Painio (27.042.1.001)
Painio on keskikokoinen järvi Paimionjoki (27) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Kuvat
Järven erityispiirteet
Somerolla sijaitseva Painio(njärvi) on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Varsinais-Suomen maakunnassa. Ala on 7,8 km², keskisyvyys 3,8 m ja suurin syvyys 12 m. Järvi kuuluu Paimionjoen vesistöön. Valuma-alue on järvi mukaan lukien 108 km², josta järviä 9,4 %. Suurin saari on Holma eli Papinsaari, 15 ha.
Painiosta alkaa noin 40 kilometriä pitkä, kartalla viivasuorana näkyvä, maanalaista kallioperän murroslinjaa noudattava kapea järviketju, joka geomorfologisena muodostumana on Suomessa yleinen, sillä useimmat Suomen vesistöt seuraavat kallioperän murroksia. Ketjun järviä ovat Hirsjärvi (236 ha), Kirkkojärvi (105 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha), Pitkäjärvi (34 ha) ja Myllylammi (13 ha). Pitkäjärven luusuassa, Hovirinnankoskessa on säännöstelypato.
Ketjun järvien vedenpinnat ovat Kirkkojärveen asti lähes samassa tasossa. Hirsjärveen laskee Pajulanjoki (valuma-alue 102 km²), Kirkkojärveen Jaatilanjoki (valuma-alue 96 km²). Ne sekä pienemmät purot tuovat tulva-aikaan niin paljon lisävesiä, että virtaus voi kääntyä Painiota kohti. Tämä tuo järveen savista ja ravinteista vettä ja heikentää veden laatua.
Vedenkorkeus
Painion vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1965 alkaen. Vedenkorkeusasteikko sijaitsee Somerniemellä (YKJ 6724439, 3318533). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+ 81,16 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 134 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+ 83,23 m (toukokuulta 1966), alin N60+ 80,23 m (maaliskuulta 1970), joten äärivaihtelu on ollut 300 cm.
Nykytila ja suojelu
Painio on pintavesityypiltään runsasravinteinen järvi, jonka ekologinen tila on tyydyttävä. Sekä fosforia että typpeä on vedessä runsaasti, ja fosforitaso on ollut nousussa pitkällä aikavälillä. Näytteenotto on ollut viime vuosina aiempaa tiheämpi, joten osa pitoisuuksien vaihtelusta selittyy suuremmalla näytemäärällä. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut usein kohtalaisen suuri, joten levätuotanto on melko runsasta.
Pintaveden happipitoisuus on ollut hyvä sekä kesä- että talvimittauksissa. Pohjanläheisessä vedessä esiintyy hapen vajausta talvisin ja toisinaan myös kesällä.
Järven humuspitoisuus ja sameus ovat kasvaneet pitkällä aikavälillä, ja näkösyvyys on ollut pieni. Veden happamuutta ilmaiseva pH-arvo on ollut kesällä korkeampi kuin talvella, mikä liittyy runsaaseen planktonlevätuotantoon. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on pysynyt melko tasaisesti noin 7-9 mS/m välillä.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 8.8.2013
- Painion vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2011
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 8.8.2013
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Somerniemeläisessä kansanperinteessä esiintyy Somerniemen Vesanojan kylässä Painion rannalla asuneeksi kerrottu Visan tietäjä. Visan tietäjällä kerrotaan olleen tapana kävellä kotoaan Vesanojalta Painiojärven poikki Somerniemen kirkkoon vettä pitkin kuivin jaloin. Kerran Visan tietäjä oli kirkossa nähnyt, miten piru kirjoitti kirkossa nukkuvien nimiä veriseen hevosenvuotaan. Kun vuota tuli nimistä täyteen, piru venytti sitä hampaillaan saadakseen nimet mahtumaan, mutta ote kirposi ja piru löi päänsä seinään. Tällöin Visan tietäjältä pääsi nauru. Tämä ei kuitenkaan olisi kannattanut, sillä kun tietäjä palasi kirkosta järveä myöten kotiinsa, hänen jalkansa vajosivat veteen jo ensin nilkkaa, sitten polvea myöten.
Lähteet
- Virtaranta, Pertti: Someron murrekirja. Vammala: SKS, 1973. ISBN 951-717-008-4.
Aiheesta muualla
- Painio (wikipedia)
- Someron vesiensuojeluyhdistys ry.
