Kirkkojärvi (35.713.1.022)
Kirkkojärvi on pieni järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Sen ekologinen tila on huono.
Keskustelut
Uusimmat havainnot
Ei tuoreita havaintoja
Kuvat
Kirkkojärvi (35.713.1.022)/Kirkkoharjun näkötorni
Näkymä Vesijärvelle
Järven erityispiirteet
Kirkkojärvi sijaitsee Kangasalan keskustan eteläpuolella ja laskee Taivallammin ja Säkkölänjärven kautta Roineen Talviahteenlahteen. Valuma-alue on pääosin taajama- ja peltoaluetta. Valuma-alue rajoittuu pohjoisessa Kirkkoharjuun, jota reunustaa Kangasalan nauhataajama. Lännessä valuma-alue ulottuu Vatialaan saakka. Tämän suunnan vedet laskevat Suoramanjärven kautta Kirkkojärveen. Kangasalan kunnan entisen jätevedenpuhdistamon jätevedet johdettiin Suoramanjärvestä laskevan Supanojan alajuoksulle.
Kangasalan kirkonkylän käsiteltyjä jätevesiä johdettiin järveen vuosina 1959–80. Jätevesien lasku loppui vuonna 1980, josta lähtien jätevedet on johdettu Tampereen kaupungin viemäriin. Järvi ei kestänyt kuormitusta, vaan rehevöityi voimakkaasti.
Kirkkojärvi on pahoin rehevöitynyt, ja sen veden laatu on erittäin huono. Kirkkojärvi soveltuu virkistyskäyttöön varsin huonosti. Talvisin ongelmia aiheuttaa hapen voimakas kuluminen ja kesällä erittäin korkea ravinnetaso ja usein siihen liittyen runsaat leväkukinnat.
Kirkkojärvi on luonnonsuojelullisesti arvokas lintuvesi. Suurin osa Kirkkojärven rannoista on luonnontilaista. Tervaleppä- ja harmaaleppävaltaiset rantametsät sekä vesi- ja rantakasvillisuus ovat monin paikoin edustavaa.
Nykytila
Kirkkojärven vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti Kangasalan kunnan jätevesien entisen purkuvesistön velvoitetarkkailun yhteydessä. Kirkkojärven vedenlaatu vaihtelee eri vuodenaikoina paljon. Talvisin vesi on melko kirkasta, lähes väritöntä ja vähähumuksista. Kesäisin vesi taas on varsinkin syyskesällä erittäin sameaa runsaiden leväkukintojen seurauksena. Kirkasvetisenä järvi voi säilyä heinäkuulle saakka. Veden pH-taso on talvisin normaalilla tasolla, mutta kesäisin levätuotanto kohottaa veden pH:n voimakkaan emäksiseksi.
Kirkkojärvi voidaan luokitella fosforipitoisuuden perusteella erittäin reheväksi. Talvisin pintaveden fosforipitoisuus on selvästi alhaisempi kuin kesällä ollen kuitenkin talvisinkin lievästi rehevien tai rehevien vesien tasoa. Kesällä pitoisuudet kohoavat erittäin korkeiksi. Kirkkojärven sisäinen kuormitus on keskeinen rehevyyttä ylläpitävä tekijä. Jätevesien laskun loputtua veden laatu on jonkin verran parantunut, mutta rehevöityminen on edelleen voimakasta ja talvisin esiintyy happikatoja. Tämä johtuu siitä, että järven pohjan sedimentteihin on varastoitunut paljon ravinteita. Kesäisin pintavedessä voi esiintyä pitkäaikaisia sinileväkukintoja. Lisäksi kuormitus Roineeseen jatkuu, vaikka jätevesien johtaminen loppui yli kolme vuosikymmentä sitten.
Happikadot toistuivat talvisin säännöllisesti 1970-luvun lopulla. Kuormituksen loputtua tilanne parani hieman, mutta happi kuluu vähiin edelleen ankarina talvina myös pintavedestä. Happikadot aiheuttavat kalakuolemia, joista viimeisin poikkeuksellisen kovana ja vähävetisenä talvena 2003. Kesäisin Kirkkojärvessä ei ole todettavissa happitalouden ongelmia järven mataluudesta johtuen.
Kirkkojärveen kuuluu myös Kuohunlahti, joka sijaitsee Kirkkojärven koillisosassa. 1970-luvun puolivälissä rakennettu Lahdentie erottaa sen Kirkkojärven pääaltaasta. Lahti on yhteydessä pääaltaaseen kapean tunnelin kautta.
Kuohunlahden pohjoisosiin purkautuu paljon lähdevesiä, joista lahti saa suuren osan vedestään. Vedenlaatu Kuohunlahdessa on Kirkkojärven pääallasta parempi, koska lahti on erillään pääaltaasta. Tämä näkyy alhaisempana ravinnetasona, suurempana näkösyvyytenä ja kesällä pienempänä pH-arvojen vaihteluna. Ympäristön rakennustyöt ovat kuitenkin rasittaneet lahtea 1970-luvun loppuvuosilta lähtien. Lahden suuosaa on ruopattu 1970-luvulla ja viimeksi vuonna 1984. Kuohunlahden mataluudesta ja suojaisuudesta johtuen siinä on erittäin runsaasti upos- ja kellulehtisiä vesikasveja. Lisäksi kesällä kasvillisuuden pintaan voi kehittyä laajoja rihmamaisten viherlevien muodostamia levälauttoja.
Vuosina 1982–83 tehdyssä perustutkimuksessa Kirkkojärven tulokseksi on saatu seuraavat arvot:
| 19.8.82 | Syvyys | Lämpötila | Happi | Happi | Sameus | Sähkönj. |
|---|---|---|---|---|---|---|
| m | °C | mgO2/l | % | FTU | mS/m | |
| 1 | 17,8 | 8,2 | 86 | 26 | 15 | |
| 15.3.83 | ||||||
| 1 | 1,1 | 6,4 | 45 | 7,3 | 24 | |
| 2 | 2,1 | 3,4 | 25 | 12 | 23 |
| Happamuus | Väri | KHT | kok N | kok P | kok Fe | Näkös. |
|---|---|---|---|---|---|---|
| pH | mgPt/l | mgO2/l | μg/l | μg/l | μg/l | dm |
| 9,5 | - | 15 | 3100 | 580 | - | 03 |
| 6,8 | - | 6,3 | 1600 | 76 | - | 10 |
| 6,7 | - | 6,3 | 1500 | 82 | - |
Suojelu
Kirkkojärvi kuuluu Natura 2000 -alueeseen. Kirkkojärven Natura-alueeseen kuuluu Kirkkojärven lisäksi neljä muuta pikkujärveä: Taivallampi, Säkkölänjärvi, Kyläjärvi ja Ahuli. Järvet ovat hyvin ravinteisia ja kasvillisuudeltaan monipuolisia. Alueen linnusto on erittäin monipuolinen ja etenkin muutonaikaiset yksilö- ja lajimäärät ovat hyvin korkeita. Natura-alueen pinta-ala on 305 ha.
Kirkkojärven alue on valtakunnallisen lintuvesisuojeluohjelman kohde, jota pidetään kansainvälisesti arvokkaana alueena. Kohdetta ehdotetaan liitettäväksi myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-kohteeksi. Pirkanmaan seutukaavassa järvillä SL1-merkintä. Suojelun toteutuskeinona ovat luonnonsuojelulaki ja vesilaki.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Kirkkojärvi on tärkeä alue linnustollisesti. Vesilinnuille Kirkkojärvi on hyvin tärkeä levähdys- ja pesimisalue koko sulanveden ajan. Kirkkojärven alueen lintudirektiivin mukaisia lintuja ovat:
ampuhaukka, huuhkaja, kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kaulushaikara, kirjokerttu, kuikka, kurki, lapintiira, laulujoutsen, liro, luhtahuitti, mehiläishaukka, mustakurkku-uikku, palokärki, peltosirkku, pikkulepinkäinen, pyy, ruisrääkkä, ruskosuohaukka, räyskä, sinirinta, sinisuohaukka, suokukko, suopöllö, uivelo, vesipääsky, nuolihaukka, heinätavi, pikkutikka. Lisäksi alueelta on tavattu muutamia uhanalaisia lintulajeja, joiden havainnot pidetään viranomaistietona.
Lintuhavaintoja on tehty mm. seuraavista linnuista:
heinäsorsa, haapana, tukkasotka, telkkä, nokikana, silkkiuikku, lapasotka, mustalintu, alli, uivelo, pilkkasiipi, isokoskelo, harmaahaikara, pikkulokki, merikotka.
Kirkkojärven alueen luontodirektiivin mukaiset luontotyypit (%) ovat:
Magnopotamion tai Hydrocharition-kasvustoiset luontaisesti ravinteiset järvet Vaihettumissuot ja rantasuot 75 Boreaaliset lehdot 25
- Fennoskandian metsäluhdat 0
Kirkkojärven Natura-alueella tavattavia luontodirektiiviin kuuluvia lajeja tai muita harvinaisia lajeja ovat:
haapanirkko, idänpystyperä, kirjoruusumittari, isolimaska, kiehkuraärviä, karvalehti, litteävita, poimuvita, tylppälehtivita, jokileinikki, haarapalpakko, varstasara, sarjarimpi, kapeaosmankäämi, leveäosmankäämi sekä kapea- ja leveäosmankäämin risteytymä (vain Taivallammella ja Säkkölänjärvellä). Aikaisemmin Natura-alueen lajistoon ovat kuuluneet myös sahalehti ja ristilimaska, jotka ovat kadonneet alueelta rehevöitymisen seurauksena.
Vuonna 1985 tehdyn tutkimuksen mukaan Kirkkojärven rehevyystaso oli noussut niin suureksi, että kasvillisuus Kirkkojärvellä on tullut yksipuolisemmaksi ja niukkalajisemmaksi. Verrattuna vuoden 1940-lukuihin järven neljä runsainta lajia (järviruoko, järvikaisla, vesitatar, ulpukka) olivat myös kokeneet muutoksia. Järvikaisla oli menettänyt valta-asemaansa, koska piisamit käyttävät sitä ravinto- ja pesäntekomateriaalina. Ulpukka on sen sijaan yleistynyt 30 vuoden aikana. Leveäosmankäämi oli myös merkittävästi runsastunut. Poimuvita on puolestaan runsastunut suuresti 2000 -luvulla.
Kasvillisuudeltaan Kuohunlahti on Kirkkojärven arvokkain osa, koska kirkkaamman veden ansiosta lahdella esiintyy runsaasti vedenpinnan alla eläviä vesikasveja. Valtalajeja Kuohunlahdella ovat ulpukka, karvalehti ja tylppälehtivita. Harvinaiset ja luonnonsuojelullisesti arvokkaita lajeja ovat litteävita ja poimuvita. Kuohunlahden Kuohunharjun puoleisessa päässä on erikoinen luhta-alue. Sen rannan puoleinen osa on ruovikkoluhtaa, jossa kasvaa pajuja, pieniä kitukasvuisia hieskoivuja ja tervaleppiä. Aivan rantaosissa on kapeaosmankäämi-nevaimarreluhtaa, joka rajoittuu avoveteen. Kuohunlahden pohjukka edustaa kasvillisuutta, joka on maassamme varsin harvinaista.
Asutus ja vesistön käyttötavat
Tarut ja tositarinat
Kuohunharjun juurella sijaitseva Kuohunlähde oli yksi maamme varhaisimpia terveyslähteitä, jossa 1800-luvulla rikas yläluokka tapasi huvitella ja hoitaa terveyttään. Kuohunlähteen veden hyvää tekevä vaikutus keksittiin 1700-luvun puolivälissä, ja siitä tuli suosittu matkakohde. Kuohunlähteen ympärille rakennettiin ”kaivohuone” ja lähettyville kaksikerroksinen ravintola- ja hotellirakennus vieraiden majapaikaksi. Vieraat olivat pääasiassa kotimaista säätyläisväestöä, mutta perimätiedon mukaan vieraita saapui Ruotsista, Saksasta ja Italiasta saakka.
Ajansaatossa innostus terveyslähteitä kohtaan laimeni, ja Kuohunlähdekin menetti vetovoimansa. Kunniakkaan historian ja runsasvetisenä pulpunnut Kuohunlähde on nykyään pieni puronen, joka on mitä ilmeisimmin Kuohunharjuntien ja muun rakentamisen seurausta.
Aiheesta muualla
[Käytetyt lähteet: Kangasalan kunta; Kangasalan kunnan alueella sijaitsevien järvien perustutkimus 1982-1983 (Oravainen, R.); Kangasalan luonnonsuojelullisesti arvokkaiden pikkujärvien kasvillisuuskartoitus v. 1985: tutkimusraportti (Bäck, S. & Toivonen, H.); Kangasalan luonto ry; Kirkkojärven luonto- ja kulttuuripolku 1996; Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry; Kotiseutuni Kangasala – Luonnonsuojelualueet 1997; Toivonen, Heikki sähköpostikeskustelu 2014; Ymparisto.fi, Natura 2000 -alueet]
