Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Itämeren jäännelajeja.
Itämeressä valkokatkoja esiintyy kahta lajia: alunperin makean veden asukki Monoporeia affinis sekä merivalkokatka Pontoporeia femorata.
Monoporeia affinis on viimeisen jääkauden jäännelaji eli glasiaalirelikti. Merivalkokatka Pontoporeia femorata on kylmien merten jäännelaji, joka saapui varhain meriteitse länsikautta.
Valkokatkoja esiintyy pehmeillä pohjilla lähes koko Itämeressä, jos happea riittää. Pohjanlahden syvillä avomerialueilla pohjaeläinyhteisöt koostuvat lähes yksinomaan Monoporeia affinis -populaatioista.
Populaation tiheys neliömetrillä on yleensä muutamista sadoista muutamiin tuhansiin, joskus jopa 10-20 000 yksilöä. Valkokatkat muokkaavat ja sekoittavat sedimentin pintakerrosta, joka samalla hapettuuu.
Valkokatkojen elinkierronkesto vaihtelee alueittain: 2-4 vuotta. Ne lisääntyvät vain kerran elämässään. Parittelu tapahtuu syksyllä ja naaras kantaa yli talven kehittyviä poikasia (20-30 kpl), jotka syntyvät kevättalvella tai alkukeväästä.
Aikuinen valkokatka on noin sentin mittainen.
Valkokatkat syövät pohjalle laskeutuvaa kasviplanktonia ja eloperäistä hajonnutta ainesta. Kesällä, kun ravintoa on paljon tarjolla, valkokatkojen rasvapitoisuus nousee jopa puoleen yksilön painosta. Talven aikana valkokatkat kuluttavat kesällä kerääntynyttä rasvaa.
Valkokatkat ovat monien kalalajien tärkeää ravintoa, joka sisältää runsaasti energiaa.
Kuva: Antti Koli
Katso myös
Aiheesta muualla
- Valkokatka ja Merivalkokatka (LuontoPortti)
