Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Itämeren lohen lisääntymishäiriö
Vuonna 1974 Ruotsissa havaittiin lohihautomoissa luonnosta pyydettyjen lohiemojen ruskuaispussipoikasten voimakasta kuolleisuutta. Ilmiön oletettiin aiheutuvan jostain ympäristötekijästä ja sille annettiin nimeksi M74, lyhennyksenä miljörelaterad-sanasta ja havaintovuodesta. Kyseessä ei siis ole bakteerin tai viruksen aiheuttama tauti, vaan lohen elinympäristössä tapahtuneista muutoksista aiheutuva oireyhtymä.
M74-ilmiö havaittiin 1990-luvun alussa myös Suomen lohihautomoissa. Vuosina 1992-1997 luonnonlohen ruskuaispussipoikaskuolleisuus oli jopa 50-75 %.
M74:n esiintyminen on huomattavasti lieventynyt Simojoen, Tornionjoen ja Kymijoen lohilla vuosina 2003 ja 2004 niin, että M74-oireisia jälkeläisiä on ollut vain muutamalla emolla vuosittain – eikä Tornionjoen lohella ollut M74:ää lainkaan vuonna 2004.
Oireet
Lohen lihan ja mädin värin on todettu olevan vaaleampaa M74:stä kärsivillä lohilla. Vaalea väri johtuu astaksantiinin puutteesta. M74-oireyhtymään on lisäksi todettu liittyvän mädin pieni tiamiinipitoisuus. M74-kuolleisuutta hautomoissa voidaankin estää kylvettämällä ruskuaispussipoikasia tiamiiniliuoksella.
M74-ilmiön syyt
M74-ilmiön on päätelty aiheutuvan lohen Itämerestä saamasta ravinnosta. Suomessa luontaisesti lisääntyvät lohikannat vaeltavat syönnökselle eteläiselle Itämerelle, jossa ne käyttävät ravinnokseen pääasiassa kilohailia ja silakkaa. Kilohailin määrä on 1990-luvulla moninkertaistunut ja lohet ovat kasvaneet nopeammin kuin vuosikymmeniin. Jonkin lohelle välttämättömän ravintoaineen puute tai myrkyllisten aineiden kertyminen ovat saattaneet aiheuttaa kuormitusta emolohien elimistössä ja sen myötä vitamiinien suurta kulutusta. Erityisesti on tutkittu orgaanisten klooriyhdisteiden osuutta ilmiössä.
Kuvat: Vasemmalla terveitä ja oikealla M74-ilmiöstä kärsiviä lohen ruskuaispussipoikasia. / Pekka Vuorinen
