Tuusulanjärvi (21.082.1.001)
Järvi
Nimi: Tuusulanjärvi
Järvinumero: 21.082.1.001
Vesistöalue: Tuusulanjärven alue (21.082)
Päävesistö: Vantaa (21)
Perustiedot
Pinta-ala: 592,04 ha
Syvyys: 9,76 m
Keskisyvyys: 3,16 m
Tilavuus: 18 706 200 m³0,0187 km³ <br />18 706 200 000 l <br />
Rantaviiva: 22,13 km22 130 m <br />
Korkeustaso: 37,8 m
Hallinnolliset alueet
Kunta: Tuusula, Järvenpää (kunta)
Maakunta: Uudenmaan maakunta
ELY-keskus: Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Vesienhoitoalue: Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue
Nämä tiedot ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietojärjestelmistä eikä niitä voi muokata. Jos havaitset tiedoissa virheitä voit ilmoittaa niistä Kahvihuoneen Virheet ja korjaukset -osastolla.
28. lokakuu 2024 |
26. lokakuu 2024 |
-Rotarien_sinilev%C3%A4seuranta_(Kotuntien_laituri)-ObsALG-202307041007-64a3c5ae63f89.png)
Tuusulanjärvi (21.082.1.001)/Rotarien sinileväseuranta (Kotuntien laituri)
4. heinäkuu 2023 10:07
Ei levää
Järven erityispiirteet
Tuusulanjärvi sijaitsee Vantaanjoen vesistössä Uudenmaan maakunnassa. Sen pinta-ala on 5,9 km². Keskisyvyys on 3,2 metriä ja suurin syvyys vajaat kymmenen metriä.
Valuma-alue on järvi mukaan lukien 125 km² ja järvisyys 6,0 %. Valuma-alueen suurimmat purot ovat Sarsalanoja (19 km²), Mäyränoja (16 km²) ja Haukkalanoja (13 km²).
Tuusulanjärven hydrologiaa
Esko Kuusisto/SYKE; julkaistu Tuusula-Seuran aikakirjassa XIX, sivut 40-42
Sen aihio on jo lukuisien vuosimiljoonien takaa. Valtaisa maanjäristys repäisi mannerlaattaan yli sata kilometriä pitkän ruhjeen. Reunamat rapautuivat ja laattaan jäi kapeahko painanne. Pari miljoonaa vuotta sitten jää täytti tuon painanteen. Se oli vaeltanut paikkaan, jota kehittymässä olevan eliölajin paikalliset yksilöt tulisivat nimittämään Etelä-Suomeksi. Jäämassat sulivat, mutta palasivat ainakin kolme kertaa takaisin. Vielä viisitoista vuosituhatta sitten niitä oli painanteen päällä yli kilometrin paksuudelta, sitten ilmasto alkoi lämmetä. Kolmetuhatta vuotta myöhemmin jää oli poissa.
Meri peitti koko seudun, mutta maan kohotessa vesimassat väistyivät. Painanteesta syntyi ensin vuonomainen merenlahti, sitten järvien, jokien ja kuivanmaan ketju. Eteläisin osa sai nimekseen Espoonjoki, sen latva-allas tunnetaan Pitkäjärvenä. Koilliseen mentäessä painannetta hyödynsi ensin Vantaa, sitten Tuusulanjoki ja samanniminen järvi. Se tosin nimettiin ensin Kaukajärveksi, pitkänomaisen muotonsa mukaisesti. Kaukana eli etäällä sen ei väitetty olevan, vaan 'kauka' oli siis yhtä kuin pitkä.
Vesitase
Sadanta Tuusulanjärven pinnalle on keskimääräisenä vesivuotena 770 millimetriä. Jakson 1963-2007 kattavassa tilastossa märimmän vuoden 1981 sadanta oli 1060 milliä, kun vuonna 1975 satoi vain 540 milliä. Luvut ovat korjattuja sadantoja eli runsaat 10 % suurempia kuin tavallisesti esitetyt korjaamattomat arvot.
Vesihallituksen hydrologian toimistolla oli Tuusulanjärvellä haihdunnan mittauslautta kesinä 1973-1977. Keskimääräinen haihdunta on noin 490 milliä vuodessa. Heinäkuussa haihtuu noin 120 mm, kesä- ja elokuun keskiarvot ovat noin 100 mm. Tuulisena ja vähäsateisena kesäkuukautena haihdunta voi kohota lähes 200 milliin.
Vedenvaihto yläilmojen kanssa on siis Tuusulanjärven kannalta plusmerkkistä – vuotuinen sadanta on keskimäärin 280 milliä suurempi kuin haihdunta. Kun järven pinta-ala on 590 hehtaaria, tästä kertyy järveen vettä 1,65 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Puolitoista peninkulmaa pitkä Tuusulanjoki johdattaa järven vedet Vantaaseen. Tämä piskuinen joki puhkaisi järven eteläpäässä sijaitsevan Koskenharjun noin 8000 vuotta sitten. Järven pinta romahti metritolkulla ja harjuun syöpyi jo muutamassa vuosikymmenessä melkoinen laakso. Nykyään Tuusulanjärven luusuassa on säännöstelypato, jonka rakentamiseen Helsingin kaupunki sai luvan tammikuussa 1948.
Patoaukon kautta lähti Tuusulanjärvestä jaksolla 1963-2007 vettä keskimäärin 0,92 kuutiometriä sekunnissa. Vuonna 1981 lukema oli 1,65 m3/s, vuonna 1964 vain 0,38 m3/s (kuva 1). Minimivirtaamat olivat vuoteen 1993 saakka useina vuosina pyöreitä nollia, sen jälkeen on padon yli aina lirunut vettä. Pienimmilleen virtaama vajui syyskuussa 2003, silloin se oli vain 20 litraa sekunnissa.
Sateisimman ja samalla runsasvetisimmän vuoden 1981 suurin vuorokausivirtaama Tuusulanjärvestä oli 6,4 m3/s. Se ei kuitenkaan ole koko havaintojakson virtaamahuippu. Toukokuun 3. päivä vuonna 1966 vettä ryöppysi Tuusulanjokeen 11,5 m3/s. Talvi oli ollut runsasluminen, kevät oli myöhässä. Kun lämpöaalto sitten vappuviikolla iski Uudellemaalle, vuosisadan tulva syntyi. Vantaan tulvahuippu oli Oulunkylässä 317 m3/s, joten Tuusulanjärvestä tulevat vedet olivat siitä mitätön murto-osa.
Tuusulanjärven sadannan ja haihdunnan erotus on virtaamaksi muutettuna vain 0,05 m3/s. Reilusti yli 90 % Tuusulanjokeen virtaavista vesistä on siten peräisin järveen laskevista puroista tai rantojen lähelle purkautuvista pohjavesistä. Valuma-alueen ala ilman järveä itseään on 860 hehtaaria. Neljä suurinta puroa muodostaa kaksi kolmasosaa valuma-alueesta. Nämä purot ovat Sarsalanoja (192 ha), Mäyränoja (164 ha), Haukkalanoja (134 ha) ja Piilioja (62 ha). Haukkalanoja tulee Rusutjärvestä, muut kolme purovesistöä ovat järvettömiä.
Tuusulanjärven valuma-alueelta kertyy järveen vettä vuoden aikana keskimäärin 320 litraa neliömetriltä. Pelloilta tulee tätä enemmän, metsistä vähemmän. Vesitaseeseen vaikuttaa myös pumppaus Päijännetunnelista Rusutjärveen; se oli jaksolla 1993-2007 keskimäärin 0,08 m3/s. Yli puolet pumppauksesta ajoittui kolmelle kesäkuukaudelle.
Päijännetunnelista otetaan vettä myös tekopohjaveden muodostamiseen. Tämä vesi päätyy vedenottamoiden kautta talousvedeksi, joten sitä ei tarvitse järven vesitaseessa ottaa huomioon.
Lyhyt viipymä, pieni pinnanvaihtelu
Tuusulanjärvi on matala, keskisyvyys on vain 3,2 metriä ja suurin syvyys noin 10 metriä. Järven tilavuus on 19 milj. m3, joten veden keskimääräinen viipymä on vain vajaat seitsemän kuukautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koko vesimassa vaihtuisi tuon ajan kuluessa, mikä veden laadun kannalta olisi toivottavaa. Laatuun vaikuttaa paljolti myös pohjasedimentistä kumpuava sisäinen kuormitus.
Säännöstelyn avulla Tuusulanjärven pinta pyritään pitämään NN-korkeusjärjestelmässä ilmaistuna välillä 36,85-37,80 metriä. Yläraja ylittyy lähes joka vuosi, keskiylivesi jaksolla 1959-2007 oli 37,96 m. Vaaksaa suuremmat ylitykset ovat kuitenkin harvinaisia; koko jakson ylivesi oli 38,29 m, vuodelta 1966. Kesän 2004 rankat sateet nostivat pinnan lähes yhtä ylös, lukemaan 38,20 m.
Säännöstelyn alarajan alle ei sitä vastoin ole menty kertaakaan. Alivesi on ollut 36,96 m ja keskialivesi 37,34 m. Havaintojakson kuukausikeskiarvot mahtuvat kaikki noin 30 sentin sisään. Suomessa ei ole montaa järveä, jonka pinta vaihtelisi näin vähän.
Lämpö- ja jääolot
Suomen ympäristökeskus on mitannut Tuusulanjärven pintaveden lämpötilaa vuodesta 1985 lähtien. Mataluudesta johtuen vesi lämpenee keväällä nopeasti. Esimerkiksi keväällä 2002 mitattiin jo ennen vappua lähes 15 asteen lukemia, kahtakymmentä astetta on kuitenkin saatu aina odotella kesäkuun puolelle. Heinäkuussa on neljänä kesänä ylitetty jopa 'helleraja', 25 astetta. Korkein lukema, 28,4 astetta mitattiin 7. heinäkuuta 2001. Se häviää pintaveden lämpötilan virallisen Suomen ennätyksen neljällä kymmenyksellä Jalantijärvelle, joka sijaitsee Hämeenlinnan lähellä. Kuukausitasolla Tuusulanjärvi on kuitenkin ykkönen: heinäkuussa 2001 pintalämpötilan keskiarvo oli 24,4 astetta.
Jos säät pysyvät lämpiminä, syyskuun alussa voidaan vielä ylittää 20 astetta, mutta koko jakson keskilämpötila on tuolloin kuitenkin enää 14 astetta. Kymmenen asteen alapuolelle painutaan tavallisesti syyskuun jälkipuoliskolla, joskus kuitenkin vasta lokakuun alkupäivinä.
Tuusulanjärven jääoloista on havaintoja yli puolen vuosisadan ajalta. Keskimääräinen jäätymisajankohta on marraskuun 20. päivän tienoilla, mutta vaihtelu vuodesta toiseen on suuri. Vuonna 2002 järvi jäätyi jo 19. lokakuuta, mutta talven 2007-2008 pysyvä jääpeite syntyi vasta 4. tammikuuta. Hydrologien perinteisesti käyttämä käsite 'pysyvä jääpeite' tarkoittaa talvikauden pisintä yhtenäistä jääpeitekautta, jollainen tähän asti on voitu yksiselitteisesti Suomen järville määrittää.
Viime talvina ovat luonnonkirjat olleet siinä määrin sekaisin, että 'pysyvä jääpeite' on pian syytä siirtää historiaan. Niinpä laajat alueet Tuusulanjärvestä jäätyivät viime talvena kolme kertaa, ensin 5. marraskuuta. Sitten jääpeite suli ja rikkoutui, mutta 15. marraskuuta järvi oli taas lähes kokonaan jäässä. Tämä jääpeite ehti sitten kuuden viikon ikään ja ihan kaikkialta se ei sulanutkaan ennen tammikuista, 'pysyvää' jäätymistä.
Jääpeite on paksuimmillaan yleensä maaliskuun puolivälissä. Vuoteen 1954 ulottuvassa havaintosarjassa Kirkkolahden selältä on puoli metriä ylittynyt useammin kuin joka toinen talvi, alle 30 sentin on jääty kolme kertaa. Viimeksi näin kävi talvella 2007-2008; maksimipaksuus oli vain 18 cm, joka on koko jakson pienin. Reilusti yli 60 cm on jäätä ollut kevättalvina 1972, 1984 ja 2003.
Jäätymisessä on ilmennyt lievää aikaistumista, jäänpaksuus on hieman pienentynyt. Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Jäänlähdön aikaistumisen trendi on sitä vastoin merkitsevä; jäät lähtevät nyt keskimäärin kahdeksan vuorokautta aiemmin kuin viime vuosisadan puolivälissä. Jaksolla 1950-1980 jäitä oli vapunpäivänä kahtenatoista vuotena, vuoden 1980 jälkeen näin on käynyt vain viisi kertaa. Näistä tuorein tapaus on jo niin kaukaa kuin vuodelta 1996.
Ilmastonmuutoksen enteet leijuvat siis Tuusulanjärvenkin yllä. Tämä asettaa omat lisähaasteensa myös järven suojelulle.
Tiedonlähteet:
Pekkarinen, Mauri, 2002. Pitkäjänteinen työ tuo tulosta – Tuusulanjärvi voi jo aika hyvin. Vesitalous 6/2002, ss. 32-37.
Rekunen, Matti. 2008. Tuusulanjärven jääpeite, http://www.vouti.net/ilma/sivut/jaapeite.htm
Suomen ympäristökeskus. 2008. Hydrologiset tietokannat.
Syrjämäki, Jaakko. 2004. Järvi ennen ihmistä. Tuusulanjärven kotisivut, http://www.tuusulanjarvi.org/historia
Nykytila ja suojelu
Järven tila: välttävä
Maatalouden kuormituksen vähentämiseksi valuma-alueen viljelijöille tarjotaan ilmaista ravinnetaselaskentaa. Lisäksi muun muassa suojavyöhykkeet ja kevennetty muokkaus ovat yleistyneet viime vuosina. Tuusulanjärven valuma-alueelle on rakennettu useita laskeutusaltaita ja kosteikkoja. Suurin kosteikoista on Rantamo-Seittelin kosteikko.
Tuusulanjärven alusvettä hapetetaan syvännealueella kesäisin ja talvisin. Kesällä käytössä on neljä pumppua ja talvella yleensä yksi. Kyseiset Mixox-pumput kierrättävät hapekasta pintavettä vähähappiseen alusveteen.
Ravinneketjukunnostuksessa työkaluina käytetään hoitokalastusta, petokalojen istutuksia ja kutualueiden kunnostusta. Särkikalojen määrää vähennetään vuosittain nuotalla suoritettavalla hoitokalastuksella. Petokaloista järveen on istutettu muun muassa ankeriaita ja haukia.
Vesikasvillisuutta niitetään Tuusulanjärvellä joka vuosi. Niitetty kasvusto siirretään pois järveltä ja kompostoidaan. Järven rantoja on myös ruopattu.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Tuusulanjärvi on särkikalavaltainen. Vapaa-ajankalastajille tärkeitä saaliskaloja kuha, hauki ja ahven.
Tuusulanjärven Natura-alue koostuu kolmesta osasta, jotka sijoittuvat järven länsirannalle. Alueet ovat linnustolle tärkeitä runsaan vesi- ja rantakasvillisuuden lahtia. Tuusulajärven Natura-alueella pesii ja levähtää useita lintudirektiivin lajeja. Pohjoisimmalla alueella on havaittu 46 pesivää lintulajia (mm. lapasorsa ja heinätavi). Lisäksi alueilla on havaittu muun muassa harmaahaikaroita ja nuolihaukkoja.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Valuma-alueesta peltoa on noin 30 % ja asutusta noin 20 %. Valuma-alueen maaperästä savea on noin 65 %.
Järvellä on kaksi yleistä uimrantaa, Tervanokka ja Vanhankylänniemi. Molemmat sijaitsevat Järvenpään puolella. Järvellä on mahdollisuus vuokrata suotuveneitä (Halosenniemi ja Gustavelund), kanootteja sekä kajakkeja (Vanhankylänniemi) ja SUP-lautoja (Arctic Surf Shop). Tuusulanjärvi on myös suosittu vapaaajankalastajien keskuudessa.
Tarut ja tositarinat
Tuusulanjärven lahdella, Vähäjärvellä, on amatööriradioasema OH2HCB.
