Järvi-meriwiki - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Viinijärvi (04.352.1.001)

2018-10-23T12:53:28Z

Teppo.linjama: j'rven historiaa lyhyesti

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Viinijärvi sijaitsee Polvijärven, Outokummun ja Liperin kunnissa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Järven ala on 134,9 km² ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 36. Keskisyvyys on 5,8 metriä ja suurin syvyys 58 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 790 km², josta vettä 21,5 %. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Sukkulajoen (199 km²) ja Sätösjoen (113 km²) alueet.

Saariniemi ja pienempi etelästä työntyvä niemi jakavat Viinijärven läntiseen ja itäiseen altaaseen, joita yhdistää Käsämänsalmi. Saaria on 743, niistä suurimmat ovat Lapinsaari (106 ha), Karjalansaari (69 ha) ja Kurvalansaari (66 ha).

Viinijärven vedet laskevat Taipaleenjokea pitkin Heposelkään, joka on osa [[Orivesi_(Saimaa)_(04.311.1.001)|Orivettä]]. Taipaleenjokeen laskee lännestä Sysmänjoen valuma-alueen (188 km²) vedet, ja Taipaleenjoen valuma-alue jokisuulla Heposelkään laskiessa on reilut 1000 km².

Viinijärvi löytyy myös [[Viinijärvi_(04.922.1.074)|Ilomantsista]] ja [[Viinijärvi_(14.253.1.014)|Padasjoelta]].

==Vedenkorkeus==

Viinijärven vedenkorkeutta on mitattu Vaiviossa vuodesta 1974. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 78,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 61 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 79,47 m (kesäkuussa 1988) ja alin N60+ 78,23 m (lokakuussa 2006), joten äärivaihtelu on ollut 124 cm.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==
Viinijärveä on laskettu ilmeisesti vuonna 1939. Ennen vuotta 1859 Viinijärven ja Taipaleenjoen kautta kulkivat myös Höytiäisen vedet vesimäärän ollessa tuolloin yli kaksinkertainen nykyiseen nähden. Höytiäisen laskun yhteydessä Höytiäisen purkureitti muuttui nykyisille sijoilleen kulkemaan suoraan Pyhäselkään.

==Aiheesta muualla==

Viinijärvi (04.352.1.001)

2018-10-23T12:48:56Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

Viinijärvi (04.352.1.001)

2018-10-23T12:48:39Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Viinijärvi sijaitsee Polvijärven, Outokummun ja Liperin kunnissa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Järven ala on 134,9 km² ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 36. Keskisyvyys on 5,8 metriä ja suurin syvyys 58 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 790 km², josta vettä 21,5 %. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Sukkulajoen (199 km²) ja Sätösjoen(113 km²) alueet.

Saariniemi ja pienempi etelästä työntyvä niemi jakavat Viinijärven läntiseen ja itäiseen altaaseen, joita yhdistää Käsämänsalmi. Saaria on 743, niistä suurimmat ovat Lapinsaari (106 ha), Karjalansaari (69 ha) ja Kurvalansaari (66 ha).

Viinijärven vedet laskevat Taipaleenjokea pitkin Heposelkään, joka on osa [[Orivesi_(Saimaa)_(04.311.1.001)|Orivettä]]. Taipaleenjokeen laskee lännestä Sysmänjoen valuma-alueen (188 km²) vedet, ja Taipaleenjoen valuma-alue jokisuulla Heposelkään laskiessa on reilut 1000 km².

Viinijärvi löytyy myös [[Viinijärvi_(04.922.1.074)|Ilomantsista]] ja [[Viinijärvi_(14.253.1.014)|Padasjoelta]].

==Vedenkorkeus==

Viinijärven vedenkorkeutta on mitattu Vaiviossa vuodesta 1974. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 78,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 61 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 79,47 m (kesäkuussa 1988) ja alin N60+ 78,23 m (lokakuussa 2006), joten äärivaihtelu on ollut 124 cm.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Kelvänjärvi (04.419.1.001)

2018-07-27T13:08:16Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Kelvänjärven ja sen alapuolisen Kelvänjoen vedenkorkeutta säännöstellään Kelvän myllyn säännöstelypadolla. Vesimyllyllä on 1800-luvulta peräisin oleva kuvernöörin hyväksyntä. Lisäksi Kuopion läänin maaherra on vuonna 1928 tehnyt päätöksen patoon tehtävistä uittorakenteista. Uittosääntö on kumottu Itä-Suomen vesioikeuden 29.10.1984 antamalla päätöksellä.

Myllyn toiminta on päättynyt vuosikymmeniä sitten. Valtion vesiviranomaisen aiempien selvitysten perusteella Kelvän myllyllä on olemassa nykyisen vesilain tarkoittama lupa.

Myllypadon yläpuolelle suunnitellaan pohjapatoa, joka pysyttäisi järven vedenkorkeudet hyvällä tasolla sekä mahdollistaisi kalankulun Pielisen ja Kelvänjärven sekä ylempien vesistönosien välillä. Hankkeesta pidettiin keskustelutilaisuus Kelvän kylätalolla 9.7.2018. Hanketta ovat olleet edistämässä mm. Vuonislahden kalaveden osakaskunta, myllyn perikunta ja Pohjois-Karjalan ELY-keskus. Kesällä 2018 järjestetään ranta-asukaskysely, jonka tulosten perusteella mm. arvioidaan järven käytön kannalta sopivia vedenkorkeuksia.

Kelvänjärvi ja sen yläpuoliset vesistöt ovat kalataloudellisesti arvokkaita. Järven ylä- ja alapuolisista uomista on tavattu mm. taimenta.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Kelvänjärvi (04.419.1.001)

2018-07-27T13:04:27Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Kelvänjärven ja sen alapuolisen Kelvänjoen vedenkorkeutta säännöstellään Kelvän myllyn säännöstelypadolla. Vesimyllyllä on 1800-luvulta peräisin oleva kuvernöörin hyväksyntä. Lisäksi Kuopion läänin maaherra on vuonna 1928 tehnyt päätöksen patoon tehtävistä uittorakenteista. Uittosääntö on kumottu Itä-Suomen vesioikeuden 29.10.1984 antamalla päätöksellä.

Myllyn toiminta on päättynyt vuosikymmeniä sitten. Valtion vesiviran-omaisen aiempien selvitysten perusteella Kelvän myllyllä on olemassa nykyisen vesilain tarkoittama lupa.

Myllypadon yläpuolelle suunnitellaan pohjapatoa, joka pysyttäisi järven vedenkorkeudet hyvällä tasolla sekä mahdollistaisi kalankulun Pielisen ja Kelvänjärven sekä ylempien vesistönosien välillä. Kelvänjärvi ja sen yläpuoliset vesistöt ovat kalataloudellisesti arvokkaita.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Koitere (04.941.1.001)

2017-01-30T11:00:47Z

Teppo.linjama: /* Vedenkorkeus */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Koitere sijaitsee [http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilomantsi Ilomantsissa], itäisimmässä osassa Suomea, Vuoksen vesistön latvoilla. Koko Koitajoen vesistöalueen pinta-ala on runsaat 6 600 km², järvisyys noin 10 %. Itse Koitereen valuma-alueen ala on noin 2080 km²,josta vettä 12,6 %. Lähivaluma-alueen ala noin 720 km², josta kolmannes on turvemaita. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Lutinjoen-Haapajoen (974 km²), Hiienjoen (153 km²) ja Suomunjoen (145 km²) alueet. Ensin mainitusta on Venäjän puolella 320 km².

Koitereen pinta-ala on 164 km², ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 27. Keskisyyvyys on 6,7 metriä, ja suurin syvyys 46 metriä.

Koitere kuuluu valtakunnallisten rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmien piiriin. Selkäsaariston alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.

Suomen Kotiseutuliitto valitsi 1960-luvulla Koitereen yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä eli matkailun vetonaulaksi.

==451 saarta==
Koitere on satasaarinen erämainen järvi. Kaikkiaan järvellä on 451 saarta. Suurimmat ovat Juuansaari (688 ha), joka Suomen järvien saaritilastossa on sijalla 92, ja Tyrjänsaari (370 ha). Niihin molempiin on tieyhteys. Suuria selkäsaaria ovat Lammassaari (480 ha) ja Hirvatsaari (250 ha). Lammassaari on morfologisesti hyvin rikkonainen ja siellä on myös kymmenkunta lampea, joista suurin on Valkealampi (noin 40 ha).

Koiteretta on nimitetty Karjalan mereksikin. Luonnontilaisena, ennen vuonna 1955 toteutettua säännöstelyä, järveä ovat ympäröineet vanhat metsät ja laajat hiekkaiset rannat. Koitereen maisemissa on elänyt runonlaulajia, kuuluisimpana Mateli Kuivalatar. Matelin runoja on Kantelettaressa Elias Lönnrotin kokoamana. Koitereen ja sen vanhan lasku-uoman Ala-Koitajoen maisemissa on kuvattu useita suomalaisia elokuvia.

==Kalaisa järvi==
Koitereella on suuri merkitys virkistyskäytön ja kalastuksen kannalta. Tärkeimmät saalislajit ovat ahven, kuha, hauki ja muikku. Koitere kuuluu rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmiin. Koitereen saarista Lammassaaren suurin osa, Yppylä ja monet muut kuuluvat Natura-alueisiin. Järven pohjoisosan ranta kuuluu [http://fi.wikipedia.org/wiki/Patvinsuon_kansallispuisto Patvinsuon kansallispuistoon]. Kaakkoisosassa on Syväysjoen suiston linnustonsuojelualue. Koitereen linnusto on karuille vesille tyypillinen, esimerkiksi kuikka on yleinen alueella.

Koitereen valuma-alue on metsävaltaista, maatalousmaita on hyvin vähän. Koitereella ei ole pistemäistä jätevesikuormitusta. Koitere on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi vuonna 2008.

==Kymmenenneksi säännöstellyin järvi Suomessa==
Koiteretta säännöstellään Pamilon voimalaitoksella, jonka putouskorkeus on Suomen toiseksi suurin, 49 metriä. Pamilon voimalaitos valmistui vuonna 1955. Varsinainen säännöstely alkoi vuonna 1980. Säännöstelyväli on 2,12 metriä. Suomen suurista yli 25 km² järvistä Koitere on 10. voimakkaimmin säännöstelty. Koitere on tyypiltään suuri humusjärvi.

Koitereen säännöstely on vaikuttanut järveen monin tavoin. Rantaeroosio on yksi näkyvimpiä. Kalastukselle ja kalastolle säännöstelystä on myös haittaa.

Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena oli vesivoimantuotannon edistäminen. Säännöstelyllä nostettiin avovesikauden keskivedenkorkeutta ja lisättiin vedenkorkeuden alenemaa talvella. Kaiken kaikkiaan vedenpinnan maksimaalinen vaihtelu lisääntyi noin metrillä. Kesän aikainen vedenpinnan vaihtelu on vähentynyt luonnonmukaisesta.

Koitereen säännöstelyn vaikutuksista tehtiin 2000-luvun alkupuolella laaja selvitys eri tahojen yhteistyönä. Työssä päädyttiin suosituksiin säännöstelyn haittojen vähentämiseksi. Suositukset koskevat mm. säännöstelykäyntäntöjen parantamista, rantojen kunnostusta, kalakantojen hoitoa, kalastusta, seurantaa ja selvityksiä, virkistyskäyttöä ja veneilyä sekä yhteistyötä. Suosituksia toteutetaan yhteistuumin eri tahojen kanssa.

==Vedenkorkeus==
Koitereen vedenkorkeutta mitattiin Kohtavaaran asteikolla vuosina 1912–1970. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 109 cm. Ylin vedenkorkeus oli N60+144,24 m (kesäkuussa 1920) ja alin N60+ 142,02 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu oli 222 cm.

Surinkiven asteikolta on havaintoja vuodesta 1956. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,34 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 175 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+144,26 m (joulukuussa 2006) ja alin N60+ 142,05 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu on ollut 221 cm. Nykyisen säännöstelyn (vuosiväli 1981-2015) aikainen keskivedenkorkeus on ollut N60+143,47 m, ja keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu 185 cm.

==Lähteitä==

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Tarvainen, A., Verta, O.-M., Marttunen, M., Nykänen, J., Korhonen, T., Pönkkä, H. ja Höytämö, J. 2006. Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Suomen ympäristö 37. 116 s.

Sutela, S., Käki, T., Linjama, T., Niinioja, R., Haavanlammi, E., Kärkkäinen, J., Marttunen, M., Pönkkä, H., Sarnola, T. Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset. 2012. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 107/2012. 86 s.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ilomantsi.fi/koitereen-saannostely/ Ilomantsin kunta] (www.ilomantsi.fi)

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:29:40Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG
|Teksti=Vuokonjärven uimaranta syyskuussa 2015.
}}
{{Valokuva
|Tiedosto=Uimarannan asteikko IMG 9246.JPG
|Teksti=Uimarannan vedenkorkeusasteikko. Asteikon lukema kuvassa 44 cm, mikä tarkoittaa vedenkorkeutta NN+95,83 m eli N60+96,06 m.
}}
{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9247.JPG
|Teksti=Vuokonjärven uimarannalta kaakkoon päin.
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Tiedosto:Vuokonjarvi uimaranta IMG 9247.JPG

2015-10-02T10:29:29Z

Teppo.linjama: Vuokonjärven uimarannalta kaakkoon päin.

== Yhteenveto ==
Vuokonjärven uimarannalta kaakkoon päin.
== Lisenssi ==
{{Lisenssi/Viittaus}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:27:15Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG
|Teksti=Vuokonjärven uimaranta syyskuussa 2015.
}}
{{Valokuva
|Tiedosto=Uimarannan asteikko IMG 9246.JPG
|Teksti=Uimarannan vedenkorkeusasteikko. Asteikon lukema kuvassa 44 cm, mikä tarkoittaa vedenkorkeutta NN+95,83 m eli N60+96,06 m.
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Tiedosto:Uimarannan asteikko IMG 9246.JPG

2015-10-02T10:26:58Z

Teppo.linjama: Uimarannan vedenkorkeusasteikko. Asteikon lukema kuvassa 44 cm, mikä tarkoittaa vedenkorkeutta NN+95,83 m eli N60+96,06 m.

== Yhteenveto ==
Uimarannan vedenkorkeusasteikko. Asteikon lukema kuvassa 44 cm, mikä tarkoittaa vedenkorkeutta NN+95,83 m eli N60+96,06 m.
== Lisenssi ==
{{Lisenssi/Ei ehtoja}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Saviniemensalmi

2015-10-02T10:24:18Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Saviniemensalmi IMG 9240.JPG
|Teksti=Ruottilansaaren silta / Saviniemensalmi. Salmen kortekasvustoa niitettiin syyskesällä 2015 veden vaihtuvuuden parantamiseksi.
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Saviniemensalmi
|Koordinaatit=63.39959422183544, 29.086367261219667
|KoordPohj=63.39959422183544
|KoordIta=29.086367261219667
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.086367261219667 63.39959422183544))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=Ruottilansaaren silta / Saviniemensalmi
|Tyyppi=Kunnostuskohde
|Ylläpito=
}}

Tiedosto:Saviniemensalmi IMG 9240.JPG

2015-10-02T10:23:25Z

Teppo.linjama: Saviniemensalmea niitettiin syyskesällä 2015 veden vaihtuvuuden parantamiseksi.

== Yhteenveto ==
Saviniemensalmea niitettiin syyskesällä 2015 veden vaihtuvuuden parantamiseksi.
== Lisenssi ==
{{Lisenssi/Viittaus}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Saviniemensalmi

2015-10-02T10:20:03Z

Teppo.linjama: Ak: Uusi sivu: {{Paikka |Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001) |Nimi=Saviniemensalmi |Koordinaatit=63.39959422183544, 29.086367261219667 |KoordPohj=63.39959422183544 |KoordIta=29.086367261219667 |Zoom...

{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Saviniemensalmi
|Koordinaatit=63.39959422183544, 29.086367261219667
|KoordPohj=63.39959422183544
|KoordIta=29.086367261219667
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.086367261219667 63.39959422183544))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=Ruottilansaaren silta / Saviniemensalmi
|Tyyppi=Kunnostuskohde
}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:15:19Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG
|Teksti=Vuokonjärven uimaranta syyskuussa 2015.
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:14:29Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG
|Teksti=Vuokonjärven uimaranta syyskuussa 2015. Kuva Teppo Linjama.
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:13:24Z

Teppo.linjama:

{{Valokuva
|Tiedosto=Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG
|Teksti=
}}
{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Tiedosto:Vuokonjarvi uimaranta IMG 9245.JPG

2015-10-02T10:12:58Z

Teppo.linjama:

== Lisenssi ==
{{Lisenssi/Viittaus}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:11:57Z

Teppo.linjama:

{{Paikka
|Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001)
|Nimi=Uimaranta
|Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063
|KoordPohj=63.38905738699233
|KoordIta=29.089011224137063
|Zoom=14
|Base=
|WKT=GEOMETRYCOLLECTION(POINT(29.089011224137063 63.38905738699233))
|Kunta=Juuka
|AreaVal=
|AreaUnit=ha
|Kuvaus=
|Tyyppi=Uimaranta
|Ylläpito=
}}

Vuokonjärvi (04.415.1.001)/Uimaranta

2015-10-02T10:02:04Z

Teppo.linjama: Ak: Uusi sivu: {{Paikka |Alue=Vuokonjärvi (04.415.1.001) |Nimi=Uimaranta |Koordinaatit=63.38905738699233, 29.089011224137063 |KoordPohj=63.38905738699233 |KoordIta=29.089011224137063 |Zoom=14 |B...

Vuokonjärvi (04.415.1.001)

2015-10-02T09:58:48Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Vuokonjärvi on tyypiltään runsashumuksinen järvi (Rh), ja se on luokiteltu vesienhoidon suunnittelutyössä ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja myös kemialliselta tilaltaan hyvää huonommaksi.

Vuokonjärven ylivedenkorkeutta laskettiin vuonna 1971 1,2 metrillä. Tämä tapahtui järven järjestelyllä, jonka yhteydessä Vuokonjoen lähtöpisteeseen (järven luusuaan) rakennettiin järjestelypato (säännöstelypato). Järven keskivedenkorkeus ei järjestelyn yhteydessä kuitenkaan muuttunut.

===Järjestely===
Järven järjestelyluvassa (Itä-Suomen vesioikeuden päätös 6.9.1971, N:o 766/II) sanotaan, että ”Järjestely-yhtiön toimesta on järjestelypatoa niin hoidettava,
-että padon luukkuja aletaan avata maaliskuun 20–30 päivän välisenä aikana samalla kevään edistymistä seuraamalla siten, että Vuokonjärvi ehtii laskeutua ennen kevättulvaa tasoon NN+94,50 m. Kevättulvan mentyä ja järven vedenkorkeuden laskettua tasoon NN+95,59 m padon luukut suljetaan. Järjestelypadon luukkuja saa kesätulvien pienentämiseksi avata silloin, kun järven vedenkorkeus ylittää tason NN+95,76 m, kuitenkin ainoastaan siinä määrin, ettei kasvukauden keskialiveden korkeutta NN+95,59 m alenneta."

===Vedenkorkeudet===
Vuokonjärvelle asennettiin syyskuussa 2015 automaattinen reaaliaikainen vedenkorkeuden seurantalaitteisto, jonka ilmoittamat vedenkorkeudet tulevat lähiaikoina internetiin näkyviin. Vuokonjärven uimarannalla on vedenkorkeusasteikko (0-100 cm), jonka nollapiste on tasossa NN+95,39 m (N60+95,62 m).

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Vuokonjärvi (04.415.1.001)

2015-10-02T09:42:19Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

Puruvesi (Saimaa) (04.181.1.001)

2015-05-29T11:33:51Z

Teppo.linjama: Höytiäisen lukuja muutettu vastaamaan järven luusuan valuma-aluetta

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Puruvesi on Vuoksen vesistön järvi Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Järven ala on 416 km², Suomen järvien pinta-alatilastossa se on sijalla 11. Keskisyvyys on 8,8 m ja suurin syvyys 61 m.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 1017 km², josta vettä 35,0 %. Suurin osa-valuma-alue on Kuonanjoki, 73 km².

Puruveden suurimmat selät ovat Hummonselkä, Pajuselkä, Sammalselkä, Mustanselkä ja Ruosteselkä. Puruvedessä on 850 saarta, joiden yhteispinta-ala on 5284 ha. Saarten yhteisala on siten 12,7 % järven vesialasta.

Yli sadan hehtaarin saaria on yksitoista, suurimmat ovat Hälvä (1077 ha, Suomen järvisaarten suuruustilastossa sijalla 48), Hevossalo (711 ha, sijalla 87), Laukansaari (689 ha, sijalla 90), Vasaransaari (402 ha), Herttuansaari (350 ha) ja Patasalo (338 ha).

Puruveden vesialan osuus valuma-alueen alasta (vähennettynä Puruveden vesialalla) on peräti 69,2 prosenttia. Tämä on suurjärvien sarjassa kirkkaasti ennätys:

{| border="1" cellpadding="5" cellspacing="0" {{Vesialan osuus valuma-alasta}}
|-
!
! Valuma-alue (ilman järveä)km2
! Järvi (= sen vesiala)km2
! Järvi/valuma-alue %
|-
|[[Puruvesi_(Saimaa)_(04.181.1.001)|Puruvesi]] || <center>601</center> || <center>416</center> || <center>69,2</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(34.031.1.001)|Säkylän Pyhäjärvi]] ||<center>461</center> ||<center>155</center> ||<center>33,6</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(04.391.1.001)|Karjalan Pyhäjärvi]] || <center>771</center> || <center>248</center> || <center>32,2</center>
|-
|[[Suontee_(yhd.)|Suontee]] || <center>483</center> || <center>143</center> || <center>29,6</center>
|-
|[[Vesijärvi_(14.241.1.001)|Vesijärvi]] || <center>406</center> || <center>108</center> || <center>26,6</center>
|-
|[[Höytiäinen_(04.821.1.001)|Höytiäinen]] || <center>1177</center> || <center>283</center> || <center>24,0</center>
|}

Tätä ennätystä hieman himmentää se, että Puruveteen valuu vesiä myös Oriveden Paasselästä Raikuun kanavan kautta. Se on kaivettu jo 1750-luvulla ja perattu lähinnä uiton tarpeisiin sata vuotta myöhemmin. Vaikka yleensä puhutaan vain Raikuun kanavasta, kaivettuja uomia on itse asiassa kolme: Nurmitaipaleen, Pistalan ja Raikuun kanavat. Viimeksi mainittu päättyy Martinlampeen, josta on Ängervöisen kautta yhteys Puruveteen. Kanavien välissä on kaksi lampea ja koko reitin pituus on noin 1,3 km. Virtaamaa ei tunneta tarkkaan, esitetty arvio on 5 m3/s.

Puruvesi on yhteydessä Pihlajaveteen Punkaharjun salmien kautta. Laskennallinen keskivirtaama on 10–15 m3/s.

Valtakunnanverkkoon kuuluvaa vedenkorkeusasteikkoa Puruvedellä ei ole – sehän on tässä suhteessa 'vain' yksi [[Suur-Saimaa|Suur-Saimaan]] lahti…

==Nykytila ja suojelu==
Puruveden suurimmat selät eli suurin osa Puruveden pinta-alasta kuuluu vedenlaatunsa ja vesikasvillisuutensa perusteella Puruveden Natura-alueeseen, jonka pinta-ala on 320 km2.

Puruvesi kuuluu Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän rajaamiin kohteisiin erityissuojelua vaativana vesistönä. Puruveden eteläosa kuuluu rantojensuojeluohjelman kohteisiin. Vahvistetussa seutukaavassa Puruvedellä on arvokas vesistöalue -rajaus, joka noudattaa melko tarkasti rantojensuojeluohjelman rajausta. Kohteeseen kuuluu myös Hytermän saari, joka on Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. Lisäaluetta ovat rantojensuojeluohjelman ulkopuoliset vesialueet. Puruvedellä on elänyt saimaannorppa vielä 1950-luvun alussa, jolloin se todennäköisesti metsästyksen seurauksena kuoli sukupuuttoon. Järvi soveltuisi edelleen lajin elinympäristöksi.

Puruveden ainut pistekuormittaja on Kerimäen jätevedenpuhdistamo, jonka vedet laskevat Joutenlahteen. Puruvettä ympäröivä valuma-alue on harvinaisen pienialainen, vain noin kaksi kertaa suurempi kuin vesiala. Valuma-alue muodostuu pääosin niukkaravinteisista hiekkakankaista, joiden läpi sadevedet suodattuvat. Puruveden pohjoisosaan laskee jokivesiä Paasivedeltä Raikuun kanavan kautta. Nämä vedet ovat hieman värikkäämpiä ja humuspitoisempia kuin Puruveden muiden osien vedet. Tästä syystä Puruveden lahtiosa, johon vedet laskevat, on saanut nimekseen Ruosteselkä. Veden väriluku on täälläkin tosin vain 10, joka on erittäin pieni verrattuna Saimaan muiden osien ja yleensä Itä-Suomen järvien värilukuun.

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==
Kirkasvetisessä ja karussa Puruvedessä on runsaasti muikkua ja kuoretta. Tämä on yksi syy siihen että Puruvedessä viihtyvät hyvin lohensukuiset kalat kuten taimen ja järvilohi. Puruvesi onkin uistelijoiden suosiossa. Kalalajit: Ahven, Hauki, Harjus, Lohi, Taimen ja Nieriä. Nieriä on osan vuodesta rauhoitettu ja tämä tulisi uistelijan pitää mielessä.

==Asutus ja vesistön käyttötavat==
'''Puruveden Lohikuningas soutu-uistelukilpailu'''

Karjalan Kalamiehet ry:n järjestämä Puruveden Lohikuningas -kilpailu (soutu-uistelu) järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Tapahtuma on perinteisesti viikko juhannuksen jälkeen. Lohikuningas soutu ja Muikkumarkkinat Karjalan Kievarilla ovat Kesälahdella kesän odotetuin ja suurin tapahtuma. Soutajia on mukana kilpailussa ollut n. 400 vuosittain. Lisää tapahtumasta voit lukea osoitteessa http://personal.inet.fi/yhdistys/karjalankalamiehet/uistelu/index.htm

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=8718&lan=fi Puruvesi, veden laatu] (ymparisto.fi)
*[http://www.puruvesi.info/yleis.htm Puruveden kalastusalue] (puruvesi.info)

Pyhäjärvi (04.391.1.001)

2015-05-29T11:33:04Z

Teppo.linjama: Höytiäisen lukuja muutettu vastaamaan järven luusuan valuma-aluetta

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Karjalan Pyhäjärvi sijaitsee Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakuntien rajalla, se ulottuu myös Venäjän puolelle Karjalan tasavallan alueelle. Se on Suomen suurin [[Pyhäjärvi]] ja samalla suurin Suomen naapurimaiden kanssa jakamista järvistä. Suomen puoleisen osan pinta-ala on 207 km², keskisyvyys 8 m ja suurin syvyys 27 m. Venäjän puoleisen osan vastaavat luvut ovat 41 km², 7 m ja 20 m.

Pyhäjärven vesialan osuus valuma-alueen alasta (vähennettynä järven omalla vesialalla) on 32,2 prosenttia. Tämä on suurjärvien sarjassa sijalla kolme:
{| border="1" cellpadding="5" cellspacing="0" {{Vesialan osuus valuma-alasta}}
|-
!
! Valuma-alue (ilman järveä)km2
! Järvi (= sen vesiala)km2
! Järvi/valuma-alue %
|-
|[[Puruvesi_(Saimaa)_(04.181.1.001)|Puruvesi]] || <center>601</center> || <center>416</center> || <center>69,2</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(34.031.1.001)|Säkylän Pyhäjärvi]] ||<center>461</center> ||<center>155</center> ||<center>33,6</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(04.391.1.001)|Karjalan Pyhäjärvi]] || <center>771</center> || <center>248</center> || <center>32,2</center>
|-
|[[Suontee_(yhd.)|Suontee]] || <center>483</center> || <center>143</center> || <center>29,6</center>
|-
|[[Vesijärvi_(14.241.1.001)|Vesijärvi]] || <center>406</center> || <center>108</center> || <center>26,6</center>
|-
|[[Höytiäinen_(04.821.1.001)|Höytiäinen]] || <center>1177</center> || <center>283</center> || <center>24,0</center>
|}
Pyhäjärvessä on lähes 400 saarta, niistä suurimmat ovat Suitsansaari (1400 ha) ja Sarvisalo (1356 ha). Suomen järvien saarten suuruustilastossa ne ovat sijoilla 34 ja 35.

Pyhäjärvi on pyhä järvi myös venäjäksi: Святозеро, Svjatozero. Karjalan tasavallan alueella on myös toinen Pyhäjärvi (10 km²), jonka rannalla sijaitsi Viipurin läänin Pyhäjärven kunnan kirkonkylä.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pyhäjärven vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1913. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 79,62 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut vain 32 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 80,11 m (kesäkuussa 1924) ja alin N60+ 79,15 m (maaliskuussa 1916), joten äärivaihtelu on ollut 96 cm.

Valuma-alueen ala järvi mukaan lukien on 1019 km², josta vettä 29 %. Suomen puoleinen valuma-alue on 805 km². Teoreettinen viipymä järven keskimääräisellä menovirtaamalla 8,2 m3/s on noin 7,5 vuotta. Pyhäjärvi on ollut Puhoksen voimalaitospadon säännöstelemä vuodesta 1961 lähtien. Puhoksen kanavan lisäksi Pyhäjärven vedet purkautuvat korkean vedenpinnan tason aikaan myös Hiiskosken kautta järven luoteispäästä.

Vuosina 1829–1839 Pyhäjärven pintaa alennettiin 1,5 metriä. Järveen laskevista virtavesistä suurin on Ukonniemenselälle laskeva Mustolanjoki, 54 km². Tätä suurempi on [[Ätäskän_alue_(04.392)|Ätäskön valuma-alue]], 151 km². [[Ätäskö_(04.392.1.001)|Ätäskö]] (14 km²) on Pyhäjärven tasossa oleva järvi.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Höytiäinen (04.821.1.001)

2015-05-13T12:16:37Z

Teppo.linjama: muokattu Höytiäisen tietoja taulukkoon. Valuma-alue luusuassa on 1460 km2, ei 1491 km2

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Höytiäinen sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueilla. Järven pinta-ala on 283 km², valuma-alueen ala järven luusuassa 1460 km².

Höytiäisen vesialan osuus valuma-alueen alasta (vähennettynä Höytiäisen vesialalla) on 24,0 prosenttia. Tämä on suurjärvien sarjassa sijalla kuusi:

{| border="1" cellpadding="5" cellspacing="0" {{Vesialan osuus valuma-alasta}}
|-
!
! Valuma-alue (ilman järveä)km2
! Järvi (= sen vesiala)km2
! Järvi/valuma-alue %
|-
|[[Puruvesi_(Saimaa)_(04.181.1.001)|Puruvesi]] || <center>601</center> || <center>416</center> || <center>69,2</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(34.031.1.001)|Säkylän Pyhäjärvi]] ||<center>461</center> ||<center>155</center> ||<center>33,6</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(04.391.1.001)|Karjalan Pyhäjärvi]] || <center>771</center> || <center>248</center> || <center>32,2</center>
|-
|[[Suontee_(yhd.)|Suontee]] || <center>483</center> || <center>143</center> || <center>29,6</center>
|-
|[[Vesijärvi_(14.241.1.001)|Vesijärvi]] || <center>406</center> || <center>108</center> || <center>26,6</center>
|-
|[[Höytiäinen_(04.821.1.001)|Höytiäinen]] || <center>1177</center> || <center>283</center> || <center>24,0</center>
|}

==Höytiäisen purkautuminen 1859==
Höytiäinen on kuuluisa hurjasta purkautumisestaan vuonna 1859. Järvi purkautui sitä ennen Mertajärven kautta Viinijärveen. Järven pintaa aiottiin laskea, koska uuden viljelysmaan tarve oli suuri. Jaamankankaan hiekkaan kaivettiin lasku-uomaa ja homma karkasi käsistä. Vesi syövytti suojapadon hiekalla seisovat perustukset ja 4. elokuuta patorakennelmat sortuivat kokonaan. Vasta parin viikon kuluttua paljastui kalliokynnys, joka lopetti Höytiäisen vedenpinnan alenemisen. Pinta oli tuolloin alentunut noin 7 metriä.

Paikalle syntynyttä Puntarikoskea perattiin seuraavana vuonna niin, että vesi laski vielä pari metriä, jolloin järvenlaskun kokonaismääräksi kertyi 9,6 metriä. Järven pinta-ala supistui kaikkiaan yli kolmanneksella, uutta maata paljastui lähes 160 km². Tilavuus pieneni noin 3,5 kuutiokilometrillä. Höytiäisen kanavan kautta lienee purkautunut vettä enimmillään noin 5 000 m3/s. Pyhäselän pinta nousi elokuussa 1859 noin kaksi metriä, Etelä-Saimaa elo-syyskuussa noin 60 senttiä.

Suomen järvien pinta-alatilastossa Höytiäinen on sijalla 15. Ennen vuotta 1859 sijoitus olisi ollut yhdestoista.

Höytiäisessä on 575 saarta, joista monet syntyivät vuonna 1859. Suurin on Teyrisaari, 641 ha. Ennen järvenlaskua se oli muutaman hehtaarin laajuinen, nyt se on Suomen järvien saaritilastossa sijalla 97. Muita merkittäviä saaria ovat Ruopansaari (254 ha), Jouhteninen (173 ha) ja Kintainen (130 ha).

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Höytiäistä on säännöstelty vuodesta 1958 Puntarikosken voimalaitoksella. Säännöstelyn yläraja on NN+87,50 m ja alaraja NN+86,65 m. Vedenkorkeushavaintoja on vuodesta 1913, jonkin verran on puuttuvia tietoja. Seuraavassa vedenkorkeuden tunnuslukuja (NN-järjestelmässä):

{|border="1" {{vedenkorkeuden tunnuslukuja}}
|-
! Jakso
! HW
! MHW
! MW
! MNW
! NW
|-
|1913-1939 || 88,58 || 87,85 || 87,55 || 87,33 || 87,02
|-
|1958-1991 || 87,84 || 87,50 || 87,17 || 86,72 || 86,41
|-
|1992-2008 || 87,55 || 87,48 || 87,25 || 86,69 || 86,53
|}

Havaintoasema siirtyi Sorpanniemeen vuonna 1992.

Virtaamahavaintoja on Puntarikosken voimalaitokselta vuodesta 1958 lähtien. Keskivirtaama on ollut 16 m3/s, keskiylivirtaama 62 m3/s ja keskialivirtaama 0,02 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 100 m3/s (kesäkuussa 1998) ja 0,00 m3/s.

==Jäähavainnot==
Jäätymishavaintoja on vuosilta 1961–1990, jäänlähtöhavaintoja 1913–1991. Varhaisin jäätyminen on ollut 14. marraskuuta vuonna 1971, myöhäisin 29. joulukuuta 1974. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 25. huhtikuuta 1950 ja 2. kesäkuuta 1929 ja 1941.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==
Höytiäisen rannalla sijaitsee lomakeskus Huhmari. Siinä niillä paikkeilla on myös vene/vesibussi m/s Tuula, mäntyä ja mahonkia, mikä tekee kesäisin (harvakseltaan) ajeluja Höytiäiselle. "Risteilyiksikin" niitä sanotaan.

Kesälomalla voi vaikka käydä majoittumassa, yöpymässä, Huhmarilla ja varata veneajelu itsellen ja kenties joillekin muille myös.

Höytiäisen saaren tiettävästi on valinnut asuinpaikakseen ministerinäkin toiminut Tarja Cronberg.

==Tarut ja tositarinat==
1850-luvulla Höytiäisen vedenpinta laski ja maata paljastui, kun tehtiin kanava Pyhäselkään. Tapahtui padon murtuminen. Kirjailija Seppo Lappalainen (joka oli kotoisin Polvijärveltä) on kirjoittanut näytelmän "Höytiäisne lasku". Näytelmää on esitetty Polvijärvellä Kinahmon kesäteatterissa parin, kolmen viime vuosikymmenen kuluessa muutamana kesänä.

Järven "karkaamiseen" suunnittelemattomalla tavalla liittyy tarinoita. Vesi vei mukanaan jonkin rakennuksen katon ja katolla oli kukko kiekumassa. (Tuo tarina on taidettu kertoa muidenkin Vuoksen vesistön tapahtumien yhteydessä, ehkä sellaista on tapahtunut eri paikoissa.)

Polvijärven kirkonkylässä on Höytiäisen laskun muistomerkki. Selailu nettiin saa ajattelemaan, että ehkä se ei ole ainoa muistomerkki siitä.

Vielä ainakin 1990-luvun alkupuolella maanviljelyksen arkeen on kuulunut heinätössä käynti Höytiäisen jättömailla. Koska pellot ovat sijainneet kaukana kotoa, on työpäivää varten otettu mukaan evästä, piimääkin. Jotakin tietä on kutsuttu "Piimätieksi".

==Tarja Cronbergin haastattelu: Saarielämää Höytiäisellä 1969–2009==

(tekijä Esko Kuusisto, julkaistu [http://www.vesitalous.fi/upload/lehtiarkisto/2010/1_2010a.pdf| Vesitalous-lehdessä 1/2010]])

Viisi vuosikymmentä sitten Höytiäisen Teyrisaaren väkiluku oli yli kaksisataa. Saaressa oli koulu ja jopa oma pesäpallojoukkue. Suuri muuttoliike syrjäseuduilta kaupunkeihin ja Ruotsiin oli kuitenkin jo alkamassa. Vuosikymmenen lopulla moni talo oli tyhjentynyt ja horsma rehotti suljetun koulun pihalla.

– Melkein koko saari oli myynnissä. Kävimme katsomassa montakin paikkaa. Saari näytti ystävälliseltä ja mukavalta.

Tarja Cronberg osti miehensä Christerin kanssa saaren pohjoispäässä sijaitsevan Teerisaaren tilan vuonna 1969. Neljän vuosikymmenen aikana hän on asunut saaressa vakinaisesti runsaat kymmenen vuotta, ensin luomuviljelijänä ja lammasfarmarina 1983–1987, sitten maakuntajohtajana 1995–2001. Vaikka työ on muulloin ollut Ruotsissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa tai Helsingissä, Teyrisaari on pysynyt elämän kiintopisteenä.

– Olen käyttänyt myös paljon vieraita Teyrisaaressa. Se on antanut heille kuvan syvästä maaseudusta. Ulkomaalaiset ovat kysyneet, miten talvella liikutaan. Olen kertonut, että silloin se on hyvin yksinkertaista – jäätä pitkin.

Aina ei jäiden ylittäminen ole ollut yksinkertaista.

– Kerran jäin autolla lumimyrskyssä kiinni kinoksiin. Minulla oli sen ajan painava puhelin, jolla sain yhteyden Urho Puumalaiseen. Hän lähti traktorilla minua etsimään, mutta autoni oli jo lähes peittynyt lumeen. Urho löysi minut vasta palatessaan mantereelta takaisin.

Toisella kertaa oli jäälle pumpattu vettä, pakkasta oli lähes 30 astetta. Auto jäätyi sohjoon kiinni.

– Silloin minulla oli vain pikkukengät, joilla en olisi päässyt pois. Olisin voinut kuolla sinne. Sen jälkeen varmistin, että minulla oli aina bensatankki täynnä ja lämpimät vaatteet mukana.

Teyrisaari on 622 hehtaarin laajuinen. Ennen vuoden 1859 järvenlaskua se oli vain hehtaarin kokoinen luoto, jonka kohdalla kartassa lukee "Vanhasaari". Kaikkiaan Höytiäisellä syntyi vesijättöä yli 15 000 hehtaaria.

– Maita annettiin myös köyhille ja tilattomille. Oli siis myös sosiaalinen jakoperuste.

Ihan helppoa maiden jakaminen ei kuitenkaan ollut. Polvijärvellä vesijättömaiden järjestelytoimitus saatiin päätökseen vasta vuonna 1955. Tässä kunnassa vesijätöille muodostettiin yhteensä 633 tilaa, Juuan puolella niitä oli 104 ja Kontiolahdella 118.

Sähkötön ja kaukana mantereesta sijaitseva Teyrisaari tyhjeni 1960-luvulla ennätyksellistä vauhtia. Vuonna 1975 vakinaisia asukkaita oli enää kolmekymmentä. Lossia tai yhteysalusta ei ollut, kilometrien matkasta mantereelle oli selviydyttävä omin keinoin.

– Urho Puumalaisen tytär kävi lukiota Kontiolahdella. Isä vei traktorilla rantaan, siitä veneellä tai moottorikelkalla järven yli. Sitten tytär pyöräili maantien varteen odottamaan bussia.

Teerisaaren tilalle saatiin sähköt vuonna 1984, vesijohto vasta 1990-luvun alussa.

– Vesi tulee suoraan Höytiäisestä. Sitä vieraat ihmettelevät, pikkulapsille juomavesi on keitetty. Kun hankimme tilan, täällä oli vanha kaivo, mutta vesi oli huonoa. Haimme vuosikymmenet vettä suoraan järvestä, talvella avannosta.

Ilmastonmuutos näkyy Tarja Cronbergin mukaan selvästi Teyrisaaressa.

– Aikaisemmin oli marraskuussa monta pakkasyötä peräkkäin. Viikon päästä jäät kestivät jo moottorikelkan, aika pian myös auton. Nyt jäät tulevat ja sulavat, kelirikkoaika on selvästi pidentynyt. Myös myrskyjä on enemmän, puita kaatuu vanhoista metsistä.

Tänä päivänä Teyrisaaressa on enää vajaa kymmenen ympärivuotista asukasta. Heinäkuussa kesäsaarelaisia voi sitä vastoin olla pitkälti toista sataa.

==Aiheesta muualla==
http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/l048211001y/wqfi.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6yti%C3%A4inen
http://www.kalapaikka.net/hoytiainen_jarvi_kalastus_luvat_kalaistutukset_ravustus_vesilinnun_metsastys_vedenlaatu_lomamokit_polvijarvi___78584.asp
http://www.kalasaalis.com/kalastushaku/H%F6yti%E4inen/
http://www.google.fi/search?q=h%C3%B6yti%C3%A4inen&hl=fi&client=firefox-a&hs=c9T&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=ivnsm&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=fYoxTqCaGIia-wb67ZjyDA&ved=0CEAQsAQ&biw=1366&bih=624
http://personal.fimnet.fi/private/hkoskel/h_lasku.htm
http://www.sirnihta.fi/palvelut/hoytiainen/
http://www.kalapedia.fi/index.php?title=H%C3%B6yti%C3%A4inen
http://hoytiainen.jns.fi/

Höytiäinen (04.821.1.001)

2015-05-13T12:15:01Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Höytiäinen sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueilla. Järven pinta-ala on 283 km², valuma-alueen ala järven luusuassa 1460 km².

Höytiäisen vesialan osuus valuma-alueen alasta (vähennettynä Höytiäisen vesialalla) on 24,0 prosenttia. Tämä on suurjärvien sarjassa sijalla kuusi:

{| border="1" cellpadding="5" cellspacing="0" {{Vesialan osuus valuma-alasta}}
|-
!
! Valuma-alue (ilman järveä)km2
! Järvi (= sen vesiala)km2
! Järvi/valuma-alue %
|-
|[[Puruvesi_(Saimaa)_(04.181.1.001)|Puruvesi]] || <center>601</center> || <center>416</center> || <center>69,2</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(34.031.1.001)|Säkylän Pyhäjärvi]] ||<center>461</center> ||<center>155</center> ||<center>33,6</center>
|-
|[[Pyhäjärvi_(04.391.1.001)|Karjalan Pyhäjärvi]] || <center>771</center> || <center>248</center> || <center>32,2</center>
|-
|[[Suontee_(yhd.)|Suontee]] || <center>483</center> || <center>143</center> || <center>29,6</center>
|-
|[[Vesijärvi_(14.241.1.001)|Vesijärvi]] || <center>406</center> || <center>108</center> || <center>26,6</center>
|-
|[[Höytiäinen_(04.821.1.001)|Höytiäinen]] || <center>1208</center> || <center>283</center> || <center>24,0</center>
|}

==Höytiäisen purkautuminen 1859==
Höytiäinen on kuuluisa hurjasta purkautumisestaan vuonna 1859. Järvi purkautui sitä ennen Mertajärven kautta Viinijärveen. Järven pintaa aiottiin laskea, koska uuden viljelysmaan tarve oli suuri. Jaamankankaan hiekkaan kaivettiin lasku-uomaa ja homma karkasi käsistä. Vesi syövytti suojapadon hiekalla seisovat perustukset ja 4. elokuuta patorakennelmat sortuivat kokonaan. Vasta parin viikon kuluttua paljastui kalliokynnys, joka lopetti Höytiäisen vedenpinnan alenemisen. Pinta oli tuolloin alentunut noin 7 metriä.

Paikalle syntynyttä Puntarikoskea perattiin seuraavana vuonna niin, että vesi laski vielä pari metriä, jolloin järvenlaskun kokonaismääräksi kertyi 9,6 metriä. Järven pinta-ala supistui kaikkiaan yli kolmanneksella, uutta maata paljastui lähes 160 km². Tilavuus pieneni noin 3,5 kuutiokilometrillä. Höytiäisen kanavan kautta lienee purkautunut vettä enimmillään noin 5 000 m3/s. Pyhäselän pinta nousi elokuussa 1859 noin kaksi metriä, Etelä-Saimaa elo-syyskuussa noin 60 senttiä.

Suomen järvien pinta-alatilastossa Höytiäinen on sijalla 15. Ennen vuotta 1859 sijoitus olisi ollut yhdestoista.

Höytiäisessä on 575 saarta, joista monet syntyivät vuonna 1859. Suurin on Teyrisaari, 641 ha. Ennen järvenlaskua se oli muutaman hehtaarin laajuinen, nyt se on Suomen järvien saaritilastossa sijalla 97. Muita merkittäviä saaria ovat Ruopansaari (254 ha), Jouhteninen (173 ha) ja Kintainen (130 ha).

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Höytiäistä on säännöstelty vuodesta 1958 Puntarikosken voimalaitoksella. Säännöstelyn yläraja on NN+87,50 m ja alaraja NN+86,65 m. Vedenkorkeushavaintoja on vuodesta 1913, jonkin verran on puuttuvia tietoja. Seuraavassa vedenkorkeuden tunnuslukuja (NN-järjestelmässä):

{|border="1" {{vedenkorkeuden tunnuslukuja}}
|-
! Jakso
! HW
! MHW
! MW
! MNW
! NW
|-
|1913-1939 || 88,58 || 87,85 || 87,55 || 87,33 || 87,02
|-
|1958-1991 || 87,84 || 87,50 || 87,17 || 86,72 || 86,41
|-
|1992-2008 || 87,55 || 87,48 || 87,25 || 86,69 || 86,53
|}

Havaintoasema siirtyi Sorpanniemeen vuonna 1992.

Virtaamahavaintoja on Puntarikosken voimalaitokselta vuodesta 1958 lähtien. Keskivirtaama on ollut 16 m3/s, keskiylivirtaama 62 m3/s ja keskialivirtaama 0,02 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 100 m3/s (kesäkuussa 1998) ja 0,00 m3/s.

==Jäähavainnot==
Jäätymishavaintoja on vuosilta 1961–1990, jäänlähtöhavaintoja 1913–1991. Varhaisin jäätyminen on ollut 14. marraskuuta vuonna 1971, myöhäisin 29. joulukuuta 1974. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 25. huhtikuuta 1950 ja 2. kesäkuuta 1929 ja 1941.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==
Höytiäisen rannalla sijaitsee lomakeskus Huhmari. Siinä niillä paikkeilla on myös vene/vesibussi m/s Tuula, mäntyä ja mahonkia, mikä tekee kesäisin (harvakseltaan) ajeluja Höytiäiselle. "Risteilyiksikin" niitä sanotaan.

Kesälomalla voi vaikka käydä majoittumassa, yöpymässä, Huhmarilla ja varata veneajelu itsellen ja kenties joillekin muille myös.

Höytiäisen saaren tiettävästi on valinnut asuinpaikakseen ministerinäkin toiminut Tarja Cronberg.

==Tarut ja tositarinat==
1850-luvulla Höytiäisen vedenpinta laski ja maata paljastui, kun tehtiin kanava Pyhäselkään. Tapahtui padon murtuminen. Kirjailija Seppo Lappalainen (joka oli kotoisin Polvijärveltä) on kirjoittanut näytelmän "Höytiäisne lasku". Näytelmää on esitetty Polvijärvellä Kinahmon kesäteatterissa parin, kolmen viime vuosikymmenen kuluessa muutamana kesänä.

Järven "karkaamiseen" suunnittelemattomalla tavalla liittyy tarinoita. Vesi vei mukanaan jonkin rakennuksen katon ja katolla oli kukko kiekumassa. (Tuo tarina on taidettu kertoa muidenkin Vuoksen vesistön tapahtumien yhteydessä, ehkä sellaista on tapahtunut eri paikoissa.)

Polvijärven kirkonkylässä on Höytiäisen laskun muistomerkki. Selailu nettiin saa ajattelemaan, että ehkä se ei ole ainoa muistomerkki siitä.

Vielä ainakin 1990-luvun alkupuolella maanviljelyksen arkeen on kuulunut heinätössä käynti Höytiäisen jättömailla. Koska pellot ovat sijainneet kaukana kotoa, on työpäivää varten otettu mukaan evästä, piimääkin. Jotakin tietä on kutsuttu "Piimätieksi".

==Tarja Cronbergin haastattelu: Saarielämää Höytiäisellä 1969–2009==

(tekijä Esko Kuusisto, julkaistu [http://www.vesitalous.fi/upload/lehtiarkisto/2010/1_2010a.pdf| Vesitalous-lehdessä 1/2010]])

Viisi vuosikymmentä sitten Höytiäisen Teyrisaaren väkiluku oli yli kaksisataa. Saaressa oli koulu ja jopa oma pesäpallojoukkue. Suuri muuttoliike syrjäseuduilta kaupunkeihin ja Ruotsiin oli kuitenkin jo alkamassa. Vuosikymmenen lopulla moni talo oli tyhjentynyt ja horsma rehotti suljetun koulun pihalla.

– Melkein koko saari oli myynnissä. Kävimme katsomassa montakin paikkaa. Saari näytti ystävälliseltä ja mukavalta.

Tarja Cronberg osti miehensä Christerin kanssa saaren pohjoispäässä sijaitsevan Teerisaaren tilan vuonna 1969. Neljän vuosikymmenen aikana hän on asunut saaressa vakinaisesti runsaat kymmenen vuotta, ensin luomuviljelijänä ja lammasfarmarina 1983–1987, sitten maakuntajohtajana 1995–2001. Vaikka työ on muulloin ollut Ruotsissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa tai Helsingissä, Teyrisaari on pysynyt elämän kiintopisteenä.

– Olen käyttänyt myös paljon vieraita Teyrisaaressa. Se on antanut heille kuvan syvästä maaseudusta. Ulkomaalaiset ovat kysyneet, miten talvella liikutaan. Olen kertonut, että silloin se on hyvin yksinkertaista – jäätä pitkin.

Aina ei jäiden ylittäminen ole ollut yksinkertaista.

– Kerran jäin autolla lumimyrskyssä kiinni kinoksiin. Minulla oli sen ajan painava puhelin, jolla sain yhteyden Urho Puumalaiseen. Hän lähti traktorilla minua etsimään, mutta autoni oli jo lähes peittynyt lumeen. Urho löysi minut vasta palatessaan mantereelta takaisin.

Toisella kertaa oli jäälle pumpattu vettä, pakkasta oli lähes 30 astetta. Auto jäätyi sohjoon kiinni.

– Silloin minulla oli vain pikkukengät, joilla en olisi päässyt pois. Olisin voinut kuolla sinne. Sen jälkeen varmistin, että minulla oli aina bensatankki täynnä ja lämpimät vaatteet mukana.

Teyrisaari on 622 hehtaarin laajuinen. Ennen vuoden 1859 järvenlaskua se oli vain hehtaarin kokoinen luoto, jonka kohdalla kartassa lukee "Vanhasaari". Kaikkiaan Höytiäisellä syntyi vesijättöä yli 15 000 hehtaaria.

– Maita annettiin myös köyhille ja tilattomille. Oli siis myös sosiaalinen jakoperuste.

Ihan helppoa maiden jakaminen ei kuitenkaan ollut. Polvijärvellä vesijättömaiden järjestelytoimitus saatiin päätökseen vasta vuonna 1955. Tässä kunnassa vesijätöille muodostettiin yhteensä 633 tilaa, Juuan puolella niitä oli 104 ja Kontiolahdella 118.

Sähkötön ja kaukana mantereesta sijaitseva Teyrisaari tyhjeni 1960-luvulla ennätyksellistä vauhtia. Vuonna 1975 vakinaisia asukkaita oli enää kolmekymmentä. Lossia tai yhteysalusta ei ollut, kilometrien matkasta mantereelle oli selviydyttävä omin keinoin.

– Urho Puumalaisen tytär kävi lukiota Kontiolahdella. Isä vei traktorilla rantaan, siitä veneellä tai moottorikelkalla järven yli. Sitten tytär pyöräili maantien varteen odottamaan bussia.

Teerisaaren tilalle saatiin sähköt vuonna 1984, vesijohto vasta 1990-luvun alussa.

– Vesi tulee suoraan Höytiäisestä. Sitä vieraat ihmettelevät, pikkulapsille juomavesi on keitetty. Kun hankimme tilan, täällä oli vanha kaivo, mutta vesi oli huonoa. Haimme vuosikymmenet vettä suoraan järvestä, talvella avannosta.

Ilmastonmuutos näkyy Tarja Cronbergin mukaan selvästi Teyrisaaressa.

– Aikaisemmin oli marraskuussa monta pakkasyötä peräkkäin. Viikon päästä jäät kestivät jo moottorikelkan, aika pian myös auton. Nyt jäät tulevat ja sulavat, kelirikkoaika on selvästi pidentynyt. Myös myrskyjä on enemmän, puita kaatuu vanhoista metsistä.

Tänä päivänä Teyrisaaressa on enää vajaa kymmenen ympärivuotista asukasta. Heinäkuussa kesäsaarelaisia voi sitä vastoin olla pitkälti toista sataa.

==Aiheesta muualla==
http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/04/l048211001y/wqfi.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%B6yti%C3%A4inen
http://www.kalapaikka.net/hoytiainen_jarvi_kalastus_luvat_kalaistutukset_ravustus_vesilinnun_metsastys_vedenlaatu_lomamokit_polvijarvi___78584.asp
http://www.kalasaalis.com/kalastushaku/H%F6yti%E4inen/
http://www.google.fi/search?q=h%C3%B6yti%C3%A4inen&hl=fi&client=firefox-a&hs=c9T&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=ivnsm&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=fYoxTqCaGIia-wb67ZjyDA&ved=0CEAQsAQ&biw=1366&bih=624
http://personal.fimnet.fi/private/hkoskel/h_lasku.htm
http://www.sirnihta.fi/palvelut/hoytiainen/
http://www.kalapedia.fi/index.php?title=H%C3%B6yti%C3%A4inen
http://hoytiainen.jns.fi/

Eimisjärvi - Lauttalammit (01.072.1.001)

2015-01-15T14:22:04Z

Teppo.linjama: /* Järven erityispiirteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Eimisjärvi - Lauttalammit on Eimisjärven ja sen kanssa samassa tasossa olevien pikkujärvien (Kantele, Majalampi, Pieni Lauttalampi ja Lauttalampi) muodostama sokkeloinen ja monilahtinen järvikokonaisuus. Se sijaitsee Jänisjoen vesistössä Pohjois-Karjalassa lähellä itärajaa Joensuun kaupungissa Tuupovaaran entisen kunnan alueella.

Valuma-alueen ala järvi mukaan lukien on 201 km², josta vettä 6,6 %. Suurin järveen laskeva vesistö on [[Kälkäjärven valuma-alue (01.073)|Kälkäjärven alue]], 60 km².

Eimisjärven vedenkorkeushavaintoja on SYKEn rekisterissä vuodesta 1975 lähtien. Keskivedenkorkeus on ollut N60+142,48 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 114 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+143,38 m (toukokuussa 1981) ja alin N60+141,30 m (huhtikuussa 1979), joten äärivaihtelu on ollut 208 cm.

Eimisjärvi on säännöstelty. Palautuslaskelmien mukaan luonnontilaiset äärivedenkorkeudet jaksolla 1980-2007 olisivat olleet N60+143,43 m ja N60+141,95 m.

Eimisjärveä on säännöstelty uiton tarpeisiin jo 1930-luvulla. Järven säännöstelyrajoja muutettiin vuonna 2007 aiempaa tiukemmiksi niin, että kesäaikaan järven säännöstelyväli on vain noin 25 cm.

==Nykytila ja suojelu==

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==

Koitere (04.941.1.001)

2015-01-13T11:24:15Z

Teppo.linjama: /* Lähteitä */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Koitere sijaitsee [http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilomantsi Ilomantsissa], itäisimmässä osassa Suomea, Vuoksen vesistön latvoilla. Koko Koitajoen vesistöalueen pinta-ala on runsaat 6 600 km², järvisyys noin 10 %. Itse Koitereen valuma-alueen ala on noin 2080 km²,josta vettä 12,6 %. Lähivaluma-alueen ala noin 720 km², josta kolmannes on turvemaita. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Lutinjoen-Haapajoen (974 km²), Hiienjoen (153 km²) ja Suomunjoen (145 km²) alueet. Ensin mainitusta on Venäjän puolella 320 km².

Koitereen pinta-ala on 164 km², ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 27. Keskisyyvyys on 6,7 metriä, ja suurin syvyys 46 metriä.

Koitere kuuluu valtakunnallisten rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmien piiriin. Selkäsaariston alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.

Suomen Kotiseutuliitto valitsi 1960-luvulla Koitereen yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä eli matkailun vetonaulaksi.

==451 saarta==
Koitere on satasaarinen erämainen järvi. Kaikkiaan järvellä on 451 saarta. Suurimmat ovat Juuansaari (688 ha), joka Suomen järvien saaritilastossa on sijalla 92, ja Tyrjänsaari (370 ha). Niihin molempiin on tieyhteys. Suuria selkäsaaria ovat Lammassaari (480 ha) ja Hirvatsaari (250 ha). Lammassaari on morfologisesti hyvin rikkonainen ja siellä on myös kymmenkunta lampea, joista suurin on Valkealampi (noin 40 ha).

Koiteretta on nimitetty Karjalan mereksikin. Luonnontilaisena, ennen vuonna 1955 toteutettua säännöstelyä, järveä ovat ympäröineet vanhat metsät ja laajat hiekkaiset rannat. Koitereen maisemissa on elänyt runonlaulajia, kuuluisimpana Mateli Kuivalatar. Matelin runoja on Kantelettaressa Elias Lönnrotin kokoamana. Koitereen ja sen vanhan lasku-uoman Ala-Koitajoen maisemissa on kuvattu useita suomalaisia elokuvia.

==Kalaisa järvi==
Koitereella on suuri merkitys virkistyskäytön ja kalastuksen kannalta. Tärkeimmät saalislajit ovat ahven, kuha, hauki ja muikku. Koitere kuuluu rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmiin. Koitereen saarista Lammassaaren suurin osa, Yppylä ja monet muut kuuluvat Natura-alueisiin. Järven pohjoisosan ranta kuuluu [http://fi.wikipedia.org/wiki/Patvinsuon_kansallispuisto Patvinsuon kansallispuistoon]. Kaakkoisosassa on Syväysjoen suiston linnustonsuojelualue. Koitereen linnusto on karuille vesille tyypillinen, esimerkiksi kuikka on yleinen alueella.

Koitereen valuma-alue on metsävaltaista, maatalousmaita on hyvin vähän. Koitereella ei ole pistemäistä jätevesikuormitusta. Koitere on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi vuonna 2008.

==Kymmenenneksi säännöstellyin järvi Suomessa==
Koiteretta säännöstellään Pamilon voimalaitoksella, jonka putouskorkeus on Suomen toiseksi suurin, 49 metriä. Pamilon voimalaitos valmistui vuonna 1955. Varsinainen säännöstely alkoi vuonna 1980. Säännöstelyväli on 2,12 metriä. Suomen suurista yli 25 km² järvistä Koitere on 10. voimakkaimmin säännöstelty. Koitere on tyypiltään suuri humusjärvi.

Koitereen säännöstely on vaikuttanut järveen monin tavoin. Rantaeroosio on yksi näkyvimpiä. Kalastukselle ja kalastolle säännöstelystä on myös haittaa.

Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena oli vesivoimantuotannon edistäminen. Säännöstelyllä nostettiin avovesikauden keskivedenkorkeutta ja lisättiin vedenkorkeuden alenemaa talvella. Kaiken kaikkiaan vedenpinnan maksimaalinen vaihtelu lisääntyi noin metrillä. Kesän aikainen vedenpinnan vaihtelu on vähentynyt luonnonmukaisesta.

Koitereen säännöstelyn vaikutuksista tehtiin 2000-luvun alkupuolella laaja selvitys eri tahojen yhteistyönä. Työssä päädyttiin suosituksiin säännöstelyn haittojen vähentämiseksi. Suositukset koskevat mm. säännöstelykäyntäntöjen parantamista, rantojen kunnostusta, kalakantojen hoitoa, kalastusta, seurantaa ja selvityksiä, virkistyskäyttöä ja veneilyä sekä yhteistyötä. Suosituksia toteutetaan yhteistuumin eri tahojen kanssa.

==Vedenkorkeus==
Koitereen vedenkorkeutta mitattiin Kohtavaaran asteikolla vuosina 1912–1970. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 109 cm. Ylin vedenkorkeus oli N60+144,24 m (kesäkuussa 1920) ja alin N60+ 142,02 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu oli 222 cm.

Surinkiven asteikolta on havaintoja vuodesta 1956. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,34 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 175 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+144,26 m (joulukuussa 2006) ja alin N60+ 142,05 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu on ollut 221 cm.

==Lähteitä==

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Tarvainen, A., Verta, O.-M., Marttunen, M., Nykänen, J., Korhonen, T., Pönkkä, H. ja Höytämö, J. 2006. Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Suomen ympäristö 37. 116 s.

Sutela, S., Käki, T., Linjama, T., Niinioja, R., Haavanlammi, E., Kärkkäinen, J., Marttunen, M., Pönkkä, H., Sarnola, T. Koitereen säännöstelysuositusten toteutuminen ja vaikutukset. 2012. Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 107/2012. 86 s.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ilomantsi.fi/koitereen-saannostely/ Ilomantsin kunta] (www.ilomantsi.fi)

Koitere (04.941.1.001)

2015-01-13T11:16:51Z

Teppo.linjama: /* Lähteitä */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Koitere sijaitsee [http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilomantsi Ilomantsissa], itäisimmässä osassa Suomea, Vuoksen vesistön latvoilla. Koko Koitajoen vesistöalueen pinta-ala on runsaat 6 600 km², järvisyys noin 10 %. Itse Koitereen valuma-alueen ala on noin 2080 km²,josta vettä 12,6 %. Lähivaluma-alueen ala noin 720 km², josta kolmannes on turvemaita. Suurimmat järveen laskevat vesistöt ovat Lutinjoen-Haapajoen (974 km²), Hiienjoen (153 km²) ja Suomunjoen (145 km²) alueet. Ensin mainitusta on Venäjän puolella 320 km².

Koitereen pinta-ala on 164 km², ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 27. Keskisyyvyys on 6,7 metriä, ja suurin syvyys 46 metriä.

Koitere kuuluu valtakunnallisten rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmien piiriin. Selkäsaariston alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan.

Suomen Kotiseutuliitto valitsi 1960-luvulla Koitereen yhdeksi Suomen seitsemästä ihmeestä eli matkailun vetonaulaksi.

==451 saarta==
Koitere on satasaarinen erämainen järvi. Kaikkiaan järvellä on 451 saarta. Suurimmat ovat Juuansaari (688 ha), joka Suomen järvien saaritilastossa on sijalla 92, ja Tyrjänsaari (370 ha). Niihin molempiin on tieyhteys. Suuria selkäsaaria ovat Lammassaari (480 ha) ja Hirvatsaari (250 ha). Lammassaari on morfologisesti hyvin rikkonainen ja siellä on myös kymmenkunta lampea, joista suurin on Valkealampi (noin 40 ha).

Koiteretta on nimitetty Karjalan mereksikin. Luonnontilaisena, ennen vuonna 1955 toteutettua säännöstelyä, järveä ovat ympäröineet vanhat metsät ja laajat hiekkaiset rannat. Koitereen maisemissa on elänyt runonlaulajia, kuuluisimpana Mateli Kuivalatar. Matelin runoja on Kantelettaressa Elias Lönnrotin kokoamana. Koitereen ja sen vanhan lasku-uoman Ala-Koitajoen maisemissa on kuvattu useita suomalaisia elokuvia.

==Kalaisa järvi==
Koitereella on suuri merkitys virkistyskäytön ja kalastuksen kannalta. Tärkeimmät saalislajit ovat ahven, kuha, hauki ja muikku. Koitere kuuluu rantojensuojelu- ja harjujensuojeluohjelmiin. Koitereen saarista Lammassaaren suurin osa, Yppylä ja monet muut kuuluvat Natura-alueisiin. Järven pohjoisosan ranta kuuluu [http://fi.wikipedia.org/wiki/Patvinsuon_kansallispuisto Patvinsuon kansallispuistoon]. Kaakkoisosassa on Syväysjoen suiston linnustonsuojelualue. Koitereen linnusto on karuille vesille tyypillinen, esimerkiksi kuikka on yleinen alueella.

Koitereen valuma-alue on metsävaltaista, maatalousmaita on hyvin vähän. Koitereella ei ole pistemäistä jätevesikuormitusta. Koitere on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyväksi vuonna 2008.

==Kymmenenneksi säännöstellyin järvi Suomessa==
Koiteretta säännöstellään Pamilon voimalaitoksella, jonka putouskorkeus on Suomen toiseksi suurin, 49 metriä. Pamilon voimalaitos valmistui vuonna 1955. Varsinainen säännöstely alkoi vuonna 1980. Säännöstelyväli on 2,12 metriä. Suomen suurista yli 25 km² järvistä Koitere on 10. voimakkaimmin säännöstelty. Koitere on tyypiltään suuri humusjärvi.

Koitereen säännöstely on vaikuttanut järveen monin tavoin. Rantaeroosio on yksi näkyvimpiä. Kalastukselle ja kalastolle säännöstelystä on myös haittaa.

Säännöstelyn alkuperäisenä tarkoituksena oli vesivoimantuotannon edistäminen. Säännöstelyllä nostettiin avovesikauden keskivedenkorkeutta ja lisättiin vedenkorkeuden alenemaa talvella. Kaiken kaikkiaan vedenpinnan maksimaalinen vaihtelu lisääntyi noin metrillä. Kesän aikainen vedenpinnan vaihtelu on vähentynyt luonnonmukaisesta.

Koitereen säännöstelyn vaikutuksista tehtiin 2000-luvun alkupuolella laaja selvitys eri tahojen yhteistyönä. Työssä päädyttiin suosituksiin säännöstelyn haittojen vähentämiseksi. Suositukset koskevat mm. säännöstelykäyntäntöjen parantamista, rantojen kunnostusta, kalakantojen hoitoa, kalastusta, seurantaa ja selvityksiä, virkistyskäyttöä ja veneilyä sekä yhteistyötä. Suosituksia toteutetaan yhteistuumin eri tahojen kanssa.

==Vedenkorkeus==
Koitereen vedenkorkeutta mitattiin Kohtavaaran asteikolla vuosina 1912–1970. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 109 cm. Ylin vedenkorkeus oli N60+144,24 m (kesäkuussa 1920) ja alin N60+ 142,02 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu oli 222 cm.

Surinkiven asteikolta on havaintoja vuodesta 1956. Keskivedenkorkeus on tämän jakson aikana ollut N60+ 143,34 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 175 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+144,26 m (joulukuussa 2006) ja alin N60+ 142,05 m (huhtikuussa 1957), joten äärivaihtelu on ollut 221 cm.

==Lähteitä==

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Tarvainen, A., Verta, O.-M., Marttunen, M., Nykänen, J., Korhonen, T., Pönkkä, H. ja Höytämö, J. 2006. Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Suomen ympäristö 37. 116 s.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ilomantsi.fi/koitereen-saannostely/ Ilomantsin kunta] (www.ilomantsi.fi)

Pyhäjärvi (04.391.1.001)/Puhoksen voimalaitos

2015-01-13T10:52:16Z

Teppo.linjama: Ak: Uusi sivu: {{Paikka |Nimi=Puhoksen voimalaitos |Alue=Pyhäjärvi (04.391.1.001) |Kuvaus=Karjalan Pyhäjärveä säännöstelevä Puhoksen voimalaitos. Omistaja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. |K...

{{Paikka
|Nimi=Puhoksen voimalaitos
|Alue=Pyhäjärvi (04.391.1.001)
|Kuvaus=Karjalan Pyhäjärveä säännöstelevä Puhoksen voimalaitos. Omistaja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy.
|Kunta=Kitee
|KoordPohj=62.0949
|KoordIta=29.8757
|Koordinaatit=62.09486693680654, 29.87565132934833
|Zoom=18
|Ylläpito=Tavallinen käyttäjä
}}

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-13T10:38:22Z

Teppo.linjama: /* Lähteet */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm. Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km². Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voi vesiviranomainen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) anoa aluehallintovirastolta vesilain mukaista poikkeamislupaa. Tällaista poikkeamislupaa on haettu ja käytetty vuodesta 1980 alkaen yhteensä 11 kertaa: kahdeksan kertaa haitallisen korkeiden vedenpintojen takia, kaksi kertaa (vuosina 2006 ja 2013) haitallisen matalien vedenkorkeuksien takia sekä yhden kerran norpan pesinnän turvaamiseksi Saimaalla (alkuvuodesta 2013, hakijana oli tuolloin Kaakkois-Suomen ELY-keskus).

Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Jäsysjärvestä Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama. Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramojoen vesistöstä 10 m³/s. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³/s. Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³/s. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin.
Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970. Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Havaintojakson suurin virtaama on ollut 621 m³/s (kesäkuussa 1924). Pienin virtaama on ollut vuoden 1976 marraskuussa, 45 m³/s. Tämä oli kuitenkin yksittäinen vuorokausivirtaama-arvo ja luultavasti liittyi Pielisjoen hyydöntorjuntaan. Pielisen todellista vähävetistä tilannetta kuvastanut Pielisjoen minimivirtaama oli vuoden 1942 huhtikuussa, 75 m³/s.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä, jos Saimaa lasketaan säännöstellyksi järveksi (Saimaan juoksutuksia säädellään Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella). Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä merenpinnasta ja 132 metriä Pielisen pinnasta.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 62 kilometriä. Kolin ja Lieksan kirkonkylän välinen matka lyhenee jäätien ansiosta 51 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin ja ilmeisesti samalla myös Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011–-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia. Toisaalta talvella 2010–2011 jäätie pystyttiin avaamaan aikaisemmin kuin koskaan, jo 15. joulukuuta 2010. Pisimpään liikenteelle avoinna jäätie oli talvella 1997–1998, huhtikuun 21. päivään saakka. Keväällä 2013 jäätiellä päästiin liikennöimään 16. huhtikuuta saakka.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Säännöstelysuunnitelmia==

Pielisen säännöstelymahdollisuuksia on selvitetty useaan otteeseen jo 1930-luvulta alkaen. Ensimmäiset varsinaiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut etenkin 2000-luvun alun kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006–2013 varsin laajasti selvitetty Pielisen juoksutuksen vaihtoehtoja, vaikutuksia ja säännöstelyedellytyksiä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, sittemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen vetämänä. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Eri osaselvitysten tekijöinä ovat olleet myös erityisesti Suomen ympäristökeskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oy Vesirakentaja ja Fortum Service Oy.

Pielisen säännöstelyselvitykset valmistuivat alkuvuodesta 2014. Edellytyksenä selvitystyön etenemiselle on ollut riittävä yksimielisyys säännöstelyn tavoitteista ja järjestämisestä eri osapuolten (alueen kunnat, Pielisjoen voimayhtiöt ja ELY-keskus) välillä. Pielisen järvisäännöstelylle löytyi alueelta ja osapuolten kesken laajaa kannatusta. Säännöstelystä ei viimeksi muodostetulla juoksutusvaihtoehdolla olisi merkittävää haittaa alapuolisilla vesistöillä (Pielisjoki ja Saimaa), mutta hyödyt Pielisellä olisivat silti merkittävät. Pelkälle Pielisen järvisäännöstelylle ei kuitenkaan löytyne edistäjää, koska voimayhtiöiden ja myös valtion (ELY-keskus) osallistumisen edellytyksenä on pidetty voimataloushyötyä, jota järvisäännöstelystä ei saataisi. Tämän takia Pielisen säännöstelyn edellytyksenä käytännössä olisi voimataloushyöty, jota saataisiin Pielisjoen voimalaitosten virtaaman lyhytaikaisesta säädöstä. Vaikka lyhytaikaissäätö (virtaaman lyhytaikainen vaihtelu) olisi pientä verrattuna esim. Kemijoen, Kokemäenjoen tai Oulujoen melko voimakkaaseen säätöön, olisi siitä todennäköisesti jonkinasteista haittaa Pielisjoen virkistyskäytölle ja ekologialle.

Ajatuksena oli syksyllä 2014 ja vuonna 2015 edetä Pielisen säännöstelyn ympäristövaikutusten arviointiin (YVA), jossa olisi arvioitu säännöstelyn vaikutuksia eri vaihtoehdoilla sekä etsitty keinoja säännöstelyn mahdollisten haittojen vähentämiseksi. YVA-vaihetta olisi seurannut vesilain mukainen säännöstelyluvan hakeminen. Ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä ei kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä. Tällä hetkellä (alkuvuodesta 2015) näyttää siltä, että Pielisen säännöstelyasiassa ei ainakaan toistaiseksi edetä.

Itä-Suomen aluehallintoviraston heinäkuussa 2013 asettaman velvoitteen mukaisesti ELY-keskus selvittää tällä hetkellä sitä mahdollisuutta, että aiemman kaltaiset, haitan vähentämiseksi toteutetut poikkeamiset Pielisen luonnonmukaisesta juoksutuksesta sisällytettäisiin Kaltimon em. lupapäätökseen. Tällä tavalla mahdollisesti saatava muutos Pielisen vedenkorkeuksiin olisi kuitenkin pieni verrattuna varsinaisen säännöstelyn tuottamiin vedenkorkeusmuutoksiin.

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lehtoranta, V. & Seppälä, E.: Asukkaiden näkemykset ja maksuhalukkuus Pielisen säännöstelystä. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 35/2011. 60 s.

Linjama, T. 2014. Selvitys Pielisen säännöstelymahdollisuuksista. Pohjois-Karjalan ELY-keskus. 23.5.2014. 63 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Verta, O-M., Nykänen, J., Höytämö, J. & Marttunen, M.: Pielisen juoksutusten kehittämismahdollisuudet. 2007. Yhteenveto vuonna 2006 tehdyistä selvityksistä. 80 s. + liitteet.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-13T10:36:08Z

Teppo.linjama: /* Pielisen tila on hyvä */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm. Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km². Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voi vesiviranomainen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) anoa aluehallintovirastolta vesilain mukaista poikkeamislupaa. Tällaista poikkeamislupaa on haettu ja käytetty vuodesta 1980 alkaen yhteensä 11 kertaa: kahdeksan kertaa haitallisen korkeiden vedenpintojen takia, kaksi kertaa (vuosina 2006 ja 2013) haitallisen matalien vedenkorkeuksien takia sekä yhden kerran norpan pesinnän turvaamiseksi Saimaalla (alkuvuodesta 2013, hakijana oli tuolloin Kaakkois-Suomen ELY-keskus).

Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Jäsysjärvestä Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama. Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramojoen vesistöstä 10 m³/s. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³/s. Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³/s. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin.
Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970. Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Havaintojakson suurin virtaama on ollut 621 m³/s (kesäkuussa 1924). Pienin virtaama on ollut vuoden 1976 marraskuussa, 45 m³/s. Tämä oli kuitenkin yksittäinen vuorokausivirtaama-arvo ja luultavasti liittyi Pielisjoen hyydöntorjuntaan. Pielisen todellista vähävetistä tilannetta kuvastanut Pielisjoen minimivirtaama oli vuoden 1942 huhtikuussa, 75 m³/s.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä, jos Saimaa lasketaan säännöstellyksi järveksi (Saimaan juoksutuksia säädellään Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella). Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä merenpinnasta ja 132 metriä Pielisen pinnasta.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 62 kilometriä. Kolin ja Lieksan kirkonkylän välinen matka lyhenee jäätien ansiosta 51 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin ja ilmeisesti samalla myös Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011–-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia. Toisaalta talvella 2010–2011 jäätie pystyttiin avaamaan aikaisemmin kuin koskaan, jo 15. joulukuuta 2010. Pisimpään liikenteelle avoinna jäätie oli talvella 1997–1998, huhtikuun 21. päivään saakka. Keväällä 2013 jäätiellä päästiin liikennöimään 16. huhtikuuta saakka.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Säännöstelysuunnitelmia==

Pielisen säännöstelymahdollisuuksia on selvitetty useaan otteeseen jo 1930-luvulta alkaen. Ensimmäiset varsinaiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut etenkin 2000-luvun alun kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006–2013 varsin laajasti selvitetty Pielisen juoksutuksen vaihtoehtoja, vaikutuksia ja säännöstelyedellytyksiä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, sittemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen vetämänä. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Eri osaselvitysten tekijöinä ovat olleet myös erityisesti Suomen ympäristökeskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oy Vesirakentaja ja Fortum Service Oy.

Pielisen säännöstelyselvitykset valmistuivat alkuvuodesta 2014. Edellytyksenä selvitystyön etenemiselle on ollut riittävä yksimielisyys säännöstelyn tavoitteista ja järjestämisestä eri osapuolten (alueen kunnat, Pielisjoen voimayhtiöt ja ELY-keskus) välillä. Pielisen järvisäännöstelylle löytyi alueelta ja osapuolten kesken laajaa kannatusta. Säännöstelystä ei viimeksi muodostetulla juoksutusvaihtoehdolla olisi merkittävää haittaa alapuolisilla vesistöillä (Pielisjoki ja Saimaa), mutta hyödyt Pielisellä olisivat silti merkittävät. Pelkälle Pielisen järvisäännöstelylle ei kuitenkaan löytyne edistäjää, koska voimayhtiöiden ja myös valtion (ELY-keskus) osallistumisen edellytyksenä on pidetty voimataloushyötyä, jota järvisäännöstelystä ei saataisi. Tämän takia Pielisen säännöstelyn edellytyksenä käytännössä olisi voimataloushyöty, jota saataisiin Pielisjoen voimalaitosten virtaaman lyhytaikaisesta säädöstä. Vaikka lyhytaikaissäätö (virtaaman lyhytaikainen vaihtelu) olisi pientä verrattuna esim. Kemijoen, Kokemäenjoen tai Oulujoen melko voimakkaaseen säätöön, olisi siitä todennäköisesti jonkinasteista haittaa Pielisjoen virkistyskäytölle ja ekologialle.

Ajatuksena oli syksyllä 2014 ja vuonna 2015 edetä Pielisen säännöstelyn ympäristövaikutusten arviointiin (YVA), jossa olisi arvioitu säännöstelyn vaikutuksia eri vaihtoehdoilla sekä etsitty keinoja säännöstelyn mahdollisten haittojen vähentämiseksi. YVA-vaihetta olisi seurannut vesilain mukainen säännöstelyluvan hakeminen. Ympäristövaikutusten arvioinnin tekemisestä ei kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä. Tällä hetkellä (alkuvuodesta 2015) näyttää siltä, että Pielisen säännöstelyasiassa ei ainakaan toistaiseksi edetä.

Itä-Suomen aluehallintoviraston heinäkuussa 2013 asettaman velvoitteen mukaisesti ELY-keskus selvittää tällä hetkellä sitä mahdollisuutta, että aiemman kaltaiset, haitan vähentämiseksi toteutetut poikkeamiset Pielisen luonnonmukaisesta juoksutuksesta sisällytettäisiin Kaltimon em. lupapäätökseen. Tällä tavalla mahdollisesti saatava muutos Pielisen vedenkorkeuksiin olisi kuitenkin pieni verrattuna varsinaisen säännöstelyn tuottamiin vedenkorkeusmuutoksiin.

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-13T08:26:00Z

Teppo.linjama: virtaamatietoja päivitetty

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm. Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km². Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voi vesiviranomainen (Pohjois-Karjalan ELY-keskus) anoa aluehallintovirastolta vesilain mukaista poikkeamislupaa. Tällaista poikkeamislupaa on haettu ja käytetty vuodesta 1980 alkaen yhteensä 11 kertaa: kahdeksan kertaa haitallisen korkeiden vedenpintojen takia, kaksi kertaa (vuosina 2006 ja 2013) haitallisen matalien vedenkorkeuksien takia sekä yhden kerran norpan pesinnän turvaamiseksi Saimaalla (alkuvuodesta 2013, hakijana oli tuolloin Kaakkois-Suomen ELY-keskus).

Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Jäsysjärvestä Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama. Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramojoen vesistöstä 10 m³/s. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³/s. Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³/s. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin.
Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970. Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Havaintojakson suurin virtaama on ollut 621 m³/s (kesäkuussa 1924). Pienin virtaama on ollut vuoden 1976 marraskuussa, 45 m³/s. Tämä oli kuitenkin yksittäinen vuorokausivirtaama-arvo ja luultavasti liittyi Pielisjoen hyydöntorjuntaan. Pielisen todellista vähävetistä tilannetta kuvastanut Pielisjoen minimivirtaama oli vuoden 1942 huhtikuussa, 75 m³/s.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä, jos Saimaa lasketaan säännöstellyksi järveksi (Saimaan juoksutuksia säädellään Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella). Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä merenpinnasta ja 132 metriä Pielisen pinnasta.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 62 kilometriä. Kolin ja Lieksan kirkonkylän välinen matka lyhenee jäätien ansiosta 51 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin ja ilmeisesti samalla myös Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011–-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia. Toisaalta talvella 2010–2011 jäätie pystyttiin avaamaan aikaisemmin kuin koskaan, jo 15. joulukuuta 2010. Pisimpään liikenteelle avoinna jäätie oli talvella 1997–1998, huhtikuun 21. päivään saakka. Keväällä 2013 jäätiellä päästiin liikennöimään 16. huhtikuuta saakka.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-08T13:24:54Z

Teppo.linjama: /* Monessa Suomen ykkönen */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä, jos Saimaa lasketaan säännöstellyksi järveksi (Saimaan juoksutuksia säädellään Suomen ja Venäjän välisellä rajasopimuksella). Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä merenpinnasta ja 132 metriä Pielisen pinnasta.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 62 kilometriä. Kolin ja Lieksan kirkonkylän välinen matka lyhenee jäätien ansiosta 51 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin ja ilmeisesti samalla myös Euroopan pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011–-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia. Toisaalta talvella 2010–2011 jäätie pystyttiin avaamaan aikaisemmin kuin koskaan, jo 15. joulukuuta 2010. Pisimpään liikenteelle avoinna jäätie oli talvella 1997–1998, huhtikuun 21. päivään saakka. Keväällä 2013 jäätiellä päästiin liikennöimään 16. huhtikuuta saakka.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-08T09:12:58Z

Teppo.linjama: /* Hajakuormitusta */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhtoumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-08T09:09:17Z

Teppo.linjama: /* Kansallismaiseman järvi */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikoin tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanveistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-08T09:04:58Z

Teppo.linjama: /* Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2015-01-08T08:55:55Z

Teppo.linjama: /* Kansallismaiseman järvi */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpolttoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, veneilijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-31T06:07:36Z

Teppo.linjama: /* Vedenkorkeus ja virtaama */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu yhtäjaksoisesti vuodesta 1911. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksen satamassa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä 1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m³/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-30T11:41:14Z

Teppo.linjama: /* Kansallismaiseman järvi */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1904. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksessa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m3/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta. Säveltäjä Heino Kaski puolestaan oli kotoisin Pielisjärveltä (nyk. Lieksa).

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-30T11:29:44Z

Teppo.linjama: Virtaamat muutettu yläindeksillisiksi

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1904. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksessa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.
Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².
Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa aluehallintovirastolta vesilain mukainen poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.
Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m³ sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m³ sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.
Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.
Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m3/s, keskiylivirtaama 377 m³/s ja keskialivirtaama 130 m³/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m³/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m³/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta.

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-11T13:31:29Z

Teppo.linjama:

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1904. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksessa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.

Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².

Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.

Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m3sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m3sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.

Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.

Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m3/s, keskiylivirtaama 377 m3/s ja keskialivirtaama 130 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m3/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m3/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta.

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen/ ymparisto.fi] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-11T13:12:14Z

Teppo.linjama: Pielisen sivujen linkki vaihdettu (ely-keskus.fi --> ymparisto.fi)

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1904. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksessa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.

Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².

Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.

Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m3sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m3sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.

Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.

Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m3/s, keskiylivirtaama 377 m3/s ja keskialivirtaama 130 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m3/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m3/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta.

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen] (www.ymparisto.fi)

Pielinen (04.411.1.001)

2014-12-11T13:09:34Z

Teppo.linjama: /* Aiheesta muualla */

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==

Pielisen pinta-ala on lähes 900 km², jolla järvi yltää Suomen neljänneksi suurimmaksi. Pielinen on Pohjois-Karjalan maakunnan suurin järvi. Se kokoaa vetensä noin 21 000 km² alueelta, runsaat puolet sijaitsee Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa ja noin 43 % Venäjän Karjalassa. Koko Pielisen alueen järvisyys on 13,3 %. Lähivaluma-alueen (1 900 km²) järvisyys on 34 %. Lähivaluma-alueesta on runsas 4 % on peltomaata; Turvemaita lähivaluma-alueesta on noin 16 %, niistä kolme neljäsosaa on ojitettu. Tyypiltään Pielinen on suuri humusjärvi.

Pielisen kanssa tasapintaiset Kuokkastenjärvi (6 km²) ja Lautiainen-Nurmesjärvi (13 km²) on laskettu mukaan Pielisen pinta-alaan.

Pielisen suurin syvyys on 61 metriä keskiosassa Paalasmaan saaren lähellä; keskisyvyys on noin 10 metriä. Pituutta Pielisellä on noin 90 kilometriä, ja leveyttä enimmillään on lähes 30 kilometriä, ja kapeimmillaan vain pari kilometriä.

Pielisessä on 1491 saarta, joista suurimmat ovat Paalasmaa (2714 ha, Suomen järvisaarista 14. suurin), Kynsisaari (1350 ha, sijalla 36), Porosaari (1029, sijalla 52) ja Toinensaari (820, sijalla 71). Pielisen saarten yhteispinta-ala on yli 14 700 hehtaaria.

'Suomen katsotuimmat saaret' ovat nimeltään Pieni-Hölö ja Iso-Hölö. Ne sijaitsevat välittömästi Ukko-Kolin edustalla. Hieman kauempana ovat Pieni-Korppi ja Iso-Korppi. Näkökentässä oikealla on harjusaarten ketju, vasemmalta lukien Hiekkapakka, Suuri-Kopra, Pieni-Kopra ja Purjesaari. Tämä 2,8 km pituinen ketju on yhtenäinen. Noin 150 metrin levyisen Purjesalmen jälkeen tulee vielä 2,6 km pituinen Laitosaari.

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pielisen vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1904. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Nurmeksessa (YKJ 7050675, 3606155). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 93,74 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 117 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 95,38 m (alkukesästä1924), alin N60+ 92,60 m (huhtikuulta 1942), joten äärivaihtelu on ollut 278 cm.

Vedenkorkeuden vaihtelu vaikuttaa luonnollisesti järven pinta-alaan. Pielisen ala vaihtelee vuoden kuluessa keskimäärin 64 km², äärivedenkorkeuksien erotusta vastaava alan vaihtelu on noin 130 km².

Pielisen vedenkorkeuden vaihtelut ovat lähes luonnontilaiset, mutta tulvan tai kuivuuden uhatessa järven juoksutuksien muuttamiseen luonnontilaisesta voidaan anoa poikkeuslupa. Pielisen vedenkorkeuteen vaikuttaa myös Koitajoesta Kaltimon yläpuolelle tuleva, Pamilon voimalaitoksen voimakkaasti säännöstelty virtaama.

Pielisen itäosaan tuo Lieksanjoki vettä keskimäärin lähes 100 m3sekunnissa. Pielisen pohjoisosaan Valtimonjoen vesistöstä tulee 5 m³ sekunnissa, Saramonjoen vesistöstä 10 m3sekunnissa. Muista vesistöistä – kuten Juuanjoesta ja Viekinjoesta, Pieliseen tulee vettä keskimäärin 10 m³ sekunnissa.

Pielinen laskee Pielisjoen kautta Pyhäselkään, Saimaan pohjoisimpaan osaan. Pielisjoki tuo noin 40 % Saimaan vesistä keskivirtaamallaan 240 m³ sekunnissa. Pielisjoen Kaltimon voimalaitoksen Pielisen luonnontilaa vastaava juoksutus määräytyy Pielisjoelle laaditusta purkautumistaulukosta, muutamin sääoloista johtuvin poikkeuksin. Pielisjokea kanavoitiin jo 1870-luvulla ja myöhemmin siihen rakennettiin vesivoimalaitoksia; vuonna 1958 Kaltimo ja vuonna 1971 Kuurna. Pielisjoen Jakokoskelta purkautumiskäyrään perustuvia virtaamahavaintoja on vuosilta 1911–1970.

Jakokosken yläpuolisen valuma-alueen ala on 21 081 km² ja järvisyys 13,2 %. Kaltimon voimalaitos sijaitsee noin 5 km ylävirtaan Jakokoskesta. Kaltimon voimalaitoksen yläpuolisen valuma-alueen ala on hieman pienempi, 20 816 km² ja järvisyys lähes sama 13,3 %. Havaintopisteiden valuma-alueen välinen ero on suhteellisen pieni, 1,2 %, joka menee jo voimalaitoksen virtaaman määrityksen virherajoihin, joten havaintosarjoja käsitellään yhtenäisenä. Yhdistetyn havaintosarjan keskivirtaama on ollut 235 m3/s, keskiylivirtaama 377 m3/s ja keskialivirtaama 130 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 621 m3/s (kesäkuussa 1924) ja 45 m3/s (marraskuussa 1976).

==Pintaveden lämpotila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Nurmeksen asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1967. Havainnot tehdään joka päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,0, heinäkuussa 18,1 ja elokuussa 17,0 astetta.

Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on olemassa vuodesta 1885 lähtien, havaintoja puuttuu kuitenkin runsaasti jaksolla 1890–1910. Havainnoissa on epäluotettavuutta, sillä tietoja on Pielisen lisäksi pieneltä Nurmesjärveltä Nurmeksen toiselta puolen. Pielisen ja Nurmesjärven jäätymisissä ja jäänlähdöissä voi olla selvästi eroa, ja kaikilta vuosilta ei ole varmuutta mitä aluetta havainnot koskevat. Asteikon näköpiiri käsittää lähinnä Nurmeksen sataman alueen pohjoislahden.

Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä talvesta 1962–1963 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 65 cm, koko jakson ennätyspaksuus 79 cm maaliskuulta 2010.

==Kansallismaiseman järvi==

Pielisen lounaisrannalla sijaitsee Koli kansallismaisemineen. Kansallismaisemista juuri Koli lienee Suomen tunnetuimpia, kuvattuna mm. Eero Järnefeltin maalauksessa "Syysmaisema Pielisjärveltä", Mäkrältä Pieliselle. Kolilla Etelä-Suomen korkein huippu, Ukko-Koli kohoaa 347 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 253 metriin Pielisen pinnasta. Kolilta avautuvat moneen suuntaan jylhän kauniit näkymät.

Kolin vaaroilta itään oleva vaarajono on Suomen vanhinta kallioperää, pääasiassa graniittigneissiä. Länsipuolella on liuskekiveä, valtaosin vaaleaa kvartsiittia, jonka pinnassa paikoin on aallonmerkkejä - kivettyneenä viestinä lähes 3 miljardin vuoden takaa. Vaaleita vaaroja värittävät paikon tummat magmakivilajien juovat, muinaisten tulivuorten jäänteinä. Koli on geologialtaan kenties Suomen tutkituimpia alueita.

Kolin kansallispuisto perustettiin vuonna 1991. Siihen kuuluu myös Pielisestä Kolin edustalta Purjesaarten kaita hiekkainen harjujakso. Se ulottuu halki järven aina pohjoisosaan Nurmekseen saakka.

Kolin kansallispuisto suojelee kansallismaisemaa ja vaaraluontoa kuten myös Kolin arvokkaita kulttuurimaisemia, perinteisiä ahoja ja niittyjä sekä kaskiperinnettä.

Kolilla on yhteys niin kansallisromantiikkaan kuin kaskenpoltoon, arkiseen työhön ja raadantaan. Lukuisat ovat Pielisen maisemista ja erityisesti Kolin seudusta innoituksen saaneet taiteilijat: Jean Sibelius, Eero Järnefelt, Juhani Aho, I.K. Inha. Pohjois-Karjalan nykyisistä taiteilijoista Pielinen ja Koli ovat läheisiä useille, esimerkiksi kirjailija Heikki Turuselle – Kolin ”Mustarintaista” lapsena katsellut. Lähellä Pielistä ovat myös kuvanvesistäjä Eva Ryynäsen ateljee ja ainutlaatuinen Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa. Muusikko, säveltäjä, Ylioppilaskunnan laulajien perustaja P. J. Hannikainen oli kotoisin Nurmeksesta Pielisen pohjoisrannalta.

Nykypäivänä Koli, kansallispuisto ja Pielinen vetävät väkeä puoleensa monin tavoin. Retkeilijöitä, laskettelijoita, venelijöitä, lomailijoita, satunnaisia kävijöitä, perinnemaisemien ihailijoita. Päättäjiä kokoontuu säännöllisesti Kolille, Koli – foorumin nimellä tunnettuihin korkean tason huipputapaamisiin.

==Monessa Suomen ykkönen==

Pielinen pärjäisi hyvin järvien ikäkilpailussa, jopa palkintosijoille: se on yksi Suomen vanhimmista suurjärvistä. Pielinen muodostui itsenäiseksi järveksi 10 000 vuotta sitten monen jääjärvivaiheen jälkeen.

Suuri Pielinen yltää selkeälle ykkössijallekin: se on Suomen suurin säännöstelemätön järvi tällä hetkellä. Aivan luonnonmukaisena Pielisen vedenkorkeuksia ei kuitenkaan voitane pitää, sillä jossain määrin niihin vaikuttavat myös Lieksanjoen säännöstely ja Pielisen luusuaan laskevan Koitereen säännöstely.

Pielisen säännöstelyä on selvitetty useaan otteeseen. Ensimmäiset säännöstelysuunnitelmat tehtiin lähinnä tulvasuojelun ja vesivoimantuotannon näkökulmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Kolmas eri tarpeet laajemmin huomioon ottava suunnitelma hylättiin vuonna 1989, kun riittävää yksimielisyyttä eri osapuolien kesken ei saavutettu.

Keskustelu Pielisen säännöstelyn mahdollisuudesta on jatkunut, etenkin kuivien kesien jälkeen. Niinpä alueen kuntien aloitteesta on vuosina 2006-2010 tehty selvitystä Pielisen juoksutuksen vaihtoehdoista ja vaikutuksista Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, nyttemmin Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Selvitystä on tehty yhteistyössä kuntien, vesivoimayhtiöiden sekä kalatalous-, laivaliikenne- ja uittointressin edustajien kanssa. Tällä hetkellä, alkuvuonna 2012 työn tulokset ovat arvioitavina, ja mahdollinen säännöstelyluvan hakeminen on avoinna.

Pielisellä on niin suuria selkiä kuin sokkeloisia saaristo- ja lahtialueitakin. Järven rantaviivan pituus on 1700 km. Järvessä riittää suuria ja pienen pieniäkin saaria, kaikkiaan niitä on laskettu olevan 1259 kpl. Pielisen suurin saari, Paalasmaa sijaitsee Juuan kunnassa. Paalasmaa on Suomen korkein saari: siellä sijaitsevan Lamminvaaran korkeus on 225 metriä.

Onpa Pielinen ykkönen myös vesillä liikkumisessa: ainoa sisävesiemme autolautta kulkee Kolilta Lieksaan. Joensuusta tehdään Pieliselle, Kolille matkustajalaivaristeilyjä. Elämyksiä voi kokea Pielisen jäälläkin – järven päästä päähän voi vaikka pyöräillä - mikäli kuntoa riittää. Hieman tavallisemman talvikulkumahdollisuuden tarjoaa Koli-Vuonislahti jäätie, joka yhdistää Kolin ja Vuonislahden kylät lyhentäen matkaa 60 kilometriä. Noin 7 kilometrin mittainen jäätie on Suomen pisin sisävesien virallinen jäätie. Talvella 2011-2012 jäätietä ei pystytty avaamaan virallisesti liikenteelle heikon jäätilanteen takia.

==Hajakuormitusta==

Pieliseen kohdistuu lähinnä hajakuormitusta niin maa- kuin metsätaloudesta, luonnonhuuhotumaa ja laskeuman aiheuttamaa kuormaa. Lähivaluma-alueelta Pieliseen tulee pistemäistä fosforikuormitusta keskimäärin noin 2 600 kiloa vuodessa, josta suurin osa teollisuudesta. Pistemäistä kuormitusta tulee pohjoisosassa sijaitsevan Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamolta, jossa käsitellään myös Valtimon kirkonkylän jätevedet.

Lieksanjoen kautta Pieliseen tulee Lieksan kaupungin ja ylempänä sijaitsevan Pankaboardin kartonkitehtaan ja Savo Taimenen kalalaitoksen jätevesien aiheuttamaa kuormitusta. Pielisen länsiosaan laskevan Juuanjoen kautta tulee jätevesikuormitusta Juuan jätevedenpuhdistamolta. Pielisen länsiosaan kohdistuu pienten uomien kautta myös Nunnanlahden alueen vuolukivilouhoksien kuormitusta. Kolin alueen jätevesistä aiheutuu pistemäistä kuormitusta Pieliseen.

==Pielisen tila on hyvä==

Pielistä on tutkittu melko vähän sen kokoon nähden järven. Toki syvännealueilta on veden laadusta ja kasviplanktonista seurantatietoa pitkältä ajalta, ja 1990-luvulta alkaen myös pohjaeläimistöstä. Pielisen tilaa selvitettiin 1990-luvun puolivälissä mm. tutkimusalus Muikun monipuolisin laittein. Tuolloin mm. mitattiin järven selkien ja kapeikkojen virtausoloja, tutkittiin niiden vaikutusta kasvi-planktonin esiintymiseen ja selvitettiin vedenlaatua. Pielisen keskiosa on ollut pitkään mukana tausta-alueena eliöihin kertyvien haitta-aineiden seurannassa.

Pielisen pohjoisinta osaa leimaa veden humusväritteisyys (väriarvo 60 mg/l, näkösyvyys noin 2,7 metriä) Valtimojoen ja Saramojoen turvemaavaltaisten vesien vaikutuksesta. Järven keskiosassa väriluku on vain noin 50 mg Pt/l, ja näkyvyyttäkin riittää 3,3 metriin. Lieksanjoen lähialueella, itäisessä osassa Pielisen vesi on tumminta, väriluku on yli 70 mg /l ja näkösyvyys 2,5 metriä. Lieksanjoen ja sen edustalla olevan Pielisen yhteistarkkailussa on pitkällä ajalla tarkasteltuna havaittu vedenlaadun parantumista. Kasvi-planktonin koostumuksessa on todettavissa aiemman kuormituksen vaikutusta, pohjaeläimistössä ei Lieksan edustalla ole yhtenäistä muutossuuntaa havaittavissa.

Pielisen vesien virratessa kohti järven eteläosaa, näkyy veden humusväritteisyys edelleen: väriluku on 60 mg/l ja näkösyvyys jää hivenen alle kolmen metrin. Ravinnepitoisuudet Pielisellä ovat nykyisin pienet, fosforia on selkävesillä ja eteläosassa vähän, alle 10 mikrogrammaa litrassa.

Vuonna 2008 valmistuneen ekologisen luokituksen mukaan Pielisen tila on hyvä. Monilukuisten osin suojaisten lahtivesien tila on paikoin kuormituksen ja hajakuormituksen jonkin verran muuttamaa

==Lähteet==

Huttunen, T. (toim.) 2003. Koli - geologinen retkeilykartta ja opaskirja. Geologian tutkimuslaitos. 73 s.

Kukkonen, M. ja Hartikainen, J. 2011. Juuan kunnan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailu n vuosiyhteenveto 2010. Juuan kunta. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Kuopio 28.2.2011. 10 s.

Kukkonen, M. ja Viitasalo, M. 2011. Nurmeksen Mikonsalmen jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2010. Nurmeksen kaupunki, Nurmeksen Vesi. Raportti, Savo-Karjalan Ympäristötutkimus Oy, Joensuu 16.3.2011. 15 s.

Lohilahti, H. 2001. Menneisyyden poluilla: Kolin - Herajärven perinnepolku. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 48 s.

Loven, L. ja Rainio, H. (toim.) 2000. Kolin perintö. Kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntut-kimuslaitos ja Geologian tutkimuslaitos. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 160 s.

Lyytikäinen, A. 1991. Kolin luonto, maisema ja kulttuurihistoria. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 308. 111 s.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 1998. Pielisen tutkimus vuosina 1994-96. Abstract: Lake Pielinen reseach in 1994-1996. Julk.: Grönlund, E., Simola, H., Viljanen, M. & Niinioja, R. (toim.), Saimaa seminaari 1998 Saimaa nyt ja tulevaisuudessa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 122: 37-46.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Huttula, T., Sipura, J., Rämö, A. & Mononen, P. 2000. Water chemistry, phytoplankton and hydrodynamics in Lake Pielinen, Eastern Finland. Verh. Int. Ver. Limnol. 27: 2212-2217.

Niinioja R., Holopainen A.-L., Lepistö L., Päiväläinen P., Rämö A., Mononen P., Hammar T. & Kivinen J. 2006. Pohjois-Karjalan suurten järvien vedenlaatu ja kasviplankton – pitkäaikaisseurannan tuloksia. Julk.: Simola H. (toim.), Suurjärviseminaari 2006. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 145: 160–168.

Niinioja, R., Holopainen, A.-L., Lepistö, L., Rämö, A., Mononen, P., Kukkonen, M., Hammar, T., Sojakka, P. & Alm, J. 2010. Veden laadun ja kasviplanktonin reaktioista ympäristön hitaisiin ja nopeisiin muutoksiin Itä-Suomen suurissa järvissä. Abstract in English. Julk.: Simola, H. (toim.) Suurjärviseminaari 2010 Muuttuva ilmasto – muuttuvat vesistöt ja yhteiskunta. Pubilication of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences, No 4: 69-76.

Saarnio, S. (toim.) 2009. Lieksanjoen ja Pielisen Lieksan edustan yhteistarkkailun kooste vuosille 2004-2009. Joensuun yliopisto, ekologian tutkimusinstituutti. Raportti, talvipäivänseisauksena 2009. 34 s.

Oy Vesirakentaja ja Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2010. Pielisen juoksutuksen
kehittäminen. Yhteenveto vuosina 2007–2010 tehdyistä selvityksistä. Moniste 20.12.2010. 38 s.

Virtamo, P. ja Vuorjoki, K. (toim.) 2006. Koli-opas. PK Media Service Oy, Joensuu. UPC Print Vaasa. 128 s. ja kartta.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.pielisenkalastusalue.net/ Pielisen kalastusalue] (pielisenkalastusalue.net)
*[http://www.ymparisto.fi/saannostely/pielinen] (www.ely-keskus.fi)

Pyhäselkä (Saimaa) (04.321.1.001)

2014-10-23T08:58:01Z

Teppo.linjama: painovirheen korjaus

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Pyhäselkä on [[Suur-Saimaa|Suur-Saimaan]] pohjoisin osa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Järven ala on 361,1 km² ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 12. Keskisyvyys on 8,8 metriä ja suurin syvyys 67 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 24 338 km², josta vettä 14,7 %. Valtaosan valuma-alueesta muodostavat Pielisen reitin valuma-alue (13 877 km²) ja Koitajoen valuma-alue (6 630 km²). [[Höytiäisen_alue_(04.82)|Höytiäisen alue]] on 1491 km², Onkamojärven alue 281 km².

Pyhäselän avoveden katkaisevat Rääkkylän Vuoniemen jatkeena oleva kaakosta luoteeseen suuntautuvat Tikansaaret (146 ha ja 90 ha). Myös Suursaari (324 ha), Pesolansaari (289 ha) ja Matinsaari (146 ha) kuuluvat tähän järveä halkovaan saarivyöhykkeeseen, jonka pohjoispuolinen suuri selkä on varsinainen Pyhäselkä ja eteläpuolella on Jänisselkä. Varsinaiselle Pyhäselälle voidaan piirtää Saimaan alueen pisin suora esteetön linja: peräti 29 kilometriä.

Pyhäselkä on pintavesityypiltään: suuret humusjärvet (OIVA 2013).

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pyhäselän vedenkorkeutta on mitattu Joensuun ala-asteikolla Pielisjokisuulla vuodesta 1877. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 76,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 86 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 77,93 m (elokuussa 1899) ja alin N60+ 74,62 m (toukokuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 331 cm.

Pyhäselän vedet virtaavat Oravisalon molemmin puolin Oriveteen, pohjoispuolelta Arvinsalmen ja eteläpuolelta Kivisalmen kautta. Laskennallinen keskivirtaama näissä salmissa on yhteensä noin 280 m3/s.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Joensuun ala-asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1960. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,7, heinäkuussa 18,2 ja elokuussa 17,0 astetta.

Pyhäselän jäänpaksuushavaintoja Roukanlahdesta on SYKEn rekisterissä vuodesta 1992 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 60 cm, koko jakson ennätyspaksuus 84 cm maaliskuulta 1994.

==Nykytila ja suojelu==
Pyhäjärven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).

Hautalampi: ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta asiantuntija-arvion mukaan Hautalammen tila on hyvä ja myös sen kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).

Pyhäselän alueella on kaksi Natura-aluetta: Oriveden-Pyhäselän saaristot ja Joki-Hautalampi. Oriveden-Pyhäselän alue on saimaannorpan tärkeää pesimä- ja elinaluetta. Alueeseen kuuluu myös Tikansaari-Vuosaaren harjualue ja Kirkkovuoren lehto Rääkkylässä. Joki-Hautalammen alue on Pohjois-Karjalan läänin neljänneksi arvokkain lintuvesi. (Valtion ympäristöhallinto 2011.)

Joki-Hautalammen alue on rehevöitynyt juuri sopivasti linnuston tarpeisiin. Alueen tila pyritään pitämään ennallaan ja rehevöitymistä ei ehkäistä juuri Natura-alueen takia. Hautalampea kuormittavat maatalouden hajakuormitus sekä sisäinen kuormitus. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==
Saimaannorppa pesii Oriveden-Pyhäselän saariston alueella, joka on Natura-aluetta. Alueella elää myös monia muita luonto- ja lintudirektiivin lajeja (kuten susi, karhu ja ilves). Joki-Hautalammen Natura-alueella on taas monia lintudirektiivin lajeja esim. kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara ja kurki. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)

==Asutus ja vesistön käyttötavat==
Joensuun liikuntapalvelujen ylläpitämiä uimarantoja Pyhäselällä ovat: Niittylahti (Vallesmannintie 9, 82220 Niittylahti), Niva (Nivantie 52, 82000 Hammaslahti) ja Reijola (Haapaniementie 53, 80330 Reijola). Joensuun keskustan läheisyydessä on Koivuniemen uimaranta (Sulkuniemenkuja 2). (Joensuu 2013.)

Paksuniemen venesatama Rääkkylässä Pyhäselän rannalla, kotisivu: http://paksuniemi.com/.

Joensuun kaupunki ottaa tarvitsemansa talousveden pohjavedestä (Joensuun vesi 2013) ja kaupungin puhdistetut jätevedet (myös Liperin kunnan jätevedet) johdetaan Pyhäselkään (Joensuun vesi 2013).

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=854 Lajien suojelu EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä] (ymparisto.fi)
*[http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31992L0043:FI:HTML Luontodirektiivi] (EUR-LEX)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=389122&lan=fi&clan=fi Luontodirektiivin lajien esittelyt] (ymparisto.fi)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22615&lan=fi Pintavesien luokittelu ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella] (ymparisto.fi)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=282755&lan=fi&clan=fi Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila] (ymparisto.fi)

==Lähteet==
Joensuu 2013. Pyhäselän uimarannat. WWW-dokumentti. http://www.joensuu.fi/pyhaselka5. Ei päivitystietoja. Luettu 10.6.2013.

Joensuun vesi 2012. Kuhasalon jätevedenpuhdistamo. WWW-dokumentti. http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-joensuun-vesi/kuhasalo/kuhasalo.htx. Päi-vitetty 2.3.2012. Luettu 12.6.2013.

Joensuun vesi 2013. Vedenlaadun valvonta. WWW-dokumentti. http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-joensuun-vesi/vesihuolto/vedenlaatu.htx. Päivitetty 30.1.2013. Luettu 12.6.2013.

OIVA – ympäristö- ja paikkatietopalvelu, luettu 7.6.2013.

Valtion ympäristöhallinto 2011. Oriveden-Pyhäveden saaristot. WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=65925&lan=fi. Päivitetty 29.11.2011. Luettu 6.6.2013.

Valtion ympäristöhallinto 2012. Joki-Hautalampi. WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=403343&lan=FI. Päivitetty 12.1.2012. Luettu 7.6.2013.

Pyhäselkä (Saimaa) (04.321.1.001)

2014-10-23T08:56:56Z

Teppo.linjama: Valuma-aluetietoja korjattu Pielisen reitin osalta

{{Järvi}} 

==Järven erityispiirteet==
Pyhäselkä on [[Suur-Saimaa|Suur-Saimaan]] pohjoisin osa Pohjois-Karjalan maakunnassa. Järven ala on 361,1 km² ja se on Suomen järvien pinta-alatilastossa sijalla 12. Keskisyvyys on 8,8 metriä ja suurin syvyys 67 metriä.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 24 338 km², josta vettä 14,7 %. Valtaosan valuma-alueesta muodostaa Pielisen reitin valuma-alue (13 877 km² ja Koitajoen valuma-alue (6 630 km². [[Höytiäisen_alue_(04.82)|Höytiäisen alue]] on 1491 km², Onkamojärven alue 281 km².

Pyhäselän avoveden katkaisevat Rääkkylän Vuoniemen jatkeena oleva kaakosta luoteeseen suuntautuvat Tikansaaret (146 ha ja 90 ha). Myös Suursaari (324 ha), Pesolansaari (289 ha) ja Matinsaari (146 ha) kuuluvat tähän järveä halkovaan saarivyöhykkeeseen, jonka pohjoispuolinen suuri selkä on varsinainen Pyhäselkä ja eteläpuolella on Jänisselkä. Varsinaiselle Pyhäselälle voidaan piirtää Saimaan alueen pisin suora esteetön linja: peräti 29 kilometriä.

Pyhäselkä on pintavesityypiltään: suuret humusjärvet (OIVA 2013).

==Vedenkorkeus ja virtaama==
Pyhäselän vedenkorkeutta on mitattu Joensuun ala-asteikolla Pielisjokisuulla vuodesta 1877. Keskivedenkorkeus on ollut N60+ 76,07 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 86 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 77,93 m (elokuussa 1899) ja alin N60+ 74,62 m (toukokuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 331 cm.

Pyhäselän vedet virtaavat Oravisalon molemmin puolin Oriveteen, pohjoispuolelta Arvinsalmen ja eteläpuolelta Kivisalmen kautta. Laskennallinen keskivirtaama näissä salmissa on yhteensä noin 280 m3/s.

==Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot==
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Joensuun ala-asteikon tuntumassa vuodesta 1944 lähtien, mutta havaintoja puuttuu vuosilta 1951–1960. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,7, heinäkuussa 18,2 ja elokuussa 17,0 astetta.

Pyhäselän jäänpaksuushavaintoja Roukanlahdesta on SYKEn rekisterissä vuodesta 1992 lähtien. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 60 cm, koko jakson ennätyspaksuus 84 cm maaliskuulta 1994.

==Nykytila ja suojelu==
Pyhäjärven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).

Hautalampi: ekologista tilaa ei ole luokiteltu, mutta asiantuntija-arvion mukaan Hautalammen tila on hyvä ja myös sen kemiallinen tila on hyvä (OIVA 2013).

Pyhäselän alueella on kaksi Natura-aluetta: Oriveden-Pyhäselän saaristot ja Joki-Hautalampi. Oriveden-Pyhäselän alue on saimaannorpan tärkeää pesimä- ja elinaluetta. Alueeseen kuuluu myös Tikansaari-Vuosaaren harjualue ja Kirkkovuoren lehto Rääkkylässä. Joki-Hautalammen alue on Pohjois-Karjalan läänin neljänneksi arvokkain lintuvesi. (Valtion ympäristöhallinto 2011.)

Joki-Hautalammen alue on rehevöitynyt juuri sopivasti linnuston tarpeisiin. Alueen tila pyritään pitämään ennallaan ja rehevöitymistä ei ehkäistä juuri Natura-alueen takia. Hautalampea kuormittavat maatalouden hajakuormitus sekä sisäinen kuormitus. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==
Saimaannorppa pesii Oriveden-Pyhäselän saariston alueella, joka on Natura-aluetta. Alueella elää myös monia muita luonto- ja lintudirektiivin lajeja (kuten susi, karhu ja ilves). Joki-Hautalammen Natura-alueella on taas monia lintudirektiivin lajeja esim. kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara ja kurki. (Valtion ympäristöhallinto 2012.)

==Asutus ja vesistön käyttötavat==
Joensuun liikuntapalvelujen ylläpitämiä uimarantoja Pyhäselällä ovat: Niittylahti (Vallesmannintie 9, 82220 Niittylahti), Niva (Nivantie 52, 82000 Hammaslahti) ja Reijola (Haapaniementie 53, 80330 Reijola). Joensuun keskustan läheisyydessä on Koivuniemen uimaranta (Sulkuniemenkuja 2). (Joensuu 2013.)

Paksuniemen venesatama Rääkkylässä Pyhäselän rannalla, kotisivu: http://paksuniemi.com/.

Joensuun kaupunki ottaa tarvitsemansa talousveden pohjavedestä (Joensuun vesi 2013) ja kaupungin puhdistetut jätevedet (myös Liperin kunnan jätevedet) johdetaan Pyhäselkään (Joensuun vesi 2013).

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=854 Lajien suojelu EU:n lintu- ja luontodirektiiveissä] (ymparisto.fi)
*[http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31992L0043:FI:HTML Luontodirektiivi] (EUR-LEX)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=389122&lan=fi&clan=fi Luontodirektiivin lajien esittelyt] (ymparisto.fi)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22615&lan=fi Pintavesien luokittelu ekologisen ja kemiallisen tilan perusteella] (ymparisto.fi)
*[http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=282755&lan=fi&clan=fi Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila] (ymparisto.fi)

==Lähteet==
Joensuu 2013. Pyhäselän uimarannat. WWW-dokumentti. http://www.joensuu.fi/pyhaselka5. Ei päivitystietoja. Luettu 10.6.2013.

Joensuun vesi 2012. Kuhasalon jätevedenpuhdistamo. WWW-dokumentti. http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-joensuun-vesi/kuhasalo/kuhasalo.htx. Päi-vitetty 2.3.2012. Luettu 12.6.2013.

Joensuun vesi 2013. Vedenlaadun valvonta. WWW-dokumentti. http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-joensuun-vesi/vesihuolto/vedenlaatu.htx. Päivitetty 30.1.2013. Luettu 12.6.2013.

OIVA – ympäristö- ja paikkatietopalvelu, luettu 7.6.2013.

Valtion ympäristöhallinto 2011. Oriveden-Pyhäveden saaristot. WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=65925&lan=fi. Päivitetty 29.11.2011. Luettu 6.6.2013.

Valtion ympäristöhallinto 2012. Joki-Hautalampi. WWW-dokumentti. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=403343&lan=FI. Päivitetty 12.1.2012. Luettu 7.6.2013.