Tervalampi (21.094.1.003)
Tervalampi on pieni järvi Vantaa (21) -päävesistössä.
Järvi ympäristöineen
Tervalampi on pieni ja matala (pinta-ala 2,9 ha ja suurin syvyys noin 2,5 m) Uudenmaan maakunnan pohjoisimmissa osissa Hyvinkäällä, lähellä Mäntsälän rajaa, sijaitseva erittäin runsashumuksinen järvi. Muodoltaan pitkänomaisen lammen valuma-alue (585 ha) on suurimmaksi osaksi ojitettua suota ja suuri verrattuna lampeen. Tervalampeen vedet tulevat Kivilamminojasta sekä Tervalamminsuolta puron ja suo-ojien kautta. Tervalammin länsi- ja eteläpuolella sijaitsevasta Tervalamminsuosta lähes puolet kuuluu Tervalammin valuma-alueeseen. Valuma-alueeseen kuuluu myös Mäntsälän puolelta löytyvä hieno luontokohde, Natura2000-verkostoon kuuluva Kivilamminsuo. Tervalammen pohjoiskärjestä vedet laskevat Tervalamminojaa pitkin lammen pohjoispuolella sijaitsevaan Sykäriin.
Tervalampi on hyvin tyypillinen lammen/järven nimi Suomessa. Yli hehtaarin kokoisia samannimisiä lampia/järviä on 133 ja tällä päästään 12. sijalle Suomen yleisimpien järvien nimilistalla.
Veden laatu
Tervalammen veden laatua on seurattu säännöllisesti vuodesta 2005 alkaen, alkuun kolmen vuoden välein ja vuodesta 2011 eteenpäin kuuden vuoden välein, osana Hyvinkään pintavesien seurantaohjelmaa. Tätä ennen järvestä on otettu vain muutamia satunnaisia vesinäytteitä 1980- ja 1990-luvuilla.
Seurantaohjelman havaintopaikka on suunnilleen järven keskiosassa, jossa kokonaissyvyyttä on noin kaksi metriä. Näytteenottosyvyys on ollut metri.
Tervalammen erittäin tummanruskea väri heikentää lammen virkistyskäyttöä. Väriluku, joka on yksi humuspitoisuutta kuvaavista tekijöistä, on ollut yli kaksi kertaa korkeampi kuin Sykärillä vaihdellen 260–700 mg Pt/l välillä. Näkösyvyyttä on ollut vain 10–40 cm ja kemiallinen hapen kulutus on ollut noin 50 mg/l. Nämä kuvastavat myös korkeaa humuspitoisuutta. Kokonaisfosfori- ja klorofylli-a pitoisuudet ovat olleet rehevän järven tasolla ja hieman korkeammat kuin Sykärillä. Sekä kesällä että talvella happipitoisuus on usein ollut jonkin verran heikentynyt. Hapen kyllästysvajausta on ollut 30–70 %. Rautapitoisuudet ovat olleet erittäin korkeita (keskiarvo 3700 µg/l). Rautaa sitoutuu humukseen hapellisissa oloissa ja vapautuu hapettomissa oloissa. Voidaan olettaa, että Tervalampi kärsii ainakin talvella hapettomuudesta pohjan lähellä, jolloin rautaa vapautuu vesipatsaaseen. Fosforin lisäksi toinen tärkeä ravinne, typpi, on ollut humusvesille tyypillisellä tasolla (n. 1000 µg/l). Lammen hygieeninen laatu on ollut hyvä.
Talven ja kesän väriluku Tervalammella ja Sykärillä vuosina 2005-14. Väriluku kuvaa veden humuspitoisuutta. Värittömissä vesissä väriluku on alle 20 mg Pt/l. Suovaltaisilla valuma-alueilla veden väriluku voi olla yli 200 mg Pt/l.
Kesän klorofylli a- ja kokonaisfosforipitoisuudet Sykärillä ja Tervalammella vuosina 2005-14. Fosfori on järvissämme useimmiten kasviplanktonin tuotantoa rajoittava minimiravinne ja siten rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne. Luonnontilaisissa järvissä fosforipitoisuus on alle 10 µg/l. Erittäin rehevissä vesissä fosforia on yli 50 µg/l. Klorofylli-a kuvastaa kasviplanktonin määrää vedessä. Karuissa järvissä klorofylli-a-pitoisuus on 4–10 µg/l ja rehevissä yli 20 µg/l.
