Maa kiertää aurinkoa ja pyörii samalla akselinsa ympäri, mikä synnyttää ns. Corioliskiihtyvyyden.
Coriolis vaikuttaa kaikkeen liikkuvaan aineeseen ja sen vaikutukset ovat leveyspiiristä riippuvaisia.
Pohjoisella pallonpuoliskolla se aikaansaa tuulien ja merivirtojen kääntymisen oikealle, eteläisellä vasemmalle.
Itämeressä Coriolis vaikuttaa pintakerroksen virtauksiin suunnaten niitä 20-40 astetta tuulen suunnasta oikealle.
Keskimääräinen pintaveden virtaus käy vastapäivään: Itämeren etelärannikkoa itään ja pohjoiseen, pitkin Suomenlahden etelärannikkoa itään ja pohjoisrannikoa länteen, pitkin Pohjanlahden itärannikkoa pohjoiseen ja läntistä etelään.
Coriolis näkyy myös virtauksen pienemmän mittaskaalan, muutaman kilometrin, myötäpäivään kulkevina ympyröinä.
Coriolis on itseasiassa näennäisvoima, mikä johtuu ihmisen tavasta tarkastella asioita kiinteällä asteikolla maapallon eikä avaruuden suhteen.
Kuva: Veden kierto pohjoisella Itämerellä.
