runsaasti Marttilanlahdella sekä järven etelä- ja lounaisosien luhtien märimmissä osissa.

'''Sudenkorennot'''

Vuoden 2010 maastokäynnillä Onkemäenjärvellä havaittiin 14 eri sudenkorentolajia. Näistä runsaimmat olivat isotytönkorento (noin 2000 yksilöä) ja sirotytönkorento (noin 1500 yksilöä). Harvinaisimmat järvellä tavatut lajit olivat täplälampikorento (noin 100 koirasta ja 3 naarasta) ja lummelampikorento (3 koirasta) järven eteläosassa sekä keskiosan korteikko- ja kelluslehtisalueilla. Sudenkorentojen yksilömäärät lienee todellisuudessa huomattavasti suurempia, koska kaikkia hankalasti saavutettavia paikkoja ei voitu kartoittaa kattavasti.

'''Kasvillisuus'''

Pääosa Onkemäenjärven vesialueesta on vesikasvillisuuden peittämää. Kasvitonta aluetta on ainoataan pieni alue Jalajankallion ympärillä ja järven itäosan rakennetun ranta-alueen edustalla. Vuonna 2011 Onkemanjärveltä on laskettu 16 ilmaversoisiin luettavaa kasvilajia, neljä kelluslehtilajia, viisi uposkasvia, neljä vedessä irrallaan kasvaa lajia sekä kuusi lajia vesisammalia. Lisäksi vuonna 2012 löydettiin vielä vesikasveihin luettavaa jokileinikkiä. Järven vesikasvilajit ovat tavanomaista rehevien lintuvesien kasveja

Vallitseva ilmaversoiskasvilaji on järvikorte, etenkin vesialueen pohjoisreunassa. Järviruokoa kasvaa ainakin järven tulouoman varrella ja lounaisosissa, kun taas järvikaisla on keskittynyt vain järven lounaisosaan. Muut ilmaversoiset, kuten ratamosarpio ja rantapalpakko, esiintyvät vain luhdilla ja kelluslehtisten tai järvikortteen seurassa. Järven uposkasvien runsaimmat lajit ovat kanadanvesirutto, tylppälehtivita, ah-venvita ja kiehkuraärviä.

Suurinta osaa Onkemäenjärveä reunustaa vaihtelevan levyiset luhta-alueet. Laajimmat alueet sijaitsevat järven lounaisosassa ja Marttilanlahdella. Märät, matalakasvuiset ja lähes pensaattomat pullosaraluhdat ja monipuolisemmat sara- ja ruoholuhdat leveäosmankäämeineen ja järviruokoineen vallitsevat järven luhta-alueita. Pajua ja nuorta hieskoivua kasvavia pensaikkoluhtia kasvaa lähinnä järven kuivimmissa reunaosissa. Lisäksi järven rannoilla on korte-, järviruoko- ja osmankäämivaltaista luhtaa.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T13:28:54Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T13:28:14Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T13:27:39Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T12:48:51Z

Neturu: /* Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T12:28:19Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T12:26:03Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

Onkemäenjärvi (35.290.1.002)

2014-08-28T12:24:59Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Onkemäenjärvi on matala, rehevä ja kasvamassa umpeen. Järvi on kokonaan Natura-aluetta. Linnusto on rikas. Pohjoisessa ja idässä rannoilla on paljon mökkejä, lännessä ja etelässä enimmäkseen peltoa. Kortteikon leviämistä on viime vuosina rajoitettu niittämällä heinä-elokuussa.

==Valuma-alue, kuormitus ja vedenlaatu==

==Suojelu ja toteutetut hoito- ja kunnostustyöt==
Järvi kuuluu [[Valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesien suojeluohjelma|valtioneuvoston valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan]], jota hallinnoi [[Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]].

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Kanteleenjärvi (18.036.1.001)

2014-08-28T10:04:05Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Kanteleenjärvi sijaitsee Kanteleen kylän läheisyydessä Pukkilan kunnan itäosissa. Vesistöalueeltaan järvi kuuluu Kanteleenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Porvoonjokeen. Kanteleenjärvi on pieni, pyöreä ja matala järvi. Pinta-alaltaan järvi on noin 58 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 3,4 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain noin 0,8 metriä. Kanteleenjärvi sijaitsee alavan peltoalueen keskellä ja sen poikki kulkee Porvoonjoki. Porvoonjoen tulviessa Kanteleenjärven lähipelloille muodostuu laajoja tulva-alueita.

Kanteleenjärvi kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin. Siellä esiintyy runsaasti kosteikoissa viihtyviä lintulajeja. Keväisin järvellä lepäävät tuhannet muuttolinnut.

==Kunnostus==

Kanteleenjärvi oli aikoinaan ruohottunut runsaasti ja se oli kasvaa umpeen. Kunnostustoimilla estettiin järven umpeenkasvu ja säilytettiin sen linnustollinen arvo. Ennen kunnostustoimia alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto kartoitettiin, samoin kuin kunnostuksen jälkeen. Kunnostustöiden ansiosta pesimälinnuston suojelupistearvo nousi keskimäärin 39 prosenttia.

Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri suunnitteli järven kunnostuksen. Kunnostusta oli toteuttamassa Uudenmaan ympäristökeskus, joka on nykyään osa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Myös Euroopan aluekehitysrahasto rahoitti kunnostushanketta.

Kanteleenjärven kunnostustoimet toteutettiin pääosin vuosina 1999–2002. Vuonna 2000 sekä 2002 järven vedenpintaa nostettiin 20 senttimetriä molemmilla kerroilla. Näin järven vedenpinta nousi 0,4 metristä 0,8 metriin. Myös järven rantapensaikkoja raivattiin. Vuoden 2006 viimeistelyhankkeeseen kunnostettiin lisäksi järven eteläpään allikoita ja avattiin pienimuotoisia uomastoja.

==Nykytila ja suojelu==

Kanteleenjärven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 139) ja veden happamuus neutraali pH:n ollessa 6,7. Järvi on ylirehevä ja kokonaisfosforinmäärä on 158 µg/l. Kanteleenjärven noin 2000 hehtaarin valuma-alueesta on noin 36 prosenttia peltoa, joten järven kuormitus on lähinnä maatalouden hajakuormitusta.

Järvellä on Kanteleenjärvi niminen Natura 2000-luonnonsuojelualue. Se on myös yksityinen luonnonsuojelualue,YSA 201071 ja kuuluu [[valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma|valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan]], LVO 010017.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnut'''

Kanteleenjärvi on luokiteltavissa kansainvälisesti merkittäväksi lintujärveksi ja se on merkittävä erityisesti lintudirektiivin lajien kannalta. Kanteleenjärvi on erittäin arvokas niin pesimälajistoltaan kuin myös muutonaikaisena levähdysjärvenä. Kunnostuksien myötä järven linnusto on kokonaisuudessaan monipuolistunut.

Lintulaskennoissa Kanteleenjärvellä on tavattu kaiken kaikkiaan yli 50 pesivää lintulajia. Vuosittainen pesivien lajien määrä on ollut 34–40. Järvellä pesii naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat, jotka ovat erityisesti hyötyneet järven kunnostamisesta. Lintudirektiivin lajeista alueella tavataan kalatiiraa, kaulushaikaraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, luhtahuittia, luhtakanaa, mustakurkku-uikkua, niittysuohaukkaa, peltosirkkua, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, sinisuohaukkaa, suokukkoa, suopöllöä ja uiveloa. Muita lajeja ovat lisäksi mm. nokikana, silkkiuikku, rastaskerttunen, lapasorsa, punasotka, haapana, rantasipi, tukkasotka, valkoviklo ja taivaanvuohi.

Kanteleenjärvi kuuluu arktisten lintujen muuttoreitin merkittävimpiin levähdyspaikkoihin. Järvi ja sen tulva-alueet ovat merkittävä levähdys- ja ruokailupaikka joutsenille, hanhille, puolisukeltajasorsille ja kahlaajille. Säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat mm. härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, jänkäkurppa, jouhisorsa, metsähanhi, nuolihaukka, pikkulokki, punajalkaviklo ja tuulihaukka.

'''Kasvisto'''

Kunnostuksen avulla Kanteleenjärven umpeenkasvu saatiin torjuttua ja kokonaisuudessaan järven kasvillisuus on vähentynyt. Aikaisempaan verrattuna järven avovesialueen uposkasvillisuus ja sen reunaosien ilmaversoiskasvillisuus on vähentynyt merkittävästi. Kasvillisuudessa on tapahtunut myös muita muutoksia ja kasvien lajimäärä on pudonnut jonkin verran. Kanteleenjärven rannoilla kasvaa leveät luhta- ja niittyvyöhykkeet.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Kanteleenjärvi on tärkeä virkistyskäyttökohde. Lintuja voi tarkkailla järven itäpuolella Holmanmäen juurella sijaitsevasta lintutornista sekä länsirannan vanhan meijerin ladon nurkalta, josta avautuu näkymä yli järven. Kuumimmillaan lintusesonki on huhtikuussa ja toukokuussa, mutta lintuhavaintoja voi tehdä myös syysmuuton aikoihin. Syksyllä Kanteleenjärvi on myös suosittu sorsastuspaikka.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Pukkila|Pukkilan pinta-alaltaan vähintään hehtaarin laajuiset järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Iilijärvi (18.072.1.001)|Iilijärvi]] |
[[Kanteleenjärvi (18.036.1.001)|Kanteleenjärvi]] |
[[Kokkusa (18.022.1.002)|Kokkusa]] |
[[Savijärvi (18.072.1.002)|Savijärvi]]
|}

[[Luokka:Natura 2000]] [[Luokka:Valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma]] [[Luokka:Pukkilan kunta]] [[Luokka:Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]]

Kanteleenjärvi (18.036.1.001)

2014-08-28T10:02:07Z

Neturu: /* Nykytila ja suojelu */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Kanteleenjärvi sijaitsee Kanteleen kylän läheisyydessä Pukkilan kunnan itäosissa. Vesistöalueeltaan järvi kuuluu Kanteleenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Porvoonjokeen. Kanteleenjärvi on pieni, pyöreä ja matala järvi. Pinta-alaltaan järvi on noin 58 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 3,4 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain noin 0,8 metriä. Kanteleenjärvi sijaitsee alavan peltoalueen keskellä ja sen poikki kulkee Porvoonjoki. Porvoonjoen tulviessa Kanteleenjärven lähipelloille muodostuu laajoja tulva-alueita.

Kanteleenjärvi kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin. Siellä esiintyy runsaasti kosteikoissa viihtyviä lintulajeja. Keväisin järvellä lepäävät tuhannet muuttolinnut.

==Kunnostus==

Kanteleenjärvi oli aikoinaan ruohottunut runsaasti ja se oli kasvaa umpeen. Kunnostustoimilla estettiin järven umpeenkasvu ja säilytettiin sen linnustollinen arvo. Ennen kunnostustoimia alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto kartoitettiin, samoin kuin kunnostuksen jälkeen. Kunnostustöiden ansiosta pesimälinnuston suojelupistearvo nousi keskimäärin 39 prosenttia.

Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri suunnitteli järven kunnostuksen. Kunnostusta oli toteuttamassa Uudenmaan ympäristökeskus, joka on nykyään osa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Myös Euroopan aluekehitysrahasto rahoitti kunnostushanketta.

Kanteleenjärven kunnostustoimet toteutettiin pääosin vuosina 1999–2002. Vuonna 2000 sekä 2002 järven vedenpintaa nostettiin 20 senttimetriä molemmilla kerroilla. Näin järven vedenpinta nousi 0,4 metristä 0,8 metriin. Myös järven rantapensaikkoja raivattiin. Vuoden 2006 viimeistelyhankkeeseen kunnostettiin lisäksi järven eteläpään allikoita ja avattiin pienimuotoisia uomastoja.

==Nykytila ja suojelu==

Kanteleenjärven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 139) ja veden happamuus neutraali pH:n ollessa 6,7. Järvi on ylirehevä ja kokonaisfosforinmäärä on 158 µg/l. Kanteleenjärven noin 2000 hehtaarin valuma-alueesta on noin 36 prosenttia peltoa, joten järven kuormitus on lähinnä maatalouden hajakuormitusta.

Järvellä on Kanteleenjärvi niminen Natura 2000-luonnonsuojelualue. Se on myös yksityinen luonnonsuojelualue,YSA 201071 ja kuuluu [[valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma|valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan]], LVO 010017.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnut'''

Kanteleenjärvi on luokiteltavissa kansainvälisesti merkittäväksi lintujärveksi ja se on merkittävä erityisesti lintudirektiivin lajien kannalta. Kanteleenjärvi on erittäin arvokas niin pesimälajistoltaan kuin myös muutonaikaisena levähdysjärvenä. Kunnostuksien myötä järven linnusto on kokonaisuudessaan monipuolistunut.

Lintulaskennoissa Kanteleenjärvellä on tavattu kaiken kaikkiaan yli 50 pesivää lintulajia. Vuosittainen pesivien lajien määrä on ollut 34–40. Järvellä pesii naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat, jotka ovat erityisesti hyötyneet järven kunnostamisesta. Lintudirektiivin lajeista alueella tavataan kalatiiraa, kaulushaikaraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, luhtahuittia, luhtakanaa, mustakurkku-uikkua, niittysuohaukkaa, peltosirkkua, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, sinisuohaukkaa, suokukkoa, suopöllöä ja uiveloa. Muita lajeja ovat lisäksi mm. nokikana, silkkiuikku, rastaskerttunen, lapasorsa, punasotka, haapana, rantasipi, tukkasotka, valkoviklo ja taivaanvuohi.

Kanteleenjärvi kuuluu arktisten lintujen muuttoreitin merkittävimpiin levähdyspaikkoihin. Järvi ja sen tulva-alueet on merkittävä levähdys- ja ruokailupaikka joutsenille, hanhille, puolisukeltajasorsille ja kahlaajille. Säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat mm. härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, jänkäkurppa, jouhisorsa, metsähanhi, nuolihaukka, pikkulokki, punajalkaviklo ja tuulihaukka.

'''Kasvisto'''

Kunnostuksen avulla Kanteleenjärven umpeenkasvu saatiin torjuttua ja kokonaisuudessaan järven kasvillisuus on vähentynyt. Aikaisempaan verrattuna järven avovesialueen uposkasvillisuus ja sen reunaosien ilmaversoiskasvillisuus on vähentynyt merkittävästi. Kasvillisuudessa on tapahtunut myös muita muutoksia ja kasvien lajimäärä on pudonnut jonkin verran. Kanteleenjärven rannoilla kasvaa leveät luhta- ja niittyvyöhykkeet.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Kanteleenjärvi on tärkeä virkistyskäyttökohde. Lintuja voi tarkkailla järven itäpuolella Holmanmäen juurella sijaitsevasta lintutornista sekä länsirannan vanhan meijerin ladon nurkalta, josta avautuu näkymä yli järven. Kuumimmillaan lintusesonki on huhtikuussa ja toukokuussa, mutta lintuhavaintoja voi tehdä myös syysmuuton aikoihin. Syksyllä Kanteleenjärvi on myös suosittu sorsastuspaikka.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Pukkila|Pukkilan pinta-alaltaan vähintään hehtaarin laajuiset järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Iilijärvi (18.072.1.001)|Iilijärvi]] |
[[Kanteleenjärvi (18.036.1.001)|Kanteleenjärvi]] |
[[Kokkusa (18.022.1.002)|Kokkusa]] |
[[Savijärvi (18.072.1.002)|Savijärvi]]
|}

[[Luokka:Natura 2000]] [[Luokka:Valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma]] [[Luokka:Pukkilan kunta]] [[Luokka:Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]]

Kanteleenjärvi (18.036.1.001)

2014-08-28T09:59:37Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Kanteleenjärvi sijaitsee Kanteleen kylän läheisyydessä Pukkilan kunnan itäosissa. Vesistöalueeltaan järvi kuuluu Kanteleenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Porvoonjokeen. Kanteleenjärvi on pieni, pyöreä ja matala järvi. Pinta-alaltaan järvi on noin 58 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 3,4 kilometriä. Järven keskisyvyys on vain noin 0,8 metriä. Kanteleenjärvi sijaitsee alavan peltoalueen keskellä ja sen poikki kulkee Porvoonjoki. Porvoonjoen tulviessa Kanteleenjärven lähipelloille muodostuu laajoja tulva-alueita.

Kanteleenjärvi kuuluu Etelä-Suomen merkittävimpiin lintujärviin. Siellä esiintyy runsaasti kosteikoissa viihtyviä lintulajeja. Keväisin järvellä lepäävät tuhannet muuttolinnut.

==Kunnostus==

Kanteleenjärvi oli aikoinaan ruohottunut runsaasti ja se oli kasvaa umpeen. Kunnostustoimilla estettiin järven umpeenkasvu ja säilytettiin sen linnustollinen arvo. Ennen kunnostustoimia alueen kasvillisuus ja pesimälinnusto kartoitettiin, samoin kuin kunnostuksen jälkeen. Kunnostustöiden ansiosta pesimälinnuston suojelupistearvo nousi keskimäärin 39 prosenttia.

Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri suunnitteli järven kunnostuksen. Kunnostusta oli toteuttamassa Uudenmaan ympäristökeskus, joka on nykyään osa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Myös Euroopan aluekehitysrahasto rahoitti kunnostushanketta.

Kanteleenjärven kunnostustoimet toteutettiin pääosin vuosina 1999–2002. Vuonna 2000 sekä 2002 järven vedenpintaa nostettiin 20 senttimetriä molemmilla kerroilla. Näin järven vedenpinta nousi 0,4 metristä 0,8 metriin. Myös järven rantapensaikkoja raivattiin. Vuoden 2006 viimeistelyhankkeeseen kunnostettiin lisäksi järven eteläpään allikoita ja avattiin pienimuotoisia uomastoja.

==Nykytila ja suojelu==

Kanteleenjärven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 139) ja veden happamuus neutraali pH:n ollessa 6,7. Järvi on ylirehevä ja kokonaisfosforinmäärä on 158 µg/l. Kanteleenjärven noin 2000 hehtaarin valuma-alueesta noin 36 prosenttia peltoa, joten järven kuormitus on lähinnä maatalouden hajakuormitusta.

Järvellä on Kanteleenjärvi niminen Natura 2000-luonnonsuojelualue. Se on myös yksityinen luonnonsuojelualue,YSA 201071 ja kuuluu [[valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma|valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan]], LVO 010017.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnut'''

Kanteleenjärvi on luokiteltavissa kansainvälisesti merkittäväksi lintujärveksi ja se on merkittävä erityisesti lintudirektiivin lajien kannalta. Kanteleenjärvi on erittäin arvokas niin pesimälajistoltaan kuin myös muutonaikaisena levähdysjärvenä. Kunnostuksien myötä järven linnusto on kokonaisuudessaan monipuolistunut.

Lintulaskennoissa Kanteleenjärvellä on tavattu kaiken kaikkiaan yli 50 pesivää lintulajia. Vuosittainen pesivien lajien määrä on ollut 34–40. Järvellä pesii naurulokki- ja pikkulokkiyhdyskunnat, jotka ovat erityisesti hyötyneet järven kunnostamisesta. Lintudirektiivin lajeista alueella tavataan kalatiiraa, kaulushaikaraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, luhtahuittia, luhtakanaa, mustakurkku-uikkua, niittysuohaukkaa, peltosirkkua, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, sinisuohaukkaa, suokukkoa, suopöllöä ja uiveloa. Muita lajeja ovat lisäksi mm. nokikana, silkkiuikku, rastaskerttunen, lapasorsa, punasotka, haapana, rantasipi, tukkasotka, valkoviklo ja taivaanvuohi.

Kanteleenjärvi kuuluu arktisten lintujen muuttoreitin merkittävimpiin levähdyspaikkoihin. Järvi ja sen tulva-alueet on merkittävä levähdys- ja ruokailupaikka joutsenille, hanhille, puolisukeltajasorsille ja kahlaajille. Säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat mm. härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, heinätavi, jänkäkurppa, jouhisorsa, metsähanhi, nuolihaukka, pikkulokki, punajalkaviklo ja tuulihaukka.

'''Kasvisto'''

Kunnostuksen avulla Kanteleenjärven umpeenkasvu saatiin torjuttua ja kokonaisuudessaan järven kasvillisuus on vähentynyt. Aikaisempaan verrattuna järven avovesialueen uposkasvillisuus ja sen reunaosien ilmaversoiskasvillisuus on vähentynyt merkittävästi. Kasvillisuudessa on tapahtunut myös muita muutoksia ja kasvien lajimäärä on pudonnut jonkin verran. Kanteleenjärven rannoilla kasvaa leveät luhta- ja niittyvyöhykkeet.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Kanteleenjärvi on tärkeä virkistyskäyttökohde. Lintuja voi tarkkailla järven itäpuolella Holmanmäen juurella sijaitsevasta lintutornista sekä länsirannan vanhan meijerin ladon nurkalta, josta avautuu näkymä yli järven. Kuumimmillaan lintusesonki on huhtikuussa ja toukokuussa, mutta lintuhavaintoja voi tehdä myös syysmuuton aikoihin. Syksyllä Kanteleenjärvi on myös suosittu sorsastuspaikka.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

{| align="center" class="toccolours" style="margin: 0 auto"
| rowspan="2" valign="top" | || align="center" style="background:#99b3cc" width="100%" | '''[[Pukkila|Pukkilan pinta-alaltaan vähintään hehtaarin laajuiset järvet]]''' ||
|- align="center" style="font-size: 90%;"
| colspan="1" |
[[Iilijärvi (18.072.1.001)|Iilijärvi]] |
[[Kanteleenjärvi (18.036.1.001)|Kanteleenjärvi]] |
[[Kokkusa (18.022.1.002)|Kokkusa]] |
[[Savijärvi (18.072.1.002)|Savijärvi]]
|}

[[Luokka:Natura 2000]] [[Luokka:Valtioneuvoston valtakunnallinen lintuvesiensuojeluohjelma]] [[Luokka:Pukkilan kunta]] [[Luokka:Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]]

Läppträsket (81.073.1.002)

2014-08-27T16:23:20Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Läppträsket eli Lepinjärvi sijaitsee Karjaan keskuksen eteläpuolella Raaseporin kunnassa. Se kuuluu vesistöalueeltaan Raseborgs ån valuma-alueeseen ja päävesistöltään Suomenlahden rannikkoalueeseen. Järven pohjoispäästä virtaa laskuoja merta kohti.

Läppträsketin pinta-ala on reilu 123 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 5,5 kilometriä. Järvi on matala. Sen keskisyvyys on alle metrin. Läppträsketin valuma-alue on pieni ja järveä ympäröi peltoalueet. Järven pohja on suurimmaksi osaksi liejua ja pelloilta kulkeutunutta savea.

Läppträsket on niin kasvistoltaan kuin linnustoltaankin erittäin arvokasta.

==Nykytila ja suojelu==

Läppträsket on eutrofinen eli runsasravinteinen järvi. Sen kasvillisuus on nykyään erittäin rehevää ja kasvuvyöhykkeet ovat laajat.

Läppträsket kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Järven suojelutavoitteet toteutetaan luonnonsuojelulain mukaisena suojelualueena. Läppträsket liitettiin vuonna 2004 myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi.

Lepinjärvi kuuluu Suomen Ramsar-alueisiin. [1]

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnut'''

Läppträsketiä pidetään yhtenä Suomen tärkeimpänä lintujärvenä. Läppträsketillä ja sen ympäristössä tavataan noin 160 eri lintulajia, joista noin 100 on siellä säännöllisesti pesiviä. Vesilintujen lajimäärä on 15 parimäärän ollessa noin 180. Lintudirektiivin liitteen I linnuista järvellä tavataan kalatiiraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, mustakurkku-uikkua, palokärkeä, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, suokukkoa ja uiveloa. Järvellä on myös naurulokkiyhdyskunta ja nokikanaa esiintyy hyvin runsaasti. Muita järven mainitsemisen arvoisia lintulajeja ovat vielä luhtakana, nuolihaukka, peltopyy, pikkutikka ja pyrstötiainen.

Läppträsket on myös erityisen merkittävä lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailupaikka. Muuttoaikana järvellä on tavattu yli 220 lintulajia. Samanaikaisesti levähtäviä vesilintuja Läppträsketillä on laskettu jopa yli 3000. Järven muuttolintuihin kuuluu esimerkiksi härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, jouhisorsa, metsähanhi, mustaviklo ja punajalkaviklo.

'''Kasvisto'''

Läppträsketin kasvillisuus on Suomen oloissa ainutlaatuisen rehevää. Järvi edustaa luontotyypiltään Etelä-Suomessa harvinaista luontaisesti runsasravinteista järvityyppiä. Läppträsketillä kasvaa uhanalainen hentonäkinruoho (luontodirektiivin liitteen II laji), joka on yksi Suomen ja koko maailman harvinaisempia vesikasveja. Järvi on hentonäkinruohon läntisin ja todennäköisesti Suomen tärkein kasvupaikka. Muita järven mainitsemisen arvoisia vesikasveja ovat mm. hapsivita, hentovita, isolimaska, kapeaosmankäämi, kilpukka, litteävita, merihaura, merinäkinruoho, nevaimarre, pikkuvita, ristilimaska, tylppälehtivita ja varstasara.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Järvellä ja sen lähiympäristössä on jonkin verran virkistyskäyttöä. Järven rannalla sijaitsee kaksi lintutornia.

==Tarut ja tositarinat==

Läppträsketin laitamilta on löytynyt paljon varhaisen ja keskisen rautakauden muinaisasutuksen jäänteitä Stora näsetillä ja Lilla näsetillä. Lilla näsetissä on muinainen kuppikallio, jota on käytetty uhripaikkana. Järven itärannalla on kaksi linnavuorta (korkean ja jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettu muinainen puolustusvarustus) ja järven puolivälissä polttokenttäkalmisto (rautakautinen hautaustyyppi).

==Lähdeviitteet==
*Suomen [[Ramsar-alue]]et, Tiina Nikkonen, metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, +358 40 821 2365, tiina.nikkonen metsa.fi [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=2166&lan=fi]

==Aiheesta muualla==

[[Luokka:Ramsar-alue]]
[[Luokka:Raaseporin kaupunki]]
[[Luokka:Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]]

Pulkajärvi (35.217.1.006)

2014-08-27T14:43:22Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pulkajärvi sijaitsee Pirkkalan kunnassa ja kuuluu vesistöalueeltaan Sikojoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Järven pinta-ala on noin 13 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 2 kilometriä. Pulkajärven suurin syvyys on noin 11 metriä. Pulkajärven valuma-alue on pääosin kallioista metsä-aluetta, jossa ei ole ollenkaan peltoja.

==Nykytila ja suojelu==

Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan Pulkajärvi on säilynyt vedenlaadultaan luonnontilaisena tai lähes luonnontilaisena. Rehevyystasoltaan järvi on karu tai lievästi rehevä. Levää esiintyy ainoastaan vähän loppukesällä. Järven veden yleislaatuluokka on hyvä-tyydyttävä.

Pulkajärven valuma-alue on sen kokoon nähden pieni. Tästä syystä vesi vaihtuu järvessä hitaasti ja suurin osa ravinnekuormituksesta sedimentoituu. Järven sisäinen kuormitus on kuitenkin melko vähäistä vaikkakin alusvedessä esiintyy hapettomuutta kesäkerrostuneisuusaikana.

Pulkajärvi kuuluu EU:n Natura 2000 -suojelukohteisiin.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Pulkajärvi on linnustollisesti arvokas, kuten myös sen ympäristö vanhoine metsineen. Alueella on tavattu lintudirektiivin liitteen I lintulajeista helmipöllöä, huuhkajaa, kaakkuria, kuikkaa, metsoa, palokärkeä ja pohjantikkaa. Muuttolinnuista alueella esiintyy säännöllisesti tuulihaukkaa. Muita Pulkajärven ympäristön lintuja ovat mm. hippiäinen, idänuunilintu, peukaloinen, puukiipijä ja tiltaltti.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Pulkajärven länsipäähän on rakennettu muutama vapaa-ajan asunto.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Pulkajärvi (35.217.1.006)

2014-08-27T14:42:42Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pulkajärvi sijaitsee Pirkkalan kunnassa ja kuuluu vesistöalueeltaan Sikojoen valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kokemäenjokeen. Järven pinta-ala on noin 13 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 2 kilometri. Pulkajärven suurin syvyys on noin 11 metriä. Pulkajärven valuma-alue on pääosin kallioista metsä-aluetta, jossa ei ole ollenkaan peltoja.

==Nykytila ja suojelu==

Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan Pulkajärvi on säilynyt vedenlaadultaan luonnontilaisena tai lähes luonnontilaisena. Rehevyystasoltaan järvi on karu tai lievästi rehevä. Levää esiintyy ainoastaan vähän loppukesällä. Järven veden yleislaatuluokka on hyvä-tyydyttävä.

Pulkajärven valuma-alue on sen kokoon nähden pieni. Tästä syystä vesi vaihtuu järvessä hitaasti ja suurin osa ravinnekuormituksesta sedimentoituu. Järven sisäinen kuormitus on kuitenkin melko vähäistä vaikkakin alusvedessä esiintyy hapettomuutta kesäkerrostuneisuusaikana.

Pulkajärvi kuuluu EU:n Natura 2000 -suojelukohteisiin.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

Pulkajärvi on linnustollisesti arvokas, kuten myös sen ympäristö vanhoine metsineen. Alueella on tavattu lintudirektiivin liitteen I lintulajeista helmipöllöä, huuhkajaa, kaakkuria, kuikkaa, metsoa, palokärkeä ja pohjantikkaa. Muuttolinnuista alueella esiintyy säännöllisesti tuulihaukkaa. Muita Pulkajärven ympäristön lintuja ovat mm. hippiäinen, idänuunilintu, peukaloinen, puukiipijä ja tiltaltti.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Pulkajärven länsipäähän on rakennettu muutama vapaa-ajan asunto.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lehtosenjärvi (51.052.1.001)

2014-08-27T13:08:22Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lehtosenjärvi sijaitsee suurvedenjakajan tuntumassa Keski-Pohjanmaalla Lestijärven kunnassa. Se kuuluu vesistöalueeltaan Lehtosenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Lestijokeen. Lehtosenjärvi laskee Lehtosenjokea pitkin Lestijärveen ja edelleen Lestijokeen.

Lehtosenjärven pinta-ala on reilu 387 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on reilu 23 kilometriä. Saaria järvellä on kaiken kaikkiaan 28 ja lohkareiden muodostamia kareja on runsaasti. Järven huomattavimpia saaria ovat mm. Patasaaret, Kaksossaaret, Honkasaari, Isosaari, Esankari, Marjuluoto, Martinsaari, Rahkapatti, Piippusaari, Esansaari, Lehtosaari, Ukonsaaret, Lammassaari, Riuttasaari ja Pyöriäsaari.

Noin puolet Lehtosenjärven rannoista on turverantoja ja osa rannoista on karun kivikkoisia. Järvellä ei ole reheviä lintulahtia. Lehtosenjärvi on kuitenkin rakentamatonta aluetta ja se kuuluu Natura 2000- sekä rantojensuojelukohteisiin.

==Nykytila ja suojelu==

Lehtosenjärvi on humuspitoinen pienjärvi. Sen vedenlaatu on säilynyt lähes luonnontilaisena, jos ei oteta huomioon metsäojitusten humuskuormitusta. Järven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 122) ja rehevyystaso lievästi rehevä kokonaisfosforin määrän ollessa 21 µg/l. Vesi on hapanta (pH 5,8).

Lehtosenjärvi kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -alueeseen, joka muodostuu Lehtosenjärven rantojensuojelualueesta ja siihen liittyvästä Siivennevan-Isorämeen luonnontilaisesta suoalueesta sekä erillisestä Vuorenkankaan vanhojen metsien suojelualueesta. Lehtosenjärven vesialueen suojeluarvoja on turvattu vesilailla.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Kalat'''

Hyvänä erämaajärvenä Lehtosenjärvi houkuttelee sekä paikallisia että urheilukalastajia. Järveen on istutettu kuhaa, siikaa ja plaktonsiikaa.

'''Linnut'''

Lehtosenjärvellä ei ole reheviä lintulahtia, mutta sen linnustoon kuuluu kuitenkin tavanomaisia sorsalajeja, suolinnustoa sekä selkälokki. Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella tavataan suopöllöä, laulujoutsenta, palokärkeä, kuikkaa, kurkea, kapustarintaa ja liroa.

'''Kasvillisuus'''

Lehtosenjärvi kuuluu lähinnä kortejärvien tyyppiin, mutta sen kortteikot ovat suhteellisen kapeita ja harvoja. Rantakasvistoa ovat järvikorte, ulpukka ja palpakot. Noin puolet järven rannoista on enimmäkseen rahkarämettä ja isovarpuista rämettä. Myös kahdessa suurimmassa saaressa on rämerantoja. Lehtosenjärven rantasuot on ojitettu monin paikoin.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Lehtosenjärven rannat ovat rakentamattomat ja järvi on melko hyvä kalastuskohde. Järven rannoille on viitoitettu Peuranpolku-vaellusreitti rantalaavuineen.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lehtosenjärvi (51.052.1.001)

2014-08-27T13:07:29Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lehtosenjärvi sijaitsee suurvedenjakajan tuntumassa Keski-Pohjanmaalla Lestijärven kunnassa. Se kuuluu vesistöalueeltaan Lehtosenjärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Lestijokeen. Lehtosenjärvi laskee Lehtosenjokea pitkin Lestijärveen ja edelleen Lestijokeen.

Lehtosenjärven pinta-ala on reilu 387 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on reilu 23 kilometriä. Saaria järvellä on kaiken kaikkiaan 28 ja lohkareiden muodostamia kareja on runsaasti. Järven huomattavimpia saaria ovat mm. Patasaaret, Kaksossaaret, Honkasaari, Isosaari, Esankari, Marjuluoto, martinsaari, Rahkapatti, Piippusaari, Esansaari, Lehtosaari, Ukonsaaret, Lammassaari, Riuttasaari ja Pyöriäsaari.

Noin puolet Lehtosenjärven rannoista on turverantoja ja osa rannoista on karun kivikkoisia. Järvellä ei ole reheviä lintulahtia. Lehtosenjärvi on kuitenkin rakentamatonta aluetta ja se kuuluu Natura 2000- sekä rantojensuojelukohteisiin.

==Nykytila ja suojelu==

Lehtosenjärvi on humuspitoinen pienjärvi. Sen vedenlaatu on säilynyt lähes luonnontilaisena, jos ei oteta huomioon metsäojitusten humuskuormitusta. Järven vedenväri on erittäin ruskeaa (väriluku 122) ja rehevyystaso lievästi rehevä kokonaisfosforin määrän ollessa 21 µg/l. Vesi on hapanta (pH 5,8).

Lehtosenjärvi kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -alueeseen, joka muodostuu Lehtosenjärven rantojensuojelualueesta ja siihen liittyvästä Siivennevan-Isorämeen luonnontilaisesta suoalueesta sekä erillisestä Vuorenkankaan vanhojen metsien suojelualueesta. Lehtosenjärven vesialueen suojeluarvoja on turvattu vesilailla.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Kalat'''

Hyvänä erämaajärvenä Lehtosenjärvi houkuttelee sekä paikallisia että urheilukalastajia. Järveen on istutettu kuhaa, siikaa ja plaktonsiikaa.

'''Linnut'''

Lehtosenjärvellä ei ole reheviä lintulahtia, mutta sen linnustoon kuuluu kuitenkin tavanomaisia sorsalajeja, suolinnustoa sekä selkälokki. Lintudirektiivin liitteen I linnuista alueella tavataan suopöllöä, laulujoutsenta, palokärkeä, kuikkaa, kurkea, kapustarintaa ja liroa.

'''Kasvillisuus'''

Lehtosenjärvi kuuluu lähinnä kortejärvien tyyppiin, mutta sen kortteikot ovat suhteellisen kapeita ja harvoja. Rantakasvistoa ovat järvikorte, ulpukka ja palpakot. Noin puolet järven rannoista on enimmäkseen rahkarämettä ja isovarpuista rämettä. Myös kahdessa suurimmassa saaressa on rämerantoja. Lehtosenjärven rantasuot on ojitettu monin paikoin.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Lehtosenjärven rannat ovat rakentamattomat ja järvi on melko hyvä kalastuskohde. Järven rannoille on viitoitettu Peuranpolku-vaellusreitti rantalaavuineen.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Urajärvi (14.212.1.009)

2014-08-25T17:48:59Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lähdepohjainen Urajärvi sijaitsee Päijät-Hämeessä Asikkalan kunnassa. Vesistöalueeltaan se kuuluu Urajärven valuma-alueeseen ja päävesistöltään Kymijokeen. Urajärvellä on useita saaria: Pässisaari, Laitasaari, Pimeäsaari, Pyöreäsaari, Malkosaari, Rovatsaari, Korppinen, Uusisaari, Vaskosaari, Lehtinen, Petäjäsaari, Kiiansaari, Vitilä, Talassaari, Koppisaaret ja Salmensaaret.

Urajärven pinta-ala on noin 446 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on lähes 30 kilometriä. Järven keskisyvyys on noin 6 metriä. Urajärven syvin kohta on reilu 16 metriä.

==Nykytila ja suojelu==

Urajärven vedenlaatu on hyvä. Se luokitellaan karuksi järveksi kokonaisfosforin perusteella ja sen vesi on melko kirkasta (väriluku 10). Vesi on happamuudeltaan lievästi emäksistä. Urajärvi on vedenlaadultaan poikkeuksellinen, koska se on karu ja kirkas, mutta myös emäksinen.

Varsinkin syksyisin Urajärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat alusvedessä kohonneet huomattavasti. Syynä kokonaisfosforipitoisuuden nousulle ovat ajoittaiset happikadot. Nämä aiheuttavat ravinteiden liukenemista pohjasedimentistä. Todennäköisesti pohjavesipurkaumat ovat happikatojen taustalla.

Urajärvi kuuluu suojeltuihin Natura 2000 -alueisiin. Järvellä ja sen rantakorvissa esiintyy luontodirektiivin liitteen II lajeista hentonäkinruohoa, notkeanäkinruohoa ja korpihohtosammalta. Urajärven alueen suojelun toteutuskeinoina ovat vesialueella vesilaki ja ympäristönsuojelulaki ja maa-alueella luonnonsuojelulaki.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Kalat ja ravut'''

Karulle järvelle tyypillisesti Urajärven kalakanta on ahvenvaltainen. Järvessä on myös kohtalainen muikkukanta, joka ei ole viime vuosina suuresti vaihdellut. Järven madekanta on taas suullisen tiedon mukaan heikentynyt jonkin verran.

Urajärveen on istutettu vuosien varrella järvilohta, järvitaimenta, haukea, planktonsiikaa, järvisiikaa ja peledsiikaa. Ainakin taimen- ja siikaistutukset ovat onnistuneet kohtalaisesti. Järvessä on myös lisääntyvä lahnakanta, joka myös kotiutettiin järveen istutuksilla.

Urajärvessä on varsin runsas täplärapukanta. Täplärapu kotiutettiin järveen laittomasti.

'''Kasvillisuus'''

Urajärven vesikasvillisuus on poikkeuksellisen runsasta ja monipuolista. Järvellä kasvaa lähes 40 eri vesikasvilajia, joihin kuuluu sekä niukkaravinteisia että runsasravinteisia lajeja. Urajärvelle on tyypillisiä laajat vesisammal- ja pohjalehtiskasvustot.

Urajärvi on myös yksi Suomen harvoista hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon kasvupaikoista. Vuonna 2000 notkeanäkinruohoa löydettiin neljästä eri paikasta järveltä ja hentonäkinruohoa yhdestä paikasta. Kasvien löytöpaikat sijaitsevat Mertalahden Santurinkärjen ja Urajärven kartanomuseon välillä. Urajärven rantakorpi on lisäksi harvinainen korpihohtosammalen kasvupaikka.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

Urajärven rannalla on yksi Suomen vanhimmista kartanomuseoista – Urajärven kartanomuseo. Empiretyylinen kartano kuului lähes kaksi ja puoli vuosisataa aateliselle von Heideman-suvulle. Viimeiset suvun asukkaat kartanossa olivat naimattomat sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman, jotka testamenttasivat kotikartanonsa ylläpidettäväksi kartanomuseona. Kartanon näköalapaikalla Valhallassa on antiikin aikaiseen tyyliin pystytetty puolikaaren muotoinen pylväikkö.

Urajärven kartanoa pidetään myös kummituskartanona. Sanotaan, että kartanon kummituksen on nähnyt, kuullut ja aistinut lukuisat vierailijat. Kummitus on tallentunut myös valokuvaan. Vanhan kartanon puolella sijaitsee oikea kummitushuone, mutta myös uudemmalla puolella kummittelee.

==Aiheesta muualla==

ymparisto.fi

Urajärvi (14.212.1.009)

2014-08-25T17:45:31Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

Mustfinn träsket (95.110.1.028)

2014-08-14T14:44:07Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Mustfinn träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Vesi virtaa järvestä laskuojaa pitkin mereen. Mustfinn träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Lampisträsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

Mustfinn träsket on matala ja rehevä järvi, joka muodostuu kahdesta toisistaan irtikuroutuneesta lahdesta. Pohjoisen umpeen kasvavan lahden keskisyvyys on vain noin 0,3 metriä. Kaakkoisen lahden syvyys on noin 1,0 metriä. Järven pinta-ala on noin reilu 22 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,9 kilometriä. Mustfinn träsketiä ympäröi leveät umpeen kasvavat reuna-alueet.

==Historia==

Mustfinn träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1940-luvulla, jolloin sen ympärille syntyivät laajat vesijättömaat (nykyiset rantalepikot). Vedenpinnan laskun myötä järven rannoille muodostuivat lisäksi nevareunus ja kelluva sammalpatja, joiden takia rantojen maatuminen nopeutui. Järven vesimäärää vähentyi edelleen, kun laskuojaa perattiin uudelleen vuosien 1960–1970 paikkeilla.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin yksinkertainen lankkupato vuonna 1972. Nykyään lankkupato on huonossa kunnossa eikä enää täytä tarkoitustaan. Vettä järvessä padottaa kuitenkin umpeenkasvanut luusua.

Järven rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Monin paikoin Mustfinn träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Mustfinn träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta. Umpeenkasvun myötä myös järven merkitys lintuvetenä ja virkistyskohteena vähenee.

==Nykytila==

Mustfinn träsket on rehevyystasoltaan ylirehevä ja sen umpeenkasvu on pitkällä. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Mustfinn träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Mustfinn träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Mustfinn träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia. Järvellä havaittiin myös vuosina 2001 ja 2002 rikkivedyn hajua järven luusuassa. Se on merkki hapen loputtua alkavasta orgaanisen aineen mätänemisestä.

Mustfinn träsketin veden happamuus on lievästi hapan pH:n ollessa noin 6,3. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (6,3–8,5). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksia. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Mustfinn träsketin alue (noin 63 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Mustfinn träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Mustfinn sträsket on alueensa edustavin lintujärvi. Järven rehevöitymisen ja vedenpinnan laskun takia lintujen lukumäärät ovat kuitenkin pienentyneet ja monet lajit ovat kadonneet kokonaan. Vuonna 2011 Mustfinn träsketin pesimälinnusto muodostui 24 lajista. Järvellä pesii suhteellisen runsaasti vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, harmaasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä, laulujoutsen ja nokikana. Kahlaajista järvellä pesii muun muassa metsäviklo ja taivaanvuohi ja lokeista naurulokki. Rantaruovikoissa taas nähdään esimerkiksi luhtahuitteja, luhtakanoja, kurkea, ruskosuohaukkaa, ruokokerttua, rytikerttua ja pajusirkkua. Mustfinn träsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikkaa.

Mustfinn träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Mustfinn träsketin tärkeimmät kevätlevähdysalueet sijoittuvat järven lounaisrannalle sekä järven pohjoisosaan avovesialueiden väliselle osmankäämiä kasvavalle alueelle.

'''Kalasto, ravut ja nilviäiset'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Mustfinn träsketin kalasto koostui särjistä, ahvenista, ruutanoista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11,5 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (55 %), ahvenella (32 %) ja ruutanalla (11 %). Ahvenet olivat keskipainoltaan vain noin 110 grammaa. Mustfinn träsketin ongelmana on järven jäätyminen pohjaan asti, mikä heikentää kalojen elinmahdollisuuksia.

Vielä 1970-luvulla Mustfinn Träsketissä eli isojärvisimpukkaa, mutta nykyisin järvellä tavataan vain simpukan kuoria. 1980-luvulla järvessä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Mustfinn träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven koillispohjukkaan ja Träskesholmenin eteläpuolelle (yli 10 yksilöä). Mustfinn träsketin alueelta löytyy myös rupikonnia.

'''Sudenkorennot'''

Mustfinn träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan yhdeksää seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, siniukonkorentoa, merisinikorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven pohjoisosiin.

'''Kasvisto'''

Mustfinn träsketin vesikasvillisuus on melko runsasta. Etenkin haara- ja rantapalpakkoa järvellä esiintyy runsaasti. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja tylppälehtivita sekä kalvasärviä. Mustfinn träsketillä esiintyy kuitenkin vain vähän kelluslehtisiä ja vesisammalia ei kasva avovesialueella lainkaan.

Mustfinn träsketin pinta-alasta on nykyisin noin 60 prosenttia ranta- ja metsäluhtia, joista ruovikon osuus on noin 20 hehtaaria. Järviruokoa kasvavan ruokoluhdan lisäksi järvellä kasvaa saraluhtaa ja pajupensaikkoluhtaa. Luhdat vaihettuvat metsäluhtiin ja lehtorantametsiin, joissa kasvaa enimmäkseen tervaleppää, hieskoivua ja rauduskoivua.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Mustfinn träsketin itärannan hakamaista metsäaluetta on laidunnettu hevosilla vuodesta 2007 alkaen. Järven lounaisosan lehtomaisella kankaalla laiduntaa lampaat.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Mustfinn träsket (95.110.1.028)

2014-08-14T14:41:56Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T17:29:45Z

Neturu: /* Asutus ja vesistön käyttötavat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Gräggböle träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Gräggböle träsket ja läheinen järvi, Lampisträsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Gräggböle träsket on voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jonka molemmissa päissä on umpeenkasvavaa luhtaniittyä. Järven pinta-ala on noin reilu 13 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 1,7 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on noin 1,0 metriä.

Gräggböle träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Lampisträsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

==Historia==

Gräggböle träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Gräggböle träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Pohjapato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. Gräggböleträsketiin rakettiin myös betoniset kalaportaat 1990-luvun alussa.

Gräggböle träsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Vielä 1970-luvun lopulla järven rannoilla laidunnettiin karjaa. Rantaluhtia ovat laiduntaneet
myös lampaat 1990-luvun puolivälissä. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Gräggböle träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Gräggböle träsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on humuspitoisen ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Gräggböle träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Gräggböle träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Gräggböle träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Gräggböle träsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,9. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,7–9,1). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Gräggböle träsketin alue (noin 24 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Gräggböle träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Nisäkkäät'''

1970-luvulla piisami oli hyvin tavallinen nisäkäslaji Gräggböle träsketillä ja lajia tavataan vielä nykyisinkin järvellä.

'''Linnusto'''

Gräggböle träsket on linnustoltaan suhteellisen vaatimaton. Vuonna 2011 Gräggböle träsketin pesimälinnusto muodostui 15 lajista. Järvellä pesii vesilintulajeista esimerkiksi telkkä, sinisorsa, tavi, tukkasotka ja silkkiuikku. Lisäksi joinakin vuosina on havaittu myös punasotkan ja haapanan pesivän järvellä. Kahlaajista järvellä pesii kolme lajia. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi rantapensaikoissa pesii kosteikkolintuihin lukeutuvia pensaskerttuja, luhtakerttusia ja punavarpusia.

Gräggböle träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Gräggböle träsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin.

'''Kalasto ja ravut'''

Gräggböle träsketillä tavataan nykyisin haukea, ruutanaa, ahventa sekä särkikaloja. Kalojen lihan laatu on kuitenkin huonoa ja liha maistuu mudalta. Kalakannat ovat pienentyneet merkittävästi sitten 1950- ja 1960-lukujen. Talvinen hapenpuute pitää kalakannat edelleen pieninä.

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Gräggböle träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven itäpään kosteikkoihin, joissa äänteli yli 10 sammakkoa.

'''Sudenkorennot'''

Gräggböle träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, vaskikorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Gräggböle träsketillä lajisto sijoittuu tasaisesti noudatellen järven rantaluhtia.

'''Kasvisto'''

Gräggböle träsketin vesikasvillisuus on runsasta. Leveät pikkuvidan ja siimapalpakon vyöhykkeet kiertävät järven rantoja. Järven keskellä kasvaa karvalehteä, kalvasärviää, ahvenvitaa ja pohjanlummetta. Itä- ja länsiosissa kasvaa runsaimpina ulpukkaa, rantapalpakkoa ja uistinvitaa.

Gräggböle träsketin avoludat ovat lähinnä ruokoluhtaa, jonka valtalajina kasvaa järviruokoa. Etenkin järven lounaispohjukan kahden hehtaarin ruovikko on hyvin tiheää ja siellä tavataan myös matalia pajupensaita. Järven kaakkoispohjukassa osmankäämi muodostaa usean metrin levyisen luhtavyöhykkeen. Muualla, lukuun ottamatta järven etelärantaa, järven avovesialuetta kiertää vain kapea osmankäämivyöhyke. Lounaispohjukan ja osmankäämiluhdan takana kasvaa myös pullosaraluhtaa. Muita järven luhtien kasveja ovat vehka, kurjenjalka, luhtarölli, suoputki, luhtakastikka, luhtavilla, rantayrtti, harmaasara, rantakukka, punakoiso ja ranta-alpi.

Gräggböle träsketin avoluhdat vaihettuvat metsäluhdiksi ja lehdoiksi siirryttäessä kohti kivennäismaata. Metsäluhtien pinta-alasta noin puolessa valtapuuna kasvaa tervaleppää ja loppuala on sekapuustoista tervaleppähieskoivuluhtaa. Lehtoa Gräggböleträsketillä tavataan melko vähän. Laajin tervaleppälehto sijaitsee lounaiskulmassa ja pienialaisia lehtoja tavataan myös järven pohjoisrannalla. Lehtojen pääpuulajeina kasvavat tervaleppä ja hieskoivu. Järven itäpään pohjoisrannalla kasvaa pienialaisesti mesiangervovaltaista niittyä, jossa kasvaa myös nurmipuntarpäätä ja nokkosta. Idempänä kasvaa myös pienehkö nurmilauhaniitty.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Gräggböle träsketin koillisrannalla kulkee vilkkaasti liikennöity maantie ja viljelysmaat ulottuvat paikoin rantaan saakka järven pohjois- ja itärannoilla. Järven itärannalla on myös lammaslaidun. Järven länsirannan peltoa taas laidunnetaan nykyisin hevosilla.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T17:28:44Z

Neturu: /* Asutus ja vesistön käyttötavat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Gräggböle träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Gräggböle träsket ja läheinen järvi, Lampisträsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Gräggböle träsket on voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jonka molemmissa päissä on umpeenkasvavaa luhtaniittyä. Järven pinta-ala on noin reilu 13 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 1,7 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on noin 1,0 metriä.

Gräggböle träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Lampisträsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

==Historia==

Gräggböle träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Gräggböle träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Pohjapato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. Gräggböleträsketiin rakettiin myös betoniset kalaportaat 1990-luvun alussa.

Gräggböle träsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Vielä 1970-luvun lopulla järven rannoilla laidunnettiin karjaa. Rantaluhtia ovat laiduntaneet
myös lampaat 1990-luvun puolivälissä. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Gräggböle träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Gräggböle träsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on humuspitoisen ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Gräggböle träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Gräggböle träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Gräggböle träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Gräggböle träsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,9. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,7–9,1). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Gräggböle träsketin alue (noin 24 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Gräggböle träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Nisäkkäät'''

1970-luvulla piisami oli hyvin tavallinen nisäkäslaji Gräggböle träsketillä ja lajia tavataan vielä nykyisinkin järvellä.

'''Linnusto'''

Gräggböle träsket on linnustoltaan suhteellisen vaatimaton. Vuonna 2011 Gräggböle träsketin pesimälinnusto muodostui 15 lajista. Järvellä pesii vesilintulajeista esimerkiksi telkkä, sinisorsa, tavi, tukkasotka ja silkkiuikku. Lisäksi joinakin vuosina on havaittu myös punasotkan ja haapanan pesivän järvellä. Kahlaajista järvellä pesii kolme lajia. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi rantapensaikoissa pesii kosteikkolintuihin lukeutuvia pensaskerttuja, luhtakerttusia ja punavarpusia.

Gräggböle träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Gräggböle träsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin.

'''Kalasto ja ravut'''

Gräggböle träsketillä tavataan nykyisin haukea, ruutanaa, ahventa sekä särkikaloja. Kalojen lihan laatu on kuitenkin huonoa ja liha maistuu mudalta. Kalakannat ovat pienentyneet merkittävästi sitten 1950- ja 1960-lukujen. Talvinen hapenpuute pitää kalakannat edelleen pieninä.

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Gräggböle träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven itäpään kosteikkoihin, joissa äänteli yli 10 sammakkoa.

'''Sudenkorennot'''

Gräggböle träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, vaskikorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Gräggböle träsketillä lajisto sijoittuu tasaisesti noudatellen järven rantaluhtia.

'''Kasvisto'''

Gräggböle träsketin vesikasvillisuus on runsasta. Leveät pikkuvidan ja siimapalpakon vyöhykkeet kiertävät järven rantoja. Järven keskellä kasvaa karvalehteä, kalvasärviää, ahvenvitaa ja pohjanlummetta. Itä- ja länsiosissa kasvaa runsaimpina ulpukkaa, rantapalpakkoa ja uistinvitaa.

Gräggböle träsketin avoludat ovat lähinnä ruokoluhtaa, jonka valtalajina kasvaa järviruokoa. Etenkin järven lounaispohjukan kahden hehtaarin ruovikko on hyvin tiheää ja siellä tavataan myös matalia pajupensaita. Järven kaakkoispohjukassa osmankäämi muodostaa usean metrin levyisen luhtavyöhykkeen. Muualla, lukuun ottamatta järven etelärantaa, järven avovesialuetta kiertää vain kapea osmankäämivyöhyke. Lounaispohjukan ja osmankäämiluhdan takana kasvaa myös pullosaraluhtaa. Muita järven luhtien kasveja ovat vehka, kurjenjalka, luhtarölli, suoputki, luhtakastikka, luhtavilla, rantayrtti, harmaasara, rantakukka, punakoiso ja ranta-alpi.

Gräggböle träsketin avoluhdat vaihettuvat metsäluhdiksi ja lehdoiksi siirryttäessä kohti kivennäismaata. Metsäluhtien pinta-alasta noin puolessa valtapuuna kasvaa tervaleppää ja loppuala on sekapuustoista tervaleppähieskoivuluhtaa. Lehtoa Gräggböleträsketillä tavataan melko vähän. Laajin tervaleppälehto sijaitsee lounaiskulmassa ja pienialaisia lehtoja tavataan myös järven pohjoisrannalla. Lehtojen pääpuulajeina kasvavat tervaleppä ja hieskoivu. Järven itäpään pohjoisrannalla kasvaa pienialaisesti mesiangervovaltaista niittyä, jossa kasvaa myös nurmipuntarpäätä ja nokkosta. Idempänä kasvaa myös pienehkö nurmilauhaniitty.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Gräggböle träsketin koillisrannalla kulkee vilkkaasti liikennöity maantie ja viljelysmaat ulottuvat paikoin rantaan saakka järven pohjois- ja itärannoilla. Järven itärannalla on myös lammaslaidunta. Järven länsirannan peltoa taas laidunnetaan nykyisin hevosilla.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T17:24:37Z

Neturu: /* Historia */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T17:21:40Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Gräggböle träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Gräggböle träsket ja läheinen järvi, Lampisträsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Gräggböle träsket on voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jonka molemmissa päissä on umpeenkasvavaa luhtaniittyä. Järven pinta-ala on noin reilu 13 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 1,7 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on noin 1,0 metriä.

Gräggböle träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Lampisträsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

==Historia==

Gräggböle träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Gräggböle träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Pohjapato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. Gräggböleträsketiin rakettiin myös betoniset kalaportaat 1990-luvun alussa.

Gräggböle träsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Vielä 1970-luvun lopulla järven rannoilla laidunnettiin karjaa. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Gräggböle träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Gräggböle träsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on humuspitoisen ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Gräggböle träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Gräggböle träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Gräggböle träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Gräggböle träsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,9. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,7–9,1). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Gräggböle träsketin alue (noin 24 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Gräggböle träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Nisäkkäät'''

1970-luvulla piisami oli hyvin tavallinen nisäkäslaji Gräggböle träsketillä ja lajia tavataan vielä nykyisinkin järvellä.

'''Linnusto'''

Gräggböle träsket on linnustoltaan suhteellisen vaatimaton. Vuonna 2011 Gräggböle träsketin pesimälinnusto muodostui 15 lajista. Järvellä pesii vesilintulajeista esimerkiksi telkkä, sinisorsa, tavi, tukkasotka ja silkkiuikku. Lisäksi joinakin vuosina on havaittu myös punasotkan ja haapanan pesivän järvellä. Kahlaajista järvellä pesii kolme lajia. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi rantapensaikoissa pesii kosteikkolintuihin lukeutuvia pensaskerttuja, luhtakerttusia ja punavarpusia.

Gräggböle träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Gräggböle träsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin.

'''Kalasto ja ravut'''

Gräggböle träsketillä tavataan nykyisin haukea, ruutanaa, ahventa sekä särkikaloja. Kalojen lihan laatu on kuitenkin huonoa ja liha maistuu mudalta. Kalakannat ovat pienentyneet merkittävästi sitten 1950- ja 1960-lukujen. Talvinen hapenpuute pitää kalakannat edelleen pieninä.

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Gräggböle träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven itäpään kosteikkoihin, joissa äänteli yli 10 sammakkoa.

'''Sudenkorennot'''

Gräggböle träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, vaskikorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Gräggböle träsketillä lajisto sijoittuu tasaisesti noudatellen järven rantaluhtia.

'''Kasvisto'''

Gräggböle träsketin vesikasvillisuus on runsasta. Leveät pikkuvidan ja siimapalpakon vyöhykkeet kiertävät järven rantoja. Järven keskellä kasvaa karvalehteä, kalvasärviää, ahvenvitaa ja pohjanlummetta. Itä- ja länsiosissa kasvaa runsaimpina ulpukkaa, rantapalpakkoa ja uistinvitaa.

Gräggböle träsketin avoludat ovat lähinnä ruokoluhtaa, jonka valtalajina kasvaa järviruokoa. Etenkin järven lounaispohjukan kahden hehtaarin ruovikko on hyvin tiheää ja siellä tavataan myös matalia pajupensaita. Järven kaakkoispohjukassa osmankäämi muodostaa usean metrin levyisen luhtavyöhykkeen. Muualla, lukuun ottamatta järven etelärantaa, järven avovesialuetta kiertää vain kapea osmankäämivyöhyke. Lounaispohjukan ja osmankäämiluhdan takana kasvaa myös pullosaraluhtaa. Muita järven luhtien kasveja ovat vehka, kurjenjalka, luhtarölli, suoputki, luhtakastikka, luhtavilla, rantayrtti, harmaasara, rantakukka, punakoiso ja ranta-alpi.

Gräggböle träsketin avoluhdat vaihettuvat metsäluhdiksi ja lehdoiksi siirryttäessä kohti kivennäismaata. Metsäluhtien pinta-alasta noin puolessa valtapuuna kasvaa tervaleppää ja loppuala on sekapuustoista tervaleppähieskoivuluhtaa. Lehtoa Gräggböleträsketillä tavataan melko vähän. Laajin tervaleppälehto sijaitsee lounaiskulmassa ja pienialaisia lehtoja tavataan myös järven pohjoisrannalla. Lehtojen pääpuulajeina kasvavat tervaleppä ja hieskoivu. Järven itäpään pohjoisrannalla kasvaa pienialaisesti mesiangervovaltaista niittyä, jossa kasvaa myös nurmipuntarpäätä ja nokkosta. Idempänä kasvaa myös pienehkö nurmilauhaniitty.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T16:48:38Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Gräggböle träsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Gräggböle träsket ja läheinen järvi, Lampisträsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Gräggböle träsket on voimakkaasti rehevöitynyt järvi, jonka molemmissa päissä on umpeenkasvavaa luhtaniittyä. Järven pinta-ala on noin reilu 13 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 1,7 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on noin 1,0 metriä.

Gräggböle träsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Lampisträsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen.

==Historia==

Gräggböle träsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Gräggböle träsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Pohjapato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988. Gräggböleträsketiin rakettiin myös betoniset kalaportaat 1990-luvun alussa.

Gräggböle träsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Vielä 1970-luvun lopulla järven rannoilla laidunnettiin karjaa. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Gräggböle träsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Gräggböle träsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on humuspitoisen ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Gräggböle träsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Gräggböle träsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Gräggböle träsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Gräggböle träsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,9. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,7–9,1). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Gräggböle träsketin alue (noin 24 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Gräggböle träsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 –alueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Nisäkkäät'''

1970-luvulla piisami oli hyvin tavallinen nisäkäslaji Gräggböle träsketillä ja lajia tavataan vielä nykyisinkin järvellä.

'''Linnusto'''

Gräggböle träsket on linnustoltaan suhteellisen vaatimaton. Vuonna 2011 Gräggböle träsketin pesimälinnusto muodostui 15 lajista. Järvellä pesii vesilintulajeista esimerkiksi telkkä, sinisorsa, tavi, tukkasotka ja silkkiuikku. Lisäksi joinakin vuosina on havaittu myös punasotkan ja haapanan pesivän järvellä. Kahlaajista järvellä pesii kolme lajia. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lisäksi rantapensaikoissa pesii kosteikkolintuihin lukeutuvia pensaskerttuja, luhtakerttusia ja punavarpusia.

Gräggböle träsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Gräggböle träsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin.

'''Kalasto ja ravut'''

Gräggböle träsketillä tavataan nykyisin haukea, ruutanaa, ahventa sekä särkikaloja. Kalojen lihan laatu on kuitenkin huonoa ja liha maistuu mudalta. Kalakannat ovat pienentyneet merkittävästi sitten 1950- ja 1960-lukujen. Talvinen hapenpuute pitää kalakannat edelleen pieninä.

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Gräggböle träsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven itäpään kosteikkoihin, joissa äänteli yli 10 sammakkoa.

'''Sudenkorennot'''

Gräggböle träsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, okatytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, vaskikorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa ja punasyyskorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Gräggböle träsketillä lajisto sijoittuu tasaisesti noudatellen järven rantaluhtia.

'''Kasvisto'''

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T16:36:10Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T16:35:32Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-11T16:20:55Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksilöt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

'''Kasvillisuus'''

Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita.

Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto.

Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Lampisträsketin itäpään saareen on rakennettu talo ja pengertie 1970-luvulla. Viljelykset ulottuvat rantaniittyjen reunaan asti järven pohjoisrannalla ja lounaispäässä. Järven itäpuolella kulkee maantie.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T16:16:50Z

Neturu: /* Suojelu ja hoito */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T16:12:03Z

Neturu: /* Nykytila */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T15:49:50Z

Neturu: /* Historia */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T15:34:56Z

Neturu: /* Järven erityispiirteet */

Gräggböle träsket (95.110.1.029)

2014-08-11T15:34:31Z

Neturu:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

==Historia==

==Nykytila==

==Suojelu ja hoito==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:52:16Z

Neturu: /* Asutus ja vesistön käyttötavat */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

'''Kasvillisuus'''

Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita.

Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto.

Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

Lampisträsketin itäpään saareen on rakennettu talo ja pengertie 1970-luvulla. Viljelykset ulottuvat rantaniittyjen reunaan asti järven pohjoisrannalla ja lounaispäässä. Järven itäpuolella kulkee maantie.

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:47:16Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

'''Kasvillisuus'''

Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita.

Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto.

Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:46:29Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

'''Kasvillisuus'''

Lampisträsketin vesikasvillisuus on runsasta. Matalan lounaispohjukan peittävät lähes kokonaan kelluslehtisten palpakot ja ulpukka. Uposlehtisten valtalajeina ovat pikku- ja jouhivita. Järveltä on tavattu myös jouhivitaa. Lampisträsketin kaakkoiskulman lahdelman pohjan on lähes kokonaan valloittanut karvalehti. Järven keskialueella kasvaa runsaimmin karvalehteä ja kalvasärviä. Koillispohjukan ovat valloittaneet kalvasärviä ja ahvenvita.

Lampisträsketin laajimmat avoluhdat sijoittuvat järven länsi- ja lounaispohjukkaan, jossa kasvustoa muodostavat järviruoko, kurjenjalka, pullosara ja osmankäämi. Etelärannassa on pieni avoluhta, jossa kasvaa vehkaa ja nevaimarretta. Suurimmat järviruokoluhdat sijaitsevat lounaispohjukanpohjois- ja eteläreunalla sekä koillispohjukan länsirannalla. Kurjenjalkaluhtaa löytyy järven pohjoisrannalta, jossa seuralaislajeina ovat muun muassa luhtarölli, rantamatara, terttualpi, harmaasara ja osmankäämi. Avoveden ja laajan kurjenjalka-pullosaraikon välissä on myös järven suurin leveäosmankäämikasvusto.

Järven pohjoisrannan luhdan takana kasvaa pienialaisesti kosteaa mesiangervoniittyä, jossa kasvaa myös ranta-alpia, suoputkea, luhtarölliä, jouhivihvilää ja ketohanhikkia. Pienialaisia tervalepän ja hieskoivun muodostamia metsäluhtakuvioita tavataan järven lounais-, pohjois- itä- ja etelärannoilla avoluhtien ja kivennäismaan välissä. Myös tervaleppää kasvavat lehdot reunustavat Lampisträsketin rantoja.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:29:49Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoja tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:29:07Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajeja. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoa tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T17:28:46Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

'''Sudenkorennot'''

Lampisträsketillä tavatut sudenkorentolajit ovat tyypillisiä ja yleisiä Lounais-Suomessa havaittuja lajia. Uhanalaisia tai direktiivilajeja ei ole havaittu. Järvellä tavataan kymmentä seuraavaa sudenkorentolajia: sirokeijukorentoa, keihästytönkorentoa, sirotytönkorentoa, isotytönkorentoa, ruskoukonkorentoa, siniukonkorentoa, ruskohukankorentoa, tummasyyskorentoa, punasyyskorentoa ja isolampikorentoa.

Sudenkorentoa tavataan järvellä pääsääntöisesti aurinkoisilla rantaniityillä ja -luhdilla ja niiden ympäristössä. Laajoissa ja tiheissä ruovikoissa ja kalliorannoilla sudenkorentojen määrät ovat vähäisiä. Lajimäärällisesti parhaimmat sudenkorentoalueet sijoittuvat järven lounaispohjukkaan ja itäosan etelärannalle.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T16:29:14Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Lampisträsket sijaitsee Paraisten kaupungin koillisosassa Ålönsaarella Varsinais-Suomen maakunnassa. Järvi kuuluu vesistöalueeltaan Turun rannikkoalueeseen ja päävesistöltään Pohjoiseen Saaristomereen. Lampisträsket ja läheinen järvi, Gräggböle träsket, ovat yhteydessä toisiinsa valtaojan kautta, missä virtaus kulkee Lampisträsketiltä Gräggböle träsketiin.

Lampisträsket on rehevä järvi, jonka itäpäässä on pieni metsäinen saari. Järven pinta-ala on noin reilu 14 hehtaaria. Rantaviivaa järvellä on noin 2,5 kilometriä. Lampisträsket on hyvin matala ja sen keskisyvyys on alle 0,8 metriä. Järven lounaispohjukka on 0,4 metriä syvä ja syvinkin kohta on vain noin 2 metriä syvä.

Lampisträsket kuuluu kahden muun läheisen järven, Gräggböle träsketin ja Mustfinn träsketin, lisäksi Mustfinnträsketin Natura-alueeseen. Lampisträsketin linnusto on monipuolinen ja varsinkin alueella esiintyvät rantakanat ja ruovikkolajit nostavat järven suojeluarvoa.

==Historia==

Lampisträsketin kaltaiset rehevät järvet kehittyvät jo luontaisesti hitaan prosessin kautta kohti luhtaista suota, mutta myös ihmisellä on ollut merkittävä vaikutus järven kehitykseen ja nykyiseen tilaan. Järven pintaa laskettiin 1930-luvulla, jonka takia järven rehevöitymisprosessi nopeutui ja järvi on nykyisin hyvin matala ja rehevöitynyt.

Monin paikoin Lampisträsketiä ympäröivät viljelysmaat ulottuivat rantaan saakka, mikä tietysti lisäsi järven ravinnekuormitusta. Myös läheisten asutuksien jätevedet ovat rehevöittäneet järveä. Järven vettä käytettiin aikoinaan karjan juomavetenä sekä sillä kasteltiin peltoja ja puutarhoja.

Järven vedenpinta laski lupaehtoja alemmaksi laskuojien liiallisen syvyyden vuoksi ja järvi oli uhassa kuivua kokonaan. Kuivumisen estämiseksi järven laskuojan suulle rakennettiin pato vuonna 1972. Niin sanottu settipato korjattiin Turun vesi- ja ympäristöpiirin toimesta vuonna 1988.

Lampisträsketin rannat olivat vielä 1960-luvulla huomattavasti avoimempia. Rantoja laidunnettiin lehmillä ja muulla karjalla. Vielä 1990-luvun puolivälissä järven rantaluhtia laidunsivat lampaat. Järven nykyinen mataluus, kaivetut ojat ja pato, laidunnuksen loppuminen ja myös yleinen rehevöitymiskehitys ovat muuttaneet Lampisträsketin rantaluhtia ja vesialueita. Kasvillisuuden siirtyminen kohti järven keskustaa pienentää järven avovesitilaa vuosi vuodelta.

==Nykytila==

Lampisträsket on rehevyystasoltaan erittäin rehevä ja sen vedenväri on erittäin ruskeaa. Pitkään jatkunut ravinne- ja kiintoainekuormitus on kasannut järven pohjaan ravinnerikkaan sedimentin, joka happitilanteen heikentyessä aiheuttaa järven sisäistä kuormitusta. Järven ravinnepitoisuus vaihtelee huomattavasti vuosittain ja vuodenajoittain, mutta Lampisträsketin fosfori- ja typpipitoisuudet ylittävät kaikille järvityypeille esitetyt ekologisen hyvän tilan vedenlaadun luokkarajat. Ravinteet ovat pääosin liuenneessa muodossa eli fosfaattina ja ammoniumtyppenä.

Kesäisin Lampisträsketissä on lähes vuosittain havaittu hapen ylikyllästystä, jota selittää järven planktonlevien ja kasvien runsastuottoisuus. Pohjan hajoava kasviaines kuluttaa kuitenkin järven pohjaveden happea. Lampisträsketissä on todettu esiintyvän talvisin hapenvajausta, joka aiheuttaa joskus kalakuolemia.

Lampisträsketin veden happamuus on neutraali pH:n ollessa noin 6,8. Kesällä järven pH-arvot ovat olleet ajoittain korkealla (7,8–9,4). Kalkkipitoinen kallioperä aiheuttaa järven vesiin korkean alkaliteetin eli kyvyn vastustaa pH-muutoksina. Vuonna 2013 järven alkaliteettiluku oli noin 10-kertainen verrattuna tyypillisiin suomalaisiin järviin.

==Suojelu ja hoito==

Lampisträsketin alue (noin 26 hehtaaria) kuuluu Mustfinnträsketin Natura-alueeseen, joka muodostuu kolmesta lähekkäisestä pikkujärvestä (Lampisträsket, Gräggböle träsket ja Mustfinn träsket). Mustfinnträsketin alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon sekä lintudirektiivin (SPA-alue) että luontodirektiivin (SCI-alue) perusteella. Natura-alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla. Lampisträsket kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Vuoden 2013 Mustfinnträsketin Natura 2000 -alueen
hoito- ja käyttösuunnitelmassa alueiden hoitotoimenpiteiksi ehdotettiin seuraavaa: laidunalueiden peruskunnostus, laidunnus ja/tai niitto, puiden ja pensaiden raivaus, ojien täyttö tai patoaminen, vedenpinnan nosto, patorakenteet ja laskuojat, vesikasvillisuuden poisto, teho- ja hoitokalastus ja pienpetopyynti.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

'''Linnusto'''

Lampisträsket on pienestä pinta-alastaan huolimatta edelleen kohtalaisen hyvä lintujärvi. Vuonna 2011 Lampisträsketin pesimälinnusto muodostui 19 lajista. Järvellä pesii useita vesilintulajeja kuten sinisorsa, lapasorsa, tavi, puna- ja tukkasotka, telkkä ja mustakurkku-uikku. Kahlaajista järvellä pesii punajalkaviklo, taivaanvuohi ja rantasipi. Järvellä pesii myös kalalokki ja kalatiira. Järviruokokasvustojen varpuslintulajeista runsaimmat ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Lampisträsketin rantametsissä pesii myös satakieliä ja pikkutikka.

Lampisträsket ei ole kovin merkittävä kevät- ja syysmuutonaikainen lintujen levähdyspaikka. Ainoastaan sorsalintujen levähtäjämäärät ovat hieman suurempia. Runsaimpia järven levähtäjiä ovat haapana ja tavi. Vuoden 2011 selvityksen mukaan Lampisträsketin tärkeimmät levähdysalueet sijoittuvat järven länsi- ja itäpohjukoihin ja keväällä myös järven pohjoisrannalle.

'''Kalasto ja ravut'''

Vuoden 2012 koekalastuksen mukaan Lampisträsketin kalasto koostui särjistä, ruutanoista, ahvenista ja hauista. Kokonaissaalis oli noin 11 kg, josta suurimmat osuudet olivat särjellä (82 %), ruutanalla (11 %) ja ahvenella (4 %). Ahvenet olivat suurikokoisia (keskipaino 364 grammaa).

Vielä 1980-luvulla järvissä eli myös rapuja.

'''Sammakkoeläimet'''

Keväällä 2011 Lampisträsketillä havaittiin melko runsaasti soidintavia viitasammakoita. Soidintavat yksiköt olivat sijoittuneet järven lounaispohjukkaan (5-10 yksilöä) ja itärannalle (yli 10 yksilöä).

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T16:26:39Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T16:21:39Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T16:21:02Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */

Lampisträsket (95.110.1.025)

2014-08-06T16:20:19Z

Neturu: /* Kalat, linnut ja muu vesiluonto */