Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Tapahtumaketju, jossa fosfori muuttaa olomuotoaan.
Levien pintavedessä sitoma fosfori vajoaa orgaanisena hiukkasaineksena pohjalle, jossa se muuttuu hajotustoiminnan kautta takaisin epäorgaaniseen muotoon. Hapen saatavuus ratkaisee sitoutuuko epäorgaaninen fosfori pohjasedimentteihin vai vapautuuko se pohjanläheisiin vesikerroksiin.
Hapettomissa olosuhteissa fosfori muuttuu liukoiseen muotoon ja vapautuu veteen. Kumpuamiset työntävät runsasravinteista pohjanläheistä vettä pintakerrokseen, jolloin ravinteet ovat jälleen levien ulottuvilla.
Koska fosfori esiintyy luonnossa yleensä rautayhdisteinä, liittyy sen kierto läheisesti raudan (Fe) kiertoon. Hapekkaissa olosuhteissa rauta on Fe(III)-muodossa ja saostuu ferrihydroksidina, joka puolestaan sitoo fosfaatti-ionin. Pelkistävissä (vrt. hapettomissa) olosuhteissa rauta pelkistyy Fe (II)-muotoon, ja kompleksi hajoaa.
Vuosikymmenien kuluessa ihmisen toiminta (valumat viljeysmailta, asutuksen ja teollisuuden jätevedet) on kuormittanut merta ja Itämeren pohjalle on kertynyt suuri fosforivaranto. Meri on toiminut ja toimii edelleen ikäänkuin fosforin rikastumisaltaana.
Lue myös
