Oijärvi (63.021.1.001)
Oijärvi on keskikokoinen järvi Kuivajoki (63) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
| Rivi 21: | Rivi 21: | ||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
Oijärveä jakaa järven poikki rakennettu pengertie, jonka kaakkoispuoli edustaa kaislatyyppiä pohjois-luoteispuolen ollessa vähäkasvinen ja syvempi. Kaakkoispuoli jakaantuu erillisiksi Lammas-, Matilan-, Mursujärviksi ja Lamminperäksi nimetyiksi vesialtaiksi (Vainio 1988, Hägg & Pessa 2006). Ko. osiot ovat voimakkaasti ruskeavetisen dystrofisia. Osioita kiertää vaihtelevan laajuiset ilmaversoisvyöhykkeet valtalajeinaan mm. vesi- ja pullosara sekä kastikat. Muita yleisiä lajeja ovat järvikorte, terttualpi, ratamosarpio, vesikuusi, kurjenjalka, suovehka, rantakukka ja myrkkykeiso. Laajimmat saraikot ovat Lamminperässä ja Lammasjärven länsi- ja eteläosassa. Tiheitä järvikaislakasvustoja on etenkin Matilan- ja Mursunjärvessä, joissa niiden peittävyys, kelluslehtiset mukaan luettuna kattaa 50% vesialueesta (Hägg & Pessa 2006). Myös Lammasjärven eteläpuolella on laajoja rengasmaisia järvikaislakasvustoja. Kaislasaarekkeiden väleissä esiintyy runsaasti kelluslehtiskasvillisuutta. Mursun- ja Lammasjärvellä kelluslehtisistä runsaimpia ovat iso- ja konnanulpukka sekä palpakot. Matilanjärvellä runsaimpia ovat pohjanlumme ja uistinvita (Hägg & Pessa 2006). Pirttiharjun pohjoispuolella, rantajään vaikutuksen ulkopuolella kasvaa harvaa järvikortevyötä. | |||
==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ==Asutus ja vesistön käyttötavat== | ||
Versio 7. joulukuuta 2023 kello 12.42
Keskustelut
Uusimmat havainnot
30. marraskuu 2025 |
Vesistöennusteet
Järven erityispiirteet
Oijärvi on Kuivajoen vesistön suurin järvi Kuivaniemellä, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 21,0 km². Järvi on hyvin matala, keskisyvyys on vain 1,1 metriä ja suurin syvyys 2,4 metriä. Niemet ja saaret jakavat järven neljään osa-altaaseen, jotka ovat Oijärvi, Lammasjärvi, Matilanjärvi ja Mursunjärvi. Kolmen viimeksi mainitun muodostama, maapadolla erotettu osa kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan ja valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 711 km² ja järvisyys 4,3 %. Suurin järveen laskeva joki on Kivijoki, 570 km². Järvi on bifurkaatio; se purkautuu sekä Kuivajoen että säännöstelykanavan kautta. Vuonna 1955 aloitetun säännöstelyn avulla pyritään varastoimaan keväisiä sulamisvesiä ja siten pienentämään tulvahuippua. Säännöstelytilavuus on yhteensä 19 milj. m3.
Vedenkorkeus ja virtaama
Vedenkorkeuksia on SYKEn rekisterissä vuodesta 1954 alkaen. Keskivedenkorkeus on ollut N60+89,88 m ja keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 145 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+92,16 m (toukokuussa 1955) ja alin N60+89,23 m (huhtikuussa 1979), joten äärivaihtelu on ollut 293 cm.
Virtaamahavaintoja on Kuivajoelta Ravaskasta vuodesta 1965 alkaen. Keskivirtaama on ollut 16 m3/s, keskiylivirtaama 181 m3/s ja keskialivirtaama 1,9 m3/s. Äärivirtaamat ovat olleet 327 m3/s (toukokuussa 1977) ja 0,45 m3/s (syyskuussa 2006).
Pintaveden lämpötila ja jäät
Pintaveden lämpötilaa on mitattu vedenkorkeusasteikon tuntumassa vuodesta 1961 lähtien. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 15,2, heinäkuussa 17,9 ja elokuussa 15,3 astetta. Matala järvi, melko lämmin vesi.
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1953–1954 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Varhaisin jäätyminen on ollut 7. lokakuuta vuonna 1968, myöhäisin 21. marraskuuta 2000. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 4. toukokuuta 1990 ja 1. kesäkuuta 1997.
Jäänpaksuushavaintoja on SYKEn rekisterissä vuodesta 1961 alkaen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 67 cm, koko jakson ennätyspaksuus 85 cm maaliskuulta 1979.
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Oijärveä jakaa järven poikki rakennettu pengertie, jonka kaakkoispuoli edustaa kaislatyyppiä pohjois-luoteispuolen ollessa vähäkasvinen ja syvempi. Kaakkoispuoli jakaantuu erillisiksi Lammas-, Matilan-, Mursujärviksi ja Lamminperäksi nimetyiksi vesialtaiksi (Vainio 1988, Hägg & Pessa 2006). Ko. osiot ovat voimakkaasti ruskeavetisen dystrofisia. Osioita kiertää vaihtelevan laajuiset ilmaversoisvyöhykkeet valtalajeinaan mm. vesi- ja pullosara sekä kastikat. Muita yleisiä lajeja ovat järvikorte, terttualpi, ratamosarpio, vesikuusi, kurjenjalka, suovehka, rantakukka ja myrkkykeiso. Laajimmat saraikot ovat Lamminperässä ja Lammasjärven länsi- ja eteläosassa. Tiheitä järvikaislakasvustoja on etenkin Matilan- ja Mursunjärvessä, joissa niiden peittävyys, kelluslehtiset mukaan luettuna kattaa 50% vesialueesta (Hägg & Pessa 2006). Myös Lammasjärven eteläpuolella on laajoja rengasmaisia järvikaislakasvustoja. Kaislasaarekkeiden väleissä esiintyy runsaasti kelluslehtiskasvillisuutta. Mursun- ja Lammasjärvellä kelluslehtisistä runsaimpia ovat iso- ja konnanulpukka sekä palpakot. Matilanjärvellä runsaimpia ovat pohjanlumme ja uistinvita (Hägg & Pessa 2006). Pirttiharjun pohjoispuolella, rantajään vaikutuksen ulkopuolella kasvaa harvaa järvikortevyötä.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Räinä P. & Pakanen S. 1994: Oijärven eteläosa. - Aureola 19:113-116.
- Pakanen, S. & Räinä, P. 1988. Oijärven eteläosan linnusto. Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 71. 41 s.
