Valkjärvi (21.054.1.001)

10 948 000 m³ <br />0,0109 km³ <br />10 948 000 000 l <br />

8 030 m <br />

Järven perustiedot

Järvi

• Nimi: Valkjärvi
• Järvinumero: 21.054.1.001
• Vesistöalue: Valkjärven valuma-alue (21.054)
• Päävesistö: Vantaa (21)
• Ekologinen tila: tyydyttävä

Perustiedot

• Pinta-ala: 152,2 ha
• Syvyys: 12,18 m
• Keskisyvyys: 7,19 m
• Tilavuus: 10 948 000 m³0,0109 km³ <br />10 948 000 000 l <br />
• Rantaviiva: 8,03 km8 030 m <br />
• Korkeustaso: 32,8 m

Hallinnolliset alueet

• Kunta: Nurmijärvi (kunta)
• Maakunta: Uudenmaan maakunta
• ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
• Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue

---

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Vesistöennusteet

• Valkjärvi (vesi.fi)

Kuvat

Valkjärvi (21.054.1.001)/­Tiiran uimaranta

13. heinäkuu 2025 12:29

Runsaasti levää

Kaikki kuvat järveltä

Järven erityispiirteet

Valkjärvi sijaitsee Nurmijärven kunnan suurimman taajaman, Klaukkalan, välittömässä läheisyydessä. Valkjärvi on Nurmijärven rehevin järvi. Valkjärven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi (Uudenmaan ELY-keskus 2013). Pohjanläheinen happitilanne on huono etenkin kesäisin ja talvella jään alla. Nykyisin Valkjärven pohja-sedimentistä vapautuu sinne varastoitunutta fosforia hapettomissa olosuhteissa veteen levien käyttöön. Tätä ilmiötä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi, mitä pyritään välttämään hapetuksen avulla.

Valkjärvellä on toiminnassa kaksi hapetinta. Valkjärveä on hapetettu vuodesta 1991 alkaen ensin yhdellä hapettimella ja vuodesta 1998 alkaen kahdella hapettimella. Heikompitehoinen hapetin on ympärivuotisessa käytössä ja tehokkaampi on käytössä kesäisin. Valkjärveä on kunnostettu aiemmin hapetuksen lisäksi muillakin toimenpiteillä, mm. hoitokalastuksilla.

Nykytila ja suojelu

Vuosina 1970–2013 kasvukaudella mitattu näkösyvyyden keskiarvo oli 1,9 metriä. A-klorofyllipitoisuuden keskiarvojen perusteella Valkjärvi on lievästi rehevä ja päällysveden avovesikauden kokonaisfosforin keskipitoisuuden perusteella Valkjärvi vaikuttaisi lievästi rehevältä tai rehevältä. Valkjärvellä minimiravinne näyttäisi vaihdelleen siten, että pääasiassa fosfori on ollut minimiravinteena, mutta välillä niin fosfori kuin typpi on voinut säädellä levätuotantoa. Valkjärven veden puskurointikyky happamoittavia aineita vastaan on hyvä eikä rehevässä järvessä ole minkäänlaista happamoitumisen vaaraa.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Vuoden 2012 kasviplanktontutkimuksen mukaan järvi on mesotrofinen (niukkatuottoisen ja rehevän väliltä). Silmälläpidettävää on sinilevien runsas osuus. Elokuussa otetussa näytteessä haitallisten sinilevien osuus oli korkea, 23 % (Keskitalo 2012).

Asutus ja vesistön käyttötavat

Järven ympäristössä on melko runsaasti vakituista asutusta ja loma-asutusta.

Valkjärven eteläpäässä on kaksi uimarantaa, Tiiran Eu-uimaranta ja Lähtelän uimaranta.

Aiheesta muualla

Pro Valkjärvi -yhdistys toimii Nurmijärvellä sijaitsevan Valkjärven ja sen valuma-alueen vesiensuojelun, luonnonsuojelun ja maisemanhoidon edistämiseksi. http://www.provalkjarvi.fi/

Seuranta ja tarkkailu

Valkjärvi kuuluu Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen Nurmijärven järvien seurantaohjelmaan. Järven fysikaalis-kemiallista tilaa tutkitaan vesinäytteistä kerran kevättalvella ja viisi kertaa kasvukaudella hapetuksen seuraamiseksi. Järven kasviplanktonia tutkitaan kahden vuoden välein. Kasviplanktonseurannasta vastaa Uudenmaan Ely-keskus ja näytteet ottaa Keski-Uudenmaan ympäristökeskus.

Järvellä on lisäksi tehty alueellista leväseurantaa järven pohjoispään tarkkailupisteessä kesään 2012 asti.

Julkaisut

Purot Valkjärven kuormittajina (Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry 2009) http://www.vhvsy.fi/f/Valkjarvenpurotraportti.pdf

Valkjärven kunnostussuunnitelma (Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 10/2009)