Lossujärvi (67.740.1.038)
Lossujärvi on pieni järvi Tornionjoki (67) -päävesistössä.
Järven erityispiirteet
Lossujärvi, pohjoissaameksi Loassojávri, sijaitsee Enontekiöllä, Käsivarren Yliperällä. Se on varsin pieni järvi, jonka suurin pituus koillis-lounaissuunnassa on noin 1,2 kilometriä ja suurin leveys itä-länsisuunnassa noin 980 metriä. Pinta-alaltaan se on noin 52 hentaaria. Järvi sijaitsee 809 metriä merenpinnan yläpuolella eli samalla korkeudella kuin Pallaksen korkein huippu. Lossujärvestä itäkaakkoon noin kahden kilometrin päässä on järven "kaimatunturi", Loassonibba.
Nykytila ja suojelu
Lossujärven vedenväri on kirkas ja väritön. Rehevyystasoltaan järvi on karu ja pH:ltaan neutraali.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Järvellä esiintyy rautua eli nieriää.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Lossujärvellä on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa ja alue on erävaeltajien suosiossa. Järvi on pohjois- ja eteläpuoleltaan korkeiden ja louhikkoisten tuntureiden välissä ja tästä syystä sinne tullaan yleensä joko idästä Urtasjoen laaksoa myöten tai lännestä Norjan puolelta Didnujoen (Didnojohka) vartta pitkin.
Tarut ja tositarinat
Wikipedia:
Lossujärven pohjoissaamenkielinen nimi tarkoittaa Lohijärveä (luossa tai loassa = lohi). Tunnettu eräretkeilijä ja vaelluskirjailija Kullervo Kemppinen käsittelee Käsivarren paikannimistöä teoksessaan Haltian harteilla. Hän epäilee, että nimen taustalla voisi olla runsaan lohikalasaaliin järvestä joskus saanut lappalainen. Selitys ei sellaisenaan vaikuta todenmukaiselta. Nousulohta on todistettavasti tavattu Käsivarressa ylimmillään Lätäsenon Munnikurkkion tasalla (sijainti 68°57′58″N, 022°06′22″E). Lisäksi Poroenosta Munnikurkkion yläpuolelta on pyydetty kesällä 1994 lohen jokipoikanen, joka kertoo emokalujen nousseen sinne saakka. Poroenon alajuoksulta on vesireittiä pitkin vielä noin 50 kilometriä Lossujärvelle. Porojärven jälkeen reitti kapenee yhä pienemmäksi, matalammaksi ja louhikkoisemmaksi, eikä lohta ole koskaan todistettavasti tavattu edes Porojärvellä. Ainoa Käsivarren korkeimmissa vesistöissä elävä kalalaji on karuun ympäristöön sopeutunut rautu, eikä sekään kasva korkeimmilla elinalueillaan kovin suureksi.
Väärinkäsitys tai yleistys kalalajin kohdalta ei myöskään ole todennäköinen selitys, koska saamelaiset tunsivat lohen sangen hyvin erottaen sen muista lohikaloista. Näin alkuperäistä nimen taustaa voi nykyään vain arvailla. Ehkäpä se vain kuulosti jostakusta menneiden aikojen kulkijasta mukavalta. On myös mahdollista, että nimi on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa muovautunut alkujaan aivan muuta tarkoittaneesta sanasta. Näin on käynyt monille muillekin Lapin paikannimille. Tämän toteaa Kemppinenkin Haltian harteilla teoksessaan.
Aiheesta muualla
Wikipedia. Lossujärvi. Internet-sivu. Viitatttu 4.8.2014. [1]
