Iso-Kulovesi on usean toistensa yhteydessä olevien samapintaisten järvien muodostama suurjärvi. Sen yhteenlaskettu pinta-ala on 6 670,1 ha <br />6 670,1 ha ja suurin syvyys 36,66 m.
Osajärvet
| Pinta-ala | Syvyys | Kunta | |
|---|---|---|---|
| Kulovesi (35.132.1.001) | 3 642,17 ha | 36,66 m | Nokia |
| Rautavesi - Liekovesi (35.131.1.001) | 3 027,96 ha | 26,32 m | Sastamala |
Iso-Kulovesi
Iso-Kulovesi on usean toistensa yhteydessä olevan suurin piirtein samapintaisen altaikon muodostama suurjärvi. Järviwikin järvijaottelussa se muodostuu kahdesta järvestä: Kulovedestä ja Rautaveden ja Liekoveden yhdistelmästä.
Iso-Kulovesi sijaitsee Pirkanmaalla Kokemäenjoen yläjuoksulla. Iso-Kuloveden pintaa säännöstellään, ja keskivedenkorkeudella sen pinta-ala on 67 km2. Valuma-alueen ala on järvet mukaan lukien 21 207 km2, josta vettä 13,1 %. Nokian yläpuolinen Kokemäenjoen vesistö muodostaa valuma-alueesta 17 073 km2 ja Kuloveteen Siuronkosken kautta laskeva Ikaalisten reitti 3155 km2.
Kulovesi alkaa [[ Pyhäjärvi (35.211.1.001)|Tampereen Pyhäjärven]] alajuoksun Nokianvirrasta.
Kuloveden ja Rautaveden välissä Sastamalassa sijaitsee kaksi merkittävää saarta Isosaari ja Salonsaari. Rautaveden ja Liekoveden välissä on nykyään rauhallisesti virtaava Vammaskoski. Varsinainen Kokemäenjoki alkaa Liekovedestä.
Iso-Kuloveden säännöstely on vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä. Järviallasta on säännöstelty lievästi ylöspäin eli keskivesi on noussut lähinnä kasvaneiden alivedenkorkeuksien myötä. Luvan mukaan vedenkorkeuden sallittu vaihteluväli on läpi vuoden 0,9 m paitsi keväällä, jolloin vaihteluväli on pienempi. Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten harjoittaman lyhytaikaissäädön vuoksi vedenkorkeuden vaihtelu on muodoltaan sahaavaa. Järvialueella vedenkorkeus on vaihdellut lyhytaikaissäädöstä johtuen enimmillään noin 0,2 m vuorokaudessa. On kuitenkin huomattava, että vuorokautinen vedenpinnan vaihtelu on järvialuetta voimakkaampaa Melon ja Kokemäenjoen voimalaitosten ala- ja yläpuolisilla virtaosuuksilla.
Lieko- ja Rautavesi ovat vedenkorkeusvaihteluiltaan hyvin lähellä toisiaan. Kulovedellä vedenkorkeuksien vaihtelu on suurempaa ja riippuu oleellisesti virtaamasta. Vaihtelu ei myöskään ole niin säännönmukaista kuin Lieko- ja Rautavedellä. Tyypillistä on lyhytaikaissäädöstä johtuva teräväpiirteinen vedenpinnan vaihtelu.
Märkinä vuosina Kuloveden vedenpinta on ajoittain noussut yli NN+57,90 m eli huomattavasti kesän keskiveden yläpuolelle. Lieko- ja Rautavedellä vedenpinta on vain lyhytaikaisesti ylittänyt ylärajan NN+57,40 m. Kuloveden ajoittain korkeat vedenkorkeudet johtuvat kapeiden salmien padottavasta vaikutuksesta, minkä vuoksi suurilla virtaamilla alavirtaan on purkautunut vettä tulovirtaamaa vähemmän ja vedenpinta on noussut. Kulovedellä vedenpinnan vuotuinen vaihtelu on suurinta, keskimäärin 0,86 m. Liekovedellä vedenpinta vaihtelee vuosittain keskimäärin 0,78 m ja Rautavedellä 0,7 m. Myös avovesikauden vaihtelu on Kulovedellä Lieko- ja Rautavettä suurempaa. Kevättalvella järvien vedenpintaa lasketaan melko voimakkaasti. Keskimääräinen vedenpinnan alenema jäätymispäivästä kevään alimpaan vedenkorkeuteen on kaikilla järvillä noin 0,6 m.
SYKEn laskelmien mukaan Kuloveden pinta nousisi kerran 250 vuodessa sattuvalla suurtulvalla tasolle NN+58,07 m, Rautaveden NN+57,70 m ja Liekoveden NN+57,40 m.
Iso-Kulovettä säännöstellään Tyrvään voimalaitoksella. Sen putouskorkeus on 6,1 m, rakennusvirtaama on 320 m3/s ja keskivirtaama (1961–2000) noin 180 m3/s. Vuosien väliset erot ovat suuria, mutta tyypillistä on ollut loppukevään virtaamahuippu ja kesäkuukausien pienet juoksutukset. Voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeuden vaihtelu on vuosittain ollut 2–3 metriä.
Suurimmat vedenkorkeudet on virtaamien tapaan mitattu perinteisesti huhti-toukokuussa. Voimalaitos harjoittaa vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jolloin juoksutus on yleensä pienintä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokautinen virtaamavaihtelu on ollut suurimmillaan 200–300 m3/s, yleensä kuitenkin alle 100 m3/s.
