Vitträsk (81.059.1.001)
Vitträsk on pieni järvi Suomenlahden rannikkoalue (81) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Järven erityispiirteet
Vitträsk on Kirkkonummen suurin ja syvin järvi (max.21m), jossa on yksi saari, Vitträskholmen.
Vitträsk laskee Bobäck-puroa pitkin Espoonlahteen.
Nykytila ja suojelu
Vitträskin vesi on kirkasta ja vähähumuksista. Järvi on hyvässä kunnossa ja soveltuu hyvin virkistyskäyttöön, mutta loppukesällä havaitaan usein haitallisia leväkukintoja.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järven rannoilla on metsää ja asutusta.
Vitträskissä on kaksi yleistä uimarantaa: länsipäässä Svartvikin uimaranta ja itäpäässä Luoman uimaranta.
Pohjoisrannalla on Aavarannan kurssi- ja majoituskeskus.
Itäreunalla sijaitsee Hvitträskin kartanomuseo.
Kalastusalueen osakaskunta:
Paikallinen suojeluyhdistys: Aavarannan ympäristön kyläyhdistys.
Tarut ja tositarinat
Hvitträsk
Hvitträsk on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus, joka toimii nykyisin museona. Se valmistui 1903.
1800–1900 -lukujen taitteessa, kansallisromantiikan aikakaudella, lukuisat suomalaiset taiteilijat rakennuttivat itselleen komeita asuin- ja ateljeerakennuksia maaseudulle. Gesellius, Lindgren ja Saarinen, joilla oli yhteinen ja menestyvä arkkitehtitoimisto, ostivat 1901 palstan Vitträsk-järven rannalta Kirkkonummelta. Vuosina 1901–1903 alueelle nousi kaksiosainen päärakennus sekä erillinen piharakennus eli Lilla Villan (Pikku huvila). Eliel Saarinen vaimoineen muutti päärakennuksen eteläsiipeen, Armas Lindgren perheineen päärakennuksen pohjoissiipeen ja poikamies Herman Gesellius sisarensa Lojan kanssa Pikku huvilaan. Eliel ja Mathilda Saarinen erosivat 1904, ja Mathilda meni naimisiin Herman Geselliuksen kanssa. Eliel Saarinen puolestaan otti uudeksi vaimokseen Loja Geselliuksen.
Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren & Saarinen hajosi ja Armas Lindgren perheineen muutti pois Hvitträskistä vuonna 1905. Geselliukset siirtyivät heidän tilalleen päärakennuksen pohjoissiipeen. Päärakennus toimi sekä Saarisen että Geselliuksen perheiden asuntona vuoteen 1916. Herman Geselliuksen kuoltua 1916 koko Hvitträsk jäi Eliel Saariselle ja hänen perheelleen. Saariset muuttivat 1923 Yhdysvaltoihin, jonka jälkeen Hvitträsk palveli heidän kesäasuntonaan vuoteen 1949 saakka. Eliel Saarisen hautamuistomerkki on Hvitträskissä. Pohjoissiipi tuhoutui tulipalossa 1922 ja rakennettiin uudistettuna 1929–1936 Eliel Saarisen pojan, arkkitehti Eero Saarisen suunnitelmien mukaan.
Hvitträskin ateljeessa syntyivät suunnitelmat muun muassa Suomen kansallismuseon rakennuksesta ja Helsingin rautatieasemasta.
Hvitträsk avattiin 1971 yleisölle Wuorion säätiön kunnostamana. Vuodesta 1981 Hvitträsk on kuulunut Suomen valtiolle, ja nykyään se toimii Suomen Kansallismuseon alaisuudessa (Museovirasto).
Saarisen koti on nykyisin museona ja pienessä huvilassa toimii ravintola. Museossa on tehty kolmivaiheinen peruskorjaus vuosina 1992-2000. Korjauksessa kunnostettiin rakennukset, piha ja puutarha sekä saatettiin sisätilat vastaamaan aikaisempaa paremmin alkuperäistä interiööriä.
Hvitträskiä ja sen englantilaistyylistä puistopihaa ympäröivät kalliot, metsä ja Vitträsk-järvi.
Kalliomaalaus
Hvitträskin lähellä, jyrkällä rantakalliolla oleva maalaus on ensimmäinen Suomesta löytynyt kivikautinen kalliomaalaus. Ilmoituksen muinaistieteelliselle toimikunnalle teki säveltäjä Jean Sibelius vuonna 1911. Sibelius oli usein nähty vieras Hvitträskin kartanossa.
