Tuulijärvi (24.013.1.001)/Ponnari
Uimaranta kalliolla
Paikan valokuvat
Auringon säteiden kultaamia ovat muistoni Tuulijärven rannoilta. Lapsuuteen kuuluivat Elsa-tädin pitämät sunnuntaiset pyhäkoulut siellä. Kerran kesässä Elsa-täti järjesti pyhäkoululaisten voimin ohjelmallisen leirinuotioillan. Talvella hän järjesti myös hiihtokilpailuja järven jäällä. Kesällä järvellä järjestettiin uimakouluja. Lapsuus muuttui 1950 luvulla nuoruuteen. Lauantai oli vielä työpäivä. Vain sunnuntai oli täydellinen vapaapäivä. Silloin kesäsunnuntaisin lähiseudun nuoret kerääntyivät rannalle nauttimaan uimisesta auringosta ja muiden seurasta. Kuudenkymmenen vuoden takaista aikaa ajatellessa muistan poutapilvisen taivaan, auringon säteistä tuikkivan järvenpinnan ja rannalla vallinneen iloisuuden. Salskeat nuorukaiset sukeltelivat ponnahduslaudalta ja viehkot neitoset hymyilivät antautuessaan aaltojen viemiksi. Ylimääräistä energiaa purettiin pelaamalla hietikolla lentopalloa. Jos auringon paahde tuli liian kuumaksi, varjoon päästiin kääntämällä vene nurin päin ja sukeltamalla ilmakelloon veneen alle. Kerran uimme järven koillispäästä päästä lounaan saareen (n. 1300 m). Uintiretkeen kuului yöpyminen teltassa Storholmin rannassa. Minulle tämä uintiretki tuli yllätyksenä, enkä ollut kotona osannut kertoa etukäteen yöpymisestäkään. Arki iltaisin rannalle ehti vähemmän ihmisiä mutta sitä tärkeämpiä. Heinänkorjuun pölyt huuhdottiin järven viileyteen. Vielä pitkälle elokuuhun piti päästä järvelle iltaisin. Kotimatkaa valaisi silloin elokuun salaperäinen kuutamo. Kun kesä loppui koulujen alkamiseen ja kesäasukkaat lähtivät muille maille, järvi tyhjeni ja maalaispoikaa kouraisi yksinäisyys. Tämä pakahduttava tunne tuntuu vieläkin, kun syyskesän pelloilla alkaa viljan korjuu ja kurjet lentävät keltaisten peltoaukeamien yli.
Kaikki muistot järvestä eivät rajoitu kesään. Hienoa oli luistella talvella kuutamossa täysin kirkkaalla järven jäällä. Kerran hiihtoretkellä näin hirvilauman ylittävän lumisen järven.
