Puurijärvi (35.151.1.005)
Puurijärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä.
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Alue on tärkeä osa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoa. | Alue on tärkeä osa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoa. | ||
Järven suurin syvyys alle metrin. Keskisyvyys on vain 0,5 metriä, ja tilavuus on 2,4 miljoonaa kuutiometriä. Rantaviivaa on 14 kilometriä. Järvellä on yksi saari, Kirrinkallio. Järven korkeuserot ovat pienet, sillä se sijaitsee 42,5 - 43 metriä merenpinnan yläpuolella. Pinta-ala on noin 440 hehtaaria, rantaluhdat mukaanlaskien 525 hehtaaria. Keskiveden aikaan järven pinta-ala on vähemmän kuin 400 hehtaaria. | |||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
Versio 5. elokuuta 2014 kello 13.28
Järven erityispiirteet
Puurijärvi sijaitsee Kokemäellä Satakunnan maakunnassa. Järveen laskee suurehko Sääksjärvi Kauvatsanjoen kautta. Järvi laskee Ala-Kauvatsan joen kautta Kokemäenjokeen.
Alue on tärkeä osa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoa.
Järven suurin syvyys alle metrin. Keskisyvyys on vain 0,5 metriä, ja tilavuus on 2,4 miljoonaa kuutiometriä. Rantaviivaa on 14 kilometriä. Järvellä on yksi saari, Kirrinkallio. Järven korkeuserot ovat pienet, sillä se sijaitsee 42,5 - 43 metriä merenpinnan yläpuolella. Pinta-ala on noin 440 hehtaaria, rantaluhdat mukaanlaskien 525 hehtaaria. Keskiveden aikaan järven pinta-ala on vähemmän kuin 400 hehtaaria.
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Historiaan (Wikipedia):
Järven vanhoja nimiä historiallisissa asiakirjoissa ovat olleet Jalamus ja Ahwenus.
Puurijärvi on syntynyt kivikaudella, kun merenpinta aleni maankohoamisen seurauksena niin alas, että yhteys Kankaantaustan kautta umpeutui. Tällöin kaikki Kokemäenjoen vedet johtuivat pohjoiseen ja purkautuivat Kynsikankaan kautta mereen. Aluksi Huittisten aukea oli suuri ruohikkoinen järvi, mutta maankohoamisen ja joen kulutuksen takia syntyi uomia, jotka halkoivat laajaa luhta-aluetta. Uomien tulviminen keväisin irrotti ja kasasi heinikkoa ja kaislaa äyräiden päälle. Kasautuneiden ruovikkojen taakse jäi seisomaan vettä, joka oli pääsyynä soiden kehittymiseen. Nykyiset soidensuojelualueet muodostuvat kohosoista, joiden korkeus on useita metrejä ympäristöään ylempänä. Suot ovat olleet osaltaan erottamassa Puurijärveä Kokemäenjoen laakeasta laaksosta ja muotoilemassa järviallasta. Puurijärvi rajoittuu nyt Korkeasuohon.
Puurijärven ja Kauvatsajoen ympäristön asukkaat kannattivat Puurijärven pinnan alentamista perustellen sitä tulvien suojelulla ja viljelyyn sopivan lisämaan hankkimisella. Ensimmäiset perkaukset, jotka alkoivat vaikuttaa Puurijärven pintaan, tehtiin Kokemäenjoen keskiosalla jo vuonna 1737, joka aloitettiin kivisten koskien perkaamisella.
Puurijärvi oli vielä 1700 -luvulla kirkasvetinen ja kovapohjainen järvi, mutta seuraavalla vuosisadalla sen ympäristössä tehdyt soiden ojitukset ja koskien perkaukset aiheuttivat järven pinnan laskemisen. Itse Puurijärven perkaus aloitettiin 1826. Tavoitteena oli taas saada lisää peltoalaa, mikä onnistuikin järvien rannoilta. Veden aleneminen jäi kuitenkin Kokemäenjoen ja Ala-Kauvatsanjoen vedenpinnan tasolle. Vuosina 1868 - 1874 Kokemäenjoella tehdyillä perkaustöillä vaikutettiin taas Puurijärven pintaan.
Järvi ruohottui ja siitä tuli hiljalleen lintujen suosima kosteikko. Huittislaisen Rolf Palmgrenin vuonna 1915 julkaisema selostus Huittisen järvien lintuarvoista on ylistävä. Ruohottuminen vaikeutti kuitenkin Puurijärvellä Lauttayhdistyksen harjoittamaa tukinuittoa. Yhdistys saikin luvan rakentaa padon järven luusuaan 1909 - 1914. Puurijärven tila säilyi melko vakaana 1970- luvulle saakka
Aiheesta muualla
Wikipedia. Puurijärvi. Internet-sivu. Viitattu 5.8.2014. [1]
