Oulujärvi (yhd.)
Oulujärvi on suuri järvi Oulujoki (59) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä. Oulujärvi on Kainuun maakuntajärvi.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
6. joulukuu 2025 |
Vesistöennusteet
Kuvat
Oulujärvi (yhd.)/Alassalmen lossi
Näkymä Alassalmen lossilta (KI 1970)
Järven erityispiirteet
Oulujärvi tai "Kainuun meri" on Oulujoen vesistön suurin järvi ja joen alkukohta. Oulujärvellä on Suomen suurimmat sisävesien selät sekä useat upeat hiekkarannat sekä suuret hiekkaiset rantatörmät eri puolilla järveä. Oulujärven jakaa kahteen osaan upea Manamansalon saari.
Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi Saimaan, Päijänteen, Inarijärven ja Pielisen jälkeen. Sen pinta-ala on 887 neliökilometriä ja keskisyvyys 7,6 metriä, joten järvi on suomalaiseksikin suurjärveksi huomattavan matala (Suomen järvet ovat yleensäkin matalia). Järven suurin syvyys on 35 metriä. Oulujärven rannat ovat uimareille sopivia eli loivia ja hiekkaisia. Vesi on happipitoista ja puhdasta, mikä tarjoaa ihanteellisen lisääntymisympäristön monille vedeneläville.
Manamansalon itäpuolinen Ärjänselkä on Suomen suurin järviulappa, myös länsipuolinen Niskanselkä on avoin. Kajaanin edustalla oleva Paltaselkä on saarisempi, siitä työntyvät itään kapeahkot Mieslahti ja Jormuanlahti.
Oulujärvessä on 665 saarta, mikä järven alaan verrattuna on melko vähän. Manamansalo (7507 ha) on Suomen viidenneksi suurin järvensaari, sadan listalle yltää myös Käkisaari (2035 ha, sijalla 23), muita ovat Kuostonsaari (377 ha), Ärjänsaari (263 ha) ja Tevä (141 ha). Käkisaari on aikoinaan erotettu mantereesta kanavalla, jonka avulla on luotu järven kovilta myrskyiltä suojainen venereitti.
Oulujärvessä yhtyy kaksi suurta reittiä, Kiehimäjoen kautta laskeva Hyrynsalmen reitti (8665 km², järvisyys 7,5 %) ja Kajaaninjoen kautta tuleva Sotkamon reitti (7535 km², järvisyys 11,7 %). Muita järveen laskevia vesistöjä ovat Kivesjärven alue (415 km²), Mainuanjoki (356 km²), Vuolijoki (297 km²) ja Aittojoki (245 km²).
Oulujärvellä on pieni kaima (0,14 km²) Pellossa, Lompolojoen valuma-alueella.
Vedenkorkeus ja virtaama
Oulujärven vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1896 alkaen. Havaintoja puuttuu 1920-luvulla useilta kuukausilta sekä vuonna 1954 helmi-joulukuulta. Nykyään vedenkorkeuksia mitataan Vaalassa (YKJ 7161410, 3491640), Paltamon Melalahdella (YKJ 7144635, 3531617) ja Kajaanin Vuottolahdella (YKJ 7144635, 3531617). Oulujärveä on säännöstelty vuodesta 1951 lähtien. Säännöstelyn alkamisen jälkeen keskivedenkorkeus on ollut N60+ 122,55 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on tänä aikana ollut 170 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 123,69 m (syksyllä 1962) ja alin N60+ 120,83 m (huhtikuussa 1981), joten äärivaihtelu on ollut 286 cm.
Jaksolla 1896–1950 keskivedenkorkeus oli N60+ 122,78 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu oli tänä aikana 105 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 124,11 m (kesällä 1899) ja alin N60+ 122,07 m (huhtikuussa 1942), joten äärivaihtelu on ollut 204 cm.
Suuri vedenkorkeusvaihtelu ja laakeat rannat johtavat Oulujärven pinta-alan huomattavaan vaihteluun. Luonnontilaisella kaudella ala oli keskimääräisellä vedenkorkeudella 916 km², säännöstelykaudella se on ollut 853 km². Kesän keskiveden aikana ala on nykyään 928 km², säännöstelyn alarajalla 778 km² ja säännöstelyn ylärajalla 944 km².
Pintaveden lämpötila ja jäähavainnot
Pintaveden lämpötilaa on mitattu Manamansalossa vuodesta 1970 lähtien. Havainnot tehdään jopa päivä aamulla klo 8. Keskiarvo koko havaintojaksolla on ollut kesäkuussa 14,8, heinäkuussa 18,4 ja elokuussa 16,4 astetta.
Jäätymis- ja jäänlähtöhavaintoja on vuodesta 1854 alkaen. Vaalan havaintopaikka sijaitsee järven luoteispäässä lähellä luusuaa. Havainnot koskevat pääosin Niskanselkää tai Vaalan näköpiiriä. Havaintoja puuttuu joiltakin vuosilta, mutta niitä on pyritty täydentämään Oulujärven muista osista olevilla havainnoilla. Varhaisin jäätyminen on ollut 22. lokakuuta vuonna 1894 ja 1902, myöhäisin 24. joulukuuta 1929. Jäänlähdön ääripäivät ovat olleet 3. toukokuuta 1921 ja 23. kesäkuuta 1867.
Jäänpaksuutta on mitattu Manamansalossa talvesta 1969–1970 alkaen ja havainnot jatkuvat edelleen. Jään keskimääräinen talvikautinen maksimipaksuus on ollut 56 cm, koko jakson ennätyspaksuus 76 cm huhtikuulta 1985.
Nykytila ja suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Oulujärven yleisimmät kalat ovat muikku, kuha, järvitaimen, hauki, siika ja norssi. Kuhaa ja taimenta saadaan voimayhtiöiden velvoiteistutuksista. Oulujärven jokien varsilla esiintyy jokihelmisimpukoita eli raakkuja, jotka ovat huomattavasti vähentyneet, mutteivät hävinneet kokonaan. Oulujärvellä alueella tavataan vuosittain 150 eri pesivää lintulajia.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Oulujärven rantakunnissa Kajaanissa, Paltamossa ja Vaalassa asuu noin puolet Kainuun väestöstä eli reilut 45 tuhatta asukasta.
Tarut ja tositarinat
Oulujärven rannoilla kuulee paljon järveen ja sen ranta-asukkaisiin liittyviä tarinoita. Yksi tunnetuimmista tarinoista koskee Manamansalon kirkon kelloa ja sen jälkisoittoa. Vienalaisten ryöstöretkien melskeissä putosi Manamansalon kirkon kello Oulujärveen. Sopivissa tilanteissa, tarinan mukaan, kumisee kello vieläkin järven pohjassa. Venäjältä on Solovetskin luostarista kuitenkin paikallistettu kello, joka todennäköisesti on kyseinen ryöstösaaliiksi joutunut kello.
1860-luvulla Oulujärvellä riehuivat myös Suomen sisävesien ainoat merirosvot, Kiveksen veljeksinä tunnetut järvirosvot. Nämä isokokoiset ja kaikkien pelkäämät miehet ryöstelivät järvellä liikkuneita tervansoutajia ja matkalaisia, ja saivat Robin Hoodin maineen, koska he jakoivat osan saaliistaan kotikylänsä Kivesjärven asukkaille. Tämän vuoksi kesti useita vuosia, ennen kuin Kiveksen veljekset saatiin vastuuseen teoistaan vuonna 1867. Veljekset tuomittiin raipparangaistukseen, ja sen kärsittyään he katosivat järveltä.
Aiheesta muualla
- Oulujoen vesistö (ymparisto.fi)
- Oulujoen valjastaminen (ymparisto.fi)
- http://www.oulujarvi.fi/
- http://www.ruununhelmi.com/
