Aneriojärvi (24.072.1.001)

2 509 380 m³ <br />0,00251 km³ <br />2 509 380 000 l <br />

5 490 m <br />

Järven perustiedot

Järvi

• Nimi: Aneriojärvi
• Järvinumero: 24.072.1.001
• Vesistöalue: Aneriojärven alue (24.072)
• Päävesistö: Kiskonjoki - Perniönjoki (24)
• Ekologinen tila: välttävä

Perustiedot

• Pinta-ala: 124,37 ha
• Syvyys: 4,12 m
• Keskisyvyys: 2,02 m
• Tilavuus: 2 509 380 m³0,00251 km³ <br />2 509 380 000 l <br />
• Rantaviiva: 5,49 km5 490 m <br />
• Korkeustaso: 46,2 m

Hallinnolliset alueet

• Kunta: Salo
• Maakunta: Varsinais-Suomen maakunta
• ELY-keskus: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
• Vesienhoitoalue: Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalue

---

Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.

Keskustelut

Järven keskustelusivu

Uusimmat havainnot

Ei tuoreita havaintoja

Tallenna omat havaintosi Havaintolähetillä

Kuvat

Aneriojärvi (24.072.1.001)/­Aneriojärvi

Näkymä luoteeseen

Kaikki kuvat järveltä

Järven erityispiirteet

Kiskojoen vesistön yläosassa sijaitseva Aneriojärvi on luonnonsuojelullisesti merkittävä järvi. Linnusto on monipuolinen ja lajistoon kuuluu monia lintuvesien tunnuslajeja. Aneriojärvi on myös merkittävä muuttolintujen levähdyspaikka. Järvestä laskee etelään Aneriojoki, joka Kiskonjokeen yhtyneenä laskee Perniön Laukanlahdella Saaristomereen.

8000 vuotta sitten tällä paikalla lainehti meri. Kivikauden aikaisesta asutuksesta on löytynyt runsaasti merkkejä ympäröiviltä alueilta.

[[Tiedosto:|pienoiskuva]]

Nykytila

Aneriojärvi on pintavesityypiltään runsasravinteinen järvi, jonka ekologinen tila on välttävä. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa järven vedenlaatua kolmen vuoden välein. Veden kokonaisfosforipitoisuus on kesällä selkeästi korkeampi kuin talvella, ja kesäpitoisuudet ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä voimakkaasti. Kesäkauden kokonaisfosforipitoisuus on vastannut viime tutkimusvuosina välttävää fysikaalis-kemiallista tilaa. Kesäkauden typpipitoisuudet ovat puolestaan vastanneet viime tutkimusvuosina keskimäärin tyydyttävää tilaa, mutta v. 2021 pitoisuudet olivat jopa yli kaksinkertaiset aiempiin tuloksiin verrattuna. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut pitkään varsin suuri ja kasvanut viime tutkimusvuosina moninkertaiseksi aiempaan verrattuna. Klorofyllin määrä vaihteli pitkään hyvän ja tyydyttävän tilan rajalla, mutta on viime tutkimusvuosina vastannut välillä jopa huonoa tilaa. Järven tilan heikkenemisen syytä pitää selvittää tarkemmin.

Pintaveden happipitoisuus on pysynyt kohtalaisen hyvänä talvisinkin, mutta alusvedessä on esiintynyt talvisin huomattavaa hapenvajausta. Pintavedessä kesäinen hapen ylikyllästys viittaa runsaaseen planktonlevätuotantoon.

Aneriojärven veden humuspitoisuus ja sameus on ollut nousussa pitkällä aikavälillä, ja viimeisen 10 vuoden aikana on määritetty joitakin poikkeuksellisen suuria arvoja. Vastaavasti näkösyvyys on pienentynyt 1980-luvun mittauksista nykypäivään. Veden pH-arvo on myös kasvanut; korkea pH johtuu voimakkaasta levätuotannosta. Kesän 2021 näytteenottojen aikana on havaittu järvellä leväkukintoja, mikä selittää osaltaan heikkoa vedenlaatua.

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus (päivitetty 29.9.2023)

• Aneriojärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2024
• 
• 
• 
• 
• 
• 

Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus (päivitetty 16.8.2024)

Suojelu

Suurin osa alueesta on perustettu yksityismaiden suojelualueeksi. Aneriojärvi kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Aneriojärvellä on valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman mukainen luonnonsuojelualue. Se kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin eli nk. FINIBA-kohteisiin ja Natura 2000-verkostoon.

Aneriojärven linnusto on jääkauden jälkeen ollut aluksi arktista meri- ja rannikkolajistoa, kuten kiisloja ja pulmusia. Kitukasvuisissa koivikoissa on viihtynyt nykyisiä Lapin lintuja, kuten sinirintoja ja lapinsirkkuja. Lajisto on vaihdellut myöhemmin lämpimien ja kylmien jaksojen mukaan. Esihistoriallisen ajan varsinaissuomalaisia linnut kiinnostivat ainakin ravintona, mutta linnuilla oli merkitystä myös uskomuksissa ja riiteissä. Vanhimmat tiedot maakunnan linnustosta koskevat riistalintuja, joiden jäänteitä on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu, joka lähes hävisi vainon myötä Suomesta 1900-luvun alkupuolella. Aneriojärven ja läheisen Omenojärven linnustoon laulujoutsen palasi pesimään 1990-luvun lopulla. Aneriojärvellä lepäilee keväisin satoja joutsenia.

Aneriojärven linnustoa: laulujoutsen, merihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, kaakkuri, silkkiuikku, kaulushaikara, harmaahaikara, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, nuolihaukka, luhtahuitti, ruisrääkkä, nokikana, kurki, suokukko, taivaanvuohi, punajalkaviklo, metsäviklo, liro, rantasipi, pikkulokki, naurulokki, kalatiira, pikkutikka, keltavästäräkki, satakieli, ruokokerttunen, rytikerttunen, luhtakerttunen, viitakerttunen, mustapääkerttu, punavarpunen, pajusirkku.

Siniukonkorento on keskikesän runsaimpia sudenkorentoja kaikkialla Suomessa. Aneriojärvellä voi tavata myös muita korentolajeja, kuten ruskohukankorento, sirotytönkorento, keihästytönkorento ja pihtijokikorento.

Aneriojärvi kuuluu kasviekologiselta järvityypiltään kaislajärviin. Järven rantavyöhykkeessä kasvaa runsaasti järviruokoa, järvikaislaa, järvikortetta ja leveälehtiosmankäämiä sekä vedessä ulpukkaa ja uistinvitaa.

Aiheesta muualla

Aneriojärven luonto-kulttuuripolku [1]

Aneriojärvi, Ympäristö.fi [2]