Ahvenlammi (35.593.1.010)
Ahvenlammi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä.
p (Molindho siirsi sivun Ahvenlampi (35.593.1.010) uudelle nimelle Ahvenlammi (35.593.1.010) luomatta ohjausta: Tekstin korvaus – ”Ahvenlampi (35.593.1.010)” muotoon ”Ahvenlammi (35.593.1.010)”) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
==Järven erityispiirteet== | ==Järven erityispiirteet== | ||
Ahvenlammi sijaitsee [[Näsijärvi (yhd.)|Näsijärven]] Pengonpohjan länsipuolella ja laskee vetensä [[Koikeroinen (35.593.1.008)|Koikeroisen]] itäosaan. Valuma-alue on pieni ja koostuu lähes yksinomaan metsästä. Valuma-alueella ei ole lainkaan asutusta eikä suota. | |||
Maksimisyvyys: 7 m | |||
Veden keskiviipymä: 342 vrk | |||
<small>© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys</small> | |||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
Ahvenlammin vedenlaatua on tutkittu vuosina 1969 ja 1999. Käytettävissä on vain vuoden 1999 tulokset. | |||
Ahvenlammin kokonaissyvyys on aiempien tutkimusten mukaan 7 metriä. Talvella 1999 näytteet oli otettu 3 metrin syvyydeltä. Vesi oli lievästi ruskeaa ja veden humusleima oli kohtalainen. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli alkaliniteetin perusteella hyvä. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli normaali. | |||
Fosforipitoisuus oli karujen ja lievästi rehevien vesien rajalla. Kesäisin veden fosforipitoisuus on kuitenkin tavallisesti hiukan korkeampi kuin talvella ja ylittänee lievästi rehevien vesien raja-arvon. | |||
Happipitoisuus oli 3 metrin syvyydellä melko hyvä. Pintavedessä happipitoisuus on ollut todennäköisesti erinomainen järven karuhkosta luonteesta johtuen. Alusveden happitilanteesta ei ole käytettävissä tutkimustuloksia. Alusvedessä todettiin kesäkerrosteisuuden lopulla 1969 melko voimakasta hapen kulumista. Vesimassan todettiin kerrostuneen lämpötilan mukaan jyrkästi järven suojaisesta sijainnista johtuen. | |||
Ahvenlammin veden yleislaatu on käytettävissä olevien tulosten perusteella hyvä järven karuhkosta luonteesta ja melko vähäisestä humusleimasta johtuen. Vedenlaatua heikentää kuitenkin erinomaisesta laatuluokasta todettu happitalouden häiriö. | |||
<small>© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, 2007</small> | |||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
Nykyinen versio 25. marraskuuta 2015 kello 11.56
Järven erityispiirteet
Ahvenlammi sijaitsee Näsijärven Pengonpohjan länsipuolella ja laskee vetensä Koikeroisen itäosaan. Valuma-alue on pieni ja koostuu lähes yksinomaan metsästä. Valuma-alueella ei ole lainkaan asutusta eikä suota.
Maksimisyvyys: 7 m
Veden keskiviipymä: 342 vrk
© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys
Nykytila ja suojelu
Ahvenlammin vedenlaatua on tutkittu vuosina 1969 ja 1999. Käytettävissä on vain vuoden 1999 tulokset.
Ahvenlammin kokonaissyvyys on aiempien tutkimusten mukaan 7 metriä. Talvella 1999 näytteet oli otettu 3 metrin syvyydeltä. Vesi oli lievästi ruskeaa ja veden humusleima oli kohtalainen. Happamuustaso oli normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan oli alkaliniteetin perusteella hyvä. Happamoitumisen vaaraa ei siten ole. Veden sähkönjohtavuus oli normaali.
Fosforipitoisuus oli karujen ja lievästi rehevien vesien rajalla. Kesäisin veden fosforipitoisuus on kuitenkin tavallisesti hiukan korkeampi kuin talvella ja ylittänee lievästi rehevien vesien raja-arvon.
Happipitoisuus oli 3 metrin syvyydellä melko hyvä. Pintavedessä happipitoisuus on ollut todennäköisesti erinomainen järven karuhkosta luonteesta johtuen. Alusveden happitilanteesta ei ole käytettävissä tutkimustuloksia. Alusvedessä todettiin kesäkerrosteisuuden lopulla 1969 melko voimakasta hapen kulumista. Vesimassan todettiin kerrostuneen lämpötilan mukaan jyrkästi järven suojaisesta sijainnista johtuen.
Ahvenlammin veden yleislaatu on käytettävissä olevien tulosten perusteella hyvä järven karuhkosta luonteesta ja melko vähäisestä humusleimasta johtuen. Vedenlaatua heikentää kuitenkin erinomaisesta laatuluokasta todettu happitalouden häiriö.
© Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys, 2007
