Lummenne (35.784.1.033)
Lummenne on keskikokoinen järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
-Uitinsalmi-ObsALG-202206241304-62b58cb469fc4.png)
Järven erityispiirteet
Erityiseksi Lummenteen tekee sen bifurkaatioluonne, millä tarkoitetaan järven laskemista kahteen eri vesistöön ja näin ollen Lummenteella on kaksi luusuaa. Siksi sille on laskettu myös teoreettinen valuma-alue, 14.254, ja toinen puolikas kuuluu Vesijaon valuma-alueeseen (35.784). Valuma-alue on noin puolitoistakertainen järven kokoon nähden. Lummenne laskee Päijänteeseen Harmoistenjoen (-ojan) kautta (Kymijoen vesistöön) sekä Vehkajokea Vehkajärveen ja Vesijaon reittiä Kokemäenjoen vesistöön. Järveen laskee 32 pientä, lähinnä metsäjärveä. Lummenteen vedenkorkeutta ei ole säännöstelty.
Järven muotoa on vaikea kuvailla muuksi kuin rantaviivaltaan poukkoilevaksi ja repaleiseksi (Karttapaikka). Järvi on jokseenkin vesipisaranmuotoinen.
Nykytila ja suojelu
Vesipuitedirektiivin mukainen vesistötyyppi (Vuori K-M ym., 2006, Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteet, Suomen ympäristö 807, Suomen ympäristökeskus) on vuoden 2002 ehdotuksen mukaisesti tyyppiä 4a, nyttemmin Vh/PKkVh, vähähumuksinen keskikokoinen (alle 40 km²), kerrostuva järvi. Merkitseviä tekijöitä luokkaan sijoittamisessa ovat pinta-alan lisäksi väriluku, heikko puskurikyky sekä sijainti harjualueella. Vuoden 2002 ehdotuksessa tyyppijaoksi mainitaan myös pelagiset siikalajit (mm. muikku) sekä rantakasvillisuus. Keskikokoisiin ja pieniin vähähumuksisiin järviin kuuluu yhteensä 435 suomalaista järveä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana 2000-luvulla järvessä on ollut joitain silmin havaittuja leväkukintoja tyyninä päivinä, mutta ei edes kaikkina kesinä eikä leväpuuroa, vaan hippusia. Etenkin Haukilahdelta aukeava, useita kilometrejä pitkä järvenselkä antaa tuulelle hyvän paikan puhaltaa ja sekoittaa vettä siten, että levälauttojen muodostuminen ei ole todennäköistä.
Järveen on istutettu muikkua ja rannoilla on havaittu rapuja. Näiden lajien viihtyminen viestii, ettei järvi ole kovin huonossa kunnossa. Järven ranta- ja vesikasvillisuus on karulle järvelle tyypillisesti niukahkoa, paikoin järviruoko ja pohjaruusukkeellisista mm. nuottaruoho ovat yleisiä.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järven keskelle sijoittuu suuri saari, Hiukkolansaari, joka jakaa järven pohjois-etelä-suunnassa siten, että länsipuolelle jää enemmän vesipinta-alaa ja etelässä saaren pitkä Hiukeenniemi sulkee osan sen vedestä Haukilahdeksi.
Veden vaihtuvuus länsi- ja itäpuolten kesken lienee vähäistä, sillä salmet ovat kapeita ja kun koillisessa on rakennettu saareen menevä silta täyttämällä kapein salmi soralla kannakseksi ja jättämällä halkaisijaltaan vain parimetrinen aukko veneilijöille ja veden virtaukselle. Silta lieneekin suurimpia yksittäisiä järveen kohdistuneita ihmistoiminnan muotoja, jolla on ollut vaikutusta veden virtauksiin ja laatuun. Saaressa on vielä kaksi pienempää järveä, joista itäpuolelle vetensä laskeva Iso-Salojärvi on selvästi rehevöitynyt.
Hienoimpien maalajien puuttuessa maanviljelys valuma-alueella on vähäistä ja monet tilat ovat viime vuosina lopettaneet tuotannon. Peltoa ja niittyjä kartalta arvioiden on valuma-alueesta 5 %, järviä ja lampia 15 %, asutus- ja muussa ihmisen käytössä 10 % sekä metsää ja suota yli 70 %. Metsienhakkuu on viime vuosina lisääntynyt valuma-alueelle aikanaan istutettujen puiden tultua kaatoikään.
Asutus rannoilla on suurelta osin kesämökkejä, esimerkiksi 1990-luvun alussa Hiukkolansaareen rakennettiin noin sata uutta kesämökkiä. Haja-asutusta ei ole liitetty kunnalliseen viemäriverkkoon. Järven rannalla on kivikautinen asuinpaikka, joten asutusta alueella on ollut pitkään. Pistekuormittajia järvellä ei ole, hajakuormitus valuma-alueelta on asutuksen sekä metsä- ja maatalouden aiheuttamaa sekä luonnonhuuhtoumaa ja -laskeumaa.
Tarut ja tositarinat
Lumene Oy:n samanniminen kosmetiikkasarja on saanut nimensä järven mukaan.
