Särkijärvi (35.973.1.002)
Särkijärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on erinomainen.
Järven erityispiirteet
Särkijärvi on melko syvä, syvin kohta on noin 9,5 m.
Nykytila ja suojelu
Särkijärven vedenlaatua on seurattu vähintään parin kolmen vuoden välein. Järvi on kirkasvetinen edelleen, joskin veden tummumista on tapahtunut vuosien varrella. Veden tummuminen johtuu pääasiallisesti eteläpäädyn, muun muassa Särkisuon, ojista tulevasta humuspitoisesta vedestä. Ojien virtausta on pyritty hillitsemään muun muassa risupadoin.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Särkijärven kalalajeihin kuuluvat muun muassa ahven, hauki, särki ja siika.
Järvi on monien lintujen pesimäjärvi: muun muassa kuikat, telkät, isokoskelot ja kalasääsket ovat valinneet järven jokavuotiseksi pesimäalueekseen. Kesäisin on taivaalla nähty lentävän jopa maakotkan.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Särkijärvi on suosittu mökkijärvi. Polttomoottoreiden käyttö on kokonaan kielletty. Kesäisin järvellä näkyy niin verkko- kuin muitakin kalastajia. Järvi kuuluu Mustialan osakaskunnan alueeseen.
Tarut ja tositarinat
Mökkiläinen Hannu Karisto (1.2.2026):
Olen tähän asti luullut että nimi Ruupenssintie ja Ruupenssinsaari, kartoissa Ruuperssinsaari, tulee saaressa ennen muinoin asuneesta erakoituneesta taiteilijasta, jota paikalliset kutsuivat Ruubenssiksi. Tämä sinänsä viehättävä tarina ei sitten pidäkään paikkansa. Vuonna 1879 insinööri, aikaisemmin teknikko DAVI WILHELM AF GRUBBENS lahjoitti Mustialan oppilaskunnan KUMPPANUUSKUNNALLE Särkijärven kalamajan, joka oli saaressa vuoteen 1908.
Kumppanuuskunta hoiti epävirallista ja virallista toverielämää v. 1875–1908. Sen jälkeen tuli opiston Toverikunta ja Instituutti.
Saaren ja tien nimi tulee Grubbenssin nimestä, joka vääntyi paikalliseen muotoon Ruupens ja Ruupers. Kalamajaa kutsuttiin myös kosteikoksi. Siellä vietetttin aika railakasta ja kosteaa toverielämää.
”D.W. af Grubbens oli mustialiittisukupolvien yhdistävä sielu. Vuodesta 1879 on Kumppanuuskunnan oma kosteikko palvellut sen jäseniä heidän erämaaretkillään tarjoten sekä tyyntä että myrskyä. Silloin tällöin vuosien varrella majaa korjailtiin. Opisto antoi aineet ilmaiseksi. Maaliskuun alussa 1903 monien mustialiittisukupolvien herttainen ystävä insinööri D.W. af Grubbens kuolee. Kumppanuuskunta saattaa häntä ja laskee seppeleen hänen haudalleen, suree kuten oman jäsenen kohdalla.”
- Lähde 1: Mustiala 1840–1908. Muistojulkaisu Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston sekä sen oppilaiden Kumppanuuskunnan vaiheista
- Lähde 2: Mustialan henki – Kustaa Ruhasen (1864–1931) valokuvat elävän perinnön tallentajina. Tiina Rekolan pro gradu, Jyväskylän yliopisto, 2021
