Pyhäjärvi (14.681.1.001)

{{Järvi}} <!-- Älä poista tätä riviä -->

==Nimen historia ja merkitykset==
Pyhäjärviä, kuten myös Saarijärviä, on maassamme runsaasti. Pyhä -nimitykset ovat aitoja, vanhoja nimityksiä. Pyhällä on alunperin tarkoitettu erotettua, rajattua, kiellettyä, kartettavaa, vaarallista tai epäpuhdasta asiaa, esinettä, eläintä, ilmiötä, maa-alueen rajaa tai merkkipaikkaa luonnossa. Kristinuskon vakiinnuttua Suomessa pyhä -sana otettiin jo olemassa olevana sanana vastaamaan kristinuskon tarpeita: nykyään tähän yhteyteen moni suomalainen liittääkin pyhä -sanan merkityksen.
''Lähde: Honkanen, Laitinen, Merijärvi; Saarijärven mahtava Pyhäjärvi (2004)''

==Järven erityispiirteet==
Pyhäjärvi on suuri, hiekkapohjainen järvi Saarijärven ja Äänekosken kuntien alueella Keski-Suomessa. Valtaosa Pyhäjärven vesistä laskee Parantalankosken voimalaitoksen kautta Kiimasjärveen. Pieni osa vedestä laskee myös alkuperäistä lasku-uomaa, Pyhäjokea, pitkin Iso-Lumperoiseen. Järvi on melko syvä: keskisyvyys on n. 9,67m, syvimmillään järvi on Iissalon lounaispuolella (43,2m). Saaria Pyhäjärvessä on 114.
Järven kallioperä muodostuu happamista syväkivistä ja se on vain pienillä alueilla paljaana. Maaperä koostuu vaihtelevan paksuisesta moreenikerroksesta, jonka lohkareet voivat olla suuriakin ja tästä syystä etenkin ranta-alueilla esiintyy laajoja kivikoita.

==Nykytila ja suojelu==
Keski-Suomen ELY -keskuksen vuoden 2013 luokituksen mukaan Pyhäjärven ekologinen tila oli arvioitu erinomaiseksi. Veden happipitoisuus on hyvä ja se on myös kirkasta: näkösyvyydeksi on arvioitu 4m. Järvi on siis lähes luonnontilainen, karu ja kirkasvetinen. Rehevöityminen on kuitenkin uhkana järven matalissa lahdissa ja ranta-alueilla. 1960-luvulla alkaneen vedenkorkeuden säännöstelyn on lisäksi katsottu heikentäneen järven siikakantaa. Toinen ekologista tilaa uhkaava tekijä on lähialueiden turvetuotanto. Etenkin Suljetunnevan turvetuotantoalueen (n. 20km Saarijärven kaupungista koiliseen) on katsottu olevan mahdollinen järven kiintoaine- ja ravinnekuormituksen lisääjä. Tämä voi edelleen lisätä rehevöitymistä, johtaa happikatoon ja siten aiheuttaa ongelmia järven eliöille. Haitalliselle sinilevälle tällaiset olosuhteet taas ovat otolliset. Turvetuotannon myötä myös humusta pääsee herkemmin järviveteen, joka samenee värjäytyessään ruskeaksi.

Kirkasvetisessä ja hapekkaassa Pyhäjärvessä fosforin liukeneminen pohjaliejusta on vähäistä: tästä syystä järven fosforikuormituksen pitkäaikaismuutoksia voidaan luotettavasti tutkia pohjan sedimenttikerrostumien fosforipitoisuuksien perusteella. Muutokset sedimenttien kerrosten fosforipitoisuuksissa kertovat siis valuma-alueelta huuhtoutuneen fosforimäärän kehityksestä aikojen kuluessa. Pitää kuitenkin huomioida, että kaikki ravinteet eivät kuitenkaan sedimentoidu, vaan osa poistuu ulosvirtauksen mukana ja eliöihin sitoutumalla. Sedimenttejä tutkimalla ja laskemalla on arvioitu, että Pyhäjärveen on kertynyt järven luonnontilassa noin 80mg fosforia ja 250mg typpeä neliömetrille vuodessa (vuonna 2004). ''(Hynynen/Saarijärven mahtava Pyhäjärvi 2004)''

1970-luvulla Pyhäjärven fosforipitoisuus kasvoi äkkiä lähes kolminkertaiseksi. Samalla myös humuspitoisuus (väriarvo) ja kemiallisen hapenkulutuksen arvo (COD) kasvoivat. Syyksi tähän on epäilty 70-luvun metsätalouden ojitusaaltoa sekä avohakkuita --> ravinteiden huuhtouma järveen lisääntyi. Tuolloin myös maatalous tehostui. Happea kuluttavaa eloperäistä ainesta huuhtoutui ravinteiden ohessa järvee, mikä aiheutti veden happipitoisuuden laskua. Piikki ohitettiin kuitenkin nopeasti, ja nykyisällään fosforipitoisuus on palautunut noin 5-6 mikrogrammaan litrassa, joka on karulle järvelle ominainen lukema. Happipitoisuuden palautuminen kesti pitemmän aikaa, tosin on huomattava, että syvänteiden happipitoisuus pysyi kaiken aikaa hyvänä. Eli varsinaista happikadon vaaraa ei koettu. ''(Palomäki/Saarijärven mahtava Pyhäjärvi 2004)''

Pyhäjärvi on pienistä veden laadun muutoksista huolimatta tilaltaan Suomen järvien eliittiä. Tarvitaan kuitenkin jatkuvaa seurantaa ja suojelutoimia, jotta taso säilytetään tulevaisuudessakin!

==Kalat, linnut ja muu vesiluonto==
Kalat: Hauki, kuha, ahven, siika, särki, järvilohi, taimen.
Linnut: Telkkä, laulujoutsen, sinisorsa, härkälintu, silkkiuikku, naurulokki, harmaalokki. Suoalueilla lisäksi teeri, metso, kurki ja riekko.