Koskeljärvi (33.005.1.001)
Koskeljärvi on keskikokoinen järvi Lapinjoki (33) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on hyvä.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Vesistöennusteet
Järven erityispiirteet
Koskeljärvi sijaitsee Lapinjoen vesistöalueella Länsi-Suomessa Satakunnan Eurassa noin 20 kilometriä Euran kunnan keskustasta etelään. Järven syntymiseen liittyy Laitilan rapakivimassiivin muodostuminen puolitoista miljardia vuotta sitten, jonka päällä nykyinen Koskeljärvi sijaitsee. Koskeljärvi kuroutui itsenäiseksi järveksi viitisen tuhatta vuotta sitten maankohoamisen myötä.
Koskeljärven eteläosassa on pienten saarten rikkoma Suomenperänjärvi, joka on yhteydessä muuhun järveen kapean salmen, Nuhjansuntin kautta. Tämä alue on koko järven erämaisin osa. Varsinaisesta Koskeljärvestä Suomenperän erottaa kuitenkin suuri Soukkaluoto. Nykyisin Soukkaluoto on Kotolahden kautta yhteydessä itäpuoliseen rantaan, mutta aikoinaan se oli saari. Koskeljärven keskiosasassa on kolme suurempaa saarta, joista suurin on Isoluoto. Isoluodon kaakkoispuolella sijaitsee Haapaluoto ja koillispuolella Mustasaari. Järven keskiosassa on myös useita pienempiä saaria, mutta Isoluodon länsi- ja luoteispuoleinen osa on melko avointa. Koskeljärven keski- ja pohjoisosan erottaa noin kilometrin pituinen Pyhäniemi. Järven pohjoisosa on avointa ja matalavetistä. Pohjoisosan ainoa saari, kalliorantainen Uhrattu, sijaitsee järven koillisnurkassa.
Koskeljärvi on valuma-alueensa suurin järvi, jonka valuma-alueen pinta-ala on 73,8 neliökilometriä. Järvellä on rantaviivaa noin 40 kilometriä, mutta sen keskisyvyys on vain noin reilun metrin. Suurin syvyys on noin 3,2 metriä ja veden viipymä noin 200 vuorokautta. Koskeljärvi on suurin Lounais-Suomen järvistä, joiden rannat ovat pysyneet rakentamattomina ja melko luonnontilaisina. Järven vesi onkin hyvin kirkasta ja rehevyys johtuu lähinnä järven mataluudesta eikä kuormituksesta. Tuotantokyvyltään järvi on mesoeutrofinen eli puolirehevä. Koskeljärvi on arvokas lintuvesi vaikkakin se on lintujärveksi varsin karu.
Kunnostus
Syyt
Koskeljärven vedenpinnankorkeutta laskettiin 1800-luvun puolivälissä noin 1,2 metriä ja hankkeen toteutti Koskeljärvelle vuonna 1859 perustettu järvenkuivausyhtiö. Tuolloin järviä kuivattiin peltomaaksi tai pintaa laskettiin viljelysten tulvasuojelemiseksi, mutta Koskeljärven pohja osoittautui kiviseksi ja osin kalliopohjaiseksi, joten se kokonaan kuivattamisesta luovuttiin. Kaiken kaikkiaan Koskeljärven vedenpintaa on vuosien saatossa laskettu noin kaksi metriä.
1960-luvulla alettiin jo kaipailla järven pinnan nostoa, koska matalavetisyys vähensi järven virkistyskäyttöä. Vuoden 1980 säännöstelysuunnitelman tavoitteena oli parantaa järven silloista tilaa. Järven rehevöitymisen hidastamiseksi, umpeenkasvun estämiseksi ja kalaston elinmahdollisuuksien parantamiseksi suunniteltiin vedenpinnnan nostamista. Kuivausyhtiö kuitenkin vastusti ajatusta ja suunnitteli rantatonttien myyntiä. Kiista saatiin ratkaistua vuonna 1988, kun valtio osti kuivausyhtiön maa-alueet ja sitoutui toteuttamaan järven pinnannoston.
Toimenpiteet
Vuonna 1991 Koskeljärven pohjoisrannalle rakennettiin suojapenger, jonka taakse kaivettiin eristysoja veden johtamiseksi järven ohi. Koskeljärven luusuaan, Välijokeen ja kaivettuun eristysojaan rakennettiin säännöstelypadot, jotka mahdollistivat vedenpinnan 63 senttimetrin nostamisen. Näiden lisäksi myös Hinnerjokea perattiin virtaamisen lisäämiseksi ja rakennettiin suojaavia rakenteita. Syksyllä 1991 Koskeljärven keskivedenpinnan tasoa nostettiin 30 senttimetrillä valtioneuvoston periaatepäätökseen mukaisesti.
Vaikutukset
Koskeljärven pinnannoston jälkeiset vaikutukset ovat olleet suotuisia ainakin vedenlaadun ja kalakannan kannalta. Järven happitalous on parantunut ja jokavuotisia kalakuolemia ei ole enää havaittu vaikka talvisin happipitoisuus on edelleen usein melko alhainen. Etenkin haukien, ahventen, särkien ja lahnojen määrät ovat runsastuneet ja kalojen yksilökoko on kasvanut. Myös tietysti vanha vesi- ja luhtakasvillisuus ja näiden linnusto koki suuria muutoksia vedenpinnannousun takia.
Koskeljärveä ei tällä hetkellä uhkaa umpeenkasvu, mutta pinnan noston seurauksena vedenkorkeuden vaihtelu on vähentynyt. Tämä pienentää rantoihin kohdistuvaa eroosiota, jonka seurauksena rantojen pensoittuminen ja umpeenkasvu voi lisääntyä.
Nykytila
Koskeljärvi on pintavesityypiltään matala humusjärvi, jonka ekologinen tila on hyvä. Vedessä on kohtalaisesti fosforia ja typpeä, eikä pitoisuuksissa ole selkeää muutossuuntaa Isoluodon havaintopisteessä. Planktonlevien määrään verrannollinen a-klorofyllipitoisuus on ollut karuille tai lievästi reheville vesille ominainen.
Koskeljärven happipitoisuus on ollut Isoluodon havaintopisteessä kesäisin hyvä, mutta talvisin hyvin matalassa vedessä esiintyy hapen vajausta tai happi loppuu kokonaan. Vesi on melko humuspitoista ja lievästi sameaa. Näkösyvyys on Isoluodon pisteessä usein pohjaan asti veden mataluuden vuoksi. Veden pH-arvo on ollut kesäkaudella 6,7-7,4 ja talvella 5,2-6,5, joten vesi on välillä melko hapanta. Liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus 4-8 mS/m on tavanomainen.
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 4.9.2012
- Koskeljärven vedenlaadun seurantatuloksia 1970-2011
Tekijä: Varsinais-Suomen ELY-keskus 4.9.2012
Suojelu
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Koskeljärvi on luonnoltaan monipuolinen järvi. Järven etelä-, keski- ja pohjoisosat ovat niin veden laadultaan kuin eliöstöltään hyvinkin erilaiset. Esimerkiksi järven vesilinnuston monipuolisuutta kuvaa se, että pesimälinnustoon kuuluu sekä rehevien vesien lajeja että karuja selkävesiä suosivia lajeja. Etenkin järven eteläpää on tyypillinen umpeen kasvava rantaluhtien ja ruovikoiden reunustama lintuvesi.
EU:n lintudirektiivin liitteen I linnuista Koskeljärven alueella esiintyy seuraavia lajeja: kalatiira, pyy, kaulushaikara, huuhkaja, kehrääjä, ruskosuohaukka, laulujoutsen, palokärki, kuikka, kaakkuri, varpuspöllö, kurki, uivelo, mehiläishaukka, pohjantikka, harmaapäätikka, kapustarinta, mustakurkku-uikku, luhtahuitti, viirupöllö, metso, liro, räyskä, pikkulepinkäinen, pikkulokki, pikkusieppo, pohjantikka ja teeri. Alueella esiintyy myös kolmea uhanalaista lajia.
Järvellä säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja ovat härkälintu, metsähanhi, heinätavi, jouhisorsa, harmaasorsa, nuolihaukka, harmaahaikara, lapasorsa, naurulokki, pilkkasiipi ja rastaskerttunen. Lisäksi muita järven tyypillisiä lintuasukkaita ovat haapana, kanahaukka, lapasorsa, luhtakana, metsäviklo, nokikana, pajusirkku, pikkutikka, punasotka, pyrstötiainen, ruokokerttunen, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, tukkasotka ja valkoviklo. 1990-luvun lopulla Etelä-Suomen ensimmäinen sisämaassa pesinyt merikotka asettautui Koskeljärvelle.
EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaisista lajeista Koskeljärven alueella tavataan liito-oravaa, saukkoa ja jättisukeltajaa.
Koskeljärven rahkoittuneiden laitojen luhdat ovat luhtanevoja, sara- ja ruoholuhtia sekä ruokoluhtia. Vesirajan tuntuman märät luhdat ovat pullosara-, korte- tai pullosara-kurjenjalkaluhtia sekä ruovikoita. Suuria leveäosmankäämikasvustoja kasvaa myös monin paikoin. Vesikasvillisuudesta puuttuu kuitenkin suurempaa rehevyyttä osoittavat lajit. Suomen alkuperäiskasvustoon kuulumaton vesirutto, joka on vallannut järven pohjoisosat, on ainoa poikkeus. Järven valtalajeina ovat muun muassa ulpukka, keiholehti ja rantapalpakko. Lisäksi kaikkialla järven pohjassa kasvaa mattomaista sirppisammalkasvustoa, joka järven eteläosassa tukahduttaa jo muuta vesikasvillisuutta.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Koskeljärvi on Lounais-Suomen ainoa suurehko järvi, jonka rannoilla ei ole mökkejä. Järvi on kuitenkin tärkeä virkistyskohde. Koskeljärvellä voi muun muassa kävellä merkityllä reitillä, meloa ja soutaa, tarkkailla lintuja sekä talvisin hiihtää järven jäälle ajetulla ladulla. Koskeljärven länsirannalla kulkee retkeilyreitti Uhratusta Latosaareen. Reitin pituus on noin 11 kilometriä. Koskeljärven länsirannalla on myös Latosaaren lintutorni. Hyviä lintujen tarkkailupaikkoja ovat myös Uhratun ja Härkluoman venevalkamat.
Tarut ja tositarinat
Eräs tarina kertoo, että aikoinaan hiidet alkoivat rakentaa siltaa Koskeljärven ylitse. Siihen aikaan järven etelä-rannalla ei ollut vielä kapeaa ja pitkää niemekettä, Pyhäniemeä. Hiisien sillan tuli ylittyä tältä kohdin järven vastapäisen rannan kallioille (nykyinen Uhrattu). Kesken kaiken hiisien rakennuspuuhien järven toisella puolella käveli eräs nainen, joka nauroi hiisien sillanrakennusyritykselle. Tästäpä hiidet suivaantuivat ja heittivät naista suurella kivellä. Kivi ei kuitenkaan tavoittanut naista vaan jäi seisomaan ylväänä rannan kalliolle - näin syntyi Uhrattu. Hiisien rakennuspuuhista jäi muistoksi myös ns. keskeneräinen silta eli Pyhäniemi.
On kerrottu myös, että Pyhäniemen nimi tulisi siitä, että pyhät uhrausvalmistelut tehtiin niemessä ennen lähtemistä Uhratun kalliolle, jossa uhrausmenot perinteisesti toimitettiin.
