Suonojärvi (35.172.1.001)

Hoppa till: navigering, sök

Suonojärvi är en stor insjö i Kokemäenjoki (35) huvudavrinningsområde. Sjön är belägen i Birkalands landskap. Den hör till ELY-centralen i Birkalands verksamhetsområde.

Insjön

Namn: Suonojärvi
Sjönummer: 35.172.1.001
Avrinningsområde: Suonojärven alue (35.172)
Huvudavrinningsområde: Kokemäenjoki (35)

Basuppgifter

Yta: 535,78 ha
Djup:
Medeldjup:
Volym:
Strandlinje: 41,93 km
Höjd över havet: 105,1 m

Symbol lukko viranomainen.png

De här uppgifterna kommer från data system som uppehålls av Finlands miljöcentral (SYKE). Om du upptäcker fel i uppgifterna, vänligen skriv om det på användaren SYKEs diskussionssida.

Diskussioner
Senaste observationer

2 elokuu 2017

Suonolantien silta

36px

2 elokuu 2017

Suonolantien silta

36px

2 elokuu 2017

Suonolantien silta

36px

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä!

Vattendragprognoser

Det finns inte vattendragprognoser för den här sjön

Fiskar

Fiskatlas:
Jokirapu

Nogrannare: Pm kala1 21x21.png

Användarnas observationer:
Användarna har inte lagrat fiskobservationer från denna sjö

Pm leg 17x21.png Användare
Pm leg kokenut 17x21.png Erfaren
Pm leg asiantuntija 17x21.png Sakkunnig
Pm leg viranomainen 17x21.png Myndighet

Pm tapahtuma 17x21.png Evenemang
Pm havaintopaikka 17x21.png Observationsplats
Pm valokuva 17x21.png Fotografi
Pm kohde 17x21.png Annat


Du kan grunda nya platser om du loggar in först.

61° 18' 28.44", 23° 18' 51.48"

Järven erityispiirteet

Suonojärvi sijaitsee Vesilahden kunnassa noin 22km Lempäälästä länteen. Järvellä on pinta-alaa 4,75km² ja syvyyttä enimmillään 20,4m.

Suonojärven pohjoisosa on hieman paremmassa kunnossa, kuin eteläosa. Vesi virtaa kuitenkin etelästä päin Suonojärveen, joten pohjoisosan veden laatu riippuu paljolti eteläosan, Kivilahtijärven ja Saastojärven valumavesistä.

Suonojärven pohjoisosan veden laatu on hyvä, Kivilahtijärven huono ja Saastojärven välttävä. Kaikkien kolmen järven vedet ovat väriltään tummia, joskin Saastojärven vesi on erittäin tummaa. Suonojärvessä on hieman rehevöitymisen merkkejä, mutta em. kaksi yläjuoksun järveä ovat rehevöityneet siinä määrin, että esimerkiksi järviä yhdistävä salmi on niin umpeenkasvanut ettei siitä pääse soutamalla läpi. Sekä Kivilahtijärvessä että Saastojärvessä on esiintynyt vakavia happiongelmia ja mahdollisesti niiden aiheuttamia kalakuolemia, koska matalassa järvessä happi on kulunut loppuun pintaa myöden.

Nykytila ja suojelu

Hertta-tietokannan mukaan järvellä on tutkittu veden laatua 38 kertaa vuosina 1973-2010. Näytteenottajina ovat toimineet Hämeen ja Pirkanmaan ELY-keskukset sekä Kokemänejoen vesistön vesiensuojeluyhdistys. Näytteitä on otettu kolmelta eri pisteeltä järvellä, joiden lisäksi on tutkittu etelämpänä olevia Kivilahtijärveä ja Saastojärveä.

Mittauksista 8kpl tehtiin järven eteläosassa Myllyrannan tuntumassa. Tuloksia on kuudesta mittauksesta. Syvyys kyseisessä pisteessä on 9,3m. Näkösyvyys oli mittauksissa keskimäärin 1,1m.

Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä 66% ja vuoden 2008 jälkimmäisessä mittauksessa happea oli 110% eli vesi oli ylikyllästynyttä. Alusveden kyllästysaste oli vain 0,6% ja kolmena mittauskertana esiintyi happikatoa. Alusveden happivajeeseen liittyy alusveden korkeat kokonaisfosforipitoisuudet, joiden keskiarvo oli 192µg/l. Ainoastaan yhdessä mittauksessa pitoisuus oli alle 100µg/l ja siinäkin fosforia oli 93µg/l. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatu on huono jos kokonaisfosforipitoisuus on yli 100µg/l. Päällysvedessä fosforia oli maltillisemmat 38µg/l. Tässä järven osassa oli myös korkeat kokonaistypen pitoisuudet. Päällysvedessä oli keskimäärin 1343µg/l ja korkein pitoisuus oli 2600µg/l, joka mitattiin vuonna 2002. Alusvedessä typpeä oli keskimäärin 1705µg/l.

Toinen mittauspiste sijaitsi järven pohjoisosassa Levonnokasta länteen. Kyseisestä kohdasta on otettu näytteitä 15 kertaa ja tuloksia tietokannassa on kymmenestä mittauksesta. Mittauskohdassa on syvyyttä noin 20m. Keskimääräinen näkösyvyys on ollut 1,46m.

Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 82% ja alusvedessä 19%. Merkittäviä happiongelmia ei esiintynyt paitsi vuonna 1989, jolloin happea oli 19m syvyydessä 1%. Kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä 27µg/l ja alusvedessä 60µg/l. Korkeimmat fosforin pitoisuudet mitattiin vuonna 1989, jonka jälkeen pitoisuus on pysytellyt 40-60µg/l välillä. Päällysveden kokonaistyppipitoisuus on ollut keskimäärin 869µg/l ja alusvedessä typpeä on ollut 1135µg/l. Typen määrän on alusvedessä lievästi noussut mittausaikana.

Suonojärven kolmannessa mittauspisteessä oli otettu vain yksi näyte vuonna 2002. Kivilahtijärvellä oli otettu yhteensä kuusi näytettä kahdesta eri kohdasta. Saastojärvellä on otettu viisi näytettä yhdestä mittauspisteestä. Kivilahtijärven keskiosasta otetuissa näytteissä hapen kyllästysaste oli 1m syvyydessä keskimäärin 47% ja 2m syvyydessä 9%. Päällysveden alhaiseen keskiarvoon vaikutti vuoden 2003 tulos, jolloin happea oli vain 1%. Kokonaisfosforipitoisuus oli 1m syvyydessä 87µg/l ja 2m syvyydessä 168µg/l. Näissäkin keskiarvoissa vaikutti paljon vuosi 2003, jolloin mitattiin korkeat pitoisuudet (170 ja 350). Kokonaistyppipitoisuus oli vastaavasti 1970µg/l ja 2400µg/l. Näkösyvyys oli keskimäärin 0,85m, kun syvyys mittauspisteessä oli 2,7m.

Saastojärven näytteissä hapen kyllästysaste oli 1m syvyydessä keskimäärin 42%, johon vaikutti vuoden 1985 tulos joka oli 0%. Kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 68µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 1076µg/l. Näkösyvyys oli 0,7m. Kokonaissyvyys mittauspisteessä oli 1,3m.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Asutus ja vesistön käyttötavat

Suonojärven pohjoisosa soveltuu ainoana kolmesta järvestä hyvin virkistyskäyttöön. Järven rannoilla on jonkin verran vakituista- ja loma-asutusta.

Tarut ja tositarinat

Suonojärven jäälle putosi talvisodassa venäläinen SB-2 pommikone. 15.1.1940 venäläiset pommittivat Tamperetta ja paluumatkalla olleen pommikoneen pudotti Fokkerilla ylikersantti Aarre Siltavuori. Fokkerin konekiväärit eivät toimineet, joten Siltavuori silppusi vihollisen pyrstön koneensa potkurilla. Pommikone hajosi ilmassa ja runko iskeytyi läpi 70 senttimetrin vahvuisen jään. Koneen kolmihenkinen miehistö sai surmansa. Pommikoneen runko nostettiin samana talvena järven pohjasta.

Aiheesta muualla