Piiljärvi (24.044.1.003)
Piiljärvi on pieni järvi Kiskonjoki - Perniönjoki (24) -päävesistössä.
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| (3 välissä olevaa versiota toisen käyttäjän tekemänä ei näytetä) | |||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
Piiljärven valuma-alueen pinta-ala on 284 ha, ja se koostuu pääasiassa metsäalueista (85,5 %). Lisäksi 6,3 % valuma-alueesta on rakennettuja alueita, 5,8 % maatalousalueita, 1,8 % teollisuuden alueita, 0,8 % soita ja kosteikoita ja 0,5 % avokallioita. Itse Piiljärveä (25,8 ha) ei ole laskettu osaksi valuma-aluetta.<ref>LSVSY 2025, Corine 2018 (muokattu)</ref> | |||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
| Rivi 8: | Rivi 9: | ||
Piiljärven vesikasvillisuus on kartoitettu vuonna 2024. Tällöin havaitut lajit olivat jouhisara, jäkki, järvikaisla, järvikorte, järviruoko, korpikaisla, keltakurjenmiekka, leväosmankäämi, pullosara, raate, rantakukka, rantapalpakko, ratamosarpio, sara sp., terttualpi, vehka, kaitapalpakko, lumme, siimapalpakko, ulpukka, nuottaruoho ja tatarvita. Näistä erityisin laji on tatarvita, joka on kellus- tai uposlehtinen kasvi ja Suomessa hyvin harvinainen laji. Sitä esiintyy pelkästään Lounais-Suomessa sekä Ahvenanmaalla, ja se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. | Piiljärven vesikasvillisuus on kartoitettu vuonna 2024. Tällöin havaitut lajit olivat jouhisara, jäkki, järvikaisla, järvikorte, järviruoko, korpikaisla, keltakurjenmiekka, leväosmankäämi, pullosara, raate, rantakukka, rantapalpakko, ratamosarpio, sara sp., terttualpi, vehka, kaitapalpakko, lumme, siimapalpakko, ulpukka, nuottaruoho ja tatarvita. Näistä erityisin laji on tatarvita, joka on kellus- tai uposlehtinen kasvi ja Suomessa hyvin harvinainen laji. Sitä esiintyy pelkästään Lounais-Suomessa sekä Ahvenanmaalla, ja se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. | ||
Piiljärvi voidaan luokitella kasviekologiseen järvityyppiin järvikorte-ruokojärvet (Equisetum-Phragmites-tyyppi). Järven kasvillisuus ei rajoita virkistyskäyttöä, eikä vesikasvillisuuden vähentämiseksi tarvitse tehdä toimenpiteitä. | Piiljärvi voidaan luokitella kasviekologiseen järvityyppiin järvikorte-ruokojärvet (''Equisetum-Phragmites''-tyyppi). Järven kasvillisuus ei rajoita virkistyskäyttöä, eikä vesikasvillisuuden vähentämiseksi tarvitse tehdä toimenpiteitä. | ||
<ref>LSVSY 2025</ref> | |||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
==Aiheesta muualla== | ==Aiheesta muualla== | ||
==Lähteet== | |||
<references/> | |||
Nykyinen versio 22. toukokuuta 2025 kello 12.54
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Järven erityispiirteet
Piiljärven valuma-alueen pinta-ala on 284 ha, ja se koostuu pääasiassa metsäalueista (85,5 %). Lisäksi 6,3 % valuma-alueesta on rakennettuja alueita, 5,8 % maatalousalueita, 1,8 % teollisuuden alueita, 0,8 % soita ja kosteikoita ja 0,5 % avokallioita. Itse Piiljärveä (25,8 ha) ei ole laskettu osaksi valuma-aluetta.[1]
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Piiljärven vesikasvillisuus on kartoitettu vuonna 2024. Tällöin havaitut lajit olivat jouhisara, jäkki, järvikaisla, järvikorte, järviruoko, korpikaisla, keltakurjenmiekka, leväosmankäämi, pullosara, raate, rantakukka, rantapalpakko, ratamosarpio, sara sp., terttualpi, vehka, kaitapalpakko, lumme, siimapalpakko, ulpukka, nuottaruoho ja tatarvita. Näistä erityisin laji on tatarvita, joka on kellus- tai uposlehtinen kasvi ja Suomessa hyvin harvinainen laji. Sitä esiintyy pelkästään Lounais-Suomessa sekä Ahvenanmaalla, ja se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.
Piiljärvi voidaan luokitella kasviekologiseen järvityyppiin järvikorte-ruokojärvet (Equisetum-Phragmites-tyyppi). Järven kasvillisuus ei rajoita virkistyskäyttöä, eikä vesikasvillisuuden vähentämiseksi tarvitse tehdä toimenpiteitä.
