Rauhajärvi (14.931.1.002)/Läsäkoski
Läsäkoski on koski Rauhajärven ja Puulan välillä. Sen yläosa on perattua Läsäkosken kanavaa.
Rauhajärvi (14.931.1.002)/
Paikan valokuvat
Rauhajärvi (14.931.1.002)/Läsäkoski
Myllysuvanto
Rauhajärvi (14.931.1.002)/Läsäkoski
Niskakoski
Rauhajärvi (14.931.1.002)/Läsäkoski
Heikkilän väylä
Läsäkoski
Läsäkoski sijaitsee Kyyveden ja Puulaveden välisellä kannaksella, Mikkelin ja Kangasniemen kuntien rajalla. Kolmihaaraisen kosken pituus on noin kolme kilometriä ja putoamiskorkeus 5,1 metriä. Läsäkoski on sekä Kymijoen vesistöalueen kolmannen jakovaiheen, Rauhajärven alueen että toisen jakovaiheen Kyyveden alueen purkupaikka. Läsäkoski laskee Rauhajärvestä Puulan pohjoisosassa olevaan Vuojaselkään.
Nykytila ja suojelu
Läsäkoski on kuulunut valtakunnalliseen projektiin "Veden laadun seuranta virtapaikoilla" vuodesta 1961 alkaen. Vuodesta 2000 lähtien koski on kuulunut valtakunnalliseen projektiin "Jokien veden laadun seuranta", jossa se edustaa lähellä luonnontilaa olevia, puhtaita jokia ja toimii veden laadun vertailupaikkana muiden jokipisteiden vedenlaadulle.
Läsäkosken, suuret kangasmaiden joet, vesi on ajoittain hieman sameaa ja väriltään ruskeaa. Vesi on keskihumuksista. Veden pH on välillä neutraali/lievästi hapan. Näissä veden laatutiedoissa näkyy ajoittain alueen soiden vaikutus. Veden happitilanne on hyvä. Rehevyystasoltaan joki on fosforin suhteen lievästi rehevä. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Läsäkoski kuuluu luokkien erinomainen/hyvä välille.
Viimeisin vedenlaatu tutkimus on tehty 7.5.2013 ja tekijänä oli Etelä-Savon ELY. Vesinäytteiden ottopisteen syvyys on 1,3 metriä. Sameus, väriluku ja kokonaisfosfori olivat hyvät. Hapen kyllästysaste oli 0,5 metrissä 91 %. Rauta-arvot näyttäisi kasvavan edellisistä mittauskerroista.
Linnut ja muu vesiluonto
Läsäkosken kanavoidulla osuudella joen kasvillisuus on varsin niukkaa, mutta suvanto-osuudella on laajahkot järvikortekasvustot, seassa kasvaa järvikaislaa, ulpukkaa, ratamosarpiota ja Mikkelin seudulla melko harvinaista jokileinikkiä. Vesi- ja rantalinnusto lajistoon kuuluvat muun muassa selkälokki, naurulokki, koskikara, pikkusieppo, laulujoutsen, haapanoita, tavi ja taivaanvuohi. Myös harmaahaikarapari on tavattu alueella. Sulana paikkana jokisuu on tärkeä vesilintujen muuton aikana levähdys- ja ruokailupaikka. Alueella elää majava ja saukko on vakiovieras. Alueella on yhteensä 13 luonnon tai maiseman kannalta arvokasta kohdetta. Näistä neljä on linnuston kannalta arvokkaita kohteita. Myllysaaren lehto on mainittu valtakunnallisessa lehtojensuojelutyöryhmän mietinnössä paikallisesti arvokkaana lehtokohteena.
Kalastus
Läsäkoski on valtakunnallisesti arvokas järvitaimenen lisääntymisalue. Järvitaimen luonnonvarainen lisääntyminen oli koekalastusten perusteella vähäistä Mikkelin ja Kangasnimen rajalla sijaitsevassa Läsäkoskessa ennen 2000-luvulla toteutettuja kalataloudellisia kunnostuksia. Läsäkosken ala- ja keskikoskien kunnostuksia on tehty vuosina 2004, 2006 sekä 2008.
Kunnostusten jälkeen, syksyllä 2009 tehtyjen koekalastusten perusteella järvitaimenen kesänvanhojen poikasten tiheydet olivat nousseet tuntuvasti. Läsäkosken osalta tulosta voidaan pitää hyvänä. Läsäkoski on saavuttanut merkittävän aseman Etelä- ja Keski-Suomen kalastusmatkailussa. Koskessa harjoitetaan perhokalastusvälineillä vain pyydystä ja päästä –kalastusta. Läsäkosken suosio perustuu luonnonvaraiseen taimenkantaan, sillä koskeen ei istuteta taimenen poikasia.
Luonnossa syntyneiden järvitaimenten määristä ja vaelluksesta ei tiedetä riittävästi niiden suojelun tehostamiseksi. Kymijoen vesistössä on merkitty Carlin- ja ankkurimerkeillä noin 3000 villiä jokipoikasta vuosina 1999 - 2011. Pääosin Keski-Suomessa, jonkin verran myös Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa. Mäntyharjunreitillä on merkitty ankkurilla noin 480 villiä jokipoikasta vuosina 2008 - 2011. Muutamien merkintäpalautustietojen perusteella niiden vaelluskäyttäytyminen saattaa poiketa istutetuista kannoista. Etelä-Savossa toteutettavalla tutkimuksella pyritään selvittämään kahdella tärkeimmällä vesistöreitillä luonnonpoikasten määriä koskialueilla (sähkökoekalastuksilla) ja niiden merkintätutkimuksella vaelluskäyttäytymistä ja kasvua sekä elossa säilymistä.
Luonnonpoikasia merkitään sähkökoekalastuksen yhteydessä ja sen lisäksi järjestetään yleisiä merkintäpäiviä kalastuskohteissa. Sähkökoekalastusten yhteydessä otetaan DNA-näyte analysoitavaksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen viljelykantojen tutkimukseen. Merkintätapahtumat järjestetään yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Savonlinnan ammattiopiston sekä vesialueen omistajien ja kalastusoikeuden haltijoiden kanssa. Tapahtumia hyödynnetään kalatalouden opiskelijoiden opetuksessa. Tapahtumia markkinoidaan Savonlinnan ammattiopiston ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoille sekä osakaskunnille ja vapaa-ajankalastajille. Merkintätapahtuma oli Läsäkoskella sähkökalastusten yhteydessä 5.–6.9.2013.
Historia
Läsäkoski oli taloudellisesti merkittävä kalastuskohde jo 1600-luvulla. Läsäkosken kylän muotoutuminen on alkanut sahan ja myllyn perustamisen jälkeen 1840-luvulla ja oli pohja myös nykyiselle rakennuskannalle kuten v. 1923 käyttöön otetulle koululle. Parhaimmillaan Läsäkoskella oli työssä 300-400 henkilöä. Läsäkosken saha oli vientiyritys, jonka sahatavarasta suurin osa vietiin ulkomaille. Sahalle tuli työväkeä ja ihmisiä kaikkialta Suomesta ja työväen mukana alueelle syntyi palveluja kuten kauppoja, kahvila, toripäivät, posti, koulu, työväenyhdistys.
Sahan toiminta lakkasi lopullisesti talvisodan kynnyksellä vuonna 1939. Myllyn toiminta lopetettiin 1950-luvulla, jolloin Läsäkoski yhtymä siirtyi Pohjola-yhtymän omistukseen. Läsäkosken tila oli aikanaan myös huomattava maanviljelystila.
Jo tätä aikaisemmin Kustaa Vaasa pyrki varaamaan parhaat kalapaikat kruunun käyttöön. Sairilan kuninkaankartanolla oli kolme kalastuspaikkaa, joista yksi oli Mikkelin pitäjän ainoa lohenpyyntipaikka eli Läsäkoski. Kalastusoikeus siirtyi kruunulta 1700-luvun lopulla yksityiseen omistukseen. Läsäkoskella on toiminut vuosina 1931-1968 Mikkelin läänin maanviljelysseuran kalanviljelylaitos, toiselta nimeltään kalahautomo.
Sodanaikana päärakennuksessa toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenkoti sotaorvoille ja sotaleskille. Kodin suojelija marsalkka Mannerheim vieraili itsekin paikanpäällä. Samaan aikaan lastenkodin kanssa talon toisessa päässä toimi päämajan viestintäosasto.
Läsäkosken kanava kaivettiin v.1866-1870. Läsäkosken kanavan pituus on 1500 metriä ja kanavan alaosassa olevan yläsuvannon ja Rauhajärven välinen korkeusero on noin 1 metri. Kanava on tyypillinen perattu uoma, missä ei ole kynnysrakenteiden tai kiviryhmien tuomia vaihtelevia virtauksia ja monimuotoisia elinympäristöjä.
Lähteet
- Kangasniemen kylät/Läsäkoski, Etelä-Savon virtavesien kalataloudellinen kunnostusohjelma 2008
- Valtion ympäristöhallinto (Oiva -tietokanta)
- Mikkelin luonto ja arvokkaat luontokohteet 2009
- Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011-2014/ Etelä-Savon ELY
Aiheesta muualla
- Läsäkosken kanava fi.wikipedia.org
