Kirkonselän luonnonsuojelualue on Hollolan kunnan kirkonkylässä kahdesta lahdesta, jonka ruohottuneilla rannoilla on tavattu runsaasti vesilintuja. Alue kuuluu osana Kutajärven alue -nimiseen Natura 2000-luonnonsuojelualueeseen ja on suurin Kutajärven alueen osa-alueista 406 hehtaarin pinta-alallaan.
Kirkonselkä muodostuu kahdesta rehevöityneestä lahdesta, Kirkonlahdesta ja Pyhäniemenlahdesta, joka ulottuu lähelle Pyhäniemen kartanoa, joka on nähtävissä Kirkonlahdella olevalta Hollolan kirkonkylän laiturilta. Kuitenkaan Kirkonselän Kutajärven alueeseen eivät kuulu Kirkonlahden ja Pyhäniemenlahden rannalla olevat metsät, vaan ainoastaan vesialue ja rantaluhdat.
Pesimälintulaskenta 2007
Pesimälintulaskennassa havaittiin 26 lintulajia, jotka muodostuivat noin 390 linnusta. Kirkonlahdella telkän pöntössä pesinyttä naakkaa tai Pyhäniemenlahden pajukkoluhdan pajulintua lukuunottamatta kaikki muut havaitut linnut kuuluivat vesi- ja kosteikkolintulajeihin. Laskennassa havaittiin silkkiuikkuja, härkälintuja, kaulushaikara, laulujoutsen, haapana, tavi, sinisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, ruskosuohaukka, nokikana, kurki, taivaanvuohi, isokuovi, metsäviklo, rantasipi, naurulokki, kalalokki, västäräkki, ruokokerttunen, rytikerttunen, punavarpunen, pajusirkku sekä edellä mainitut vesi- ja kosteikkolahjeihin kuulumattomat yksi naakka Kirkonlahdelta ja yksi pajulintu Pyhäniemenlahdelta. [1]
Vesilintujen määrä oli vähentynyt vuoden 1996 laskennasta 181:stä 128:aan, lokkilintujen määrä 204:stä 18:aan, mutta varpuslintujen määrä oli lisääntynyt 202:sta 217:ään. Kokonaisuudessaan pesivien lintuyksilöiden määrä oli vähentynyt 602:sta 390:ään, mutta se oli kuitenkin suurempi kuin viimeistä edeltäneessä laskennassa 1977. [2]
Vesikasvit
Vesikasvistoa on seurattu 1960-luvulta alkaen. Pelkästään Kirkonselän alue käsittää miltei kaikki Kutajärven alueen muiltakin osa-alueilta löydetyt kasvit. Helsingin vesi- ja ympäristöpiiri tilasi tarkan kasvillisuuskartan alueesta 1991.
Linnut
Kirkonselän linnustoa on tarkkailtu jo 1970-luvulta alkaen. Koko alueen pesivä linnusto on inventoitu vain muutaman kerran.
