Vermasjärvi (35.452.1.001)

Hoppa till: navigering, sök








13 276 000 m³
0,0133 km³
13 276 000 000 l

Vermasjärvi är en ganska stor insjö i Kokemäenjoki (35) huvudavrinningsområde. Sjön är belägen i Birkalands landskap. Den hör till ELY-centralen i Birkalands verksamhetsområde.

Insjön

Namn: Vermasjärvi
Sjönummer: 35.452.1.001
Avrinningsområde: Vermasjärven alue (35.452)
Huvudavrinningsområde: Kokemäenjoki (35)

Basuppgifter

Yta: 361,57 ha
Djup: 14 m
Medeldjup: 3,67 m
Volym: 13 276 000 m³0,0133 km³
13 276 000 000 l

Strandlinje: 26,31 km
Höjd över havet: 124,4 m

Symbol lukko viranomainen.png

De här uppgifterna kommer från data system som uppehålls av Finlands miljöcentral (SYKE). Om du upptäcker fel i uppgifterna, vänligen skriv om det på användaren SYKEs diskussionssida.

Diskussioner
Senaste observationer
Vattendragprognoser

Det finns inte vattendragprognoser för den här sjön

Fiskar

Fiskatlas:
Ahven, Hauki, Jokirapu och Säyne (kala)

Nogrannare: Pm kala1 21x21.png

Användarnas observationer:
Användarna har inte lagrat fiskobservationer från denna sjö

Pm leg 17x21.png Användare
Pm leg kokenut 17x21.png Erfaren
Pm leg asiantuntija 17x21.png Sakkunnig
Pm leg viranomainen 17x21.png Myndighet

Pm tapahtuma 17x21.png Evenemang
Pm havaintopaikka 17x21.png Observationsplats
Pm valokuva 17x21.png Fotografi
Pm kohde 17x21.png Annat


Du kan grunda nya platser om du loggar in först.

62° 15' 43.56", 23° 37' 59.88"

Järven erityispiirteet

Vermasjärvi sijaitsee Virtain kaupungista länteen noin 6km verran. Järvellä on pinta-alaa 3,62km² ja syvyyttä enimmillään 14m. Järven pohjoisosa on voimakkaasti rehevöitynyt näytteenotto tulosten perusteella. Tämän epäillään johtuvan Pohjoisselälle laskevan Uskalinjoen kuormituksesta, joka puolestaan johtuu joen varrella tapahtuvasta turvetuotannosta. Järven eteläosaan turvetuotannon kuormitus ei vaikuta, joka näkyy parempana vedenlaatuna.

Nykytila ja suojelu

Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta-tietokannan mukaan järven veden laatua on tutkittu näytteenotoilla yhteensä 207 kertaa vuosina 1967-2013. Näytteenottajina ovat toimineet Hämeen ELY-keskus, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys sekä Nab Labs Oy:n Jyväskylän, Kaustisen ja Oulun toimipisteet (entiset YmTK, Pohjanmaan Tutkimuspalvelu ja PSV Maa ja Vesi).

Näkösyvyys on Viinaselällä ollut keskimäärin 1,1m. Pohjoisselällä näkösyvyys on ollut keskimäärin 0,9m. Kallioniemen mittauksissa keskimäärinen näkösyvyys oli 2,06m. Palolammintien sillan pohjoispuolen mittauksissa näkösyvyys oli 1m.

Vermasjärvi.jpg

Kokonaisfosforin pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Vermasjärven Pohjoisselällä ja Viinaselällä kasvukauden aikana v. 1990-2014. Vermasjärvi on tyypitelty runsashumuksiseksi järveksi (Rh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi kokonaisfosforin pitoisuuden tulee olla alle 45 μg/l.

Vermasjärvi, 2.jpg

Klorofylli a:n pitoisuus (μg/l) veden pintakerroksessa (0-2 m) Vermasjärven Pohjoisselällä ja Viinaselällä kasvukauden aikana v. 1990-2014. Vermasjärvi on tyypitelty runsashumuksiseksi järveksi (Rh), jossa hyvän vedenlaadun saavuttamiseksi klorofylli a:n pitoisuuden tulee olla alle 20 μg/l.

Viinaselkä

Mittauksista 77kpl suoritettiin Viinaselällä 300m Kaurasaaresta lounaaseen. Mittauspaikalla on syvyyttä 14m ja suurin syvyys, jolta näytteitä otettiin, oli 13m. Mittaustuloksissa in nähtävissä veden laadun heikkenemistä jo 1980-luvun alulla. Päällysvedessä hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 61,8%. Saadut tulokset ovat vaihdelleet voimakkaasti ja useasti on päällysvedessäkin esiintynyt happivajetta. Yhteensä neljä kertaa on mitattu alle 10% kyllästysaste 1m syvyydestä. Alusveden hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 8,4%. Todellisuudessa keskiarvo on alhaisempi, koska muutamassa mittauksessa on saatu korkeita tuloksia, joka puolestaan nostaa keskiarvoa ylöspäin. Mittauksissa yhteensä 40:ssä on saatu tulokseksi 0% eli happikato 13m syvyydessä. Useassa mittauksessa oli vakavia happiongelmia jo korkeammalla vesimassassa 5-10m syvyydessä.

Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 49µg/l ja alusvedessä 86µg/l. Huolimatta siitä että alusvedessä oli lähes jatkuvasti happiongelmia, ei alusvedessä fosforin pitoisuudet ylittäneet 100µg/l rajan kuin 16 kertaa eli noin 20% näytteistä. Suurin osa tuloksista on alle 70µg/l ja edellä mainitut korkeat pitoisuudet nostivat keskiarvoa. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat 1980- ja 1990-luvuille. 2000-luvulla yli 100µg/l ylityksiä on esiintynyt kolme kertaa.

Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 824µg/l ja alusvedessä 1365µg/l. Typen pitoisuudet näyttävät tulosten perusteella olevan kasvussa. Päällysvedessä ei ennen 2000-lukua näkynyt yli 1000µg/l tuloksia kuin kolme kertaa, mutta vuosituhannen taitteen jälkeen niitä on esiintynyt jo kymmenisen kertaa. Tällä mittauspaikalla ei alusvedestä mitattu kokonaistyppeä vuoden 2002 jälkeen, mutta siinäkin esiintyi viimeisinä mittausvuosina yli 2000µg/l tuloksia, kun vielä 1980-luvulla saatiin useamman kerran alle 1000µg/l tuloksia.

Pohjoisselkä

Mittauksista 62kpl tehtiin Pohjoisselällä Äijänsaaren luoteispuolella noin 130m päässä saaresta. Kyseisellä paikalla on syvyyttä 7,9m. Hapen kyllästysaste oli tuloksista lasketun keskiarvon mukaan 53,9% päällysvedessä ja 18,4% alusvedessä. Päällysveden suhteen on tuloksista nähtävillä selkeää heikkenemistä 1990-luvun lopulta lähtien. Lopputalven/kevään näytteissä oli vakavia happiongelmia jopa päällysvedessä ja kesänäytteissä taas happea oli karkeasti arvioituna 60% verran. Alusvedessä happikatoja esiintyi usein ja varsinkin talvisin hapen kyllästysaste oli 0% tienoilla jo 3-5m tietämillä.

Veden kokonaisfosforipitoisuus oli keskimäärin 78µg/l päällysvedessä ja 198µg/l alusvedessä. Verrattuna Viinaselän tuloksiin (ks. ylempää) tässä järven osassa on voimakasta sisäistä kuormitusta eli rehevöitymistä sisältä päin. Sisäinen kuormitus tarkoittaa fosforin liukenemista veteen hapettomissa olosuhteissa. 7m syvyydestä mitattiin ajoittain jopa lähelle 500µg/l tuloksia.

Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä keskimäärin 959µg/l ja alusvedessä 1465µg/l. Alusvedestä ei mitattu typen pitoisuuksia vuoden 2002 jälkeen. Jonkin asteista nousua on typen pitoisuuksien suhteen nähtävissä, joskin päällysveden pitoisuudet ovat olleet melko tasaisia mutta silti lievästi nousussa. Alusvedessä korkeimmat pitoisuudet mitattiin 1980-luvulla, jonka jälkeen pitoisuudet ovat vaihdelleet 700-1800µg/l tienoilla.

Kallioniemi

Järven etelän puoleisessa altaassa Kallioniemen luoteispuolella tehtiin tietokannan mukaan 28 mittausta. Syvyyttä kyseisellä paikalla on 10,1m. Mittaukset ajoittuvat aikavälille 1979-1996. Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä keskimäärin 83% ja alusvedessä 36%. Päällysvedessä esiintyi yhden kerran lievää ylikyllästyneisyyttä ja vain kolme kertaa alle 70% kyllästyneisyyttä. Alusvedessä esiintyi puolestaan yhden kerran 0% kyllästyneisyyttä vuoden 1979 kesämittauksessa. Viidessä muussa mittauksessa saatiin tulokseksi alle 10% happikyllästyneisyys. Alusvedestä saadut tulokset vaihtelivat huomattavasti ja esimerkiksi vuoden 1990 kesänäytteessä oli kyllästyneisyysaste 89%, kun vuotta myöhemmin se oli vain 6%.

Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä 19,7µg/l ja alusvedessä 27,6µg/l. Päällysvedessä esiintyi yksi suuri poikkeama yhdessä vuoden 1989 mittauksessa (49µg/l). Alusvedessä oli saman ajankohdan mittauksessa myöskin poikkeama ja toinen poikkeama saatiin vuoden 1980 kesämittauksessa (61µg/l, 58µg/l). Kokonaistyppipitoisuus oli päällysvedessä 488µg/l ja alusvedessä 559µg/l. Tulokset järven tämän puoleisessa altaassa poikkesivat huomattavasti pohjoispuolen näytteistä.

Kotasalmi

Järven kapeimmasta kohdasta ylittävän Palolammintien pohjoispuolelta on otettu yhteensä 22 näytettä. Etäisyyttä siltaan on noin 200m ja syvyyttä paikalla on noin 7,9m. Hapen kyllästysaste oli päällysvedessä 61,5% ja alusvedessä 24% keskimäärin. Alusvedessä esiintyi lähes puolessa mittauksista happikatoa, joka tukee arviota järven pohjoisosan huonommasta tilasta. Vaikka etäisyyttä edellä mainittuun Kallioniemen mittauspaikkaan on alle 1km, niin veden laatu on aivan eri tasolla.

Veden kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä 55,1µg/l ja alusvedessä 145µg/l. Päällysveden pitoisuudet olivat melko tasaisesti 50-60µg/l tienoilla, mutta alusvedessä esiintyi useasta yli 100µg/l pitoisuuksia. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järven veden laatu on huono, jos kokonaisfosforipitoisuus ylittää 100µg/l. Kokonaistyppipitoisuuden vaihtelu päällysvedessä oli tasaista keskiarvoltaan 768µg/l, mutta alusvedessä heittoa tapahtui hieman enemmän. Alusveden pitoisuuksien keskiarvo oli 1088µg/l.


Vermasjärvelle rakennettiin pohjapato Makkaraojan suulle. Padon tarkoituksena on nostaa alinta vedenkorkeutta 50cm ja keskimääräistä korkeutta 25cm. Pato valmistui keväällä 2013.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Järveen on istutettu ainakin kuhaa ja siikaa.

Järven pohjoisin osa, Mäntylänlahti, on lintujen kevätmuuton aikaan hyvä lintujenbongaus kohde. Alueella pesii ainakin nokikana, lapasorsa, pikkulokki, kurki ja laulujoutsen. Muuttoaikaan järvelle pysähtyy levähtään runsaasti sorsia ja kahlaajia. Harvinaisempia ohikulkijoita ovat mm. pikkujoutsen, uivelo ja eri hanhilajit.

Asutus ja vesistön käyttötavat

Tarut ja tositarinat

Aiheesta muualla

Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry:n sivut Vermasjärven Mäntylänlahdesta

Virtain kaupungin vesistöhankkeet