Pakkalanjärvi (35.729.1.007)
Pakkalanjärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on välttävä.
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
==Nykytila ja suojelu== | ==Nykytila ja suojelu== | ||
Mataluutensa vuoksi järvi ei kerrostu kesällä ja näin ollen kevään, kesän ja syksyn aikana vesi pääsee sekoittumaan. Talvella jääpeitteen alla veden happitilanne huononee ja hapen pitoisuus voi laskea lähelle nollaa koko vesipatsaassa. Järvestä on mitattu | Mataluutensa vuoksi järvi ei kerrostu kesällä ja näin ollen kevään, kesän ja syksyn aikana vesi pääsee sekoittumaan. Talvella jääpeitteen alla veden happitilanne huononee ja hapen pitoisuus voi laskea lähelle nollaa koko vesipatsaassa. | ||
Järvestä on mitattu klorofylli a:n pitoisuus kolme kertaa 2000-luvun aikana: vuosina 2000, 2001 ja 2010. Pitoisuuksiksi saatiin 120, 12 ja 140 μg/l. Fosforipitoisuus on tutkittu seitsemästä näytteestä ja pitoisuus on vaihdellut välillä 42 - 200 μg/l. Kasvukauden keskiarvo on 122 μg/l. Pakkalanjärvi on tyypitelty matalaksi humusjärveksi (Mh). Saavuttaakseen hyvän ekologisen tilan, kasvukauden fosforipitoisuuden tulisi olla alle 40 μg/l ja klorofyllin pitoisuuden alle 20 μg/l. Tällä hetkellä järven ekologinen tila on huono. Etenkin voimakkaat sinileväkukinnat heikentävät järven virkistyskäyttöä. | |||
==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ==Kalat, linnut ja muu vesiluonto== | ||
Versio 22. lokakuuta 2015 kello 07.26
Järven erityispiirteet
Pakkalanjärvi on pieni ja matala järvi. Sen pinta-ala on vain 1 km² ja syvyys 2,5 m. Pakkalanjärvi laskee Kirkkojärveen, joka edelleen laskee Myllyojaa pitkin Längelmäveteen. Pakkalanjärven valuma-alueesta yli puolet on maatalouden käytössä. Suurin osa alueesta on peltoa, mutta valuma-alueella on myös useampia broilerinkasvattamoita. Lisäksi järven vieressä on runsaasti haja-asutusta ja Pakkalan kyläkeskus. Suurin osa valuma-alueesta on savimaata, jonkin verran hiesua ja hienoa hietaa löytyy järven kaakkoispuolelta. Moreeni ja kalliomaastopainotteiset alueet ovat valuma-alueen reunoilla, missä alue on metsävaltaista. Selvästi suurin vesistökuormitus syntyy sekä typen että fosforin kohdalla maataloudesta.
Nykytila ja suojelu
Mataluutensa vuoksi järvi ei kerrostu kesällä ja näin ollen kevään, kesän ja syksyn aikana vesi pääsee sekoittumaan. Talvella jääpeitteen alla veden happitilanne huononee ja hapen pitoisuus voi laskea lähelle nollaa koko vesipatsaassa.
Järvestä on mitattu klorofylli a:n pitoisuus kolme kertaa 2000-luvun aikana: vuosina 2000, 2001 ja 2010. Pitoisuuksiksi saatiin 120, 12 ja 140 μg/l. Fosforipitoisuus on tutkittu seitsemästä näytteestä ja pitoisuus on vaihdellut välillä 42 - 200 μg/l. Kasvukauden keskiarvo on 122 μg/l. Pakkalanjärvi on tyypitelty matalaksi humusjärveksi (Mh). Saavuttaakseen hyvän ekologisen tilan, kasvukauden fosforipitoisuuden tulisi olla alle 40 μg/l ja klorofyllin pitoisuuden alle 20 μg/l. Tällä hetkellä järven ekologinen tila on huono. Etenkin voimakkaat sinileväkukinnat heikentävät järven virkistyskäyttöä.
