Ukki (35.731.1.002)
Ukki on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Ukki (35.731.1.002)/Näkymä Ukin rantapuistosta
Näkymä luoteeseen
Järven erityispiirteet
Kangasalan kaupungin keskustataajaman alueella sijaitsevan Ukkijärven vedet laskevat Vesijärveen. Valuma-alue on hyvin pieni ja veden vaihtuvuus on siksi erittäin hidasta. Valuma-alue on lähes kokonaan rakennettua aluetta, pohjoisosassa on peltoa.
Nykytila ja suojelu
Ukkijärven vedenlaatua on tutkittu vuosina 1979, 1984, 1988, 1989 ja 2001–2009 ja 2011.
Ukkijärven vesi on melko kirkasta ja vähähumuksista. Veden happamuustaso on normaali ja puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä, joten happamoitumisen vaaraa ei ole. Veden sähkönjohtavuus on normaalilla tasolla, vaikka valuma-alue on pääosin rakennettua. Myös veden väriluku ja humuksen määrä ovat pysyneet pitkällä aikavälillä samalla tasolla.
Ravinnetaso on lievästi luonnontasosta kohonnut. Fosforipitoisuuden perusteella Ukkijärvi voidaan luokitella lievästi reheväksi. Ajoittain rehevien vesien raja-arvo (30 µg/l) on ylittynyt. Levän määrä on vaihdellut klorofyllipitoisuuden perusteella varsin paljon. Enimmillään levää on todettu jopa erittäin reheville vesille ominaisesti. Levän määrään vaikuttavat ravinnetason lisäksi mm. sääolosuhteet, mistä johtuen levän määrä vaihtelee kesän kuluessakin paljon. Eniten levää on todettu kesällä 2005, jolloin järvellä todettiin runsas Anabaena-sinilevän muodostama leväkukinta. Hygieeninen vedenlaatu on ollut kaikkina tutkittuina ajankohtina hyvä, vaikka vedessä on todettu ajoittain pieniä määriä lämpökestoisia koliformisia bakteereja. Bakteerien esiintyminen sekä luonnontasosta kohonnut ravinnetaso viittaavat järveen pääsevän jonkin verran kuormitusta.
Hapen kuluminen on talven 1989 tulosten perusteella varsin voimakasta jääpeitteen alla. Happitilanne oli talvella 1989 jo helmikuussa heikentynyt selvästi, sillä hapen kyllästysaste oli laskenut pintavedessäkin alle 50 %. Pohjan läheisessä vesikerroksessa oli kuitenkin happea melko hyvin jäljellä. Talvella 2009 happitilanne oli kokonaisuutena hyvä. Kesäkerrosteisuuden lopulla pohjan läheinen vesikerros on ollut viime vuosina säännöllisesti vähähappinen tai hapeton. Sisäinen kuormitus on ollut voimakasta, sillä fosforipitoisuudet ovat kohonneet pohjan läheisessä vesikerroksessa moninkertaisiksi pintaveteen nähden. Levätuotannon seurauksena pintaveden hapen kyllästysaste on kohonnut ajoittain yli 100 %.
Ukkijärvi soveltuu virkistyskäyttöön hyvin, sillä vesi on melko kirkasta, väritöntä ja vähähumuksista. Vedenlaatua heikentää kuitenkin lievä rehevyys sekä todetut happitalouden häiriöt. Kaikenlaisten jäte- ja hulevesien kulkeutuminen Ukkijärveen tulee estää, jotta veden hyvä laatu saadaan säilytettyä.
Ukkijärven ja Vesijärven välisellä Ukinkannaksella on yksityisomistuksessa oleva pieni rauhoitettu lehto. Vielä 1600-luvulla Ukkijärvi oli Vesijärven lahti, mutta jokien perkauksen seurauksena vedenpinta laski niin, että 1800-luvulla vesialueita erottamaan muodostui Ukinkannas. Alueen maaperä on hiekkaista, joten tästä syystä se on erityisen herkkää eroosiolle. Ukkijärven puoleiset rannat ovatkin paikoin pahoin kuluneet.
Ukinkannaksen lehtoalueen erikoisuus on yli satavuotias pihtakuusikko. Siperianpihta oli kartanopuistojen suosittu koristepuu viime vuosisadalla, ja Ukinkannaksenkin pihdat on aikanaan istutettu Sorolan kartanon maille. Vanhimmat pihdat ovat lahovikaisia ja lahoava puuaines on korvaamattoman tärkeää useille selkärangaton- ja sienilajeille. Uhanalainen runkohytyvinokas on löytänyt turvapaikan Ukinkannakselta.
[Käytetyt lähteet: Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry 2011; Kotiseutuni Kangasala – Luonnonsuojelualueet 1997]
