Eläinplanktonilla tarkoitetaan yleensä mikroskooppisen pieniä eläimiä, jotka kulkeutuvat veden virtausten mukana tai uivat hitaasti ympäröivässä vedessä. Eläinplanktonin aktiivista liikkumista säätelevät ravinto, valo, lämpötila ja saalistuspaine. Eläimet voivat kuulua planktoniin koko elinkaarensa ajan tai vain osan siitä. Jotkut vaeltavat pohjan ja pinnan välillä kuuluen sekä planktoniin että pohjaeläimistöön.
Eläinplanktonin pääryhmät ovat.
alkueläimet (Protozoa, ~50µm) rataseläimet (Rotatoria,~100µm) äyriäiset (Crustacea, 200µm-1cm: vesikirput (Cladocera), hankajalkaiset (Copepoda)).
Eläinplankton jaotellaan tavallisesti koon perusteella seuraavasti:
1. nanoplankton 2-20 µm (siimaeliöt) 2. mikroplankton 20-200 µm (ripsieläimet, pienet rataseläimet) 3. mesoplankton 0,2-2 mm (suuret rataseläimet, vesikirput, hankajalkaiset, meroplankton) 4. makroplankton > 2 mm (halkoisjalkaäyriäiset, kalanpoikaset, kampamaneetit) 5. megaplankton max. 0,2-2 m, Itämerellä 10-15 cm (meduusat)
Kuva: Korvameduusa
Tärkeä osa ravintoverkkoa
Eläinplanktonia on kaikkialla maailmassa; järvissä, merissä, virtaavissa vesissä ja lammikoissa. Eläinplankterit syövät ulappaekosysteemin perustuottajia, kasviplanktonia sekä toisenvaraisia mikroplanktereita ja bakteereita. Eläinplankton taas on ravintoa sekä kalanpoikasille että planktonia syöville kaloille, kuten Itämeren silakalle. Nämä kalat maistuvat sekä monille linnuille, että myös nisäkkäille ja ihmisille. Eläinplankton siis toimii ravintoverkossa tärkeänä linkkinä perustuottajien ja petojen välillä.
Tällainen lyhyt ravintoketju on hyvin tehokas energiansiirtäjä. Ulappaekosysteemit, joissa on otolliset olosuhteet eläinplanktonin toisenvaraiselle tuotannolle (kasviplankton-eläinplankton-planktonia syövät kalat) ovatkin, koko maapallon mittakaavassa, äärimmäisen tärkeitä valkuaisainepitoisen ravinnon tuottajia.
Kuva: Keijuhankajalkaisiin kuuluva Centropages hamatus
Itämeren eläinplankton
Äyriäiset muodostavat eläinplanktonin suurimman ja tärkeimmän ryhmän. Niveljalkaisten pääjakson äyriäisten (Crustacea) luokassa on kaikkiaan n. 40.000 lajia. Itämeren poikkeuksellisten ympäristöolojen vuoksi eläinplanktonlajisto on lukumäärältään köyhä, hieman yli parikymmentä lajia. Vaikka lajeja onkin vähän, voivat ne olla runsaslukuisia. Pohjois-Itämeren planktonäyriäiset kuuluvat pääosin kahteen ryhmään: kidusjalkaisiin eli Phyllopoda-alaluokan vesikirppuihin (Cladocera), sekä hankajalkaisiin eli Copepoda-alaluokan Calanoida-keijuhankajalkaisiin.
