Iijärvi (61.341.1.002)
Iijärvi on keskikokoinen järvi Iijoki (61) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
(Tulouomien ja saarien lisäys) |
(Uitto) |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
Nuottakalastusta harjoitetaan järvellä myös elinkeinona ja nuotalla pyydetään lähinnä muikkuja. Lisäksi järvestä pyydetään muita kaloja kuten siikaa, järvilohta, haukea, ahventa ja madetta joko verkoilla, katiskoilla, virvelillä, uistelemalla tai mato-ongella. | Nuottakalastusta harjoitetaan järvellä myös elinkeinona ja nuotalla pyydetään lähinnä muikkuja. Lisäksi järvestä pyydetään muita kaloja kuten siikaa, järvilohta, haukea, ahventa ja madetta joko verkoilla, katiskoilla, virvelillä, uistelemalla tai mato-ongella. | ||
Uitto | |||
Iijärvi oli Iijoen uittoreitin alkupäässä, jota kautta puutavaraa uitettiin sahoille ja muille tuotantolaitoksille. Vuosisadan vaihteessa Kuusamosta vedenjakajan takaa hakatut puut tuotiin uittamalla Kuusamojärven Mustalahteen, josta puut nostettiin maalle ja ajettiin seuraavana talvena Iijärveen uittoa odottamaan. Vuosina 1922–1923 Vanttajan kannaksen poikki rakennettiin höyrykoneilla käyvä kaksiosainen siirtorata, joka kuljetti puut [[Kuusamojärvi (74.031.1.001)|Kuusamojärvestä]] [[Vanttajajärvi (74.032.1.001)|Vanttajajärven]] kautta Iijärveen. Uittoreitin vuoksi alapuolisia koskia jouduttiin ruoppaamaan, joka aiheutti järven veden pinnan laskua. Samoin uiton sivuvaikutuksena järvessä oli vielä uiton loputtua uppotukkeja, joita pyrittiin keräämään pois. Viimeinen uitto Iijoen yläosalla oli vuonna 1975. | |||
==Tarut ja tositarinat== | ==Tarut ja tositarinat== | ||
Versio 17. elokuuta 2014 kello 20.33
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Järven erityispiirteet
Iijärvi sijaitsee Iijoen latvoilla Kuusamossa, Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 20,5 km2. Suomen viidestä Iijärvestä se on kooltaan keskimmäinen.
Järven keskisyvyys on 5,1 metriä ja suurin syvyys 20 metriä. Järvi on rikkonainen ja siinä on pitkiä lahtia ja niemiä, joten rantaviivaa on peräti 110 km. Suurin saari on Kaaperinsaari (61 ha). Muita isompia saaria ovat Korkeasaari, Kalliosaari, Petäjäsaari ja Lihasaari.
Valuma-alue on järvi mukaan lukien 300 km2 ja sen järvisyys 17,3 %.
Iijärvestä vesi laskee Niskavaaran länsipuolelta kulkeavaa kapeaa ja pitkää lahtea pitkin pieneen Taskulampeen ja edelleen Poussunjärveen.
Tulouomia on useita. Pohjoisesta vettä tulee Pukasta Perjakkakosken kautta ja idässä Rajajoki laskettelee Rajalammesta. Itäiseen osaan järveä laskee myös vedet Kylmäjärvestä Kylmäsalmen kautta. Kaakosta saapuu Penikkajärven vesi Penikkajokea pitkin. Penikkajokeen laskee myös Säynäjäpuro Säynäjäluomasta. Iijärven länsipäähän laskee vielä Tamppikoski Petäjälammesta. Näiden uomien välissäkin rannat ovat väärällään pieni puroja ja ojituksia.
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Iijärvessä on runsas kalalajisto: järvilohi, siika, muikku, ahven, hauki, made, särki, kiiski.
Vesilintuja ovat: telkkä, isokoskelo, tavi, sinisorsa, kuikka. Lisäksi eri puolella järveä on vaihtelevasti kalalokkeja ja kalatiiroja. Lisäksi joutsenet pysähtyvät järvellä keväisin.
Järven vaihtelevasta syvyydestä johtuen vesikasvillisuus vaihtelee järven eri osissa. Matalimmissa osissa sekä lahdissa kasvaa järviruokoa, järvikortetta, ulpukoita, lumpeita sekä ahvenenvitaa.
Satunnaisesti myös saukko ja minkki voi vierailla järven rannoilla.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Iijärven rannoilla on sekä pysyvää asutusta että loma-asutusta, josta loma-asutuksen osuus on 2010-luvulla huomattavasti suurempi.
Nuottakalastusta harjoitetaan järvellä myös elinkeinona ja nuotalla pyydetään lähinnä muikkuja. Lisäksi järvestä pyydetään muita kaloja kuten siikaa, järvilohta, haukea, ahventa ja madetta joko verkoilla, katiskoilla, virvelillä, uistelemalla tai mato-ongella.
Uitto
Iijärvi oli Iijoen uittoreitin alkupäässä, jota kautta puutavaraa uitettiin sahoille ja muille tuotantolaitoksille. Vuosisadan vaihteessa Kuusamosta vedenjakajan takaa hakatut puut tuotiin uittamalla Kuusamojärven Mustalahteen, josta puut nostettiin maalle ja ajettiin seuraavana talvena Iijärveen uittoa odottamaan. Vuosina 1922–1923 Vanttajan kannaksen poikki rakennettiin höyrykoneilla käyvä kaksiosainen siirtorata, joka kuljetti puut Kuusamojärvestä Vanttajajärven kautta Iijärveen. Uittoreitin vuoksi alapuolisia koskia jouduttiin ruoppaamaan, joka aiheutti järven veden pinnan laskua. Samoin uiton sivuvaikutuksena järvessä oli vielä uiton loputtua uppotukkeja, joita pyrittiin keräämään pois. Viimeinen uitto Iijoen yläosalla oli vuonna 1975.
Tarut ja tositarinat
Iijärven nimi lienee lainattu saamelaisesta sanasta sanasta ijja "yö", josta se on periytynyt suomalaisasutuksen muodostuttua 1600-luvulla. Lähde Koillisen järvillä.
