Juojärvi (04.711.1.004)
Juojärvi on suuri järvi Vuoksi (04) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on erinomainen. Juojärvi on Pohjois-Savon maakuntajärvi.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
.JPG)
Juojärvi (04.711.1.004)/Kapustaniemi
Talvinen Kapustaniemen Munaluoto.
Juojärven erityispiirteet
Juojärven (käytetty ennen myös nimeä Jukonen) allas sai lähestulkoon nykyisen muotonsa jo pian mannerjään sulettua lähes 10 000 vuotta sitten. Järvi oli siis jo siellä kalastaneelle ja metsästäneelle kivikauden ihmiselle lähes samanmuotoinen ja rannan sijainniltaan samanlainen kuin se on nykypäivänkin ihmiselle, mitä kuvastaa esimerkiksi Laitasaaresta löytynyt kivikautinen asutuspaikka ja Luutsalon kalliomaalaus.
Juojärven allas on pituusakseliltaan luode-kaakkosuuntainen (noin 45 km). Järven pinta-ala on 219 km², sijoitus Suomen järvien pinta-alatilastossa on 20. Keskisyvyys on 8,9 metriä ja suurin syvyys 44 metriä. Järvi on karikkoinen ja selilläkin voi tavata kivikkoja.
Juojärvessä on runsaasti saaria erityisesti keski- ja pohjoisosissa, yhteensä 833 kappaletta. Suurimmat saaret ovat Luutsalo (1 193 ha), joka on Suomen 41. suurin järvisaari, Jäätsalo (594 ha) ja Pahkasalo (250 ha), joissa itsessäänkin on yhteensä kuusi pikkujärveä ja lampea. Seuraavaksi suurin saarin on Tiheänsaari (112 ha). Luutsaloon, Jäätsaloon ja Tiheänsaareen ei ole tieyhteyttä, mutta Pahkasaloon on.
Juojärven valuma-alue on luusuassa 2 074 km², josta vettä 22,0 %. Yläpuolinen Rikkavesi (1 313 km²) on yhteydessä Juojärveen Ohtaansalmen kautta, Kaavinjärvi puolestaan Rikkaveteen Kaavinkosken kanavan kautta. Palokin voimalaitoksen valmistuttua nämä kolme järveä ovat samassa tasossa muodostaen 309 km² laajuisen altaikon, jota on säännöstelty vuodesta 1963 alkaen.
Keskelle järviallasta mannerjää jätti sulaessaan pitkittäisharjumuodostumia, joista muodostuivat mm. Pitkäniemi, Jäätsalon saaren harjanteet ja Laitasaari. Järvimaisemassa piirtyy myös yksittäisiä, 60–90 metriä järven pinnasta kohoavia mäkiä kuten Luutsalon Tornimäki, Papinniemen Romanonmäki, Tuusniemen Tuusmäki ja Varislahden Usinmäki.
Säännöstely
Juojärveä säännöstellään voimatalouden tarpeita varten. Säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Vedenkorkeusvaihtelu on voimataloussäännöstellyksi järveksi pientä. Säännöstelyn ylä- ja alarajan välinen korkeusero on vain 65 cm.
Juojärven ja Varisveden väliseen Patoonkoskeen Palokissa valmistui voimalaitos vuonna 1961 alun perin Outokummun kaivoksen energiatarpeiden varmistamiseksi, mutta myöhemmin se siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen ja vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Voimalaitoksen putouskorkeus on 19,7 m, rakennusvirtaama 40 m³/s ja vuosittain tuotetun energian määrä keskimäärin 28 GWh.
Juojärven säännöstely vaikuttaa myös samassa tasossa olevien Rikkaveden ja Kaavinjärven vedenkorkeuteen.
| Juojärven säännöstely | |
|---|---|
| Säännöstelyn aloitus | 1965 |
| Säännöstelyn tavoitteet | Voimatalous |
| Säännöstelyn luvanhaltija | Pohjois-Karjalan Sähkö Oy |
| Luvan mukainen säännöstelyväli | 0,65 m |
| Koko vuoden vedenkorkeuden vaihtelu keskimäärin | 0,53 m |
| Säännöstelyn yläraja | NN+101,05 m |
| Säännöstelyn yläraja kesäkuukausina | 15.4. NN+100,75 m, 1.6. NN+101,05 m |
| Säännöstelyn alaraja | NN+100,40 m |
| Säännöstelyn alaraja kesäkuukausina | NN+100,60 m |
Vedenkorkeus
Luonnontilaiselta kaudelta on havaintoja Pölläsenlahden asteikolta vuosina 1912–1933. Keskivedenkorkeus oli tämän jakson aikana ollut NN+100,80 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli 50 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+101,64 m (kesäkuussa 1924) ja alin NN+100,46 m (helmikuussa 1921), joten äärivaihtelu on ollut 118 cm.
Juojärven vedenkorkeuksia on mitattu säännöstellyllä kaudella Juurikkasalmen asteikolla vuodesta 1963 lähtien. Keskivedenkorkeus on koko mittausjakson aikana ollut NN+100,77 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 51 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut NN+101,13 m (joulukuussa 2013) ja alin NN+100,30 m (huhtikuussa 1966), joten äärivaihtelu on ollut 83 cm.
Virtaama
Juojärven vedet purkautuivat aiemmin usean kosken ja niiden välillä olevien suvantojen kautta Kallaveden tasossa olevaan Varisveteen. Suurin näistä koskista oli Palokinkoski. Palokin voimalaitoksen valmistuttua on vedet johdettu kokonaan uutta uomaa pitkin Varisveteen. Juojärven ja Varisveden välille on rakennettu Taivallahden ja Varistaipaleen sulut, joissa on yhteensä korkeuseroa noin 20 metriä.
Säännöstellyllä kaudella Juojärven menovirtaaman keskiarvo on ollut 21 m³/s, keskiylivirtaama 48 m³/s ja keskialivirtaama 0,0 m³/s. Suurin virtaama on ollut 100 m³/s (kesäkuussa 1981).
Vuosina 1931–1960 luonnontilainen keskivirtaama oli 19 m³/s, keskiylivirtaama 39 m³/s ja keskialivirtaama 9,5 m³/s. Äärivirtaamat olivat 76 m³/s (kesäkuussa 1955) ja 4,9 m³/s (huhtikuussa 1942).
Nykytila ja suojelu
Juojärven vesi on hyvin niukkaravinteista ja vain lievästi humuksen ruskeaksi värjäämää. Näkösyvyyttä selkävesillä on 4–5 metriä. Järven happitilanne sekä kesäisin että talvisin on hyvä. Siten veden laatu soveltuu erinomaisesti mm. lohensukuisille kaloille kuten muikulle, siialle, harjukselle ja taimenelle. Palokin voimalaitos estää kuitenkin vaelluskalojen nousun Heinäveden reitiltä Juojärveen, koska kalauomaa tai -portaita ei toistaiseksi ole rakennettu. Juojärven pohjoisosan saaristoon on perustettu Natura-alue.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Juojärvellä esiintyy karulle suurjärvelle ominaista kalastoa ja linnustoa. Yleisimmät pyydettävät kalalajit ovat muikku, siika, taimen, järvilohi, harjus, hauki, ahven, kuha, lahna, särki, ja made.
Järven linnusto on monipuolinen. Näkyvimpiä ja kuuluvimpia lajeja ovat mm. kuikka, laulujoutsen, metso, teeri, kurki, kalasääski, selkä-, kala-, nauru- ja harmaalokki, kalatiira, telkkä, iso- ja tukkakoskelo, härkälintu ja rantasipi.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Merkittävin Juojärven rannalla sijaitseva taajama on Tuusniemen kirkonkylä järven pohjoispäässä. Juojärven eteläpäässä, Papinniemessä, toimii Uuden Valamon ortodoksinen luostari. Juojärven ranta-alueet sijoittuvat kolmeen maakuntaan (Pohjois-Karjala, Pohjois- ja Etelä-Savo) ja neljään kuntaan (Tuusniemi, Heinävesi, Outokumpu ja Liperi). Juojärven ranalla on monia kyliä kuten Varislahti, Riihilahti, Maljasalmi, Viuruniemi, Korpivaara, Papinniemi, Ranta-Kosula, Kojanlahti, Juurikkamäki, Salmenkylä, Susiniemi ja Paakkila.
Varistaipaleen ja Taivallahden kanavien valmistuminen vuonna 1914 avasi laivojen kulkutien Juojärveltä Varisveden kautta Heinäveden ja Kallaveden reiteille sekä samalla muuhun Vuoksen vesistöön ja Saimaan kanavan kautta aina Suomenlahdelle asti. Satamana toimi aluksi Riihisaari. Outokummun kapearaiteisen radan valmistuttua vuonna 1918 satama siirtyi Viuruniemen Pitkälahteen. Sataman merkitys Outokummun kuparikaivoksen malmikuljetuksissa oli tärkeä vuoteen 1928 asti, jolloin junaratayhteys Viinijärveltä Outokumpuun valmistui. Järvellä liikennöivät 1900-luvun alkupuoliskolla säännöllisesti vuorolaivat aikataulun mukaan mm. Heinävesi II, Tapio ja Karjalankoski.
Nykyään Juojärven mannerrannoilla on melko runsaasti vapaa-ajan asutusta. Saarissa rakentamatonta ja jokseenkin luonnontilaista rantaa löytyy kuitenkin edelleen paljon. Järvellä harjoitetaan virkistyskalastuksen lisäksi myös ammattimaista muikun troolausta. Monipuolisen yksityisen veneilyn lisäksi järvellä toimii myös matkailuvesiliikennettä. Viuruniemen Pitkälahden sataman lukuisat venevajat on kunnostettu kulttuurihistorialliseksi nähtävyydeksi. Juojärven rannoilla on myös yhä jäljellä perinteisiä nuottavajoja eli kiermejä ja nuottaporukoiden nuotiopaikkoja eli kotsuja.
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
Selvitys Pohjois-Savon säännöstellyistä järvistä https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45038/PSAra2_2008.pdf?sequence=1
