Sääperi (01.011.1.001)

{{Järvi}} <!-- Älä poista tätä riviä -->

==Järven erityispiirteet==

Sääperi sijaitsee Värtsilässä aivan Venäjän rajan tuntumassa ja kuuluu Jänisjoen alaosan vesistöalueeseen. Sääperi irtautui itsenäiseksi järveksi noin 5 000 eKr. maan kohoamisen seurauksena. Järvi jäi juuri ja juuri Suomen puolella, kun 1940-luvulla Suomen ja Venäjän rajaviiva vedettiin uuteen paikkaan. 

Sääperin pinta-ala on noin 118,2 hehtaaria ja rantaviivaa on noin 6,6 kilometriä. Järven keskisyvyys on noin 2,5 metriä ja suurin syvyys noin 7,4 metriä. Syvänne sijaitsee järven itäosassa. Järven pinta-alasta kuitenkin yli puolet on alle 2 metrin syvyistä. Sääperin valuma-alue on noin 5,4 neliökilometriä. Järveä ympäröivät pelto-alueet.

Sääperi on rehevä lintujärvi, joka kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan sekä EU:n Natura 2000 -verkostoon. Järvellä ja sen ympäristössä on tavattu vuosikausia useita kaakkoisia lintuharvinaisuuksia.

==Kunnostus ja hoito==

1960-luvulla Sääperillä tehtiin ojitustoimenpiteet tulvahaittojen ehkäisemiseksi. Järven länsi- ja itäranta pengerrettiin osittain ja ympärille rakennettiin pengerojat, joiden avulla vedenpinta laskettiin lähemmäksi Jänisjoen pintaa. Samalla Sääperiin laskeneiden Kukkolammenpuron ja Onkilammenpuron vedet ohjattiin järven ohi Jänisjokeen, kun taas penkereen sisäpuoliset vedet ohjattiin kuivatusojien avulla järveen. Haponojaan rakennettiin pato ja pumppaamo, joiden avulla Sääperin pinnan korkeutta pidetään halutulla tasolla.

Sääperin Läsönlahdelle ruopattiin vuonna 2007 luhta-alueen reunaan noin 100 metrin matkalle 5-8 metrin levyistä kanavaa, joiden tarkoituksena oli muodostaa kolme pesimäsaareketta erityisesti nauru- ja pikkulokeille. Ruoppauksesta syntyneet massat vietiin maanparannusaineeksi lähialueen pelloille. Muuta vesikasvillisuuden poistoa harkitaan, jos järven umpeenkasvu lisääntyy nykyisestään. Vesilinnuston suojelemiseksi myös Sääperin pensoittuneita rantaniittyjä on kunnostettu. Lösönlahdella raivattiin vuosina 2006–2007 rantaluhtaa avoimeksi. Lahden rantaniityn jatkohoidoksi on suositeltu laidunnusta.  Noidanniemessä ja Paloniemessä on myös laidunnukseen sopivaa aluetta.

Sääperin kalakantojen hoitokeinoina ovat ulkoisen kuormituksen vähentäminen, petokalakantojen ylläpitäminen ja hoitokalastus. Paikalliset metsästäjät osallistuvat vesilinnustoa uhkaavien pienpetojen, kuten minkkien, pyyntiin.

==Nykytila==

==Suojelu==

==Linnut ja muu vesiluonto==

==Asutus ja vesistön käyttötavat==

==Tarut ja tositarinat==

==Aiheesta muualla==