Tämä sivu on osa Itämeri-sanakirjaa.
Itämerelle vieraita, ei-syntyperäisiä, lajeja.
Vieraslajit, aiemmin tulokaslajit, ovat alueelle vieraita lajeja, jotka ihmisen toiminnan kautta, tarkoituksella tai huomaamatta, ovat siirtyneet merialueelta toiselle.
Meri- ja kanavaliikenteen määrän sekä nopeuden kasvu on lisännyt voimakkaasti lajien siirtymisiä uusille alueille (painolastivedet, pohjarakenteet). Jonkin verran vieraita lajeja siirtyy myös muun ihmisen toiminnan kautta (istutukset, kalanviljely, akvaario- ja koe-eliöt).
Lajien leviämistä uusille alueille pyritään estämään kehittämällä laivojen painolastivesien vaihtoa koskevaa lainsäädäntöä.
Vieraslajien yhteydessä on otettu käyttöön termi “ekologinen ruletti”. Se kuvaa lajin aiheuttamien muutosten ennustamattomuutta uudessa ekosysteemissä. Muutokset ovat yleensä peruuttamattomia, koska kyse on lisääntymiskykyisestä tekijästä.
Ajanjaksolla 1800-luvulta tämän vuosituhannen alkuun on Itämereen tullut noin 90 vieraslajia, joista noin 70 on jäänyt pysyvästi.
Pääosan vanhoista vieraslajeista katsotaan jo kuuluvan Itämeren varsinaiseen lajistoon.
Itämeren alhainen lajimäärä on etu uusille tulokkaille.
Kuva: Itämereen tulleiden vieraiden lajien määrän kehitys vuosina 1800-2000.
