Leväarkistossa voit tutkia, minkälaisia leväkesät olivat ennen.
Leväarkisto koostuu valtakunnallisen sinileväseurannan havainnoista vuodesta 1998 alkaen.
Leväarkistossa on neljä toimintoa:
- Levätilannearkisto näyttää tietyn vuoden ja viikon tilanteen kartalla
- Levätaulukkoarkisto näyttää tietyn vuoden kaikki havainnot valitun ELY-keskuksen alueelta viikottaisena taulukkona.
- Leväbarometriarkisto on havainnoista laskettu indeksi, jolla eri vuosien ja viikkojen levätilannetta voi verrata keskenään
Sinileväseurannan "historiikki"
1997 – ennätyskesä käynnisti sinileväseurannan
1997 on Suomen pahin sinileväkesä - ainakin toistaiseksi. Kukinnat olivat poikkeuksellisen voimakkaita koko Itämerellä ja monissa järvissä. Myrkyllisiä levälauttoja ajautui runsaasti rannoille, ja monet saivat myrkytysoireita. Koiria kuoli.
Kesän 1997 levätilanteeseen vaikutti kevään kylmyys, joka rajoitti pii- ja panssarilevien kasvua ja jätti vesiin normaalia enemmän fosforia kevätkukinnan jälkeen. Kun sitten kesä oli vastaavasti normaalia paljon lämpimämpi ja vähätuulisempi, sinilevillä oli otolliset olosuhteet.
Kukinnat alkoivat heti heinäkuun alussa. Heinäkuun toisella viikolla levälautat peittivät rannikkovedet Porvoosta Maarianhaminaan. Myös pohjoisella Itämerellä ja Ahvenanmerellä esiintyi voimakkaita sinileväkukintoja. Heinäkuun puolenvälin jälkeen koko varsinainen Itämeri oli sinilevälauttojen peitossa, pian myös avoin Selkämeri Kristiinankaupungista etelään. Laajoja kukintoja kesti aina elokuun lopulle asti.
Kesän 1997 kokemukset oli viimeinen sysäys, joka sai ympäristöviranomaiset käynnistämään systemaattisen viikottaisen leväseurannan heti seuraavana kesänä.
2002 – sinileväseurantajakson pahin leväkesä
Pahin sinileväkesä leväseurannan aikana on ollut 2002. Leväbarometri kohosi korkealle yli keskiarvon lähes joka viikko niin sisävesillä kuin merialueillakin. Leväbarometrin toistaiseksi suurin arvo, 0,93, on merialueen lukema viikolta 29 heinäkuussa 2002.
Kesä 2002 muistutti monelta osin ennätyskesää 1997. Pitkä hellejakso ja merialueilla pintaveden korkea fosforipitoisuus saivat levät lisääntymään. Vuodesta 1997 poiketen merialueilla ei havaittuja laajoja levälauttoja enää elokuun puolivälin jälkeen eivätkä avomeren levälautat ajautuneet rannikolle yhtä suuressa määrin.
2008 – sinileväseurannan vähäleväisin kesä?
Jos eri vuosille laskee keskiarvon kesän viikoittaisista leväbarometrilukemista, pienimmän saa 2008. Viileät ja tuuliset säät ja ravinteiden vähäisyys hillitsivät sinilevien kasvua ja levälauttojen syntymistä koko kesän ajan.
2010 – outo sinileväpiikki järvissä syyskuussa
Sisävesillä sinileväseurannan ajan pahin yksittäinen leväviikko on ollut viikko 36 vuoden 2010 syyskuussa. Sisävesien yli kahdestasadasta havaintopaikasta levää oli tuolloin lähes seitsemässäkymmenessä. Erittäin runsaasti levää oli yli kymmenellä havaintopaikalla.
Yhden viikon sinileväpiikki on osittain mysteeri. Leväkesä oli siihen asti ollut tavanomainen tai sisävesillä jopa tavallista vähäleväisempi ja heti seuraavalla viikolla palattiin normaalitilanteeseen. Tilanteeseen saattoi vaikuttaa runsaat sateet ja veden sekoittuminen, jotka toivat ravinteita pintaveteen levien käyttöön.
Aiheesta muualla
- Vuosittaiset leväyhteenvedot (syke.fi)
- Rantajärvi, Eija (toim.): Leväkukintatilanne Suomen merialueilla ja varsinaisella Itämerellä vuonna 1997. MERI - Report Series of the Finnish Institute of Marine Research, 1998, nro 36. Merentutkimuslaitos. ISSN 1238-5328. Sähköinen versio (pdf).
