Averia (23.092.1.001)

Hoppa till: navigering, sök








4 481 090 m³
0,00448 km³
4 481 090 000 l

Averia är en ganska stor insjö i Karjaanjoki (23) huvudavrinningsområde. Sjön är belägen i Nylands landskap. Den hör till ELY-centralen i Nylands verksamhetsområde.

Insjön

Namn: Averia
Sjönummer: 23.092.1.001
Avrinningsområde: Vihtijoen alaosan alue (23.092)
Huvudavrinningsområde: Karjaanjoki (23)

Basuppgifter

Yta: 138,11 ha
Djup: 6,52 m
Medeldjup: 3,24 m
Volym: 4 481 090 m³0,00448 km³
4 481 090 000 l

Strandlinje: 7,25 km
Höjd över havet: 36,1 m

Administrativa områden

Kommun: Vihti
Landskap: Uudenmaan maakunta
ELY-central: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vattenförvaltningsområde: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

Symbol lukko viranomainen.png

De här uppgifterna kommer från data system som uppehålls av Finlands miljöcentral (SYKE). Om du upptäcker fel i uppgifterna, vänligen skriv om det på användaren SYKEs diskussionssida.

Diskussioner
Senaste observationer

23 helmikuu 2020 09:04:00
Enhetligt istäcke
Havaintopaikka 2

29 heinäkuu 2019 16:03:00
Lite alger
Havaintopaikka 2

12 heinäkuu 2019 08:56:00
Rikligt med alger
Havaintopaikka 1

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä!

Vattendragprognoser
Fiskar

Fiskatlas:
Ahven, Ankerias, Harjus, Hauki, Karppi, Kuore, Suutari, Säyne (kala) och Täplärapu

Nogrannare: Pm kala1 21x21.png

Användarnas observationer:
Användarna har inte lagrat fiskobservationer från denna sjö

Bilder

Pm leg 17x21.png Användare
Pm leg kokenut 17x21.png Erfaren
Pm leg asiantuntija 17x21.png Sakkunnig
Pm leg viranomainen 17x21.png Myndighet

Pm tapahtuma 17x21.png Evenemang
Pm havaintopaikka 17x21.png Observationsplats
Pm valokuva 17x21.png Fotografi
Pm kohde 17x21.png Annat


Du kan grunda nya platser om du loggar in först.

60° 27' 15.48", 24° 22' 9.48"

Järven erityispiirteet

Averia pienehkö järvi Vihdin kunnan pohjoispuolella. Järvi on luonnostaan rehevä ja ajoittain ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat nousseet korkeiksi. Lähivaluma-alueen ympäristö koostuu pääasiassa metsistä, pelloista ja rakennetuista alueista. Averiaan laskee pienien nimeämättömien laskuojien lisäksi Vihtijoki ja Sitinoja. Averiasta vedet poistuvat Olkkalanjokeen ja siitä edelleen Hiidenveteen. (Vesientila.fi)

Nykytila ja suojelu

Maa- ja metsätalous aiheuttavat runsaasti hajakuormistusta järveen. Happitilanne on yleensä ollut hyvällä tasolla mutta pohjan tuntumassa pitoisuudet voivat olla ajoittain matalia. Viimeisimmässä mittauksessa helmikuussa 2014 happitilanne oli erinomainen koko järven osalta. Koska järvi on luontaisesti rehevä, ravinnepitoisuudet voivat nousta korkeiksi. Leväkukintoja Averiassa on vuosittain, mutta niiden määrä vaihtelee. Edelliset runsaaat sinileväesiintymät havaittiin vuosina 1994 ja 2006 ja myös esimerkiksi 2019 levää oli runsaasti.

Averian jäidenlähdön ajoituksesta: 1.5.1986, 1.5.1987, 1.5.1988, 13.4.1989, 5.4.1990, 27.4.1991, 28.4.1992, ?.1993, ?.1994, ?.1995, ?.1996, 28.4.1997, 27.4.1998, 20.4.1999, 20.4.2000, 20.4.2001, 18.4.2002, 4.5.2003, 18.4.2004, 18.4.2005, 29.4.2006, 11.4.2007, 7.4.2008, 25.4.2009, 21.4.2010, 26.4.2011, 21.4.2012, 29.4.2013, 8.4.2014, 4.4.2015, 6.4.2015, 6.4.2016, 20.4.2017, 21.4.2018, 17.4.2019

Jääkannen synty (jos kaksi tai useampia päivämääriä, jääkansi syntynyt, sulanut välillä ja tullut uudestaan jälkimmäisenä päivämääränä): 15.12.1996, 25.12.2000, 20.10.2002, 19.11.2004, 1.12.2005, 4.11. + 20.12.2006, 21.11. + 13.12.2007 + 3.1.2008, 22.11. + 25.12.2008, 13.12.2009, 21.11.2010, 31.12.2011, 29.11.2012, 26.11. + 2.1.2013, 24.11. + 22.12.14, 27.12.2015, 1.11. + 28.11.2016, 22.12.2017, 25.11.2018, 7.11. + 1.12.2019 + 21.1.2020.

Jäätiedot: MP 22.2.2020

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Järvessä esiintyä haukea, särkeä, ahventa, pasuria, sulkavaa, sorvaa, lahnaa, suutaria, salakkaa, kiiskeä, madetta sekä istutettuna karppia, kuoretta, ankeriasta ja toutainta sekä "vierailijoina" paria lajia joista. Onko Averian kuha alkuperäinen vai istutettu laji, ei ole 100 % varmaa. Kivisimpuista ei ole tuoretta tietoa.

Istutuskaloista kuore on pystynyt lisääntymään (Vihtijoen Saukoinkoskessa?) ja sen kanta on vahva vaikkakin voimakkailla vuotuisilla vaihteluilla. Toutaimet olivat peräisin Porlan kalanviljelylaitoksen vahinkoistutuksista (v. 1988-89) kuhanpoikasta seassa ja myös ne lisääntyivät (Vihtijoessa), koska pienehköjä yksilöitä saatiin myöhemminkin. Viime vuosilta niistä ei enää ole havaintoja (viimeisin 2007). Luonnonmukaisesti lisääntynyt ankerias katosi Averiasta viimeistään Olkkalankosken padon 1800-luvun alun pystyttämisen jälkeen (ei päässyt enää vaeltamaan mereltä), mutta se palautettiin istuttamalla I-maailmansodan jälkeisenä aikana.

Rehevöitymisen merkkinä suutarikanta on voimistunut vahvaksi 2000-luvun aikana eikä sitä tiettävästi esiintynyt lajina viime vuosituhannen puolella. Se on voinut vaeltaa esimerkiksi ylävirran Lapoonjärvestä, johon sitä on siirtoistutettu. Vielä 1970-luvulla Averiasta saatiin ns. kilolahnoja, mutta nykyisin ne ovat pieniä, mitä sitäkin pidetään rehevoitymisen seurauksena. Tämä pätee myös säyneisiin, josta viimeisin varma havainto on vuodelta 2010. Myös madekanta vaikuttaa taantuneen rehevöitymisen takia. Kivisimppua oli ennen järven rantakivikoissa, mutta kannan nykytilasta ei ole tietoa (suosii karuhkoja järviä).

Kuhan sanotaan olevan peräisin maailmansotien välisen ajan siirtoistutuksesta Hiidenveden-Lohjanjärven kannasta, mutta on epäselvää, miten laji ei olisi tätä ennen pystynyt itse uimaan Hiidenvedestä? Averian kuhanpoikasia levitettiin ympäri Suomea miljoonakaupalla Lohjan Porlan kalanviljelylaitoksen voimin. Tiedossa oleva järven suurin ylössaatu kuha painoi 11 kg. Averian kuhakanta oli parhaimmillaan 1980-90-lukujen vaihteessa.

Rapurutto hävitti runsaan jokirapukannan viimeistään 1960-luvulla ja tilalle on tullut istutusten myötä täplärapu, joka kuitenkin menestyy selvästi jokirapua heikommin. Ravunpyynti Averiassa ja sen joissa oli myös sivutulojen lähde ja niitä myytiin esimerkiksi Helsinkiin (yksi Averian rapuja syönyt taho oli Neuvostoliiton valvontakomissio, joka majaili II-maailmansodan jälkeen hotelli Tornissa).

Vihtijoesta ja Sitinojasta vaeltaa ajoittain taimenia ja myös muutamia harjuksia on tavattu, mutta rehevänä lämminvetisenä järvenä ne eivät viihdy Averiassa. Lisäksi Vihtijoesta saattaa tulla (pikku-) nahkiaisia.

Kokoonsa nähden Averia lienee Suomen pienimpiä järviä, jossa on toiminut ammattikalastaja. Yhdellä kartaton torppareista oli aikanaan tehtävänä olla kartanon kalastaja eikä muilla, kuten kylän asukkailla, ollut kalastusoikeutta.

Averian suurin tiedossa oleva pyydetty kala on 16 kg karppi (6.10.2010). 2000-luvun suurin ylös asti tullut ankerias painoi 3,5 kg.

Ei ole täysin varmoja historiallis-kirjallisia tietoja siitä, että lohi olisi noussut aikanaan Mustionjoen-Lohjanjärven-Hiidenveden läpi Averialle ja Vihtijokeen asti. Koska niitä kuitenkin varmuudella kuti Lohjanjärven ja Hiidenveden välisissä salmisssa, niin nousu ylemmäskin on täysin mahdollista. Averian (kuten myöskin Vihtijoen ja Sitinojan) vedet ovat jälleen yhteyksissä alavirrassa Hiidenveteen & Lohjanjärveen sekä ylävirrassa Vihtijärveen, kun patojen ohi on viime vuosina rakennettu kalateitä.

Meriyhteyden palautusta ei vielä ole, koska Lohjanjärvestä mereen laskevan Mustionjoen kaikissa vesivoimaloissa ei vielä ole kalateitä. Esimerkiksi Averiassa kasvaneiden ankeriaiden lähtiessä kutumatkalle merelle todennäköisesti lähelle 100 % niistä jauhautuu kappaleiksi näiden vesivoimaloiden turbiineissa.

Seutu on ollut koko Suomenkin mittakaavassa merkittävä kalanviljelyalue. Porlan Averia-kuhien lisäksi Sitinojan kautta Averiaan laskeva Moksijärvi oli Suomen tärkeimpiä täpläravun istutusviljelypaikkoja ja Vihtijoen yläjuoksulla Hiiskulan kalanviljelylaitos oli tärkeässä roolissa lohikalojen viljelyssä. Tähän liittyen Suomen ensimmäiset kirjolohet istutettiin 1800-luvun lopussa Vihtijokeen ja Mustionjokeen. Hiiskulasta istutettiin Vihtijokeen myös Kanadasta tuotuja harmaanieriöitä, mutta kirjolojien lailla ne eivät menesty. Noina aikoina ei ymmärretty, minkälaisia vahingollisia vaikutuksia kalojen istutustoiminnasta voi olla alkuperäisille kalalajeille.

Averian kaloja on pyydetty 2018 ja 2019 mm. todettujen myrkkypitoisuuksien tutkimista varten.

Silkkiuikku on vähentynyt (kuten muuallakin). Parhaimmillaan esimerkiksi vuosituhannen vaihteen aikoina niitä pesi kymmenkunta paria, nykyisin pari. Sinisorsa- ja telkkäkannat ovat pysyneet vakaina. Nokikanoja ei enää juuri näe.

Harmaahaikara on yleistynyt vuosituhannen vaihteesta, mutta aivan viime vuosina se vaikuttaa hieman vähentyneen eli enää ei ole isoja kolonioita, vaan yksittäisiä yksilöitä. Joutsenet ovat alkaneet pesiä säännöllisesti 2000-luvulla (yksi pari).

2000-luvun aikana merimetsot ovat käyneet Averialla ainakin 2-3 kertaa ja kotkaa näkee nykyään vuosittain (Hiidenveden-Lohjanjärven pesijöitä?). Kalasääski on säännöllinen vierailija ja viime vuosina myös kaakkurit, jotka tulevat järvelle kalastamaan useinkin. Kaulushaikara on vieraillut ruovikoissa ja ruskosuohaukka yritti pesintää 2018.

Vielä 1970-80-luvuilla etenkin järven eteläpäässä Sahanlahdella oli mittava naurulokkiyhdyskunta, jota ei enää ole. Kalatiiroja on runsaasti poikasineen etenkin pesimisajan jälkeen ja lapintiiroja näkee silloin tällöin. Räyskä on havaittu ainakin kerran. Rantasipi ja västäräkki ovat yleisiä rannoilla.

Averian runsaat ruovikot ovat erityisesti pesimäajan jälkeisten poikasparvien tai muuttolintujen suosittuja suojapaikkoja. Välillä vähentyneet, mutta jälleen runsastuneet kottaraiset yöpyvät niissä isoina laumoina ja pääskyt pyytävät hyönteisiä ruovikoiden yllä erityisesti sateisina säinä. Eri kerttuset pesivät kaislikoissa. Eri hanhet käyttävät järveä syksyisin levähtämispaikkana, yhdessä parvessa voi olla kymmeniä yksilöitä.

Averiaan siirtoistutettua piisamia pyydettiin raudoilla. Lajista ei ole juuri havaintoja 2000-luvun puolelta ja se on saattanut hävitä kokonaan. Piisamin kukoistusaikana ei nähty ollenkaan saukkoja, jotka ovat tehneet paluun 2000-luvun aikana.

Lähde MP 22.2.2020

Asutus ja vesistön käyttötavat

Averian länsipuolella on yleinen uimaranta.

Olkkalankoskessa oli 1800-luvun alkupuolelta saha, joka siirrettiin sisällissodan jälkeen järven eteläpäähän Sahanlahden rannalle. Sen toiminta päättyi 1960-luvulla. Järvi oli noin puolentoista vuosisadan ajan kelluva tukkivarasto, jonka seurauksena pohjassa on edelleen paljon uppotukkeja. Averien länsirannalla ja Vihtijoessa oli lanssit (tukkien vesillelaskupaikka). Sitinojaa perattiin ja suoristettiin ilmeisesti 1930-luvulla tukinuittotarkoituksiin. Kevättulvan aikaista uittoa pystyttiin jatkamaan siten, että Moksijärvestä ja Moksojan Korkeakosken patoaltaasta laskettiin lisävettä.

Järven pinta-ala pieneni 1900-luvun alkupuolella, kun sen eteläpäähän Holmannokan molemmin puolin rakennettiin vallit. Vallin toiselle puolen jäänyt ns. Kourlan luhta kuivattiin kevättulvan jälkeen pumpulla ja otettiin viljelykseen. Pumppurakennus seisoo edelleen Sahanlahden rannalla.

Tarut ja tositarinat

Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen Suomeen tuotiin ukrainalaislapsia toipumaan. Yksi paikoista oli Averian rannan Virkkulan päiväkoti, jossa heitä oli kesän 1986 aikana. Ukrainalaislapset mm. suotelivat usein Averialla. Jälkikäteen 2000-luvun aikana Ukrainasta kerrottiin, että toipumispotilaiden sijaan Suomeen ja Averialle olisikin lähetetty puolue-eliitin lapsia lomailemaan (Ukraina oli 1980-luvulla vielä osa yksipuoluejärjestelmäistä Neuvostoliittoa).

Averian luusuasta alkaa Olkkalanjoki ja sen koski. Padon ja järven välissä on niva, joka muuttuu tulva-aikoina voimakkaaksi koskeksi. Siinä on harrastettu koskenlaskua tukilla eli mies on seissyt koskessa menevän tukin päällä tasapainoillen keksillään. Paikka oli myös tukkikoskenlaskun Suomen-mestaruuden harjoituspaikka.

Aiheesta muualla

Lähteet

Vesien tila.fi - Averia