Otajärvi (83.002.1.014)

Hoppa till: navigering, sök








5 787 850 m³
0,00579 km³
5 787 850 000 l

Otajärvi är en ganska stor insjö i Selkämeren rannikkoalue (83) huvudavrinningsområde. Sjön är belägen i Egentliga Finlands och Satakundas landskap. Den hör till ELY-centralen i Egentliga Finlands verksamhetsområde.

Insjön

Namn: Otajärvi
Sjönummer: 83.002.1.014
Avrinningsområde: Ihodenjoen valuma-alue (83.002)
Huvudavrinningsområde: Selkämeren rannikkoalue (83)

Basuppgifter

Yta: 455,92 ha
Djup: 5,5 m
Medeldjup: 1,22 m
Volym: 5 787 850 m³0,00579 km³
5 787 850 000 l

Strandlinje: 24,91 km
Höjd över havet: 11,8 m

Administrativa områden

Kommun: Laitila, Pyhäranta, Rauma
Landskap: Varsinais-Suomen maakunta, Satakunnan maakunta
ELY-central: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vattenförvaltningsområde:

Symbol lukko viranomainen.png

De här uppgifterna kommer från data system som uppehålls av Finlands miljöcentral (SYKE). Om du upptäcker fel i uppgifterna, vänligen skriv om det på användaren SYKEs diskussionssida.

Diskussioner
Senaste observationer

27 heinäkuu 2017 13:00:00
Inga alger
Iso-Tyrniö

27 heinäkuu 2017 13:00:00
23 °C
Iso-Tyrniö

27 heinäkuu 2017 13:00:00
1,5 m (Siktdjupet)
Iso-Tyrniö

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä!

Vattendragprognoser

Det finns inte vattendragprognoser för den här sjön

Fiskar

Fiskatlas:
Ahven, Hauki, Jokirapu, Suutari och Säyne (kala)

Nogrannare: Pm kala1 21x21.png

Användarnas observationer:
Användarna har inte lagrat fiskobservationer från denna sjö

Pm leg 17x21.png Användare
Pm leg kokenut 17x21.png Erfaren
Pm leg asiantuntija 17x21.png Sakkunnig
Pm leg viranomainen 17x21.png Myndighet

Pm tapahtuma 17x21.png Evenemang
Pm havaintopaikka 17x21.png Observationsplats
Pm valokuva 17x21.png Fotografi
Pm kohde 17x21.png Annat


Du kan grunda nya platser om du loggar in först.

60° 59' 20.76", 21° 39' 4.32"

Järven erityispiirteet

Otajärvi sijaitsee Länsi-Suomessa, Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajalla, Pyhärannan kunnan ja Laitilan ja Rauman kaupunkien alueilla. Järvi kuuluu Ihodenjoen vesistöalueeseen ja sen valuma-alue on noin 112 kilometriä. Otajärvi laskee sen länsirannalta lähtevän Ihodenjoen kautta Selkämeren Mannerveteen. Järveen laskevista joista merkittävin on Kodisjoki, joka laskee järven koillispäähän.

Järven pinta-ala on noin 455,9 hehtaaria ja tilavuus noin 5 787,8 kuutiometriä. Otajärvi on noin 5 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja sen rantaviivan pituus on noin 24,9 kilometriä. Järvi on kuitenkin hyvin matala – keskisyvyys on vain noin metrin. Suurin syvyys on noin 5 metriä. Otajärvellä on saaria ja kareja noin 20 kappaletta ja suurimmat niistä ovat Iso-Kaskinen, Vähä-Kaskinen, Iso Haltri ja Keskinen.

Otajärvi kuuluu Laitilan rapakivialueeseen ja rapakiveä on näkyvissä erityisesti järven itärannan koillisosissa ja monissa saarissa. Etenkin järven länsi- ja pohjoisrannat ovat tasaista aluetta. Otajärven rannoilla on myös turvealueita kuten järven länsirannalla sijaitseva Isosuo. Järvi on tyypiltään yhdistelmäjärvi eli sille on ominaista sen eri osien kuuluminen eri järvityyppeihin. Otajärveä pidetään lajidiversiteetiltään ja parimäärältään yhtenä Suomen parhaista lintujärvistä ja se kuuluu Natura 2000 -alueisiin.

Kehityshistoria ja kunnostus

Otajärven kehityshistoria muistuttaa monen muun lounaissuomalaisen järven historiaa: Vedenpintaa on laskettu ja rantoja kuivatettu useaan otteeseen viljelysmaan tarpeisiin. 1800–1900-lukujen taitteessa tehtiin ensimmäinen Ihodenjoen lasku-uoman syventäminen, joka ei kuitenkaan vaikuttanut kovin paljoa Otajärven vesipinta-alaan. 1960-luvulla tehty vedenpinnan lasku on vaikuttanut eniten järven luonteeseen.

1960-luvulla järven pintaa oli tarkoitus laskea 40 senttimetriä, jolloin vesipinta-alan oli laskettu pienenevän vain 55 hehtaaria. Vedenkorkeus jäikin kasvukaudella suunniteltua alemmaksi ja peruskartan (1968) mukaan vesipinta-ala pieneni 170 hehtaaria. 1970-luvun lopussa liikaa syvennetyn Ihodenjoen suulle rakennettiin kynnyspato Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä. Padosta huolimatta kasvukauden vedenkorkeus jäi noin 13 senttimetriä alemmaksi kuin vuonna 1958 oli suunniteltu. Otajärven padon historia oli värikäs, sillä kuivatuksen vastustajat ja kuivatusta puolustavat rakensivat ja rikkoivat patoa vuoronperään.

Järven pinnanlaskun lisäksi järven luonnon tilaa on myös muuttanut pohjoisrannan pengerryksen tekeminen ja kesämökkien rakentaminen. Järven rantojen asutustilanne muuttui radikaalisti erityisesti 1970-luvulla. Vuonna 1981 järven pohjoispäätä kuivatettiin ja pengerrettiin pelloksi muutamia kymmeniä hehtaareja.

Vedenpinnan tason palauttamiseksi alun perin suunnitellulle tasolle tarvittiin pitkä prosessi. Vesioikeus arvioi järven suunniteltua matalamman pinnankorkeuden vakiintuneeksi korkeudeksi, jolloin 13 senttimetrin nosto arvioitiin taas uudeksi vedenpinnan nostoksi. Vasta vuoden 2004 keväällä saatiin vanhan padon tilalle rakennettua uusi pato ja Otajärven vedenkorkeutta nostettiin 13 senttimetrillä. Nosto tehtiin järven umpeenkasvu-uhkan vähentämiseksi.

Lisäksi Otajärvi oli mukana vuosien 1999–2005 EU:n Life luonto –rahaston tukemassa viiden lounaissuomalaisen kansainvälisesti arvokkaan lintuveden hoito- ja kunnostushankkeessa, jolloin järven Natura-alueella tehtiin kunnostustöitä sekä kehitettiin retkeily- ja palveluvarustusta . Järven kunnostustoimenpiteitä ovat olleet esimerkiksi vesisammalkasvuston hävittäminen, rantaniittyjen palautus ja joidenkin vanhojen rakennuksien purkaminen rannoilta. Järven pohjoispäästä on leikattu ja poistettu vesisammalkasvustoa vuosina 1999, 2001 ja 2002. Otajärven rannoille on palautettu avointa rantaniittyä niiton ja laidunnuksen avulla. Vanhoja rakennuksia purettiin Iso-Kaskisen rannoilta luonnontilaisuuden parantamiseksi.

Nykytila

Otajärvi on pintavesityypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on määritelty hyväksi viime luokittelussa. Kokonaisfosforipitoisuus on talvella selkeästi korkeampi kuin kesällä samoin kuin kokonaistyppipitoisuuskin. Kesäisin fosforia on kohtalaisesti ja typpeä melko runsaasti. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut melko pieni pitoisuuden vaihtelut huomioon ottaen.

Kesäisin happipitoisuus on ollut havaintopaikalla hyvä sekä pintavedessä että pohjan lähellä. Talvella hapen vajausta on esiintynyt pintaveteen asti, ja ajoittain happi voi loppua pohjan läheltä.

Humuspitoisuus on erityisesti talvella ollut voimakasta. Kesällä vesi on selvästi kirkkaampaa kuin talvella ja näkösyvyys on selvästi suurempi. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut pintavedessä viime kesämittauksissa 7,1-7,2. Talvisin vesi on varsin hapanta, jolloin pH on usein alle 6.


Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 7.8.2013

Päivitetty 16.7.2018

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 24.6.2015

Päivitetty 16.7.2018

Suojelu

Otajärven rannoilla on sekä yksityisiä suojelualueita että valtion suojelutarkoituksiin hankkimia alueita. Suojelu on kuitenkin vielä toteuttamatta vähäisillä osilla rantoja ja yksityisillä vesialueilla. Osa Otajärven alueesta kuuluu Natura 2000 –verkostoon EU:n lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena (SPA-alue) sekä luontodirektiivin mukaisena alueena, jossa on suojeltavia luontotyyppejä (SCI-alue). Järvi kuuluu lisäksi kansalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kansainvälisesti arvokkaana lintujärvenä.

Linnut ja muu vesiluonto

Linnusto

Otajärvi on kansainvälisesti arvokas lintujärvi. Järven merkitys lintujärvenä perustuu ennen kaikkea sen pesimälajistoon, mutta järvi on merkittävä myös lintujen ruokailu- ja sulkasatoalueena. Otajärven pesimälajistossa on erikoista se, että siellä pesii sekä rehevän että karun järvityypin lajeja. Reheville vesille tyypillisiä lajeja on kuitenkin enemmän. Koskeljärven umpeenkasvaminen on vuosien mittaan muuttanut linnuston rakennetta.

Otajärven alueella tavataan EU:n lintudirektiivin liitteen I linnuista seuraavia lajeja: kalatiira, kaulushaikara, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, niittysuohaukka, palokärki, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pyy, räyskä, ruskosuohaukka, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, uivelo, vesipääsky ja viirupöllö. Lisäksi alueella esiintyy kaksi uhanalaista lajia.

Alueella säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat härkälintu, harmaahaikara, jouhisorsa, heinätavi, nuolihaukka, punajalkaviklo, mustaviklo, harmaasorsa, jänkäkurppa, metsähanhi, lapasorsa, rastaskerttunen ja idänuunilintu. Lisäksi järven muuta lintulajistoa ovat haapana, isokoskelo, kanadanhanhi, keltavästäräkki, liejukana, luhtakana, luhtakerttunen, merihanhi, metsäviklo, nokikana, pajusirkku, pikkuhuitti, pikkutikka, punasotka, punavarpunen, pyrstötiainen, rantasipi, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, silkkiuikku, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, tukkasotka, valkoviklo, västäräkki ja viiksitimali.

Kasvisto

Kasvimaantieteellisesti Otajärvi sijoittuu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen ja sitä ympäröivät metsä- sekä peltoalueet. Itse Otajärvi on erikoinen yhdistelmä rehevää lintukosteikkoa ja karua, perinteistä järvimaisemaa. Kasvillisuutensa perusteella Otajärvi voidaan jakaa kolmeen eri osa-alueeseen: pohjois-, keski- ja eteläosaan. Nämä osat kuuluvat eri järvityyppeihin.

Otajärven pohjoisosa on järven rehevintä aluetta, jota luonnehtivat laajat ruovikot ja paikoin jopa pintaan asti kasvavat vesisammalikot. Järven pohjoispuolella esiintyy muun muassa järviruokoa, palpakkoja, uistinvitaa, rentovihvilää, ulpukkaa, osmankäämiä, järvikaislaa ja lampisirppisammalta. Sara- ja sara-kurjenjalkaluhtia esiintyy yleisesti rantaviivan tuntumassa, mutta laajimmat saraluhdat ovat Kodisjoen itäpuolella ja Petekarin eteläpuolella. Järven pohjoispäätä uhkaa umpeen kasvaminen.

Otajärven keskiosan länsirannalla kasvillisuus on runsasta ja rantoja reunustaa lähes yhtenäinen järviruokokasvusto. Keskiosan itärannan kasvillisuus taas on niukempaa ja järven keskellä on kasviton vesialue. Järven keskiosan valtalajeja ovat ulpukka, järvikaisla, pohjanlumme, uistinvita, pahaputki, siimapalpakko ja ahvenvita.

Otajärven eteläosassa ruoko- ja sarakasvillisuutta esiintyy vain pieninä laikkuina. Viivonlahtea kiertää kelluslehtisistä muodostunut vyöhyke, jossa kasvaa etenkin ulpukkaa, ahvenvitaa ja siimapalpakkoa. Lahden länsirannalla kasvaa lisäksi runsaasti kurjenmiekkaa. Iso-Tyrniön eteläpuolella kelluslehtisten kasvustot ovat laajimmillaan ja siellä esiintyy etenkin ulpukkaa, pystykeiholehteä ja siimapalpakkoa.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Otajärven luonnonsuojelullisten arvojen lisäksi järvellä ja sitä ympäröivällä alueella on tärkeä merkitys virkistyskohteena. Otajärvellä harrastetaan kalastusta ja metsästystä ja viime vuosina myös retkeily- ja opetustoiminta on lisääntynyt. Etenkin Otajärven lintutorni sekä tarkkailulavat ovat hyviä päiväretkikohteita, jolloin voi samalla poiketa Otajärven luontotuvalle, jossa on alueen luonnosta kertova näyttely. Järven pohjois- ja koillisosa ovat linnustollisesti järven mielenkiintoisimmat alueet.

Otajärven alueella maata ja vettä omistavat valtion lisäksi yksityiset maanomistajat. Valtion maiden hallinta kuuluu Metsähallitukselle. Osa alueista on myös yhteisiä alueita, joiden hallinta on osakaskunnilla. Otajärven asutus on keskittynyt järven eteläosaan, jossa runsaasti kesämökkejä.

Tarut ja tositarinat

Aiheesta muualla

Otajräven alueella on runsas pesimälinnusto ja järvi kuuluukin Natura 2000-alueeseen. Lisätietoja: Otajärvi