Keljonjärvi (35.728.1.001)
Keljonjärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Järven erityispiirteet
Keljonjärvi sijaitsee Kangasalan kunnassa Sahalahden taajaman pohjoispuolella. Järvellä on pinta-alaa 5,10 km² ja sen suurin syvyys on 10,3 m. Järven valuma-alue on kooltaan 72,32 km². Lähivaluma-alue koostuu pääosin pelloista ja haja-asutuksesta, kun kauempana valuma-alueella alue on metsäistä ja soista. Järvi laskee Längelmäveteen Saksalanselän alueelle.
Järven vesi on väriltään ruskeaa. Vesi on runsashumuksista, johtuen valuma-alueella olevista soista.
Nykytila ja suojelu
Keljonjärvi on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Järvellä on kesäisin toisinaan sinileväkukintoja, jotka voivat haitata uimista. Järven rehevyystaso on korkea.
Järvellä on otettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmän mukaan vedenlaatunäytteitä 184 kertaa vuosina 1967–2020.[1] Näytteenottajina ovat toimineet kunnallinen ympäristöviranomainen, Hämeen- ja Pirkanmaan ELY-keskukset sekä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys.
Sillansalmi
Mittauksista 122 kpl on suoritettu järven Röyttänveden ja Längelmäveden välisessä salmessa noin 150 metriä Suoniementien sillasta itään. Näytteet on otettu 0,1–1,0 metrin syvyydestä ja 2–4 kertaa vuodessa. Näissä mittauksissa veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin 41,2 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 919,8 µg/l. Tuloksista on nähtävissä selvä laskusuhdanne erityisesti fosforin osalta 2010-luvulla.
Syvänne
Mittauksista 59 kpl on suoritettu noin 100 metriä Keljonsaaresta etelään suurin piirtein Keljonjärven syvimmästä kohdasta. Mittauskohdassa on 9,7 metriä syvää ja näytteet on otettu 1–9 metrin syvyydeltä.
Päällysveden hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 80 % ja alusveden hapenkylläisyys 15 %. Alusvedessä on esiintynyt useasti happikatoja, jotka vaikuttavat myös alusveden kokonaisfosforipitoisuuksiin.
Veden kokonaisfosforipitoisuus on päällysvedessä ollut keskimäärin 45 µg/l ja alusvedessä 134 µg/l. Päällysveden fosforin määrä on pysynyt melko tasaisesti 40–60 µg/l välillä. Alusvedessä on esiintynyt hyvin korkeita fosforin pitoisuuksia edellä mainittujen hapettomien olosuhteiden takia. Korkein yksittäinen pitoisuus oli 490 µg/l, joka mitattiin vuonna 1999. Melkein 60 % mittauksista on saatu alusvedestä tulokseksi yli 100 µg/l:n kokonaisfosforipitoisuus.
Kokonaistyyppipitoisuuden keskiarvo on päällysvedessä ollut keskimäärin 869 µg/l ja alusvedessä 1 444 µg/l.
Myös Keljonjärven syvänteellä on nähtävissä, että sekä typen että fosforin pitoisuudet ovat mahdollisesti kääntyneet pieneen laskuun 2010-luvulla.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Aiheesta muualla
- ↑ Avoimen ympäristötietojärjestelmät/Vedenlaatu. Lähde: SYKE, ELY-keskukset.
