Läppträsket (81.073.1.002)
Läppträsket, Lepinjärvi on pieni järvi Suomenlahden rannikkoalue (81) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on tyydyttävä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Läppträsket (81.073.1.002)/Vanha torni
7. elokuu 2015 15:07
Näkymä vanhasta tornista Lepinjärvelle (...
Järven erityispiirteet
Läppträsket eli Lepinjärvi sijaitsee Karjaan keskuksen eteläpuolella Raaseporin kunnassa. Se kuuluu vesistöalueeltaan Raseborgs ån valuma-alueeseen ja päävesistöltään Suomenlahden rannikkoalueeseen. Järven pohjoispäästä virtaa laskuoja merta kohti.
Läppträsketin pinta-ala on reilu 123 hehtaaria ja rantaviivaa sillä on noin 5,5 kilometriä. Järvi on matala. Sen keskisyvyys on alle metrin. Läppträsketin valuma-alue on pieni ja järveä ympäröi peltoalueet. Järven pohja on suurimmaksi osaksi liejua ja pelloilta kulkeutunutta savea.
Läppträsket on niin kasvistoltaan kuin linnustoltaankin erittäin arvokasta.
Nykytila ja suojelu
Läppträsket on eutrofinen eli runsasravinteinen järvi. Sen kasvillisuus on nykyään erittäin rehevää ja kasvuvyöhykkeet ovat laajat.
Läppträsket kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Järven suojelutavoitteet toteutetaan luonnonsuojelulain mukaisena suojelualueena. Läppträsket liitettiin vuonna 2004 myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi.
Lepinjärvi kuuluu Suomen Ramsar-alueisiin. [1]
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Linnut
Läppträsketiä pidetään yhtenä Suomen tärkeimpänä lintujärvenä. Läppträsketillä ja sen ympäristössä tavataan noin 160 eri lintulajia, joista noin 100 on siellä säännöllisesti pesiviä. Vesilintujen lajimäärä on 15 parimäärän ollessa noin 180. Lintudirektiivin liitteen I linnuista järvellä tavataan kalatiiraa, kurkea, laulujoutsenta, liroa, mustakurkku-uikkua, palokärkeä, pikkujoutsenta, ruisrääkkää, ruskosuohaukkaa, suokukkoa ja uiveloa. Järvellä on myös naurulokkiyhdyskunta ja nokikanaa esiintyy hyvin runsaasti. Muita järven mainitsemisen arvoisia lintulajeja ovat vielä luhtakana, nuolihaukka, peltopyy, pikkutikka ja pyrstötiainen.
Läppträsket on myös erityisen merkittävä lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailupaikka. Muuttoaikana järvellä on tavattu yli 220 lintulajia. Samanaikaisesti levähtäviä vesilintuja Läppträsketillä on laskettu jopa yli 3000. Järven muuttolintuihin kuuluu esimerkiksi härkälintu, harmaahaikara, harmaasorsa, jouhisorsa, metsähanhi, mustaviklo ja punajalkaviklo.
Kasvisto
Läppträsketin kasvillisuus on Suomen oloissa ainutlaatuisen rehevää. Järvi edustaa luontotyypiltään Etelä-Suomessa harvinaista luontaisesti runsasravinteista järvityyppiä. Läppträsketillä kasvaa uhanalainen hentonäkinruoho (luontodirektiivin liitteen II laji), joka on yksi Suomen ja koko maailman harvinaisempia vesikasveja. Järvi on hentonäkinruohon läntisin ja todennäköisesti Suomen tärkein kasvupaikka. Muita järven mainitsemisen arvoisia vesikasveja ovat mm. hapsivita, hentovita, isolimaska, kapeaosmankäämi, kilpukka, litteävita, merihaura, merinäkinruoho, nevaimarre, pikkuvita, ristilimaska, tylppälehtivita ja varstasara.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Järvellä ja sen lähiympäristössä on jonkin verran virkistyskäyttöä. Järven rannalla sijaitsee kaksi lintutornia.
Tarut ja tositarinat
Läppträsketin laitamilta on löytynyt paljon varhaisen ja keskisen rautakauden muinaisasutuksen jäänteitä Stora näsetillä ja Lilla näsetillä. Lilla näsetissä on muinainen kuppikallio, jota on käytetty uhripaikkana. Järven itärannalla on kaksi linnavuorta (korkean ja jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettu muinainen puolustusvarustus) ja järven puolivälissä polttokenttäkalmisto (rautakautinen hautaustyyppi).
Lähdeviitteet
- Suomen Ramsar-alueet, Tiina Nikkonen, metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut, +358 40 821 2365, tiina.nikkonen metsa.fi [1]
